Mikä on luksusta / yläluokkalaisista sinusta?
Viittaan tuohon toiseen keskusteluun, jossa oli tarina rikkaasta Eiralaisen äidin rennosta päiväohjelmasta. Kommenteissa kritisoitiin tuotemerkkejä, kahvilaa ym. Mitkä asiat / merkit / tavat sinusta kuuluvat yläluokkaiseen, sivistyneeseen ja varakkaaseen elämään? Luettele mitä mieleen pälkähtää.
Kommentit (75)
Kun joskus saa vaikka kalliin vaatteen. Ettei nuolaise ennen kuin tipahtaa, ja korosta joka tilanteessa: meillä on ei muilla. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, menisihän ruokahalu jos ajatuksena että toisen pitää katsella vieressä nälkäisenä?
Riippumatta lähtökohdista, huolimatta että nyt olemme kaikki vähävaraisia meillä on kuitenkin varaa ostaa kallis paitapusero joskus, jos emme juo emme polta?
Hieno käytös ainakin köyhän luksusta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittelen yläluokkaisuuden äärimmäisenä rikkautena, johon kuuluu myös hyvä yleisivitys, korkeakoulutus ja hyvät käytöstavat.
Yläluokkaista on minusta:
- Se, että voi lähteä lomalle minnepäin maailmaa tahansa luksushotelliin, lomalle lähtö ei ole rahasta kiinni
- Miljoonakämppä, joka voi olla esim. arvoasunto Helsingin ydinkeskustassa tai kivitalo merenrannalla
- Palvelusväki, esim. lastenhoitaja, siivooja, kokki yms.
- Tietyt harrastukset, kuten veneily, metsästys (kaikki tuntemani rikkaat metsästävät)
- Luksusmerkit, jotka ehkä huomaamattomia, esim. Barbourin takit, Guccin vaatteet yms.
- Kalliit satojen tuhansien arvoiset autot
- Kalliit tuhansien-satojentuhansien eurojen arvoiset kellot, esim. hublot
- Yli 20 000 euroa maksava Hästensin sänky
- Kodin sisustuksessa mm. marmoria, kalanruotoparkettia, massiivipuuta
- Kodin automaatiojärjestelmä
- Mittatilauspuvut Savile roadin vaattureilta tilattuna
- Arvokorut
- Hyvä tyylitaju
- Oma ökyvene
- Vesijetit
-Puutarha/rapujuhlat
Sivistys, korkeakoulutus ja hyvät tavat poissulkevat metsästyksen,"öky"roinan, kymppitonnien hassaamisen sänkyyn ja palkattujen apulaisten kutsumisen "palvelusväeksi". Rahvaan fantasiaa! Barbour on muuten ihan kohtuuhintainen arkimerkki, Gucci pukee Dubai-pyrkyreitä.
Heh. Täällä joku taas tietää kaikkien puolesta mikä on mitäkin. Kyllä meillä vaan on satsattu kunnon sänkyyn ja vaikka meillä ei kukaan metsästä, pidän sitä oivana ja myös eettisenä tapana hankkia ravintoa!
Köyhästä on hienoa että on paljon: iso vaatekaappi, iso asunto, buffettyyppinen pöytä josta saa syödä niin paljon kuin haluaa, usein vaihtuva sisustus jne.
Keskiluokkaisesta on hienoa että tavara on oikeanlaista: tärkeitä ovat oikea merkki, oikea ostopaikka, oikea suunnittelija, muotidieetti ja muodikkaat harrastukset
Vasta ylemmässä luokassa voidaan ottaa rennosti: jos jotain ei ole, se ei haittaa sillä jos oikea tarve tulee, sen voi aina ostaa. Perintökalusteet, taide-esineet ja perintökorut eivät ole pintamuotia nähneetkään. Elämäntapavalintoilla ei tarvitse brändätä itseään kenellekään.
