Laittaisitteko välit poikki lapseenne, jos hän olisi transsukupuolinen?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on mies jos se syntyy pippelin kanssa, ja nainen jos pippeli puuttuu. En tiedä miten voisin odottaa jotain väärää, jos tämä asia on tiedossa.

Voi kultapieni, missä luolassa oikein elät?

Kun se biologinenkin sukupuoli on paljon monimutkaisempia asia. Etkö ole koskaan kuullut intersukupuolisista?

Siihen päälle sitten vielä se sosiaalinen sukupuoli.

En todellakaan. Kannustaisin häntä olemaan oma itsensä.

Jos lapsensa onnea tärkeämpää on oma maine, ei pitäisi lapsia edes hankkia...

Valitettavasti ymmärrykseni on riittämätön tajuamaan tuollaisia vanhempia. Ja muutenkin ihmisiä, jotka haluavat tukahduttaa transihmiset ja vaikeuttaa heidän elämäänsä, niin kuin heillä ei olisi kärsimystä jo tarpeeksi. Tulee tosi ylimielinen kuva ihmisestä, joka ei tajua olevansa yksi pieni ihminen muiden joukossa, vaan elää tässä maailmassa yrittäen pienentää muiden elämää ja pakottaa kaikki mukaan omaan yksinkertaisuuteensa (on vain pinppi ja pippeli, vain pinppi ja pippeli, pinppi ja pippeli, on kiveen hakattu kenellä pitää olla pinppi ja kenellä pippeli), muiden onnen kustannuksella. Mielestäni jokaisen pitäisi vain elää ja antaa muiden elää, niin kauan kuin siitä elämisen tavasta ei ole muille oikeasti haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on mies jos se syntyy pippelin kanssa, ja nainen jos pippeli puuttuu. En tiedä miten voisin odottaa jotain väärää, jos tämä asia on tiedossa.

Voi kultapieni, missä luolassa oikein elät?

Kun se biologinenkin sukupuoli on paljon monimutkaisempia asia. Etkö ole koskaan kuullut intersukupuolisista?

Siihen päälle sitten vielä se sosiaalinen sukupuoli.

Geenimutaatiot ovat tietysti aina mielenkiintoisia, mutta loppuosa haisee vahvasti femakkoroskalta.

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään hylkäisi omaa lasta vaikka se ryhtyisi transsukupuoliseksi, homoksi, eksoottiseksi strippariksi tai vaikka hare krishnaksi. Tai kuten joku täällä jo pelotteli että amikseksi. Oma lapsi on aina oma lapsi. Ikinä en tulisi hyväksymään lapsen "transidentiteettiä" vai mikä se nyt on ja puhuisin hänestä poikanani/tyttärenäni sen mukaan kummaksi hän syntyi. Kaikkia elämänvalintoja ei tarvitse hyväksyä mutta rakastaa pitää aina.

t. fundamentalistikristitty

Voitko sitten rakastaa jos et kunnioita hänen valintojaan? Minusta rakkaus tarkoittaa myös toisen kunnioittamista vaikka olisittekin erimielisiä joistain asioista. Ja jos puhuisit transsukupuolisesta lapsestasi tämän biologisen (syntymä)sukupuolen mukaan, niin se olisi mielestäni selvää kettuilua ja toisen lyttäämistä, mistä on rakkaus ja kunnioitus kaukana.

Tietenkin panisin välit poikki. Ei se ole vanhempi eikä mikään, jonka rakkaus ei ole ehdollista. Lapsen on oltava sellainen kuin minä sanon, muuten tulee kenkää.

t. rakastava vanhempi

Sana kirjoitti:

En laittaisi välejä poikki, tietenkään. Kertoisin lapselleni, että rakastan häntä. Lisäksi ilmaisisin selkeästi, etten hyväksy hänen valintaansa alkaa elää kuin olisi vastakkaista sukupuolta.

Kyllä, tämä kaikki on mahdollista samalla, kun rakastaa.

Ap:n tilanne on surullinen, toivottavasti välit vielä korjautuvat.

