Tunnetko ketään joka olisi ollut yli 40v

Mummoni sai nuorimmaisensa 42v. Kolme hyvää ystävääni saivat ainokaisensa 41v, 41v ja 42v.

Minä. Kuopus syntyi muutama vko ennen kuin täytin 42.

Minä ja äitini. Molemmat raskaudet sujui hyvin ja terhakka tyttö syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Mummoäitejä. :D

Aika loukkaavasti sanottu. Päinvastoin, olen pysynyt nuorekkaana pitkään itse, kun olen saanut lapset myöhäisellä iällä. Mummo en ole vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko yli 50 vuotias mies siittää terveen lapsen? Lisääntyykö downin todennäköisyys?

Totta kai voi terveenkin lapsen siittää, mutta kyllä kaikenlaiset riskit tutkimusten mukaan lisääntyvät isän iän ollessa yli 40. Siittiöiden laatu ja liikkuvuuskin on viisikymppisellä jo huonompi, jotain raskaus ei välttämättä ihan helposti ala.

Riskit lisääntyvät naurettavan vähän tuossa iässä. Puhutaan tasosta 10-15 % riskeistä, joiden totetumistodennäköisyys jo muutenkin on luokka yksi promille. Eli sen sijaan, että syntyisi 1 lapsi tuhatta kohden, jolla on vaikkapa syvä autismi, heitä syntyy 1.1. Äidin ikä nelikymppisenä sen sijaan monikymmenkertaistaa vaikkapa downin oireyhtymän riskin.

Esim minä. Sain kuopuksen juuri ennenkuin täytin 42v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoäitejä. :D

Aika loukkaavasti sanottu. Päinvastoin, olen pysynyt nuorekkaana pitkään itse, kun olen saanut lapset myöhäisellä iällä. Mummo en ole vieläkään.

Ihan hyvin se oli sanottu. Ja tuo mummoäidin nuorekkuus on ihan höpötystä. Voitkohan niin joku silkkaa ystävällisyyttä sanoa ko. mammalle, mutta mummoikäinen on mummoikäinen, ei sille mitään voi. Ja itse en ole mikään kaksikymppinen, vaan hieman yli nelikymppinen, joka on saanut lapsensa 25-33 vuotiaana. :)

Tunnen. Äitini odotti minua 41-vuotiaana.(ja tunnen kyllä moniakin naisia jotka olivat siinä iässä raskaana. Sukulaisia ja tuttavia.)

Sairasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoäitejä. :D

Aika loukkaavasti sanottu. Päinvastoin, olen pysynyt nuorekkaana pitkään itse, kun olen saanut lapset myöhäisellä iällä. Mummo en ole vieläkään.

Ihan hyvin se oli sanottu. Ja tuo mummoäidin nuorekkuus on ihan höpötystä. Voitkohan niin joku silkkaa ystävällisyyttä sanoa ko. mammalle, mutta mummoikäinen on mummoikäinen, ei sille mitään voi. Ja itse en ole mikään kaksikymppinen, vaan hieman yli nelikymppinen, joka on saanut lapsensa 25-33 vuotiaana. :)

Tämä nelikymppisten nuorekkuuden korostus on osa samaa nuoruuden pitkittämistä, jota nykykulttuurissa harrastetaan. Nelikymppinen nainen on keskimääräisen elinkaarensa puolivälissä, ei siis millään mittarilla nuori, synnytti tai ei. Nuorekkuus on tunne, jolla on aika vähän tekemistä realiteettien kanssa.

Lukuisia. Asun lesta-paikkakunnalla ja on enemmän sääntö kuin poikkeus, että lestat saavat kuopuksen yli 40-v ja usein jopa lähempänä viittäkymppiä. Entinen luokkakaverini sai 15. lapsensa 47-vuotiaana. Ja muutenkin tunnen monta reilusti yli 40-v äidiksi tullutta, tosin melkein kaikilla on jo aiempia synnytyksiä alle 40-vuotiaana. Mutta tunnen yhden naisen, joka sai ainokaisensa 49-vuotiaana. Anoppini äiti sai nuorimmaisen 46-vuotiaana ja vanhin tuntemani synnyttäjä oli 54-v.

En tunne yhtään joka olisi saanut lapset alle kolmekymppisenä mutta tunnen paljonkin, jotka ovat saaneet lapsen yli nelikymppisenä. Samoin tulee käymään minulle sillä olen nyt 34 eikä yhtään lasta, mutta halusin niitä sitten kun olen luonut uraa hetken ja taloudellinen tilanne on vakaa niin ettei tarvitse miettiä rahaa tai töihin menoa moneen vuoteen.

