Huomaan, että suututtaa kun ihmiset keräävät lapsenlapsilleen rahaa, jonka HE päättävät olevan käytettävissä kun

Mulle säästettiin tilille rahaa koko lapsuus, nyt 24 vuotiaana valmistun diplomi-insinööriksi ilman opintolainaa ja asp-tilillekin oon saanut säästettyä 9t. Ja ei, ei ole kultalusikkaa ollut muksuna, mutta isovanhempien säästöt koko lapsuuden ajan sekä työnteko oman alan ja nuorten valmentamisen parissa on mahdollistanut mielestäni aika kivan tilanteen. Iso kiitos minulta isovanhemmille siis! Eikä tunnu siltä, että lapsuudessa/teininä olisin jäänyt jostain paitsi.

Mikä sinua ap. siinä suututtaa?

Ainahan voi tehdä lahjoituksen, jos olet saamassa vasta aikuisiällä isovanhempasi säästötilin käyttöösi.

Vai puhutko nyt muista, joiden isovanhemmat säästävät rahaa tilille ja lapset ovat vielä pieniä ja haluaisit heidän rahansa käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena kyllä kannatan sitä, että lapselle maksetaan koko ajan jotain fiksuja kuluja, vaikkapa ratsastustunteja/tms hyvä harrastus, kuin että erityisesti kerätään johonkin epämääräiseen kaukaisuudessa olevaan opiskeluun/ajokorttiin... voihan se olla, että lapsi ei halua opiskella ja muuttaa elämäntapaintiaaniksi jonnekin sademetsään. Eivät aikuiset voi sitä määritellä, mikä lapsen tekee aikuisena onnelliseksi ja voihan se olla, että parikymmentä vuotta tästä eteenpäin ei ole edes yksityisautoilua, vaan kuskittomia autoja kiertelemässä kaduilla (tmstms, pointtina että tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa mitään varmaa). Onnellista lapsuutta sen sijaan mikään ei mitätöi.

Tottakai jos on mahdollisuus tehdä molempia, sitten voi säästääkin.

Uusperheiden aikakautena tuossakin voi olla ongelma, jos yksi perheen lapsista saa isovanhempiensa kustantaman hyvän harrastuksen, mutta perheen muiden lasten isovanhemmat eivät joko halua tai heillä ei ole varaa tehdä samaa. Lapselle säästetty raha, jonka lapsi saa vasta täysi-ikäisenä, eriarvoistaa sisarusten lapsuutta paljon vähemmän kuin tuo, että yksi saa kaikenlaista isovanhemmiltaan ja muut eivät. 

Uusperhe on tuskin isovanhempien valinta ja jos yksi lapsi sattuu olemaan varakkaan suvun jälkeläinen, pitäisikö häneltä kieltää suvussa oleva varallisuus tai sen käyttö, vaan siksi, että vanhemmat ovat sattuneet valitsemaan uusperhe kuviot tai jakamaan suvun omaisuutta sukuun kuulumattomien kesken. Varakkaissa suvuissa omaisuuden siirto aloitetaan jo lapsena, ihan jo lapsen elintason ja verotuksen takia. Jos uusperheen lapset elävät köyhyydessä, myös sisarpuolten pitäisi, vaikka olisi varallisuutta.

Uusperhetilanne vaatii hienotunteisuutta myös varakkaalta isovanhemmalta. Ei se ole omankaan lapsenlapsen etu, että perheen sisäinen dynamiikka on kovin kateuden värittämää. Varallisuutta voi siirtää niin, että siitä ei tehdä isoa numeroa, mistään osakkeista lapsi tuskin tajuaa hölkäsen pöläystä ennenkuin korkeintaan myöhäisteininä.

Kovin näkyvästi jos ostelee yhdelle köyhän uusperheen lapselle jatkuvasti kaikkea hienoa, kyllä siinä väkisinkin muille tulee paha mieli, vaikka sitä mitenpäin selittelisi. Tätä diplomaattinen ihminen yrittää välttää, vaikka hänellä olisikin oikeus ostella mitä tahtoo. 