On surullista, jos äiti ei tunne edes omaa lastaan sen pidemmälle kuin sen perusteella, mikä on hänen ulkomuotonsa... aika pinnallista. Oma äiti.

Sain itse kuulla jokin aika sitten, että sukulaiseni, jota en ollut vuosiin nähnyt, on alkanut elää "vastakkaisen" sukupuolen elämää. Kaikki vuodet luulin häntä tytöksi, mutta olinkin väärässä. Hän olikin koko ajan ollut poika.

Ei siinä vielä mitään, jos luulee ensin väärin, mutta jos toinen itse kertoo sinulle mitä hän on, et silloinkaan vielä usko. Vaikka hän huutaisi kuinka, että täällä minä olen, katso MINUA, et näe häntä, vain hänen kuorensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on mies jos se syntyy pippelin kanssa, ja nainen jos pippeli puuttuu. En tiedä miten voisin odottaa jotain väärää, jos tämä asia on tiedossa.

Voi kultapieni, missä luolassa oikein elät?

Kun se biologinenkin sukupuoli on paljon monimutkaisempia asia. Etkö ole koskaan kuullut intersukupuolisista?

Siihen päälle sitten vielä se sosiaalinen sukupuoli.

Geenimutaatiot ovat tietysti aina mielenkiintoisia, mutta loppuosa haisee vahvasti femakkoroskalta.

Etkö siis usko, että yhteiskunta kannustaa miehiä ja naisia toimimaan monissa asioissa erilaisten roolien mukaisesti? Ja että käsitykset siitä, miten naisen tai miehen tulee/eivät saa toimia vaihtelevat eri ajoissa ja paikoissa? Siis huomattavasti nopeampaan tahtiin kuin mitä meissä tapahtuu biologisia muutoksia.

Onhan päivänselvää,että jos mies on kerrankaan elämässään kokeillut sukkahousuja (varsinkin ohuita) hänet on tuomittu kadotukseen ja helvettiin ikuisiksi ajoiksi kuolemansa jälkeen. Niin suuri synti se on ja mitähän siitä ajattelevat vielä ne  Talvisodan veteraanitkin! Pyhäinhäväistystä ja Mannerheimin pilkkaa moinen ja uskonnonvastaistakin. Raamattuhan selvästi osoittaa,miten apostoli  Paavalikin joutui helvettiin,kun Israelin kansa näki hänet Liiton arkin edessä sukkiksissa....

Lapseni on transsukupuolinen. Aluksi olin tietysti aika (todella) järkyttynyt, mutta missään vaiheessa en edes harkinnut välien laittamista poikki tai oman pahan oloni purkamista häneen. Ihan kauheaa ajatella elämää ilman häntä. Rakastan lastani ja välitän hänen onnellisuudestaan enemmän kuin siitä, mitä muut ihmiset perheestäni nyt ajattelevat.

Ajatelkaa, että joiltakin vanhemmilta kuolee rakkaita lapsia! Ja samaan aikaan toiset laittaa välejä poikki omiinsa, kun lapsen elämä ei olekaan sellaista kuin vanhempi kuvitteli ja toivoi. Ei se jälkikasvunne elä teitä ja odotuksianne varten.

Vierailija kirjoitti:

Äitini jäädytti välimme kun asia tuli ilmi. Sanoi että se on liian suuri häpeä hänelle. Olen yrittänyt korjata välejämme jo ikuisuuden, mutta se ei onnistu. Nyt hän on sairas ja haluaisin auttaa ja viettää aikaa hänen kanssaan. Pelkään että en saa koskaan tilaisuutta.

Jos tekisitte itse isänä/äitinä saman, niin miksi? Haluaisin ymmärtää ja sitä kautta hyväksyä asian.

