Huomaan, että suututtaa kun ihmiset keräävät lapsenlapsilleen rahaa, jonka HE päättävät olevan käytettävissä kun

Vierailija kirjoitti:

lapsi on täysi-ikäinen. Eihän lapsi välttämättä enää edes elä silloin. Täysi-ikäisenä lapsi on myös kykenevä tienaamaan työllä rahaa, tai elämään opintotuella. Elämisen aika on NYT. Antakaa pyyteettömästi rahaa lapsen tämän hetken tarpeisiin. Köyhä lapsuus ei korvaudu sillä, että mummu saa glorian kruunun päähänsä sillä että MUMMUN SÄÄSTÖILLÄ ostettiin sitten ajokortti. Narsismia taas koko juttu.

Aivan totta. Ja sama koskee myös tämän lapsen vanhempia eli isovanhempien lapsia. 

Minä sain 18-vuotiaana isohkon summan rahaa ja osakkeita käyttöön. Kaikkea en tosiaan hirveän fiksusti käyttänyt, osan kyllä.

Opiskelija ei muutenkaan saa tt-tukea ellei ole nostanut opintolainaa täysimääräisenä. Joten säästöistä ei haittaa.

Itse säästän sen mitä pystyn, olisin toivonut että itsellänikin olisi ollut jotain säästöjä opiskelemaan lähtiessäni.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä säästössä vähän yli 80k€ ja lapsi on 9v, eli vielä toinen mokoma odotettavissa. Eipähän sitten opiskelemaan muuttaessa tarvitse mennä mihinkään luuserilähiön soluasuntoon, vaan saa sellaisen asunnon, jossa voi keskittyä kunnolla opiskeluun. Ensiautoksikin voi ostaa turvallisen ja vähäkulutteisen, jonkun halpisromun sijaan.

Vieläkö lapselle säästäminen tuntuu hullulta?

En tuomitse lapsille säästämistä, mutta minusta perustelusi sille kuulostavat hassuilta. Minä asuin koko opiskeluaikani Teekkarikylän soluasunnossa, ensimmäiset 2,5 vuotta vieläpä kahden hengen huoneessa. Se oli nimenomaan tosi hyödyllistä opintoja ajatellen. Niiltä solukavereilta sai hyvät vinkit eri kurssien opiskeluihin. Luennoille ja harkkoihin oli lyhyt kävelymatka. Lisäksi vapaa-ajan opiskelijajärjestömenoihin oli helppo osallistua, kun kaikesta pääsi kävellen kotiin yömyöhälläkin (ne opiskelija-aikana saadut suhteet...) Ihan oikeasti säälin niitä kurssikavereitani, jotka joutuivat asumaan vanhempiensa maksamassa yksiössä jossain Helsingin kantakaupungissa. Ei heitä tosin montaa ollutkaan, sillä lähes kaikki kurssikaveritkin asuivat Teekkarikylässä.

Kuulosuojaimet ja korvatulpat on keksitty niitä varten, joita meteli häiritsee.

Autoa en ole ostanut vieläkään, vaikka omistan puolet velattomasta omakotitalosta ja sijoituksis on kuusinumeroinen summa. Täällä kulkee julkiset niin hyvin, että en viitsi hankkia autoa riesakseni.

Yhteiskunta auttaa maksamalla lapsilisät vanhemmille ja lapsi kun täyttää 17v. niiden maksaminen lopetetaan, vaikka kulut ovat suuremmillaan. Ihan kiva kun lapsella on siinä vaiheessa säästöjä, mistä maksaa kuluja.

Monet tuhlaavaiset vanhemmat laittaisivat rahat taivaan tuuliin, jos isovanhemmat antaisivat ne heille. Monet isovanhemmat ovat taitureita säästämään omista kuluistaan ja laittamaan ne säästöön lastenlapsille.