Oma varakas äitini on onneksi tajunnut tämän. Kiitos äiti <3 Aina kun tuo omalle lapselleni jotain, tuo myös miehen lapselle. Ei välttämättä samaa tai yhtä arvokasta edes, mutta kuitenkin aina huomioi.

Vierailija kirjoitti:

Näen kyllä yhdenlaisena vallankäyttönä, jos mummo tai vaari säästää lapselle pesämunaa aikuisuutta varten, mutta ei ole valmis auttamaan rahavaikeuksissa olevaa perhettä lasten ollessa pieniä (jos se on mahdollista ja haluaa ylipäätään rahallisesti osallistua). Katsotaan nenänvartta pitkin, kun oman lapsen perhe kärvistelee rahavaikeuksissa ja tullaan sitten nuoren aikuisen elämään "suurena hyväntekijänä", kun ensin on eletty kurja ja köyhä lapsuus. Näinhän moni haluaa ne lapsenlapset itseensä sitouttaa...

Ei sen avustamisen tarvitse olla sitä, että annetaan tilille rahaa, jos pelkää että oma lapsi ryyppää vaikka rahat. Voidaan mennä yhdessä ostamaan uudet talvivaatteet, voi ottaa vaikka juuri harrastuslaskut hoidettavaksi, voi viedä perheen tai lapsenlapset lomalle, voi maksaa esim lapselle vakuutuksen jne. 

Toinenhan ei sulje toista pois missään nimessä. Voi sekä auttaa että säästää, jos kykenee ja haluaa, mutta pelkästään säästäminen (mikäli perheellä on siis vaikeaa tarjota lapsenlapselle edes hyvää peruselintasoa) antaa mielestäni isovanhemmasta todella kylmän ja ikävän kuvan.

Olen samaa mieltä. 

Jos vanhemmat pystyvät mukavan elintason lapselleen kustantamaan, sitten säästämisessä ei ole ongelmaa. Mutta en ymmärrä, kuinka kukaan varoissaan oleva välittävä isovanhempi haluaisi lapsenlapsensa elävän niukan ja köyhyyden värittämän lapsuuden ja nuoruuden, jos se on vältettävissä. Tai sen puoleen oman lapsensakaan, mutta ymmärrän, että aikuisen lapsen kanssa voi olla ikävätkin välit.

18-vuotias voi kärsiä vaikka masennuksesta. Ei silloin jaksa niin paljon töissä käydä, että tienaisi opiskelurahat tai ajokortin. Silloin auttaa, jos ainakin jompaan kumpaan on rahaa, jonka voi ottaa vain käyttöön ilman itkua ja hammasten kiristystä.

Meillä kävi kurjasti ja meinasi käydä todella kurjasti. Pojallani oli tilillään rahaa säästössä murrosiästä alkaen ja sieltä nostettiin hyvin harvoin joihinkin perusteltuihin ostoksiin, mutta pääosin sen annettiin olla.

Ajatuksena, että siinä on pojalle kiva pesämuna kun muuttaa kotoa (saa ajokortin ja irtaimiston ym. tai käsiraha omaan asuntoon).

Juuri pojan 18v. synttäreiden lähestyessä olin sairastunut pahasti ja olin jäänyt sairaseläkkeelle. Sairaskuluihin jouduin hakemaan toimeentulotukea. Poika asui kotona ja arki oli hyvää sen osalta.

Se kuukausi kun poika täytti 18v tuli meille erikoinen puhelu. Vaikka poika muuttaisi saman kuukauden aikana pois niin hänen olisi maksettava kaikki minun kuluni ja vuokrasta puolet (huomio, että asunnossa asui sisarukset meidän lisäksi eli vuokrakukujen puolittaminen oli aivan perusteetonta) ja näin vastaavasti myös tulevina kuukausina kun kotona asuu.