Yläluokkaisuus on vaikea käsite Suomessa. Joo, onhan meillä aatelisia, mutta suurin osa siitä porukasta on ihan tavallisia palkansaajia, tulotasoltaan keskiluokkaa eikä vanhaa rahaa enää ole. Se perinne, että vauraus siirretään seuraaville sukupolville on porvarillisten yrittäjäsukujen hieno tapa, joka valitettavasti ei kuulunut vanhan aatelin ajattelutapaan. Aateliset saattoivat törsätä kartanot yms. pelipöydässä silmää räpäyttämättä, koska raha on tylsää ja vähemmän tärkeää.
Jos ajatellaan, että yläluokkainen on sellainen, jonka ei tarvitse tehdä palkkatyötä elääkseen, niin siihen ei mitään vanhaa rahaa tarvita, vaan voi olla joku kimiräikkönen, jonka sivistystasosta voidaan sitten taas olla montaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Pidän yläluokkaisuutena sitä, että ei ole mitään ilmeisiä täyttymättömiä tarpeita, vaan henkilö voi olla tasapainoinen ja tyyni nimenomaan etuoikeutetun sosiaalisen ja kulttuurisen taustan puolesta.
Esimerkiksi ei mitään yletöntä törsäystä luksustuotteisiin - ne eivät ole koskaan olleet täysin ulottumattomissa, joten niihin ei ole muodostunut suuria intohimoja. Lomille ei mennä yksityiskoneella, vaikka siihen jollain järjestelyllä voisi ollakin varaa - samalla tavalla, kuin keskituloinen ei osta karkkikaupan hyllyä tyhjäksi vaikka siihen olisikin varaa. Omaan hyvinvointiinkaan ei satsata ylettömästi - etuoikeuteutetusta taustasta tulevalla on aina ollut elämä perusosaset niin hyvin paikallaan, että ylimääräiselle lohdun hakemiselle hyvinvointielämäntavasta ei ole tarvista.
Parhaiten sitä kuvaa mielestäni tietty vapaa henkinen tila. Runsaalla sosioekonomisella ja kulttuurisella pääomalla varustettu on vapaa tekemään sellaisia valintoja, joihin muilla ei ole varaa. Tällaisten valintojen aihealueita ovat muun muassa parisuhde, asuinpaikka, työpaikka ja terveys. Heillä on varaa jättää käyttämättä sellaisia vaihtoehtoja, joita muilla lähtökohdilla varustettu joutuu seuraamaan.
Pelkkä runsas varallisuus ei tuo kaikkea tuota, ja yksittäiset luksustuotteet vielä vähemmän.
Totta, en ollutkaan ajatellut tätä näin. Luksusta on voida valita työpaikkansa, joten jos ei yksi paikka miellytä jostain syystä, voi vaihtaa kunnes löytää kivan, hyvin palkatun, kivalta suunnalta.
Parisuhteessa ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen koska ei ole varaa lähteä. Asunnon voi valita sieltä ja sen tyyppisen, missä olisi kiva asua, ei sieltä mihin on varaa. Opiskelemaan voi mernnä sitä, mikä kiinnostaa, ei sitä mihin pääsee ja mihin on varaa.
Puhutaan varmaan etuoikeutetuista ihmisistä.
Hauska ketju :,D
Konmarittakaapa myös mielenne ja sydämenne.
Yläluokkaista on ettei puhuta rahasta (ei leuhkita, eikä valiteta puutteesta)
Vapaa-aika on luksusta, sitä ihmisillä tuntuu olevan kovin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittelen yläluokkaisuuden äärimmäisenä rikkautena, johon kuuluu myös hyvä yleisivitys, korkeakoulutus ja hyvät käytöstavat.
Yläluokkaista on minusta:
- Se, että voi lähteä lomalle minnepäin maailmaa tahansa luksushotelliin, lomalle lähtö ei ole rahasta kiinni
- Miljoonakämppä, joka voi olla esim. arvoasunto Helsingin ydinkeskustassa tai kivitalo merenrannalla
- Palvelusväki, esim. lastenhoitaja, siivooja, kokki yms.
- Tietyt harrastukset, kuten veneily, metsästys (kaikki tuntemani rikkaat metsästävät)
- Luksusmerkit, jotka ehkä huomaamattomia, esim. Barbourin takit, Guccin vaatteet yms.