Jos säästää lapselle rahaa, niin se kannattaa säästää omalla nimellä. Sen jälkeen kun se raha on lapsen nimissä olevalla tilillä, se on oikeasti lapsen rahaa eikä siihen voi laillisesti mitenkään vaikuttaa vaikka lapsi tyhjentäisi tilin ja törsäisi ihan mihin tykkää. Lapsi maksaa ajokortin jos maksaa, voi myös tehdä jotain aivan turhaa eikä sille voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos säästää lapselle rahaa, niin se kannattaa säästää omalla nimellä. Sen jälkeen kun se raha on lapsen nimissä olevalla tilillä, se on oikeasti lapsen rahaa eikä siihen voi laillisesti mitenkään vaikuttaa vaikka lapsi tyhjentäisi tilin ja törsäisi ihan mihin tykkää. Lapsi maksaa ajokortin jos maksaa, voi myös tehdä jotain aivan turhaa eikä sille voi mitään.

Isovanhemmat voivat myös opettaa lapsenlapselleen järkevää rahankäyttöä ja sijoittamista. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, jos lapsen omat vanhemmat ovat rahankäytön suhteen huithapeleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite pidin asiaa hyvänä ,kunnes kunnes äitini nosti rahat kertomatta ja käyttii ne omiin huveihinsa eli viiniin

Toisin sanoen rahat, jotka hän oli kertonut antavansa sinulle, ja joita pidit itsestään ominasi, ja joita hän ei sinulle antanutkaan vaan käytti itseensä, koska itse oli säästänyt.

Sinun rahoja ne eivät olleet missään vaiheessa.

Sepäs ketuttaa.

Jos ne rahat oli edellisen kirjoittajan omalla tilillä niin ne oli lain mukaan kirjoittajan rahoja. Vaikka ne olisi kuka tahansa sinne lapsen tilille laittanut. Eikä äidillä silloin ollut oikeutta niitä nostaa ja juopotella. Sitä kutsutaan kavallukseksi jos nostaa lapsen tilin tyhjäksi ja käyttää rahat itseensä. Jos äiti haluaa säästää niin tekee sen ihan omalle tililleen. Lapsen tilille laitetut rahat on lapsen. Äidillä ei niihin enää ole omistusoikeutta.

Voin kommentoida vain ymmärrykseni mukaan.

Jos äiti on säästänyt rahaa tilille, joka on äidin nimissä, ja kertonut lapselle säästävänsä tälle, niin ne rahat eivät ole missään vaiheessa olleet lapsen.

Vaikka tili olisi lapsen nimissä, mutta äidillä käyttöoikeus ja äiti sinne säästää, niin rahat on äidin.

Lapsi on vaan itse kasvanut siihen, että joskus hänellä on paljon rahaa, vaikka se on vain odotusolettamus.

Miten sitä sijoitusmaailmassa sanotaankaan? "Nykyinen kehitys ei ole tae tulevaisuudesta."

Aivan turha itkeä, jos menettää rahaa, jota ei ole koskaan omistanutkaan.

Isovanhemmat maksoivat minulle ja sisaruksille ajokortit ainakanaan. Ei niitä rahoja lasten tileille säästelty, vaan lasku lähetettiin heille. Summa jäi alle verotettavan. En nää mitä järkeä on säästää muutami tonneja lasten tileille, koska verottaja ei siihen puutu. Voi sitten kerralla antaa autokouluun tai opiskeluun. Eri asia, jos oikeasti säästetään isoja summia.

En myöskään ymmärrä näitä, jotka itkee, ettei saa sossusta rahaa, kun mummo on säästänyt lapselle rahaa. Jos mummolla on varaa, miksei auta lapsensa perhettä ahdingossa. Ei se 18-vuotiaana saatu raha kompensoi köyhää ja kurjaa lapsuutta.

