Miksi olet hankkinut lapsia?

Minulle se ei ollut itsestäänselvä valinta, vaan arvelin, että se saattaisi olla minulle hauskaa ja palkitsevaa. Olin oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin perijän omaisuudelleni ettei päädy kenen tahansa käsiin kuollessani. Ja olen kyllä muutenkin aina halunnut lapsen/lapsia, että ei ollut ainoa syy. Olen aika perhekeskeinen ihminen ja myös välit omiin vanhempiini ovat todella hyvät.

This: onko sinulla ikinä tullut mieleen, että se jälkeläisesi voi ihan hyvin hassata tai lahjoittaa pois sen sinun vaivalla haalimasi perintösi kuolemasi jälkeen? Et voi kontrolloida maallista materiaa kuin vain omana elinaikanasi.

On toki. En minä omaisuuuttani kerää pelkästään lastani varten, vaan nautin siitä jo oman elämäni aikana. Uskon että osaan opettaa lapselle järkevää rahankäyttöä, mutta eihän sille loppujen lopuksi mitään kumminkaan voi jos lapsi päättääkin kaiken "hassata". 

Vierailija kirjoitti:

Halusin perijän omaisuudelleni ettei päädy kenen tahansa käsiin kuollessani.

Vierailija kirjoitti:

Tarvin hyviä (ja ilmaisia) työmiehiä mun tulevaan projektiin.

vau

Halusin hyviä tyyppejä elämään, kun oma äitini oli kuollut ja ystävät kaukana. Sainkin aivan loistotyyppejä. (kyllä, itsekäs syy tämäkin, mutta pitkällä tähtäimellä paljon parempi syy kuin joku vauvakuume).

Minä en halya omia lapsia, sillä rakastan tietynlaista vapautta ja stressittömyyttä. Pidän kuitenkin lapsista, ja miehelläni on edellisestä suhteesta lapsia, joista on tullut osa elämääni. Tämä yhdistelmä sopii minulle täydellisesti. Saan sekä olla suhteellisen vapaa, ja lisäksi minulla on lapsia perheessä :) Minulla/ meillä on vapaa-aikaa ja rahaa, ja lisäksi lapset. Mielestäni on ihanaa puuhailla lasten kanssa, tehdä heille ruokaa, saada ja antaa haleja ja pusuja. On kuitenkin myös mukavaa että on niitä viikkoja kun olemme vain kahdestaan, matkustamme tai teemme omia juttuja.

Ymmärrän lastenhankinnan täysin, mutta itse en omia lapsia tahdo :) Koen elämäni olevan onnellisempaa näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä kysymys. Itse en näe lapsien hankinnassa yhtään mitään hyvää - päinvastoin, siksi ihmettelen tätä suuresti.

Aloittaja voi sitten yksin vanhuuden päivillä miettiä tätä samaa asiaa itsekseen,voi mielipide olla muuttunut.

Kukaan ei silti sano täälläkään syyksi lasten hankkimiseensa sitä, jotta joku hoitaisi vanhana, koska tietävät, että meidän kulttuurissa hoitovastuu on yhteiskunnalla, ei jälkeläisillä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en halya omia lapsia, sillä rakastan tietynlaista vapautta ja stressittömyyttä. Pidän kuitenkin lapsista, ja miehelläni on edellisestä suhteesta lapsia, joista on tullut osa elämääni. Tämä yhdistelmä sopii minulle täydellisesti. Saan sekä olla suhteellisen vapaa, ja lisäksi minulla on lapsia perheessä :) Minulla/ meillä on vapaa-aikaa ja rahaa, ja lisäksi lapset. Mielestäni on ihanaa puuhailla lasten kanssa, tehdä heille ruokaa, saada ja antaa haleja ja pusuja. On kuitenkin myös mukavaa että on niitä viikkoja kun olemme vain kahdestaan, matkustamme tai teemme omia juttuja.

Ymmärrän lastenhankinnan täysin, mutta itse en omia lapsia tahdo :) Koen elämäni olevan onnellisempaa näin.

Mulla sama tilanne ja miehen mukavat lapset on jo kasvaneet aikuisiksi. Silti minua ei haittaisi yhtään, jos heitä ei tässä perheessä olisi vaikka saman katon alla asuminenkin luonnistui aikanaan ihan ok. 

