Mitä "vikaa" kropassasi on?

Vierailija kirjoitti:

Ex tyttöystävällä oli syntymästä asti ollut painauma kylkiluissa jota häpesi suuresti, vanhemmilla oli mahdollisuus tehdä hänelle nuorempana leikkaus sen korjaamiseksi, mutta lääkäri oli sanonut että se on vaarallinen ja saattaa koitua tytön kohtaloksi. 

Hän ei tahtonut pitää uimapukuja tai muitakaan kyljen paljastavia kireitä vaatteita, itse pidin häntä kauniina kaikin puolin, ja se oli osa häntä.

Hän taas vähän ennen eron ottamista alkoi haukkua minua "säkin oot tollanen laiha", vaikka olin harrastukseni puolesta olin elämäni tikissä ja rasvaprosentti todella alhainen, mutta koska olen 183cm ja 80kg lähes pelkkää tiukkaa lihasta, saatan näyttää hoikalta. Kait se on joidenkin naisten mielestä kropan vika jos näyttää hoikalta huippukunnossa.

Kyseinen nainen paljastui tosin täydeksi narsistiksi, jota kiinnostanut kuin oma napa. Terveisiä vain Heidille.

Tästä syystä hän ei edes halunnut harrastaa seksiä kuin vatsaltaan, koskaan ei tahtonut ratsastaa koska häpesi kylkiluitaan.

Toivon todella, että kukaan ei tästä vedä hernettä nokkaan. Kuten olen korostanut, tämä on oli huumoriketju. Aloituksessa luettelemani "ongelmat" mikkihiirihiusrajoineen eivät todellakaan ole vakavin ongelmani vaan olen oikeasti aika sairas, minulle on siunaantunut jopa kaksi harvinaista sairautta, jotka eivät tapa mutta toisaalta eipä niiden aiheuttamiin oireisiin ole hoitoakaan eli saa mukavasti kärsiä loppuelämän.

Ehkä juuri näiden sairauksien vuoksi huumorini on joskus hieman mustaa ja saatan laskea aika rajuakin leikkiä omasta tilanteestani, mutta se auttaa jaksamaan.

Ap

ISO maha, siis oikeesti ihan kuin raskausmaha, järkyttävä pömppis

Aivan liian pienet, lähes olemattomat itikanpureman kokoiset tissit

Känsä isovarpaassa

Vaivasenluut molemmissa jaloissa

Allit

Kainaloläskit

Sisäreisiläskit

Paksut käsivarret

Rumat, epänaiselliset kasvot. Liian leveät hartiat. Säälittävän pienet JA eripariset rinnat. Onneksi en ole enää lihava mutta eipä se paljoa korjannut...

Voisikin naureskella tällaisille asioille, mutta kun koko ikänsä vain kuulee haukkuja niin muuttuu ääni kellossa.

Asiat, joille ei voi mitään: Hirvee hujoppi, 179 cm on aika paljon naiselle. Järisyttävän kipeä selkä nivelrappeuman seurauksena. Imetyksen jälkeen tissit on pussit, mut ei onneksi kovin pahat ja koko vauva-bisneksestä ei muuta muistoa kroppaan jäänyt. (Lucky me!)

Asiat, joille vois jotain: Kyykkyjä vois tehä ahkerammin.

Tulipa hyvä mieli, ku en keksiny muuta valitettavaa!

Liikalihavuuteen monesti ihmiset syyttää sairautta "ylensyönti". Se on mielenterveysongelma ei sairaus. Tähänkin mielenterveysongelmaan on olemassa kirurginen toimenpide jolla tämä "sairaus" saadaan loppumaan, vatsalaukun pienennys leikkaus. Niin johan loppuu se ylensyönti kun vatsaan ei mahdu enempää ja ylimääräinen ruoka jää ruokatorveen/oksennetaan ulos.

-Oikeasti lihava (65kg)

-Lyhyt 157,5cm

-Jalat kokoa 39

-pienet rinnat

-pieni takamus

-perunanenä

-ohuet huulet

-Isot reidet

-paljon finnejä ja mustapäitä

Sellasta. Ja oon 13v.

Raskausarpia sisäreisissä ja tisseissä, isot hörökorvat, pienet roikkuvat ketunnokkatissit ja selluliittiperse

Vierailija kirjoitti:

Toivon todella, että kukaan ei tästä vedä hernettä nokkaan. Kuten olen korostanut, tämä on oli huumoriketju. Aloituksessa luettelemani "ongelmat" mikkihiirihiusrajoineen eivät todellakaan ole vakavin ongelmani vaan olen oikeasti aika sairas, minulle on siunaantunut jopa kaksi harvinaista sairautta, jotka eivät tapa mutta toisaalta eipä niiden aiheuttamiin oireisiin ole hoitoakaan eli saa mukavasti kärsiä loppuelämän.

Ehkä juuri näiden sairauksien vuoksi huumorini on joskus hieman mustaa ja saatan laskea aika rajuakin leikkiä omasta tilanteestani, mutta se auttaa jaksamaan.