- Kalliit satojen tuhansien arvoiset autot
- Kalliit tuhansien-satojentuhansien eurojen arvoiset kellot, esim. hublot
- Yli 20 000 euroa maksava Hästensin sänky
- Kodin sisustuksessa mm. marmoria, kalanruotoparkettia, massiivipuuta
- Kodin automaatiojärjestelmä
- Mittatilauspuvut Savile roadin vaattureilta tilattuna
- Arvokorut
- Hyvä tyylitaju
- Oma ökyvene
- Vesijetit
-Puutarha/rapujuhlat
Sivistys, korkeakoulutus ja hyvät tavat poissulkevat metsästyksen,"öky"roinan, kymppitonnien hassaamisen sänkyyn ja palkattujen apulaisten kutsumisen "palvelusväeksi". Rahvaan fantasiaa! Barbour on muuten ihan kohtuuhintainen arkimerkki, Gucci pukee Dubai-pyrkyreitä.
Höpö höpö. Kaikissa perinteisissä yläluokkaisissa suvuissa metsästetään.
Joo, brittiyläluokka... Suomessa metsästys on elämänkoulun käyneiden ja pyrkyreiden hommaa.
Tunnet suomalaista yläluokkaa ilmeisen heikosti.
Mitä tähän nyt sanoisi. En ehkä kaiva puhelinta esiin ja vuoda Aihe Vapaaseen ystäväpiirini nimiä ja yhteistietoja, koska joku anonyymi statusfetisisti yllytti. :D
En minäkään, ja silti väitän että myös suomalainen yläluokka metsästää.
Just se, että raha luo sellaisen elämäntilan, jossa energiaa jää kaikkeen muuhun, kun ei tarvitse miettiä ollenkaan onko varaa, mitä maksaa, jne. Raha rauhoittaa.. uusrikkaat miettivät kuumeisesti, miten elää niinkuin raha olisi vanhaa. Ostetaan taidetta, suomalaista lasia (Kyösti Kakkonen), asuntoja, jne. Kaikki tämä paljastaa nousukkuuden. Yläluokka ei pohdi moisia, koska ei ole tarvetta sellaiseen. Suurin osa yläluokasta elää ulkoisesti supertavallista ja hieman boheemia elämää. No, osa myös todella sovinnaisesti, suvun perinteitä kunnioittaen.
Yläluokkaista on käsivarren mitan pitäminen toisiin ihmisiin, esim. työkavereihin. Pidättyvyys, omista asioista ei puhuta. Viileys sanan varsinaisessa merkityksessä, ei mitään cooliutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittelen yläluokkaisuuden äärimmäisenä rikkautena, johon kuuluu myös hyvä yleisivitys, korkeakoulutus ja hyvät käytöstavat.
Yläluokkaista on minusta:
- Se, että voi lähteä lomalle minnepäin maailmaa tahansa luksushotelliin, lomalle lähtö ei ole rahasta kiinni
- Miljoonakämppä, joka voi olla esim. arvoasunto Helsingin ydinkeskustassa tai kivitalo merenrannalla
- Palvelusväki, esim. lastenhoitaja, siivooja, kokki yms.
- Tietyt harrastukset, kuten veneily, metsästys (kaikki tuntemani rikkaat metsästävät)
- Luksusmerkit, jotka ehkä huomaamattomia, esim. Barbourin takit, Guccin vaatteet yms.
- Kalliit satojen tuhansien arvoiset autot
- Kalliit tuhansien-satojentuhansien eurojen arvoiset kellot, esim. hublot
- Yli 20 000 euroa maksava Hästensin sänky
- Kodin sisustuksessa mm. marmoria, kalanruotoparkettia, massiivipuuta
- Kodin automaatiojärjestelmä
- Mittatilauspuvut Savile roadin vaattureilta tilattuna
- Arvokorut
- Hyvä tyylitaju
- Oma ökyvene
- Vesijetit
-Puutarha/rapujuhlat
Sivistys, korkeakoulutus ja hyvät tavat poissulkevat metsästyksen,"öky"roinan, kymppitonnien hassaamisen sänkyyn ja palkattujen apulaisten kutsumisen "palvelusväeksi". Rahvaan fantasiaa! Barbour on muuten ihan kohtuuhintainen arkimerkki, Gucci pukee Dubai-pyrkyreitä.