Ihan kamala paine ja tarvittiin nopeita päätöksiä, koska sitä en voinut sallia, että ne rahat menisi MINUN elättämiseen. Olihan aina kun poika oli nuorempana jotain tahtonut ostaa, keskusteltu ja päätetty säästää erikseen tmv jotta tilille ei tarvitsisi kajota. Olin siis edunvalvoja ja tein myös Maistraatille tilitykset varoista. Sieltä ei nostettu rahaa silloinkaan kun siihen olisi ollut tarve ja laillinen oikeus eli poika olisi tarvinnut erääseen välttämättömään sairaskuluunsa kuukausittain hieman, mutta Maistraatti ei kuunnellut eikä ollut aikaa jäädä asioista tappelemaankaan, joten olimme olleet myös tiukille sen vuoksi, ettei tuohon rahaan kosketa ja sen oli kokenut nahoissaan poika itse.

Hän oli tavallaan maksanut tuosta rahasta kovaa hintaa, joten siitäkään syystä en voinut antaa tuollaisen tapahtua ja näin poika muutti omilleen melko pienellä varoajalla. Olisin suonut hänen saavan asua vielä kotona.

Eli ihan aina ei ole järkevää, että tilillä on säästöjä. Tai ei ainakaan kannata sairastua ja joutua hakemaan tukia. Muuten nuo tilillä olevat varat on kaikkien kynsissä ja moneen otteeseen jos et pidä puoliasi. Olisiko sittenkin parempi säästää sukan varteen? :)

Sellainen käsitys minulle jäi, tai ulkomaille, mutta ihan miten vaan niin ei siten, että se ainoa muutama tuhat viedään köyhältä heti, tavalla tai toisella.

Rahan säästäminen nuorelle ei läheskään aina ole pyyteetöntä. Halutaan kontrolloida ja syyllistää sen rahan kautta. Kokemusta on, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä63678 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me avattiin kummilapselle tili kun hän syntyi. Laitamme sinne kuukausittain rahaa, rahat saa kun täyttää 18. Vanhemmat elättävät mutta pienituloisina tuskin varaa maksaa esim ajokorttia ö, maksakoon sen sitten näillä rahoilla. Jos rahan antaisimme nyt, se menisi karkkiin ja leluihin. Sekö olisi parempi?

Miksi aliarvioit ystäviäsi noin? Eivätköhän he pienituloisina osaisi käyttää rahan juuri oikeisiin asioihin, vaatteisiin, leluihin joista kummilapsi tykkää tai vaikka harrastuksiin. Loukkaavaa käytöstä ystävältä.

Näin ohiksena sekaannut tähän. Olen veljenlapsen kummitäti ja teen kuten tuo edellinen vastaaja. Ja syy miksi teen on se, että ne lahjarahat käytetään ihan muuhun kuin lapseen. Viimeksi käteen annettu raha oli mennyt rouvan tupakkeihin. Tämän tiesi kertoa siskoni joka oli paikalla kun tupakkaa lähdettiin hakemaan ja rahat otettiin lapsen lahjakirjekuoresta. Niitä ei lapselle ole koskaan maksettu takaisin, vaikka ne vaan "lainattiin". Mistä persaukiset lainojaan takaisin maksaa. Lisäksi näillä vanhemmilla on se käsitys, että lasten rahat ovat heidän rahojaan ja he saavat päättää niistä. Tyhjentävät lasten pankkitilit surutta. Jos siis heillä on niihin käyttöoikeus, tähän mun avaamaan lahjatiliin ei ole. Mikä vituttaa heitä erityisen paljon. Todennäköisesti kummilapseni tuhlaa ne rahat heti saadessaan ne, mutta ainakin tuhlaa ne itse ja itseensä. Ja myönnän, osin teen mitä teen ihan vaan siksi että veljenvaimoa vituttaa. Tietää, että lapsen tilillä on rahaa, mutta ei pääse siihen käsiksi.

Juuri näin. Rahastosäästän kummilapsen nimissä olevalle tilille. Säännöllisen epäsäännöllisesti sieltä on myyty rahasto-osuuksia, koska "oho, äiti unohti maksaa puhelinlaskunsa", "iskä kolaroi auton" (tätä tapahtuu melko usein) tai "oli pakko päästä risteilylle". Näitä rahasto-osuuksia ei ole ainakaan vielä palautettu. Lapsi on 7v ja suorastaan ketuttaa antaa rahaa kuukausittain mitä ilmeisimmin vanhempien toilailuja varten.

