Lue keskustelun säännöt.
Laittaisitteko välit poikki lapseenne, jos hän olisi transsukupuolinen?
14.03.2017 |
Äitini jäädytti välimme kun asia tuli ilmi. Sanoi että se on liian suuri häpeä hänelle. Olen yrittänyt korjata välejämme jo ikuisuuden, mutta se ei onnistu. Nyt hän on sairas ja haluaisin auttaa ja viettää aikaa hänen kanssaan. Pelkään että en saa koskaan tilaisuutta.
Jos tekisitte itse isänä/äitinä saman, niin miksi? Haluaisin ymmärtää ja sitä kautta hyväksyä asian.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään hylkäisi omaa lasta vaikka se ryhtyisi transsukupuoliseksi, homoksi, eksoottiseksi strippariksi tai vaikka hare krishnaksi. Tai kuten joku täällä jo pelotteli että amikseksi. Oma lapsi on aina oma lapsi. Ikinä en tulisi hyväksymään lapsen "transidentiteettiä" vai mikä se nyt on ja puhuisin hänestä poikanani/tyttärenäni sen mukaan kummaksi hän syntyi. Kaikkia elämänvalintoja ei tarvitse hyväksyä mutta rakastaa pitää aina.
t. fundamentalistikristittyVoitko sitten rakastaa jos et kunnioita hänen valintojaan? Minusta rakkaus tarkoittaa myös toisen kunnioittamista vaikka olisittekin erimielisiä joistain asioista. Ja jos puhuisit transsukupuolisesta lapsestasi tämän biologisen (syntymä)sukupuolen mukaan, niin se olisi mielestäni selvää kettuilua ja toisen lyttäämistä, mistä on rakkaus ja kunnioitus kaukana.
Ei se mitään kettuilua olisi. Sukupuoltaan vaihtaneen henkilön kohteleminen uuden "sukupuolensa" mukaisesti olisi musta vähän sama asia kuin toteaisi itsensä lihavaksi kokevalle anorektikolle että joo, läskihän sä olet tai sanoisi sille itsensä kissaksi kokevalle norjalaiselle Nanolle että joo olet kissa. Ei toisten harhoihin pidä lähteä mukaan, se olisi jo lähimmäisenrakkaudenkin vastaista.
t. se sama fundamentalistikristitty
Sinä ainakin elät "roolisi" mukaan arvon fundamentalistikristitty. Mutta asiasta kolmanteen transsukupuolisuutta ei voi verrata anoreksiaan joka on sairaus. Transsukupuolisuus ei ole mikään sairaus eikä mikään harha kokemus. Norjalaistapaukseen en ota kantaa koska en tunne ja hänestä tuskin on tehty laaja alaisia tieteellisiä tutkimuksia. Näin ollen et voi verrata yhden kokemusta asiaan jota on tutkittu laajalti.
Sen mitä tiede nykypäivänä tietää transsukupuolisuudesta kertoo meille paljonkin.
Monet tutkimukset puhuvat sen puolesta että transsukupuolisuudessa on biologinen osatekijä.
Eli edelleenkin se on asia johon ei ihminen vaikuta. Vaan se on geneettisesti olemassa oleva todellinen
asia. Eli käytännössä jos luonto on päättänyt sattuman kautta että sinä saat ennen syntymääsi transsukupuolisuuteen vaikuttavia osatekijöitä niin silloin sinusta tulee transsukupuolinen henkilö.
Sinä varmasti toki kristittynä toisten istuttaman valheellisen "opitun" epäluonnollisen roolin mukaisesti
et usko tieteellisiä faktoja vaan sanot että jumala rankaisee ja transsukupuolisuus on epänormaalia koska raamattu ja jumala niin sanoo.
Kumpi on epänormaalia se ettet sinä usko vai se että luonto luo moninaisia toisistaan eroavia asioita?
Minä kallistun ensimmäisenä mainittuun asiaan eli siihen että sinä et usko. Se on luonnollista että erilaisuutta on olemassa mutta se ei ole normaalia jos ihminen kiistää moninaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En oikein pystyisi hyväksymään sitä, että olen vääntänyt ihmisen maailmaan hirveällä vaivalla ja sitten hän ei haluaisi ollakkaan oma itsensä.
Ja lapsia tehdään suvun jatkamisen takia, jos oma lapseni ei päätä omasta halustaan jatkaa sukua, niin tuntuu että kaikki olisi ollut turhaa.