Höpö höpö. Kaikissa perinteisissä yläluokkaisissa suvuissa metsästetään.
Joo, brittiyläluokka... Suomessa metsästys on elämänkoulun käyneiden ja pyrkyreiden hommaa.
Tunnet suomalaista yläluokkaa ilmeisen heikosti.
Mitä tähän nyt sanoisi. En ehkä kaiva puhelinta esiin ja vuoda Aihe Vapaaseen ystäväpiirini nimiä ja yhteistietoja, koska joku anonyymi statusfetisisti yllytti. :D
En minäkään, ja silti väitän että myös suomalainen yläluokka metsästää.
Niin, firmojen johtajat ja maanviljelijät tekee sitä. Uuh mitä yläluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittelen yläluokkaisuuden äärimmäisenä rikkautena, johon kuuluu myös hyvä yleisivitys, korkeakoulutus ja hyvät käytöstavat.
Yläluokkaista on minusta:
- Se, että voi lähteä lomalle minnepäin maailmaa tahansa luksushotelliin, lomalle lähtö ei ole rahasta kiinni
- Miljoonakämppä, joka voi olla esim. arvoasunto Helsingin ydinkeskustassa tai kivitalo merenrannalla
- Palvelusväki, esim. lastenhoitaja, siivooja, kokki yms.
- Tietyt harrastukset, kuten veneily, metsästys (kaikki tuntemani rikkaat metsästävät)
- Luksusmerkit, jotka ehkä huomaamattomia, esim. Barbourin takit, Guccin vaatteet yms.
- Kalliit satojen tuhansien arvoiset autot
- Kalliit tuhansien-satojentuhansien eurojen arvoiset kellot, esim. hublot
- Yli 20 000 euroa maksava Hästensin sänky
- Kodin sisustuksessa mm. marmoria, kalanruotoparkettia, massiivipuuta
- Kodin automaatiojärjestelmä
- Mittatilauspuvut Savile roadin vaattureilta tilattuna
- Arvokorut
- Hyvä tyylitaju
- Oma ökyvene
- Vesijetit
-Puutarha/rapujuhlat
Sivistys, korkeakoulutus ja hyvät tavat poissulkevat metsästyksen,"öky"roinan, kymppitonnien hassaamisen sänkyyn ja palkattujen apulaisten kutsumisen "palvelusväeksi". Rahvaan fantasiaa! Barbour on muuten ihan kohtuuhintainen arkimerkki, Gucci pukee Dubai-pyrkyreitä.
Barbourissa ja Hästensissä pointti ei olekaan hinnalla röyhistelyssä, niin kuin ei todellisessa yläluokassa muutenkaan. Ulospäin vaatimatonta arkikäyttöesinettä, joka on vanhanaikaisen ja ajattoman hyvin tehtyä ja laadukasta, jota voi enempiä miettimättä käyttää 20 vuotta sen korkeasta laadusta, käytettävyydestä ja mukavuudesta nauttien kenenkään ei tarvitse tietää, että nukun yöni sänkyjen Rolls-Roycessa, tai että vahakangastakkini on 15 vuotta vanha ja käy vuosittain Skotlannissa huollossa. Se että kukaan tietäisi, ei kiinnosta eikä ole lainkaan ideana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittelen yläluokkaisuuden äärimmäisenä rikkautena, johon kuuluu myös hyvä yleisivitys, korkeakoulutus ja hyvät käytöstavat.
Yläluokkaista on minusta:
- Se, että voi lähteä lomalle minnepäin maailmaa tahansa luksushotelliin, lomalle lähtö ei ole rahasta kiinni
- Miljoonakämppä, joka voi olla esim. arvoasunto Helsingin ydinkeskustassa tai kivitalo merenrannalla
- Palvelusväki, esim. lastenhoitaja, siivooja, kokki yms.