Avaa lapselle oma tili johon vanhemmilla ei ole käyttöoikeutta. Määritä myös niin että lapsi saa rahat vasta 18 täytettyään. Voit myös pitää tilin salassa vanhemmilta ja lapselta jos haluat. Tällöin voi odottaa esim 21 vuoteen saakka jos näyttää tarpeelliselle. Asia tulee esiin aiemmin vain jos sinä tai lapsi kuolee.

Onnistuuko tämä jossain pankissa? Danskessa ainakin pankki vaati lapsen passikopion ja huoltajat saivat automaattisesti käyttöoikeuden alaikäisenbtiliin ja täten tiedon lapsen tilistä. Olisin toivonut salaista tiliä lapsen nimissä, mutta tällaista mahdollisuutta ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä63678 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me avattiin kummilapselle tili kun hän syntyi. Laitamme sinne kuukausittain rahaa, rahat saa kun täyttää 18. Vanhemmat elättävät mutta pienituloisina tuskin varaa maksaa esim ajokorttia ö, maksakoon sen sitten näillä rahoilla. Jos rahan antaisimme nyt, se menisi karkkiin ja leluihin. Sekö olisi parempi?

Miksi aliarvioit ystäviäsi noin? Eivätköhän he pienituloisina osaisi käyttää rahan juuri oikeisiin asioihin, vaatteisiin, leluihin joista kummilapsi tykkää tai vaikka harrastuksiin. Loukkaavaa käytöstä ystävältä.

Näin ohiksena sekaannut tähän. Olen veljenlapsen kummitäti ja teen kuten tuo edellinen vastaaja. Ja syy miksi teen on se, että ne lahjarahat käytetään ihan muuhun kuin lapseen. Viimeksi käteen annettu raha oli mennyt rouvan tupakkeihin. Tämän tiesi kertoa siskoni joka oli paikalla kun tupakkaa lähdettiin hakemaan ja rahat otettiin lapsen lahjakirjekuoresta. Niitä ei lapselle ole koskaan maksettu takaisin, vaikka ne vaan "lainattiin". Mistä persaukiset lainojaan takaisin maksaa. Lisäksi näillä vanhemmilla on se käsitys, että lasten rahat ovat heidän rahojaan ja he saavat päättää niistä. Tyhjentävät lasten pankkitilit surutta. Jos siis heillä on niihin käyttöoikeus, tähän mun avaamaan lahjatiliin ei ole. Mikä vituttaa heitä erityisen paljon. Todennäköisesti kummilapseni tuhlaa ne rahat heti saadessaan ne, mutta ainakin tuhlaa ne itse ja itseensä. Ja myönnän, osin teen mitä teen ihan vaan siksi että veljenvaimoa vituttaa. Tietää, että lapsen tilillä on rahaa, mutta ei pääse siihen käsiksi.

Juuri näin. Rahastosäästän kummilapsen nimissä olevalle tilille. Säännöllisen epäsäännöllisesti sieltä on myyty rahasto-osuuksia, koska "oho, äiti unohti maksaa puhelinlaskunsa", "iskä kolaroi auton" (tätä tapahtuu melko usein) tai "oli pakko päästä risteilylle". Näitä rahasto-osuuksia ei ole ainakaan vielä palautettu. Lapsi on 7v ja suorastaan ketuttaa antaa rahaa kuukausittain mitä ilmeisimmin vanhempien toilailuja varten.

Avaa lapselle oma tili johon vanhemmilla ei ole käyttöoikeutta. Määritä myös niin että lapsi saa rahat vasta 18 täytettyään. Voit myös pitää tilin salassa vanhemmilta ja lapselta jos haluat. Tällöin voi odottaa esim 21 vuoteen saakka jos näyttää tarpeelliselle. Asia tulee esiin aiemmin vain jos sinä tai lapsi kuolee.