Mikä estää transsukupuoliselta suvun jatkamisen? Ei biologiset lapset ole itsestäänselvyys, toiset eivät omasta halustaan hanki lapsia tai eivät syystä tai toisesta niitä pysty saamaan. Täysin absurdia olettaa tai vaatia että jokainen haluaa omia lapsia.
Suomen nykyinen translaki sterilisaatiovaatimuksineen (!) estää. Kiitos Perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit tästä ihmisoikeusloukkauksesta.
No ei todellakaan estä. Jos hoitoihin aikoo mennä, steriiliys seuraa halusi tai ei. Joten biologiset lapset hankitaan joka tapauksessa ennen hormonihoitoja, sanoi laki mitä hyvänsä. Naispuolisen kumppanin kanssa voi tietysti hankkia lapsia myöhemminkin, tosin ei biologisia.
Transsukupuolisuus ei kai sinänsä ole vanhemmille ongelma vaan se, ettei elä koko elämäänsä kaapissa vaan menee hoitoihin.
Anteeksi vain mutta äitisi on hölmö. Itsehän hän sinut teki isäsi kanssa ja nyt ei kestä työnsä hedelmää.
Tuli aiemmasta kommentista mieleen eräs tuntemani fundis. Hän oli tuntenut minut miehenä monta vuotta ja kerran hän alkoi arvostelemaan transihmisiä. En yleensä puhu asiasta, mutta silloin kiehahti ja kerroin olevani transsukupuolinen. Hän ilmoitti, että vaikka olen toki ihmisenä arvokas ja blaa blaa, niin hän ei ikipäivänä tule näkemään eikä pitämään minua naisena. Totesin, ettei hirveästi haittaa, transmies kun olen.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Kunhan transsukupuolisuuden myötä lapsesta ei kuoriutuisi tumblr-sjw jonka pronominit englanniksi on jokin keksitty xyz tai zen ja jonka mielestä on transfobista ja transmisogynistä kutsua raskaana olevia ihmisiä naisiksi tai kutsua menkkoja "naistenvaivoiksi".
Ymmärrän tuon kommentin, mutta toisaalta on kohteliasta olla puhumatta just esim. naistenvaivoista transihmiselle. En mä itsekään viitsisi hehkuttaa kaljuuntuvan tai kaljun läheiseni vieressä, kuinka rakastan miehellä tuuheaa tukkaa tai vaikka lihavan aikana sitä, kuinka ihailen hoikkuutta tms. Tai kaipa se riippuu siitä millaiset välit on toiseen ja mitä se toinen kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana "naistenvaivat" on kyllä aikansa elänyt. Nykypäivänä voi varmaan sanoa jo ihan "kuukautiset". Eikä menopaussi-ikäinen lakkaa olemasta nainen...
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään hylkäisi omaa lasta vaikka se ryhtyisi transsukupuoliseksi, homoksi, eksoottiseksi strippariksi tai vaikka hare krishnaksi. Tai kuten joku täällä jo pelotteli että amikseksi. Oma lapsi on aina oma lapsi. Ikinä en tulisi hyväksymään lapsen "transidentiteettiä" vai mikä se nyt on ja puhuisin hänestä poikanani/tyttärenäni sen mukaan kummaksi hän syntyi. Kaikkia elämänvalintoja ei tarvitse hyväksyä mutta rakastaa pitää aina.
t. fundamentalistikristitty
Näitähän on aina. Naapurini leimautui kaikkien silmissä mielenterveysongelmaiseksi, kun puhui minusta aina vanhalla nimellä. Saattoi hän tosin ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini jäädytti välimme kun asia tuli ilmi. Sanoi että se on liian suuri häpeä hänelle. Olen yrittänyt korjata välejämme jo ikuisuuden, mutta se ei onnistu. Nyt hän on sairas ja haluaisin auttaa ja viettää aikaa hänen kanssaan. Pelkään että en saa koskaan tilaisuutta.
Jos tekisitte itse isänä/äitinä saman, niin miksi? Haluaisin ymmärtää ja sitä kautta hyväksyä asian.
En laittaisi. En laittanu siihen lapseenikaan joka kertoi olevansa kiinnostunut parisuhdemielessä vain omasta sukupuolestaan. Mua se ei haittais, pääasia että lapsi on onnellinen ja sinut itsensä kanssa. Äidin tehtävä EI ole tuomita.
Muistathan tämän sitten, kun meinaat ensi kerran vetää kilarit siitä, että joku vertaa sun uskoa joulupukkikerhoksi? Koska eihän kenenkään harhoja pitänyt tukea :)