Olen todella pahoillani puolestasi. On tosi musertavaa jos omat vanhemmat eivät hyväksy. Mun vanhemmillani on ollut vaikea hyväksyä minua, koska arvomaailmani on ihan erilainen kuin heidän. Se on loukkaavaa ja uuvuttavaa mutta ei sille mitään voi. Muuta kuin yrittää antaa anteeksi. Eivät vaan pysty parempaan. Oma lapseni ilmoitti teini-ikäisenä suhteestaan samaa sukupuolta olevaan kumppaniin. Hetken olin hämmentynyt, koska olin omassa päässäni kuvitelkut muuta. Sitten tuli syvä liikutus siitä että hän on niin rohkea että uskaltaa olla juuri sellainen kuin on. Ja kiitollisuus, että olen hänen luottamuksensa arvoinen. Asia ei ole hävettänyt yhtään. Rakkaus, seksuaalisuus, jokaisen persoona ovat niin hauraita, arvokkaita, erityisiä asioita, että niitä pitää kunnioittaa.

En tietenkään. Kunhan transsukupuolisuuden myötä lapsesta ei kuoriutuisi tumblr-sjw jonka pronominit englanniksi on jokin keksitty xyz tai zen ja jonka mielestä on transfobista ja transmisogynistä kutsua raskaana olevia ihmisiä naisiksi tai kutsua menkkoja "naistenvaivoiksi".

up

En laittaisi välejä poikki, mutta vaikeaa se olisi. En varmaan hevin toipuisi siitä. Ajatelkaa nyt, näkisi esim. poikalapsensa tytöksi pukeutuneena jne. Pitäisi kutsua tytön nimellä jne. :(

En häpeäisi ja hylkäisi lasta vaan olisin tukena ja kannustaisin ja auttaisin. Jokainen voi miettiä omalle kohdalle, että just nyt olisittekin vastakkaisen sukupuolen kehossa vaikka mieli olisi edelleen omanne. Kyllä minä ennemmin kuolisin kuin kantaisin heppiä jalkojeni välissä, sillä olen nainen ja rakastan olla nainen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. En oikein pystyisi hyväksymään sitä, että olen vääntänyt ihmisen maailmaan hirveällä vaivalla ja sitten hän ei haluaisi ollakkaan oma itsensä.

Ööh.... kirjoitit tuon varman ajattelematta. Transsukupuolinen ihminenhän on juurikin

silloin oma itsensä kun hän ottaa sen askeleen joka mahdollistaa sen että hän on oma todellinen itsensä.

Transukupuolisuus ei ole mikään valinta. Se että ottaa askeleen että voi vihdoin olla oma todellinen

itsensä ei ole mikään "valinta" se on asia joka täytyy tehdä ja se on tavallaan asia joka on väistämätön eräänlainen automaatio.

Voithan sinä toki leikkiä ettet ole se esm. transukupuolinen mutta siitä ei ole kuin haittaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Silloin toimit juuri sitä automaatiota vastaan jonka luonto on sinuun luonut. Ja silloin niitä ongelmia on ja tulee. Minäkin olen transsukupuolinen niin kuin AP ja en minä mitään ole valinnut että olen syntynyt sellaiseksi kuin olen.

Kun itse tulin ilmi läheisilleni niin kaikki eivät hyväksyneet asiaa mutta ehkä he ajallaan hyväksyvät ja jos eivät niin sitten sille ei voi mitään. On turha soimata itseään tai pakottaa toisia ymmärtämään asioita joita he eivät joko ymmärrä tai halua ymmärtää.

Itse en hylkäisi ikinä lastani jos siis sellaisia joskus olisin halunnut tehdä ja saanut. Tämä johtuu

ihan puhtaasi siitä että miksi hylkäisin ihmisen vain sen vuoksi että jos hän vain on oma todellinen itsensä.

Ei kukaan tosiaankaan päätä olla yhtäkkiä "jotain" ei ainakaan mitä tulee sukupuoli-identiteettiin.

Sitä mitä on ei voi todellakaan verrata esm. siihen että jos päättää yhtäkkiä ryhtyäkin jehovan todistajaksi. vaikka on "pakkokastettu" evl- luterilaiseksi lapsuudessaan.

Se on oikeasti valinta jota on pohdittu (toivottavasti.)