Onnistuuko tämä jossain pankissa? Danskessa ainakin pankki vaati lapsen passikopion ja huoltajat saivat automaattisesti käyttöoikeuden alaikäisenbtiliin ja täten tiedon lapsen tilistä. Olisin toivonut salaista tiliä lapsen nimissä, mutta tällaista mahdollisuutta ei ollut.

Ei, lapsen nimissä ei voi avata tiliä ilman huoltajien suostumusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienillä lapsilla se rahantarve on kuitenkin suhteessa paljon pienempi kuin jonkin ajokortin hinta. Sen takia noihin aikuisiän menoihin säästetään. Oletus on, että perustarpeet kuten ruoka ja vaatteet pystytään kuitenkin kustantamaan köyhinäkin ja nuo isovanhempien säästöt ovat sitä ylimääräistä, joilla lapsi saa edes joissain asioissa samantapaista elintasoa kuin paremmin toimeentulevienkin lapset.

Esim. se ajokortti tai säästöt jonkin vaihto-oppilasvuoden kustantamiseen voi olla myös tärkeä sijoitus koko tulevaisuuden kannalta. Joku parinkympin ruokaraha taas pitää hengissä, muttei paranna tilannetta mitenkään.

Mutta edelleen, ajokortin tai vaihto-oppilasvuoden tai jopa auton voi maksaa se mummo vaikka synttärilahjana ilman mitään veroseuraamuksia. Säästää kannattaa lapsen nimiin vain oikeasti sellaisiin asioihin, mitä ei voi lahjana antaa, esim asunto. Tai jos lapsen nimiin säästää, on täysi riski, että lapsi hässää ne rahat ihan muuhun. Tai tiukassa paikassa sossu evää toimeentulotuen jonkun rahaston vuoksi ja sitten mummoa (tai kuka nyt onkaan säästänyt) harmittaa kun säästöjä pitää käyttää ruuan maksuun.

jos nuorehko henkilö jolla ei ole työhistoriaa hankkii uudehkon auton, niin verottajaa todennäköisesti kiinnostaa, mistä rahat on saatu.

Minusta tuo on ihan hyvä niin että vanhemmat eivät voi väärinkäyttää rahoja. Miehen pojan äiti tyhjensi lapsen tilin johon mummu oli vuosien mittaan laittanut useita tonneja. Tähän tapahtui sinä aikana kun miehellä ei ollut käyttöoikeutta tiliin. Mies itse kävi eron tullessa poistamassa oikeutensa juuri noiden rahojen takia (olivat siis äidin mummon laittamia) ettei tule mitään syytöksiä sitten. Kun mies sitten sai yksinhuoltajuuden ja haki tilioikeudet takaisin niin tili oli tyhjä. Ja äiti vielä kehtaa väittää lapselle että isä on sen tyhjentänyt. Onneksi mummo teki nyt uuden tilin johon käyttöoikeudet on vain lapsella hänen tullessa täysi-ikäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienillä lapsilla se rahantarve on kuitenkin suhteessa paljon pienempi kuin jonkin ajokortin hinta. Sen takia noihin aikuisiän menoihin säästetään. Oletus on, että perustarpeet kuten ruoka ja vaatteet pystytään kuitenkin kustantamaan köyhinäkin ja nuo isovanhempien säästöt ovat sitä ylimääräistä, joilla lapsi saa edes joissain asioissa samantapaista elintasoa kuin paremmin toimeentulevienkin lapset.

Esim. se ajokortti tai säästöt jonkin vaihto-oppilasvuoden kustantamiseen voi olla myös tärkeä sijoitus koko tulevaisuuden kannalta. Joku parinkympin ruokaraha taas pitää hengissä, muttei paranna tilannetta mitenkään.

Mutta edelleen, ajokortin tai vaihto-oppilasvuoden tai jopa auton voi maksaa se mummo vaikka synttärilahjana ilman mitään veroseuraamuksia. Säästää kannattaa lapsen nimiin vain oikeasti sellaisiin asioihin, mitä ei voi lahjana antaa, esim asunto. Tai jos lapsen nimiin säästää, on täysi riski, että lapsi hässää ne rahat ihan muuhun. Tai tiukassa paikassa sossu evää toimeentulotuen jonkun rahaston vuoksi ja sitten mummoa (tai kuka nyt onkaan säästänyt) harmittaa kun säästöjä pitää käyttää ruuan maksuun.

jos nuorehko henkilö jolla ei ole työhistoriaa hankkii uudehkon auton, niin verottajaa todennäköisesti kiinnostaa, mistä rahat on saatu.