- Tietyt harrastukset, kuten veneily, metsästys (kaikki tuntemani rikkaat metsästävät)
- Luksusmerkit, jotka ehkä huomaamattomia, esim. Barbourin takit, Guccin vaatteet yms.
- Kalliit satojen tuhansien arvoiset autot
- Kalliit tuhansien-satojentuhansien eurojen arvoiset kellot, esim. hublot
- Yli 20 000 euroa maksava Hästensin sänky
- Kodin sisustuksessa mm. marmoria, kalanruotoparkettia, massiivipuuta
- Kodin automaatiojärjestelmä
- Mittatilauspuvut Savile roadin vaattureilta tilattuna
- Arvokorut
- Hyvä tyylitaju
- Oma ökyvene
- Vesijetit
-Puutarha/rapujuhlat
Sivistys, korkeakoulutus ja hyvät tavat poissulkevat metsästyksen,"öky"roinan, kymppitonnien hassaamisen sänkyyn ja palkattujen apulaisten kutsumisen "palvelusväeksi". Rahvaan fantasiaa! Barbour on muuten ihan kohtuuhintainen arkimerkki, Gucci pukee Dubai-pyrkyreitä.
Höpö höpö. Kaikissa perinteisissä yläluokkaisissa suvuissa metsästetään.
Joo, brittiyläluokka... Suomessa metsästys on elämänkoulun käyneiden ja pyrkyreiden hommaa.
Tunnet suomalaista yläluokkaa ilmeisen heikosti.
Mitä tähän nyt sanoisi. En ehkä kaiva puhelinta esiin ja vuoda Aihe Vapaaseen ystäväpiirini nimiä ja yhteistietoja, koska joku anonyymi statusfetisisti yllytti. :D
En minäkään, ja silti väitän että myös suomalainen yläluokka metsästää.
Joo, firmojen johtajat ja maajussit. Siinä suomalainen yläluokka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittelen yläluokkaisuuden äärimmäisenä rikkautena, johon kuuluu myös hyvä yleisivitys, korkeakoulutus ja hyvät käytöstavat.
Yläluokkaista on minusta:
- Se, että voi lähteä lomalle minnepäin maailmaa tahansa luksushotelliin, lomalle lähtö ei ole rahasta kiinni
- Miljoonakämppä, joka voi olla esim. arvoasunto Helsingin ydinkeskustassa tai kivitalo merenrannalla
- Palvelusväki, esim. lastenhoitaja, siivooja, kokki yms.
- Tietyt harrastukset, kuten veneily, metsästys (kaikki tuntemani rikkaat metsästävät)
- Luksusmerkit, jotka ehkä huomaamattomia, esim. Barbourin takit, Guccin vaatteet yms.
- Kalliit satojen tuhansien arvoiset autot
- Kalliit tuhansien-satojentuhansien eurojen arvoiset kellot, esim. hublot
- Yli 20 000 euroa maksava Hästensin sänky
- Kodin sisustuksessa mm. marmoria, kalanruotoparkettia, massiivipuuta
- Kodin automaatiojärjestelmä
- Mittatilauspuvut Savile roadin vaattureilta tilattuna
- Arvokorut
- Hyvä tyylitaju
- Oma ökyvene
- Vesijetit
-Puutarha/rapujuhlat
Sivistys, korkeakoulutus ja hyvät tavat poissulkevat metsästyksen,"öky"roinan, kymppitonnien hassaamisen sänkyyn ja palkattujen apulaisten kutsumisen "palvelusväeksi". Rahvaan fantasiaa! Barbour on muuten ihan kohtuuhintainen arkimerkki, Gucci pukee Dubai-pyrkyreitä.
Höpö höpö. Kaikissa perinteisissä yläluokkaisissa suvuissa metsästetään.
Joo, brittiyläluokka... Suomessa metsästys on elämänkoulun käyneiden ja pyrkyreiden hommaa.
Tunnet suomalaista yläluokkaa ilmeisen heikosti.