Kokonaisuutena kyllä kannatan sitä, että lapselle maksetaan koko ajan jotain fiksuja kuluja, vaikkapa ratsastustunteja/tms hyvä harrastus, kuin että erityisesti kerätään johonkin epämääräiseen kaukaisuudessa olevaan opiskeluun/ajokorttiin... voihan se olla, että lapsi ei halua opiskella ja muuttaa elämäntapaintiaaniksi jonnekin sademetsään. Eivät aikuiset voi sitä määritellä, mikä lapsen tekee aikuisena onnelliseksi ja voihan se olla, että parikymmentä vuotta tästä eteenpäin ei ole edes yksityisautoilua, vaan kuskittomia autoja kiertelemässä kaduilla (tmstms, pointtina että tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa mitään varmaa). Onnellista lapsuutta sen sijaan mikään ei mitätöi.

Tottakai jos on mahdollisuus tehdä molempia, sitten voi säästääkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos säästää lapselle rahaa, niin se kannattaa säästää omalla nimellä. Sen jälkeen kun se raha on lapsen nimissä olevalla tilillä, se on oikeasti lapsen rahaa eikä siihen voi laillisesti mitenkään vaikuttaa vaikka lapsi tyhjentäisi tilin ja törsäisi ihan mihin tykkää. Lapsi maksaa ajokortin jos maksaa, voi myös tehdä jotain aivan turhaa eikä sille voi mitään.

Onko sillä väliä, vaikka lapsenlapsi törsäisikin rahan, sillä jos raha annettaisiin vanhemmille ap. vaatimalla tavalla, törsäisivät sen lapsen vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena kyllä kannatan sitä, että lapselle maksetaan koko ajan jotain fiksuja kuluja, vaikkapa ratsastustunteja/tms hyvä harrastus, kuin että erityisesti kerätään johonkin epämääräiseen kaukaisuudessa olevaan opiskeluun/ajokorttiin... voihan se olla, että lapsi ei halua opiskella ja muuttaa elämäntapaintiaaniksi jonnekin sademetsään. Eivät aikuiset voi sitä määritellä, mikä lapsen tekee aikuisena onnelliseksi ja voihan se olla, että parikymmentä vuotta tästä eteenpäin ei ole edes yksityisautoilua, vaan kuskittomia autoja kiertelemässä kaduilla (tmstms, pointtina että tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa mitään varmaa). Onnellista lapsuutta sen sijaan mikään ei mitätöi.

Tottakai jos on mahdollisuus tehdä molempia, sitten voi säästääkin.

Uusperheiden aikakautena tuossakin voi olla ongelma, jos yksi perheen lapsista saa isovanhempiensa kustantaman hyvän harrastuksen, mutta perheen muiden lasten isovanhemmat eivät joko halua tai heillä ei ole varaa tehdä samaa. Lapselle säästetty raha, jonka lapsi saa vasta täysi-ikäisenä, eriarvoistaa sisarusten lapsuutta paljon vähemmän kuin tuo, että yksi saa kaikenlaista isovanhemmiltaan ja muut eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena kyllä kannatan sitä, että lapselle maksetaan koko ajan jotain fiksuja kuluja, vaikkapa ratsastustunteja/tms hyvä harrastus, kuin että erityisesti kerätään johonkin epämääräiseen kaukaisuudessa olevaan opiskeluun/ajokorttiin... voihan se olla, että lapsi ei halua opiskella ja muuttaa elämäntapaintiaaniksi jonnekin sademetsään. Eivät aikuiset voi sitä määritellä, mikä lapsen tekee aikuisena onnelliseksi ja voihan se olla, että parikymmentä vuotta tästä eteenpäin ei ole edes yksityisautoilua, vaan kuskittomia autoja kiertelemässä kaduilla (tmstms, pointtina että tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa mitään varmaa). Onnellista lapsuutta sen sijaan mikään ei mitätöi.

Tottakai jos on mahdollisuus tehdä molempia, sitten voi säästääkin.