Autoja ei nykyään enää ilmoiteta verottajalle. Eli ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena kyllä kannatan sitä, että lapselle maksetaan koko ajan jotain fiksuja kuluja, vaikkapa ratsastustunteja/tms hyvä harrastus, kuin että erityisesti kerätään johonkin epämääräiseen kaukaisuudessa olevaan opiskeluun/ajokorttiin... voihan se olla, että lapsi ei halua opiskella ja muuttaa elämäntapaintiaaniksi jonnekin sademetsään. Eivät aikuiset voi sitä määritellä, mikä lapsen tekee aikuisena onnelliseksi ja voihan se olla, että parikymmentä vuotta tästä eteenpäin ei ole edes yksityisautoilua, vaan kuskittomia autoja kiertelemässä kaduilla (tmstms, pointtina että tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa mitään varmaa). Onnellista lapsuutta sen sijaan mikään ei mitätöi.

Tottakai jos on mahdollisuus tehdä molempia, sitten voi säästääkin.

Uusperheiden aikakautena tuossakin voi olla ongelma, jos yksi perheen lapsista saa isovanhempiensa kustantaman hyvän harrastuksen, mutta perheen muiden lasten isovanhemmat eivät joko halua tai heillä ei ole varaa tehdä samaa. Lapselle säästetty raha, jonka lapsi saa vasta täysi-ikäisenä, eriarvoistaa sisarusten lapsuutta paljon vähemmän kuin tuo, että yksi saa kaikenlaista isovanhemmiltaan ja muut eivät. 

Uusperheissä voi muutenkin tottua ajatukseen ettei kaikki lapset ole samalla viivalla

Samaa mieltä, mutta useimmat vanhemmat eivät halua vaan haluavat, että kaikilla lapsilla on yhtä paljon. Tai yhtä vähän. 

Yhden lapsen mummon ei tartte välittää siitä jos toisen lapsen mummo ei anna täsmälleen samaa omalle lapsenlapselleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena kyllä kannatan sitä, että lapselle maksetaan koko ajan jotain fiksuja kuluja, vaikkapa ratsastustunteja/tms hyvä harrastus, kuin että erityisesti kerätään johonkin epämääräiseen kaukaisuudessa olevaan opiskeluun/ajokorttiin... voihan se olla, että lapsi ei halua opiskella ja muuttaa elämäntapaintiaaniksi jonnekin sademetsään. Eivät aikuiset voi sitä määritellä, mikä lapsen tekee aikuisena onnelliseksi ja voihan se olla, että parikymmentä vuotta tästä eteenpäin ei ole edes yksityisautoilua, vaan kuskittomia autoja kiertelemässä kaduilla (tmstms, pointtina että tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa mitään varmaa). Onnellista lapsuutta sen sijaan mikään ei mitätöi.

Tottakai jos on mahdollisuus tehdä molempia, sitten voi säästääkin.

Uusperheiden aikakautena tuossakin voi olla ongelma, jos yksi perheen lapsista saa isovanhempiensa kustantaman hyvän harrastuksen, mutta perheen muiden lasten isovanhemmat eivät joko halua tai heillä ei ole varaa tehdä samaa. Lapselle säästetty raha, jonka lapsi saa vasta täysi-ikäisenä, eriarvoistaa sisarusten lapsuutta paljon vähemmän kuin tuo, että yksi saa kaikenlaista isovanhemmiltaan ja muut eivät. 

Uusperheissä voi muutenkin tottua ajatukseen ettei kaikki lapset ole samalla viivalla

Samaa mieltä, mutta useimmat vanhemmat eivät halua vaan haluavat, että kaikilla lapsilla on yhtä paljon. Tai yhtä vähän. 