Musta tuntuu että suurimmaksi osaksi asia menee niin amikset, kouluttautumattomat tai matalasti koulutetut tekee lapset nuorina ja korkeakoulutetut, yliopiston käyneet tekee lapset vanhempina. Toki poikkeus tekee säännöön ja mulla on yksi 34-vuotias amisystävä, eikä silläkään kyllä ole lapsia. Mutta hän on onnistunut tekemään uraa amispohjaltakin.

Johan oli taas otsikko

Olen 41 ja parhaillaan raskaana. Haluan lapsia vielä tämänkin jälkeen joten toivottavasti olen myös 42-43v iässä raskaana uudestaan.

Minulla tämä on aivan normaalia. Melkein kaikki tutut vasta nelikymppisenä lisääntyy, siis ihmiset joilla pitkä koulutus ja hyvä työura.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoäitejä. :D

Aika loukkaavasti sanottu. Päinvastoin, olen pysynyt nuorekkaana pitkään itse, kun olen saanut lapset myöhäisellä iällä. Mummo en ole vieläkään.

Ihan hyvin se oli sanottu. Ja tuo mummoäidin nuorekkuus on ihan höpötystä. Voitkohan niin joku silkkaa ystävällisyyttä sanoa ko. mammalle, mutta mummoikäinen on mummoikäinen, ei sille mitään voi. Ja itse en ole mikään kaksikymppinen, vaan hieman yli nelikymppinen, joka on saanut lapsensa 25-33 vuotiaana. :)

Tämä nelikymppisten nuorekkuuden korostus on osa samaa nuoruuden pitkittämistä, jota nykykulttuurissa harrastetaan. Nelikymppinen nainen on keskimääräisen elinkaarensa puolivälissä, ei siis millään mittarilla nuori, synnytti tai ei. Nuorekkuus on tunne, jolla on aika vähän tekemistä realiteettien kanssa.

Ai sen kanssa,että oikeasti kuuluisi olla jo ruma,rappeutunut,raihnainen ja pitäisi myöntää kaikki nuoret (pelkästään ikänsä perusteella) viisaammikseen aivan kaikissa asioissa ?

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään joka olisi saanut lapset alle kolmekymppisenä mutta tunnen paljonkin, jotka ovat saaneet lapsen yli nelikymppisenä. Samoin tulee käymään minulle sillä olen nyt 34 eikä yhtään lasta, mutta halusin niitä sitten kun olen luonut uraa hetken ja taloudellinen tilanne on vakaa niin ettei tarvitse miettiä rahaa tai töihin menoa moneen vuoteen.

Musta tuntuu että suurimmaksi osaksi asia menee niin amikset, kouluttautumattomat tai matalasti koulutetut tekee lapset nuorina ja korkeakoulutetut, yliopiston käyneet tekee lapset vanhempina. Toki poikkeus tekee säännöön ja mulla on yksi 34-vuotias amisystävä, eikä silläkään kyllä ole lapsia. Mutta hän on onnistunut tekemään uraa amispohjaltakin.

Samat asiat voi tehdä eri järjestyksessä. Tunnen useita myöhemmällä iällä yliopistokouluttautuneita, joilla oli sisään mennessä aiempi ammatti, työura ja lapset jo tehty. Itsekin kuulun heidän joukkoonsa, valmistun kohta 39-vuotiaana. Lapsi on tuolloin 17 ja asuntolaina maksettu jo vuosia sitten - sillä aiemmalla amisammatilla -, joten rahaa tai töihin menoa sen takia ei tarvitse miettiä moneen vuoteen (jatko-opinnot suunnitteilla). Työikäisten on niin pitkä, että monenlaista ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään joka olisi saanut lapset alle kolmekymppisenä mutta tunnen paljonkin, jotka ovat saaneet lapsen yli nelikymppisenä. Samoin tulee käymään minulle sillä olen nyt 34 eikä yhtään lasta, mutta halusin niitä sitten kun olen luonut uraa hetken ja taloudellinen tilanne on vakaa niin ettei tarvitse miettiä rahaa tai töihin menoa moneen vuoteen.

Musta tuntuu että suurimmaksi osaksi asia menee niin amikset, kouluttautumattomat tai matalasti koulutetut tekee lapset nuorina ja korkeakoulutetut, yliopiston käyneet tekee lapset vanhempina. Toki poikkeus tekee säännöön ja mulla on yksi 34-vuotias amisystävä, eikä silläkään kyllä ole lapsia. Mutta hän on onnistunut tekemään uraa amispohjaltakin.

Samat asiat voi tehdä eri järjestyksessä. Tunnen useita myöhemmällä iällä yliopistokouluttautuneita, joilla oli sisään mennessä aiempi ammatti, työura ja lapset jo tehty. Itsekin kuulun heidän joukkoonsa, valmistun kohta 39-vuotiaana. Lapsi on tuolloin 17 ja asuntolaina maksettu jo vuosia sitten - sillä aiemmalla amisammatilla -, joten rahaa tai töihin menoa sen takia ei tarvitse miettiä moneen vuoteen (jatko-opinnot suunnitteilla). Työikäisten on niin pitkä, että monenlaista ehtii.