Uusperheiden aikakautena tuossakin voi olla ongelma, jos yksi perheen lapsista saa isovanhempiensa kustantaman hyvän harrastuksen, mutta perheen muiden lasten isovanhemmat eivät joko halua tai heillä ei ole varaa tehdä samaa. Lapselle säästetty raha, jonka lapsi saa vasta täysi-ikäisenä, eriarvoistaa sisarusten lapsuutta paljon vähemmän kuin tuo, että yksi saa kaikenlaista isovanhemmiltaan ja muut eivät. 

Uusperheissä voi muutenkin tottua ajatukseen ettei kaikki lapset ole samalla viivalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena kyllä kannatan sitä, että lapselle maksetaan koko ajan jotain fiksuja kuluja, vaikkapa ratsastustunteja/tms hyvä harrastus, kuin että erityisesti kerätään johonkin epämääräiseen kaukaisuudessa olevaan opiskeluun/ajokorttiin... voihan se olla, että lapsi ei halua opiskella ja muuttaa elämäntapaintiaaniksi jonnekin sademetsään. Eivät aikuiset voi sitä määritellä, mikä lapsen tekee aikuisena onnelliseksi ja voihan se olla, että parikymmentä vuotta tästä eteenpäin ei ole edes yksityisautoilua, vaan kuskittomia autoja kiertelemässä kaduilla (tmstms, pointtina että tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa mitään varmaa). Onnellista lapsuutta sen sijaan mikään ei mitätöi.

Tottakai jos on mahdollisuus tehdä molempia, sitten voi säästääkin.

Uusperheiden aikakautena tuossakin voi olla ongelma, jos yksi perheen lapsista saa isovanhempiensa kustantaman hyvän harrastuksen, mutta perheen muiden lasten isovanhemmat eivät joko halua tai heillä ei ole varaa tehdä samaa. Lapselle säästetty raha, jonka lapsi saa vasta täysi-ikäisenä, eriarvoistaa sisarusten lapsuutta paljon vähemmän kuin tuo, että yksi saa kaikenlaista isovanhemmiltaan ja muut eivät. 

Uusperheissä voi muutenkin tottua ajatukseen ettei kaikki lapset ole samalla viivalla

Samaa mieltä, mutta useimmat vanhemmat eivät halua vaan haluavat, että kaikilla lapsilla on yhtä paljon. Tai yhtä vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite pidin asiaa hyvänä ,kunnes kunnes äitini nosti rahat kertomatta ja käyttii ne omiin huveihinsa eli viiniin

Toisin sanoen rahat, jotka hän oli kertonut antavansa sinulle, ja joita pidit itsestään ominasi, ja joita hän ei sinulle antanutkaan vaan käytti itseensä, koska itse oli säästänyt.

Sinun rahoja ne eivät olleet missään vaiheessa.

Sepäs ketuttaa.

Jos ne rahat oli edellisen kirjoittajan omalla tilillä niin ne oli lain mukaan kirjoittajan rahoja. Vaikka ne olisi kuka tahansa sinne lapsen tilille laittanut. Eikä äidillä silloin ollut oikeutta niitä nostaa ja juopotella. Sitä kutsutaan kavallukseksi jos nostaa lapsen tilin tyhjäksi ja käyttää rahat itseensä. Jos äiti haluaa säästää niin tekee sen ihan omalle tililleen. Lapsen tilille laitetut rahat on lapsen. Äidillä ei niihin enää ole omistusoikeutta.

Voin kommentoida vain ymmärrykseni mukaan.

Jos äiti on säästänyt rahaa tilille, joka on äidin nimissä, ja kertonut lapselle säästävänsä tälle, niin ne rahat eivät ole missään vaiheessa olleet lapsen.

Vaikka tili olisi lapsen nimissä, mutta äidillä käyttöoikeus ja äiti sinne säästää, niin rahat on äidin.

Lapsi on vaan itse kasvanut siihen, että joskus hänellä on paljon rahaa, vaikka se on vain odotusolettamus.

Miten sitä sijoitusmaailmassa sanotaankaan? "Nykyinen kehitys ei ole tae tulevaisuudesta."