Yhden lapsen mummon ei tartte välittää siitä jos toisen lapsen mummo ei anna täsmälleen samaa omalle lapsenlapselleen

Mutta sen mummonkin kannattaisi välittää siitä, että omalla lapsenlapsellaan on mahdollisuus elää ympäristössä, missä ei joudu olemaan kateuden kohteena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienillä lapsilla se rahantarve on kuitenkin suhteessa paljon pienempi kuin jonkin ajokortin hinta. Sen takia noihin aikuisiän menoihin säästetään. Oletus on, että perustarpeet kuten ruoka ja vaatteet pystytään kuitenkin kustantamaan köyhinäkin ja nuo isovanhempien säästöt ovat sitä ylimääräistä, joilla lapsi saa edes joissain asioissa samantapaista elintasoa kuin paremmin toimeentulevienkin lapset.

Esim. se ajokortti tai säästöt jonkin vaihto-oppilasvuoden kustantamiseen voi olla myös tärkeä sijoitus koko tulevaisuuden kannalta. Joku parinkympin ruokaraha taas pitää hengissä, muttei paranna tilannetta mitenkään.

Mutta edelleen, ajokortin tai vaihto-oppilasvuoden tai jopa auton voi maksaa se mummo vaikka synttärilahjana ilman mitään veroseuraamuksia. Säästää kannattaa lapsen nimiin vain oikeasti sellaisiin asioihin, mitä ei voi lahjana antaa, esim asunto. Tai jos lapsen nimiin säästää, on täysi riski, että lapsi hässää ne rahat ihan muuhun. Tai tiukassa paikassa sossu evää toimeentulotuen jonkun rahaston vuoksi ja sitten mummoa (tai kuka nyt onkaan säästänyt) harmittaa kun säästöjä pitää käyttää ruuan maksuun.

jos nuorehko henkilö jolla ei ole työhistoriaa hankkii uudehkon auton, niin verottajaa todennäköisesti kiinnostaa, mistä rahat on saatu.

Ensinnäkin, auton ei ole pakko olla nuoren aikuisen nimissä, jotta hän voi sitä täysimääräisesti käyttää. Toiseksi, verottaja ei pidä kirjaa autoista enää, vaikka joskus kauan sitten autotkin laitettiin veroilmoitukseen.

Mummoilta ja papoilta en oo saanut latinlatia. Omilta vanhemmilta kyllä.

Mun mielestä aloittajan pointti menee nyt kovaa ohi useimmilta. 

Yksinkertaisesti: Jos annat rahaa henkilölle X, on täysin X:n päätettävissä käyttääkö hän ne ajokorttiin vai hyväntekeväisyyteen. X:n elämässä voi tulla tilanne, että ne tarvitaan johonkin muuhun kuin mihin olit ajatellut. Raha tulee myös aina antaa pyyteettä ja ilman vaatimuksia, eikä siitä tule ottaa mitään kunniaa itselleen.

Jos haluat jotain vastinetta tai sitoumuksia rahalle, homma kannattaa hoitaa ihan muulla tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloittajan pointti menee nyt kovaa ohi useimmilta. 

Yksinkertaisesti: Jos annat rahaa henkilölle X, on täysin X:n päätettävissä käyttääkö hän ne ajokorttiin vai hyväntekeväisyyteen. X:n elämässä voi tulla tilanne, että ne tarvitaan johonkin muuhun kuin mihin olit ajatellut. Raha tulee myös aina antaa pyyteettä ja ilman vaatimuksia, eikä siitä tule ottaa mitään kunniaa itselleen.

Jos haluat jotain vastinetta tai sitoumuksia rahalle, homma kannattaa hoitaa ihan muulla tapaa.

Ainakin minulta meni, jos aloittajan pointti oli tuo. Aloituksesta käsitin, että isovanhempien pitäisi säästämisen sijasta antaa ne rahat lapsen tarpeisiin lapsen olessa 0-17 v eikä kerralla lapsen täyttäessä 18.

