Minulla ei ole ystäviä, enkä edes halua niitä.

Mutta ei meillä lapsuudessa ollut kovin vilkasta kyläilyä koskaan. Ehkä on opittuakin siten. Mutta taas toisaalta, siskoni on erittäin sosiaalinen. Hänellä on paljon ystäviä, joiden kanssa viettää mielellään aikaa.

Tuo " laaja sisäinen maailma" on aika hienosti kuvailtu! Minulla on usein " bileet" sisäisessä maailmassani, vaikka se ei näy ulospäin. Erittäin usein esim. työpaikan pikkujouluissa tms. muut tulevat viemään tanssilattialle, tai juttelemaan...pitämään hauskaa.

He ovat väärässä! Voin nauttia suunnattomasti illasta ja olostani, vaikka istusin koko illan persuksillani, sanomatta sanaakaan ;D

Olen myöskin tarkkailijatyyppi.

ap

Vierailija:

Olisi kiinnostavaa kuulla teiltä muilta " erakoilta" , millainen sosiaalinen elämä omilla vanhemmillanne ja isovanhemmillanne on ollut. Onko tuo pohdiskelevuus ja omiin oloihin/ luontoon/ aviomiehen seuraan vetäytyminen periytynyt teille aiempien sukupolvien käyttäytymismalleista?

Vierailija:

Tästä ketjusta tunnistin itseni.

On ollut helpottavaa huomata, ettei olla ainoa pariskunta, jolla ei ole laajaa ystäväpiiriä.

Ei mullakaan mitään ystäviä vastaan olisi, jos vaan kohdalle sattuisi samanhenkinen ihminen. Kaltaiseni vaan ovat vissiin vähemmistönä, ja siksi ystävän löytäminen ei ole helppoa.

Vai olemmeko sittenkään niin suuri vähemmistö, kuin ensi ajattelelulta kuvittelisi? Mitä jos meidänlaisiamme on paljon, mutta emme vaan erotu joukosta? Mitä jos ohitamme " kaltaisemme" useastikin, tietämättämme?

Hauska juttu, mikä muistui mieleeni;

Odotin esikoista. Pukukopissa työkaverit kyselivtä, miten mies suhtautuu tulevaan lapseen, ja onko malttanut rauhoittua omista menoistaan jo enemmän kotioloihin(olettivat, että luutuaa maailmalla. Emme olleet kovin hyvä tuttuja työkavereiden kanssa, olin uusi työpaikassa)?

Vastasin, että no, mulla on käynyt sen verran hyvä tuuri, että miehellä ei ole kavereita, kenen kanssa kyliä luututa. Mukavahan tuo on, kun kotona möllöttää mun kanssa kaiket illat.

Akkaporukka oikein räjähti nauramaan...luulivat, että se oli vitsi :D

ap