Mitä tähän nyt sanoisi. En ehkä kaiva puhelinta esiin ja vuoda Aihe Vapaaseen ystäväpiirini nimiä ja yhteistietoja, koska joku anonyymi statusfetisisti yllytti. :D
En minäkään, ja silti väitän että myös suomalainen yläluokka metsästää.
Niin, firmojen johtajat ja maanviljelijät tekee sitä. Uuh mitä yläluokkaa.
Jos firman johtaja on Ollila tai Herlin, tai maanviljelijä von Konow, niin kyllä. Metsästävät, muuten.
Jos alaluokkainen on saanut jostain Hermèsin huivin, hän ei käytä sitä koskaan koska se on liian hieno ja olo olisi kiusaantunut. Huivi joko myydään tai sitä säilötään kaapissa ja otetaan siliteltäväksi silloin kun unelmoidaan hienosta elämästä.
Jos keskiluokkaisella on Hermès-huivi, sen ajatellaan näyttävän hienolta minkä tahansa asun kanssa riippumatta huivin väristä ja tyylistä. Tärkeintä on että logo näkyy. Muuten joku ei ehkä tajua, että nyt on päällä kallis huivi.
Jos yläluokkaisella on sama huivi, se sointuu muuhun asukokonaisuuteen ja logo on taiteltu piiloon. Huivin tarkoitus on vain kaunistaa arkiasua. Sen käyttämisessä ei ole mitään erikoista, totta kai ihmisellä on sellaiset vaatteet mistä hän pitää. Ja jos mieli tekisi, niitä voisi ostaa vaikka kymmenen lisää vaikka seuraavan kerran kun käy Pariisissa viikonloppulomalla.
Tämä pätee koko elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittelen yläluokkaisuuden äärimmäisenä rikkautena, johon kuuluu myös hyvä yleisivitys, korkeakoulutus ja hyvät käytöstavat.
Yläluokkaista on minusta:
- Se, että voi lähteä lomalle minnepäin maailmaa tahansa luksushotelliin, lomalle lähtö ei ole rahasta kiinni
- Miljoonakämppä, joka voi olla esim. arvoasunto Helsingin ydinkeskustassa tai kivitalo merenrannalla
- Palvelusväki, esim. lastenhoitaja, siivooja, kokki yms.
- Tietyt harrastukset, kuten veneily, metsästys (kaikki tuntemani rikkaat metsästävät)
- Luksusmerkit, jotka ehkä huomaamattomia, esim. Barbourin takit, Guccin vaatteet yms.
- Kalliit satojen tuhansien arvoiset autot
- Kalliit tuhansien-satojentuhansien eurojen arvoiset kellot, esim. hublot
- Yli 20 000 euroa maksava Hästensin sänky
- Kodin sisustuksessa mm. marmoria, kalanruotoparkettia, massiivipuuta
- Kodin automaatiojärjestelmä
- Mittatilauspuvut Savile roadin vaattureilta tilattuna
- Arvokorut
- Hyvä tyylitaju
- Oma ökyvene
- Vesijetit
-Puutarha/rapujuhlat
Sivistys, korkeakoulutus ja hyvät tavat poissulkevat metsästyksen,"öky"roinan, kymppitonnien hassaamisen sänkyyn ja palkattujen apulaisten kutsumisen "palvelusväeksi". Rahvaan fantasiaa! Barbour on muuten ihan kohtuuhintainen arkimerkki, Gucci pukee Dubai-pyrkyreitä.
Höpö höpö. Kaikissa perinteisissä yläluokkaisissa suvuissa metsästetään.
Joo, brittiyläluokka... Suomessa metsästys on elämänkoulun käyneiden ja pyrkyreiden hommaa.
Suomessa metsästys on useimmiten maanomistajien hommaa. Mieheni on korkeakoulun käynyt keskiluokkainen. Kyllä tuo 30-50v ikäpolvi on ainakin niissä parissa seurassa, jotka tunnen, pääasiassa ihan koulutettua porukkaa.
Keskiluokkainen AMKin käynyt ukko = yläluokkainen ? :D Niin no ehkä jos on Pohjanmaalta kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään asiaa joka olisi sekä luksusta että yläluokkaista.