Ap

Suhtautumisesi omiin "epäkohtiin" kuulostaa kovin terveeltä :)

En halua liikaa tuijottaa itseäni alasti peilistä, vaatteet päällä voin olla ihan sievä. Mutta ei riippurinnat ja löysävatsa ole asioita joista oikeasti alan valittamaan. Koen että elämässäni on paljon muita asioita jotka ansaitsevat huomiota.

Kiitti kaverit aloin nyt kyykkäämään samalla kun luen palstaa. Ehkä pitäisi ottaa tavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Raskausarpia sisäreisissä ja tisseissä, isot hörökorvat, pienet roikkuvat ketunnokkatissit ja selluliittiperse

Minusta kuulostat ihanalta <3

Vierailija kirjoitti:

Kropassani ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Kaikki toimii, ei ole mitään elämää rajoittavia sairauksia tai vammoja. Yritän kovasti olla tästä kiitollinen ja pitää itsestäni huolta. "Vikoja" löytäisin halutessani enemmän kuin jaksan luetella, mutta en koe sen palvelevan omaa hyvinvointiani mitenkään. Itseinho ja vikoihin keskittyminen on kohdallani johtanut ainoastaan syömishäiriökierteeseen ja muihin mielenterveyden ongelmiin. 

Hyvin sanottu!

Jokaisessa on vikoja, mutta myös hurjan paljon hyviä juttuja. Keskitytään kaikki niihin positiivisiin juttuihin, jooko:)

Nuorempana pidin kroppaani rumana, mutta vanhemmiten olen tajunnut, että olen oikeastaan ihan jees. On tyhmää verrata itseään fotoshopattuihin malleihin, siinä tulee joka tapauksessa pelkästään turpiin. 

Kropassani ei ole siis mitään muuta pielessä kuin suvussa menevä selkävika. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana pidin kroppaani rumana, mutta vanhemmiten olen tajunnut, että olen oikeastaan ihan jees. On tyhmää verrata itseään fotoshopattuihin malleihin, siinä tulee joka tapauksessa pelkästään turpiin. 

Kropassani ei ole siis mitään muuta pielessä kuin suvussa menevä selkävika. 

Sain nuorena lapsen. Kesällä ei edes shortseja kehdannut käyttää, ällötti oma vartalo.

Sitten vuosia myöhemmin jossain naisten saunaillassa lopulta uskalsin riisuitua ja ai että miten erilaista makkaraa ja muhkuraa sauna oli täynnä!

Sain super itsetuntoboostin kun huomasin miten tavallinen olen.

Leikkausarvet mahassa ja viiltoarvet käsivarressa. Käteen otan varmaan tatuoinnin peitoksi. Imetyksen jälkeen roikkuvat ja pienentyneet tissit. Onneksi on rintsikat keksitty. Lisäksi räpyläjalat ja rumat varpaat, joiden takia pidän aina sukkia. Onneksi nekin on helppo piilottaa, joten loppujen lopuksi ei mitään kauhean pahoja vikoja :D

Muuten olen kaunis ja hyväkroppainen :'D

Luomi selässä

Läskiä reisissä ja pömppömaha :-(

Oon kärsiny koko nuoruuden todella huonosta itsetunnosta. Oikeasti todella huonosta, koin etten riitä poikkaystävälle joka jutteli netissä puolialastomien naisten kans ja katseli aina kun selkä vältti, sillä oli varmaan joku riippuvuus. Mietin jokaisella askeleellani julkisilla paikoilla miltä näytän, joku varmaan katsoo että ompa tuo ruma jne.. Näin jälkeenpäin ajateltuna, mun kropassa ei ollut mitään vikaa. Olin pieni ja siro, painoindeksi kohillaan, hyvät muodot ja nätti naama.

Nyt olen jo aikuistunut, 22 v, kokenut raskauden ja synnytyksen ja mun itsetunto on parempi kuin koskaan. Vaikka mun vatsassa ja jenkkakahvoissa on raskausarpia, vatsaan jäi pussi, paino nousi raskausaikana, tissit tyhjeni (ennen oli pyöreät ja kiinteät), niin olen päässyt huonosta itsetunnosta yli. Ja voi luoja, olen siitä kiitollinen. Se oli niin raskasta miettiä omaa ulkomuotoa koko ajan. Näin voin sanoa, että mun kropassa on kyllä paljonkin "vikoja", mutta olen tällainen ja hyväksyn itseni näin, ja se on tärkeintä koska hyvä itsetunto vaikuttaa niin moneen asiaan tässä elämässä.

Kysytään käänteisesti, että onko ap:n kropassa joitain hyviä puolia?

Iso kyömynenä jossa paljon mustapäitä eikä mikään auta mm. Ruokavaliota muuttanut sekä käyttänyt erilaisia voiteita ym. Mutta mustapäät pysyvät..

Iso maha vaikka painoindeksi 20 (viimeksi kun tarkistin). Muuten olen tosi hoikka.

Isot jalat joten välillä vaikea löytää kauniita kenkiä jotka ei näytä saappailta.. (esim. Juhliin)

Lisäksi kehon "sisäiset viat" esim. Skolioosi; usein kipeä selkä sekä sydänvika.