Aivan turha itkeä, jos menettää rahaa, jota ei ole koskaan omistanutkaan.[/

Jos sinulla on tilinkäyttöoikeus lapsen tiliin, niin varat siellä on lapsen, ei sinun. Ja lapsen holhoojana, voit nostaa sieltä rahaa, vain lapsen menoja varten, et itsesi. Ja kun olet laittanut rahaa tilille, omistusoikeus niistä siirtyy lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena kyllä kannatan sitä, että lapselle maksetaan koko ajan jotain fiksuja kuluja, vaikkapa ratsastustunteja/tms hyvä harrastus, kuin että erityisesti kerätään johonkin epämääräiseen kaukaisuudessa olevaan opiskeluun/ajokorttiin... voihan se olla, että lapsi ei halua opiskella ja muuttaa elämäntapaintiaaniksi jonnekin sademetsään. Eivät aikuiset voi sitä määritellä, mikä lapsen tekee aikuisena onnelliseksi ja voihan se olla, että parikymmentä vuotta tästä eteenpäin ei ole edes yksityisautoilua, vaan kuskittomia autoja kiertelemässä kaduilla (tmstms, pointtina että tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa mitään varmaa). Onnellista lapsuutta sen sijaan mikään ei mitätöi.

Tottakai jos on mahdollisuus tehdä molempia, sitten voi säästääkin.

Uusperheiden aikakautena tuossakin voi olla ongelma, jos yksi perheen lapsista saa isovanhempiensa kustantaman hyvän harrastuksen, mutta perheen muiden lasten isovanhemmat eivät joko halua tai heillä ei ole varaa tehdä samaa. Lapselle säästetty raha, jonka lapsi saa vasta täysi-ikäisenä, eriarvoistaa sisarusten lapsuutta paljon vähemmän kuin tuo, että yksi saa kaikenlaista isovanhemmiltaan ja muut eivät. 

Uusperheitä kaiketi prosentuaalisesti on kuitenkin vähemmän kuin ydinperheitä? Ja tottakai, tilanteen ehdoilla kannattaa mennä. Isovanhemman ei kuulu aiheuttaa pahaa mieltä ja kateutta ja huonoa dynamiikkaa lapsensa perheelle, vaan nimenomaan auttaa ja tuoda iloa, jos mahdollista taloudellisesti on.

Itse toivon, että aikanaan, jos lapsenlapsia saan ja oma tilanne sallii, voisin sitten nuorelle perheelle nimenomaan mahdollistaa jotain sellaista, mihin eivät ehkä itse pysty panostamaan. Esim. itse olen joutunut lasten harrastuksia rajoittamaan niin, että harrastuskertoja on pari viikossa, vaikka haluaisivat itse panostaa lajeihinsa enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on tilinkäyttöoikeus lapsen tiliin, niin varat siellä on lapsen, ei sinun. Ja lapsen holhoojana, voit nostaa sieltä rahaa, vain lapsen menoja varten, et itsesi. Ja kun olet laittanut rahaa tilille, omistusoikeus niistä siirtyy lapselle.

Jos ne rahat ovat äidin nimellä, niin ne on äidin.

Näin minä sen ymmärsin, joten en tajua, mistä se kirjoittaja pillitti.

Siitä, että äiti oli luvannut rahaa, mutta ei antanutkaan?

Kirjoittaja siis piti rahoja ominaan, vaikka niin ei faktisesti ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena kyllä kannatan sitä, että lapselle maksetaan koko ajan jotain fiksuja kuluja, vaikkapa ratsastustunteja/tms hyvä harrastus, kuin että erityisesti kerätään johonkin epämääräiseen kaukaisuudessa olevaan opiskeluun/ajokorttiin... voihan se olla, että lapsi ei halua opiskella ja muuttaa elämäntapaintiaaniksi jonnekin sademetsään. Eivät aikuiset voi sitä määritellä, mikä lapsen tekee aikuisena onnelliseksi ja voihan se olla, että parikymmentä vuotta tästä eteenpäin ei ole edes yksityisautoilua, vaan kuskittomia autoja kiertelemässä kaduilla (tmstms, pointtina että tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa mitään varmaa). Onnellista lapsuutta sen sijaan mikään ei mitätöi.