Vierailija kirjoitti:

Näen kyllä yhdenlaisena vallankäyttönä, jos mummo tai vaari säästää lapselle pesämunaa aikuisuutta varten, mutta ei ole valmis auttamaan rahavaikeuksissa olevaa perhettä lasten ollessa pieniä (jos se on mahdollista ja haluaa ylipäätään rahallisesti osallistua). Katsotaan nenänvartta pitkin, kun oman lapsen perhe kärvistelee rahavaikeuksissa ja tullaan sitten nuoren aikuisen elämään "suurena hyväntekijänä", kun ensin on eletty kurja ja köyhä lapsuus. Näinhän moni haluaa ne lapsenlapset itseensä sitouttaa...

Ei sen avustamisen tarvitse olla sitä, että annetaan tilille rahaa, jos pelkää että oma lapsi ryyppää vaikka rahat. Voidaan mennä yhdessä ostamaan uudet talvivaatteet, voi ottaa vaikka juuri harrastuslaskut hoidettavaksi, voi viedä perheen tai lapsenlapset lomalle, voi maksaa esim lapselle vakuutuksen jne. 

Toinenhan ei sulje toista pois missään nimessä. Voi sekä auttaa että säästää, jos kykenee ja haluaa, mutta pelkästään säästäminen (mikäli perheellä on siis vaikeaa tarjota lapsenlapselle edes hyvää peruselintasoa) antaa mielestäni isovanhemmasta todella kylmän ja ikävän kuvan.

Meillä on hieman tällainen tilanne. Omat vanhempani ovat rikkaita emmekä itsekään ole köyhiä, mutta keskituloisinakin joudumme tarkkaan miettimään mihin on varaa. Lasten nimissä on rahaa, osakkeita, rahastoja jne niin paljon kuin mitä verottomasti pystyy antamaan, koska isovanhemmat ovat lahjoittaneet. Tämä on vielä hieno asia.

Mutta jouduin taannoin tilanteeseen, jossa jouduin sanomaan tyttärelleni, ettei meillä ole enää varaa maksaa hänelle kahta ratsastustuntia viikossa. Hän itse keksi pyytää sitten mummoltaan, että voisiko tämä maksaa, jotta saisi jatkaa rakasta harrastusta. Mummon vastaus oli tyly, äiti ja isä elättävät. 

Tämä on jotenkin hassua. Jos kerran niin kovasti välittää, miksei voi maksaa jotain, mistä tulisi välitöntä iloa? Onko pointti siinä, että isovanhempi ei itse ole valinnut tätä harrastusta ja määritellyt sen olevan sopiva kohde kustantaa?

Oma kokemukseni lapsuudesta on hieman samanlainen. Jos äiti keksii, että tarvitsen uuden vaikkapa takin, se ostetaan kustannuksista välittämättä. Jos itse pyydän takkia, hirveä valitus kuinka aina kerjään uutta.

Kontrollointia, kontrollointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aloittajan pointti menee nyt kovaa ohi useimmilta. 

Yksinkertaisesti: Jos annat rahaa henkilölle X, on täysin X:n päätettävissä käyttääkö hän ne ajokorttiin vai hyväntekeväisyyteen. X:n elämässä voi tulla tilanne, että ne tarvitaan johonkin muuhun kuin mihin olit ajatellut. Raha tulee myös aina antaa pyyteettä ja ilman vaatimuksia, eikä siitä tule ottaa mitään kunniaa itselleen.

Jos haluat jotain vastinetta tai sitoumuksia rahalle, homma kannattaa hoitaa ihan muulla tapaa.

Ainakin minulta meni, jos aloittajan pointti oli tuo. Aloituksesta käsitin, että isovanhempien pitäisi säästämisen sijasta antaa ne rahat lapsen tarpeisiin lapsen olessa 0-17 v eikä kerralla lapsen täyttäessä 18.

No siis tuohan tavallaan on osa sitä pointtia. Voit säästää (lapsen nimiin) ajokorttia ajatellen, mutta jos lapsen perheessä on tilanne, että ei pystytä hankkimaan lapselle ruokaa, totta ihmeessä niitä säästöjäkin sitten käytetään.