*Työikä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoäitejä. :D

Aika loukkaavasti sanottu. Päinvastoin, olen pysynyt nuorekkaana pitkään itse, kun olen saanut lapset myöhäisellä iällä. Mummo en ole vieläkään.

Ihan hyvin se oli sanottu. Ja tuo mummoäidin nuorekkuus on ihan höpötystä. Voitkohan niin joku silkkaa ystävällisyyttä sanoa ko. mammalle, mutta mummoikäinen on mummoikäinen, ei sille mitään voi. Ja itse en ole mikään kaksikymppinen, vaan hieman yli nelikymppinen, joka on saanut lapsensa 25-33 vuotiaana. :)

Tämä nelikymppisten nuorekkuuden korostus on osa samaa nuoruuden pitkittämistä, jota nykykulttuurissa harrastetaan. Nelikymppinen nainen on keskimääräisen elinkaarensa puolivälissä, ei siis millään mittarilla nuori, synnytti tai ei. Nuorekkuus on tunne, jolla on aika vähän tekemistä realiteettien kanssa.

Ai sen kanssa,että oikeasti kuuluisi olla jo ruma,rappeutunut,raihnainen ja pitäisi myöntää kaikki nuoret (pelkästään ikänsä perusteella) viisaammikseen aivan kaikissa asioissa ?

? Olisivat ylpeästi keski-ikäisiä. Ei nuoruudessa ole mitään kadehdittavaa, nuoret ovat raakileita. Parhaassa tapauksessa ikä tuo viisautta, miksi yrittää olla väkisin nuori, kun ei sitä kerran ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoäitejä. :D

Aika loukkaavasti sanottu. Päinvastoin, olen pysynyt nuorekkaana pitkään itse, kun olen saanut lapset myöhäisellä iällä. Mummo en ole vieläkään.

Ihan hyvin se oli sanottu. Ja tuo mummoäidin nuorekkuus on ihan höpötystä. Voitkohan niin joku silkkaa ystävällisyyttä sanoa ko. mammalle, mutta mummoikäinen on mummoikäinen, ei sille mitään voi. Ja itse en ole mikään kaksikymppinen, vaan hieman yli nelikymppinen, joka on saanut lapsensa 25-33 vuotiaana. :)

Tämä nelikymppisten nuorekkuuden korostus on osa samaa nuoruuden pitkittämistä, jota nykykulttuurissa harrastetaan. Nelikymppinen nainen on keskimääräisen elinkaarensa puolivälissä, ei siis millään mittarilla nuori, synnytti tai ei. Nuorekkuus on tunne, jolla on aika vähän tekemistä realiteettien kanssa.

Ai sen kanssa,että oikeasti kuuluisi olla jo ruma,rappeutunut,raihnainen ja pitäisi myöntää kaikki nuoret (pelkästään ikänsä perusteella) viisaammikseen aivan kaikissa asioissa ?

? Olisivat ylpeästi keski-ikäisiä. Ei nuoruudessa ole mitään kadehdittavaa, nuoret ovat raakileita. Parhaassa tapauksessa ikä tuo viisautta, miksi yrittää olla väkisin nuori, kun ei sitä kerran ole?

No enpä kyllä ole nähnytkään  ketään yli kaksikymppistä joka väenväkisin yrittäisi tyrkyttää ja  änkeä itsensä johonkin paikallisen marketin tai ostarin eteen iltaisin kokoontuvan mopojengin tai skootterityttöjen seuraan juttuilemaan ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoäitejä. :D

Aika loukkaavasti sanottu. Päinvastoin, olen pysynyt nuorekkaana pitkään itse, kun olen saanut lapset myöhäisellä iällä. Mummo en ole vieläkään.

Ihan hyvin se oli sanottu. Ja tuo mummoäidin nuorekkuus on ihan höpötystä. Voitkohan niin joku silkkaa ystävällisyyttä sanoa ko. mammalle, mutta mummoikäinen on mummoikäinen, ei sille mitään voi. Ja itse en ole mikään kaksikymppinen, vaan hieman yli nelikymppinen, joka on saanut lapsensa 25-33 vuotiaana. :)

Tämä nelikymppisten nuorekkuuden korostus on osa samaa nuoruuden pitkittämistä, jota nykykulttuurissa harrastetaan. Nelikymppinen nainen on keskimääräisen elinkaarensa puolivälissä, ei siis millään mittarilla nuori, synnytti tai ei. Nuorekkuus on tunne, jolla on aika vähän tekemistä realiteettien kanssa.

Jos sinun lasisi on aina puoliksi tyhjä, ei se tee siitä objektiivista tosiasiaa.