Tottakai jos on mahdollisuus tehdä molempia, sitten voi säästääkin.

Uusperheiden aikakautena tuossakin voi olla ongelma, jos yksi perheen lapsista saa isovanhempiensa kustantaman hyvän harrastuksen, mutta perheen muiden lasten isovanhemmat eivät joko halua tai heillä ei ole varaa tehdä samaa. Lapselle säästetty raha, jonka lapsi saa vasta täysi-ikäisenä, eriarvoistaa sisarusten lapsuutta paljon vähemmän kuin tuo, että yksi saa kaikenlaista isovanhemmiltaan ja muut eivät. 

Uusperhe on tuskin isovanhempien valinta ja jos yksi lapsi sattuu olemaan varakkaan suvun jälkeläinen, pitäisikö häneltä kieltää suvussa oleva varallisuus tai sen käyttö, vaan siksi, että vanhemmat ovat sattuneet valitsemaan uusperhe kuviot tai jakamaan suvun omaisuutta sukuun kuulumattomien kesken. Varakkaissa suvuissa omaisuuden siirto aloitetaan jo lapsena, ihan jo lapsen elintason ja verotuksen takia. Jos uusperheen lapset elävät köyhyydessä, myös sisarpuolten pitäisi, vaikka olisi varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästötilille kakskymppinen on yhtä tyhjän kanssa, inflaatio sen syö. Edelleen, parempi kun se raha menisi sen hetken tarpeisiin. 

Vanhemnat ostavat sillä parikymppisellä itselleen kaljaa, viiniä ja väkeviä.

Kaikki muut ostatte tämän heiton kerralla?! En usko, että jokaisen isovanhemman oma lapsi tai miniä/vävy ion juoppo, kun haluaa antaa lapsenlapselleen pesämunaa. Monilla eläkeläisellä on hyvä työeläke, kertynyttä varallisuutta, kiinteistojä ja on täysin järkevää antaa eteenpäin, varsinkin kun omat lapset on jo päässeet jaloilleen. On kuitenkin järkevää huolehtia veroseuraamuksista, esim. perintöveroista ja lahjaveroista suunnitellen, ettei lapsenlapsi joudu pulittamaan ison määrän veroja täysi-ikäisenä. Siis summittain ei kannata lahjoittaa mitä tahansa.

Näen kyllä yhdenlaisena vallankäyttönä, jos mummo tai vaari säästää lapselle pesämunaa aikuisuutta varten, mutta ei ole valmis auttamaan rahavaikeuksissa olevaa perhettä lasten ollessa pieniä (jos se on mahdollista ja haluaa ylipäätään rahallisesti osallistua). Katsotaan nenänvartta pitkin, kun oman lapsen perhe kärvistelee rahavaikeuksissa ja tullaan sitten nuoren aikuisen elämään "suurena hyväntekijänä", kun ensin on eletty kurja ja köyhä lapsuus. Näinhän moni haluaa ne lapsenlapset itseensä sitouttaa...

Ei sen avustamisen tarvitse olla sitä, että annetaan tilille rahaa, jos pelkää että oma lapsi ryyppää vaikka rahat. Voidaan mennä yhdessä ostamaan uudet talvivaatteet, voi ottaa vaikka juuri harrastuslaskut hoidettavaksi, voi viedä perheen tai lapsenlapset lomalle, voi maksaa esim lapselle vakuutuksen jne. 

Toinenhan ei sulje toista pois missään nimessä. Voi sekä auttaa että säästää, jos kykenee ja haluaa, mutta pelkästään säästäminen (mikäli perheellä on siis vaikeaa tarjota lapsenlapselle edes hyvää peruselintasoa) antaa mielestäni isovanhemmasta todella kylmän ja ikävän kuvan.