Lastenhoitaja, autonkuljettana, taloudenhoitaja...
Vierailija kirjoitti:
Jos alaluokkainen on saanut jostain Hermèsin huivin, hän ei käytä sitä koskaan koska se on liian hieno ja olo olisi kiusaantunut. Huivi joko myydään tai sitä säilötään kaapissa ja otetaan siliteltäväksi silloin kun unelmoidaan hienosta elämästä.
Jos keskiluokkaisella on Hermès-huivi, sen ajatellaan näyttävän hienolta minkä tahansa asun kanssa riippumatta huivin väristä ja tyylistä. Tärkeintä on että logo näkyy. Muuten joku ei ehkä tajua, että nyt on päällä kallis huivi.
Jos yläluokkaisella on sama huivi, se sointuu muuhun asukokonaisuuteen ja logo on taiteltu piiloon. Huivin tarkoitus on vain kaunistaa arkiasua. Sen käyttämisessä ei ole mitään erikoista, totta kai ihmisellä on sellaiset vaatteet mistä hän pitää. Ja jos mieli tekisi, niitä voisi ostaa vaikka kymmenen lisää vaikka seuraavan kerran kun käy Pariisissa viikonloppulomalla.
Tämä pätee koko elämään.
Tyylitaju ja yläluokkaisuus eivät ollenkaan aina korreloi positiivisesti.
Itse liitän ylempiluokkaisuuden tietynlaiseen arvomaailmaan. Taustalla oleva henkinen perintö, historia ja hyväosaisuus antavat mahdollisuuden tietyntyyppiseen rentouteen ja mahdollisuuksiin tehdä elämässä itsensä kannalta mielekkäitä valintoja. Suomessa on todella vähän ns. upporikasta eliittiä. Sen sijaan täälläkin on perheitä, joilla voi olla aatelis- tai pappistausta, yrityshistoria tai olla muuten vain jostain rikkaasta suomenruotsalaisesta perheestä.
Siinä, missä keskiluokkainen ihminen kamppailee identiteettinsä kanssa ja jatkuvasti rakentaa ympärilleen niin henkistä kuin materiaalista todellisuutta, arvostavat yläluokkaiset perinteitä ja historiaa. Kerskakulutus ja hienouksien näyttäminen ei ole ominaista vanhan rahan rikkaissa perheissä. Säästäväisyyttä ja käytännöllisyyttä voidaan korostaa. Yläluokkaiset kodit ovat harvemmin uudenkarheita lasipalatseja. Usein esimerkiksi paikallishistoriaan on jäänyt merkkejä yläluokkaisesta toiminnasta, tavoista tai nimistä jne. Myös suuri asunto vanhassa arvotalossa tai vanha talo/huvila meren rannalla voi kertoa yläluokkaisesta taustasta. Tuo ajatus on kliseinen, mutta se liittyy nimenomaan perinteiden ja jatkuvuuden arvostukseen.
Yläluokkaisuuteen kuuluu nykyisin myös sivistys ja koulutus. Vanhan rahan rikkaat ja entiset aateliset ovat pyrkineet yhteiskunnan huipulle uudelleen korkeakoulutuksen kautta.
Lopuksi tärkein: vanhan rahan tunnistaa patinasta. Hillitty käytös on opittu asia. Se erottaa vanhan rahan rääväsuisista wannabe-pyrkyrinousukkaista.
P.S. Vanha raha käyttää aina sukkahousuja. Paljain säärin ei lähdetä esim. kirkkoon - kesähäissäkään.
Mistähän syystä mulle tulee mieleen yläluokasta ja luksuksesta työlleen omistautunut ihminen? Sellainen, joka on älyllään ja ahkeruudellaan saavuttanut arvostetun aseman....Ja samaan aikaan tyyppi on itseään tehostamaton. Focus on työssä, asioissa, sisällössä - ei ulkoisissa muodoissa.
No - mieleen juolahtaa se, että ei ole tarve koskaa puhua rahasta. Missään muodossa milloinkaan. Rahasta ei puhuta.