Sitä taas tuskin kukaan pohtii että minäpä haluankin olla nyt homo tai että minäpä tulen nyt transsukupuoliseksi. Ei nämä asiat mene niin.

Aivan varmasti laittaisin ja käskisin lapsen muuttaa sukunimensä ja toiselle paikkakunnalle. Tämä olisi itsestäänselvyys itselleni.

Vähemmästäkin on välejä poikki pantu. Siskoni katkaisi välit poikaansa, kun tämä äänesti eduskuntavaaleissa vihreitä. Itselläni meni tyttäreen välit, kun hän ei halunnut olla tummahiuksinen vaan halusi olla blondi. Meillä ei blondeja suvaita. Luultavasti pistän poikaani välit poikki, kun hän lähti opiskelemaan sosiologiaa, eikä lääketiedettä, kuten olisin halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. En oikein pystyisi hyväksymään sitä, että olen vääntänyt ihmisen maailmaan hirveällä vaivalla ja sitten hän ei haluaisi ollakkaan oma itsensä.

Ja lapsia tehdään suvun jatkamisen takia, jos oma lapseni ei päätä omasta halustaan jatkaa sukua, niin tuntuu että kaikki olisi ollut turhaa.

Mikä estää transsukupuoliselta suvun jatkamisen? Ei biologiset lapset ole itsestäänselvyys, toiset eivät omasta halustaan hanki lapsia tai eivät syystä tai toisesta niitä pysty saamaan. Täysin absurdia olettaa tai vaatia että jokainen haluaa omia lapsia.

Suomen nykyinen translaki sterilisaatiovaatimuksineen (!) estää. Kiitos Perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit tästä ihmisoikeusloukkauksesta.

Totta että translaki vaatii lisääntymiskyvyttömyyden mutta sukusoluja voi ja saa jos haluaa niin tallettaa spermapankkiin. T. transsukupuolinen joka ei käyttänyt mahdollisuutta jota tarjottiin ennen hormonihoidon aloitusta. En halunnut tallettaa koska tiesin jo pienenä etten halua tehdä jälkeläisiä toki muitakin syitä oli mutta turha niitä nyt tässä alkaa luettelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään hylkäisi omaa lasta vaikka se ryhtyisi transsukupuoliseksi, homoksi, eksoottiseksi strippariksi tai vaikka hare krishnaksi. Tai kuten joku täällä jo pelotteli että amikseksi. Oma lapsi on aina oma lapsi. Ikinä en tulisi hyväksymään lapsen "transidentiteettiä" vai mikä se nyt on ja puhuisin hänestä poikanani/tyttärenäni sen mukaan kummaksi hän syntyi. Kaikkia elämänvalintoja ei tarvitse hyväksyä mutta rakastaa pitää aina.

t. fundamentalistikristitty

Voitko sitten rakastaa jos et kunnioita hänen valintojaan? Minusta rakkaus tarkoittaa myös toisen kunnioittamista vaikka olisittekin erimielisiä joistain asioista. Ja jos puhuisit transsukupuolisesta lapsestasi tämän biologisen (syntymä)sukupuolen mukaan, niin se olisi mielestäni selvää kettuilua ja toisen lyttäämistä, mistä on rakkaus ja kunnioitus kaukana.

Ei se mitään kettuilua olisi. Sukupuoltaan vaihtaneen henkilön kohteleminen uuden "sukupuolensa" mukaisesti olisi musta vähän sama asia kuin toteaisi itsensä lihavaksi kokevalle anorektikolle että joo, läskihän sä olet tai sanoisi sille itsensä kissaksi kokevalle norjalaiselle Nanolle että joo olet kissa. Ei toisten harhoihin pidä lähteä mukaan, se olisi jo lähimmäisenrakkaudenkin vastaista.

t. se sama fundamentalistikristitty

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä menisi yöunet viikoiksi, kun miettisi missä kasvatus meni pieleen.

Transsukupuolisuus ei johdu kasvatuksesta. Se ei ole (vain) sukupuoliroolien ja normien vastustamista, vaan oma keho tuntuu vieraalta, koska se on väärää sukupuolta.