Hankin lapsia, koska haluan elämältä kokemuksia ja täällä eletään vain kerran. Niin ihmeeellistä kokemusta ei mikään muu voita kuin luoda uusi ihminen ja kasvattaa sitä. Eli toisaalta olen itsekäs, toisaalta elämä on parasta mitä ihminen voi toiselle  antaa.

Että saa rahaa ja pääsee etuilemaan asuntojonossa. Ja pääsee ilmasiks bussiin ja ratikkaan ja lähijuniin (vaikka tuo olis kai mahdollista ilman lapsiakin, pelkillä rattailla ja harsolla).

 Ja onhan nuista iloakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä kysymys. Itse en näe lapsien hankinnassa yhtään mitään hyvää - päinvastoin, siksi ihmettelen tätä suuresti.

Aloittaja voi sitten yksin vanhuuden päivillä miettiä tätä samaa asiaa itsekseen,voi mielipide olla muuttunut.

Kukaan ei silti sano täälläkään syyksi lasten hankkimiseensa sitä, jotta joku hoitaisi vanhana, koska tietävät, että meidän kulttuurissa hoitovastuu on yhteiskunnalla, ei jälkeläisillä.

Vai olisko syy siinä, että tuollainen ajattelutapa tehdä lapsia palvelijaksi itselleen on melko sairas ja esineellistävä. Eiköhän lapset hoida vanhempiaan ihan vapaaehtoisesti, jos on mahdollisuuksia ja hyvä suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä kysymys. Itse en näe lapsien hankinnassa yhtään mitään hyvää - päinvastoin, siksi ihmettelen tätä suuresti.

Aloittaja voi sitten yksin vanhuuden päivillä miettiä tätä samaa asiaa itsekseen,voi mielipide olla muuttunut.

Kukaan ei silti sano täälläkään syyksi lasten hankkimiseensa sitä, jotta joku hoitaisi vanhana, koska tietävät, että meidän kulttuurissa hoitovastuu on yhteiskunnalla, ei jälkeläisillä.

Sinulla ei taida olla vielä kokemusta asiasta, koska ei tule yhteiskunnalta vanhusten hoito ja hoivapalvelut omia aikojaan, kuin manulle illallinen.

Kyllä se on sitä hoitamista, että hankkii hoidon vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin perijän omaisuudelleni ettei päädy kenen tahansa käsiin kuollessani. Ja olen kyllä muutenkin aina halunnut lapsen/lapsia, että ei ollut ainoa syy. Olen aika perhekeskeinen ihminen ja myös välit omiin vanhempiini ovat todella hyvät.

This: onko sinulla ikinä tullut mieleen, että se jälkeläisesi voi ihan hyvin hassata tai lahjoittaa pois sen sinun vaivalla haalimasi perintösi kuolemasi jälkeen? Et voi kontrolloida maallista materiaa kuin vain omana elinaikanasi.

Testamentilla voi säätää omaisuuden käyttöä. Voi siis määrätä, mihin se käytetään.

Lapsettomat kyllä vastailivat ketjuun, jossa kysyttiin, miksi lapseton on lapseton. Mutta vastaavaan ketjuun perheellisistä ei tullut yhtään vastausta. Kuvaavaa. Katsotaanpa, tulisiko nyt vastauksia.

Olin juuri lopettanut opiskelun ja ajattelin, että kuinkahan sitä voisi saada rahaa, ilman että tarvitsee tehdä töitä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Lasten hankkiminen oli itsestäänselvyys. Olen pikkutytöstä alkaen tiennyt haluavani äidiksi ja työnsin nukenvaunuja varmaan vielä siinä vaiheessa, kun kaverit alkoivat vilkuilla poikia 😂. Mies oli sitä mieltä, että miksi hän tässä elämässä töitä tekisi ja uraa rakentaisi, ellei jälkipolvensa hyväksi. Eli kaikki kolme lastamme olivat hyvin toivottuja ja rakastettuja.

Näin jälkikäteen ajatellen olisi elämä ollut aika tyhjää ilman lapsia. Meille lapset eivät koskaan olleet riesa tai este tehdä sitä, mitä haluamme. Heidän kanssaan on matkusteltu ympäri maailmaa ja myös muutettu useamman kerran ulkomaille asumaan.

Nyt he ovat jo aikuisia ja on todella ihanaa, että he haluavat viettää aikaa kanssamme ja meillä on hyvät välit. Ehkä jonain päivänä saamme vielä lapsenlapsiakin, kuka tietää.