Lue keskustelun säännöt.
En JAKSA! Maailma imee mehut - miksi kaikki vaatii minulta jotakin!?!
Antakaamunollaaa
14.03.2017 |
Helkutti kun en enää meinaa jaksaa mitään. Palvelen perhettä, käyn kaupassa, laitan terveeellistä ja monipuolista ruokaa, siivoan, pesen ja silitän pyykit, putsaan viemärit, hommaan lapsille välikausivaatteet ja kengät, käytän hammaslääkärit ja terveystarkastukset, mies vie lapset harrastuksiin, harrastuspaikatkin VAATII vanhempien osallistumista makkaranmyyntiin, siivoukseen, pelimatkoihin ja talkootoimintaan, samoin koulu. Jatkuvasti koulustakin tulee milloin mitäkin vanhempainiltaa, toimintapäivää, diskoa johon vaaditaan valvojia, elokuvailtaan avustajia, luistelupäivää, muistakaa ottaa muovipusseja mukaan taidepläjäystä varten ym. ym. ym.
Ja sitten pitäisi vielä ehtiä olla sosiaalinen, nähdä tuttavia ja istua iltaa, kutsua syömään ja isovanhemmat itkee kun ei taaskaan tänä viikonloppuna nähty, lasten kaverit asuu meillä kaiket päivät, aina on joku muu läsnä.
PASKAAAA!
Haluaisin olla rauhassa! Haluaisin istua lukemassa, nukkua myöhään, mennä omien mielihalujeni mukaan eikä muiden sanelemien aikataulujen. Syödä kun on nälkä. Ehtiä hoitaa omia asioita.
EN halua tavata ihmisiä! En kaipaa matkustelua, toimintaa, melua tai turhaa höpinää. En jaksa seurustella muodon vuoksi tai mennä tekemään jotakin koska ei sieltä kehtaa poiskaan jäädä. En halua talkootoimintaan, saisiko sieltä maksaa itsensä rahalla ulos?
Kiitos kun sain avautua.
Kommentit (54)
No johan on ihmislapsi tyhmä, vapaaehtoisesti ja omasta tahdosta lisääntyy, ja jaksaa valittaa kun tarvitsee laittaa itsensä likoon....kuka käski lisääntymään?? Nyt sinne kentänlaidalle ja kaupan kautta mokkapaloja väsäämään......hopi hopi!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tuo kodin ja koulun/tarhan älyttömän aktiivinen yhteistyö on ihan peffasta! Aivan liikaa toimintaa järjestetään, minusta lasten olisi hyvä oppia rauhoittumaan ja sietämään arkirutiinejakin. Mitä siitä tulee työpaikoillakaan, jos jatkuvasti pitäisi olla jotain poikkeus- ja virkistyspäiviä? Tai noh, onhan niitä, ja HR ei tajua ettei ne oikeasti ole kuin pakkopullaa, johon on PAKKO osallistua tai...
Tuollainen jatkuva toiminta luo hermostuneisuutta ja ihmiset (varsinkin lapset!) käy ylikierroksilla. Miksei vaikka meditoitaisi? Miksi pitää aina olla kaiken aikaa kaikkialla kaikkien kanssa yhtäaikaa? Mitä hienoa siinä on, että on jatkuvasti ohjelmaa tai tekemistä? Pelkäävätkö ihmiset itsensä kanssa olemista ja sen herättämiä ajatuksia? Eikö heillä ole mielikuvitusta ja voimaa pysähtyä, vaan elämä on jatkuvaa suorittamista Facebook-päivityksiä varten?
Ap, sinun on rauhoitettava elämääsi! Karsi kaikki turha pois.
Vierailija kirjoitti:
No johan on ihmislapsi tyhmä, vapaaehtoisesti ja omasta tahdosta lisääntyy, ja jaksaa valittaa kun tarvitsee laittaa itsensä likoon....kuka käski lisääntymään?? Nyt sinne kentänlaidalle ja kaupan kautta mokkapaloja väsäämään......hopi hopi!!!!
Ja mene sinä lapseton opiskelija muualle pätemään kuin VAUVA-palstalle. Vai oletko raskautumassa, häh?
Ai niin, kaikki eivät hanki omaa lasta koska lapsuustraumat ja suvun mielisairaudet.
Etkö käy töissä? Säälittävää rottailua.
Olen juuri tänään ajatellut vähän samankaltaisia huolia.
Siis mikä siinä on, että minun pitää tehdä toisten ihmisten työt heidän puolestaan? Ihan sama, miten pieni se asia on. Ette te voi olettaa, että minä sen voisin aina tehdä, kun ei ole minun asiani. Joskus voin ystävällisesti auttaa, mutta jos te sen vuoksi rupeatte minua lypsämään, niin sitten en auta enää ollenkaan.
Viikonloppuna jouduin selittämään kärkkyjälle, että minulla on parhaillaan rakkaan lemmikin saattohoito meneillään, että nyt ei ole hirveästi energiaa muuhun. Eikö se ole joka päivä sen jälkeen käynyt ovellani kärkkymässä, että "onko jo valmista, onko jo valmista, tulin taas kysymään että onko valmista, kyllä sinä kai olet vähän allapäin mutta tänään on kuules jo uusi päivä, eikä tämä ole kuin ihan pikku juttu, minä todella tarvitsen..."
No ei ole valmista, eikä tule valmista. Jos tarvitset hommasi tehdyksi, niin tee itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat nyt ensin vaatia sitä perhettä osallistumaan kotitöihin, myös ne lapset jos niiden harratukset kerran on sulle niin vaativia.
Kaikki koulun valvontatehtävät ja myyjäiset ainakin voi skipata, varmasti osan lasten harrrastusten oheistoiminnastakin. Ei niihin viesteihin tarvitse edes vastata.
Sitten laitat teidän seinäkalenteriin joka viikolle SINUN AIKASI, aika jolloin kukaan ei vaadi mitään eikä tuo vieraita.
Jos sulla on joustava työaika, niin ala lähteä töihin aiemmin: saat olla aamutoimet rauhassa ja töissäkin se 6-8 on usein tehokkainta aikaa kun kukaan ei häiritse, plussana saat vielä iltaan lisäaikaa kun työpäivä päättyykin ajoissa. Kouluikäiset lapset kyllä selviävät aamutoimistaan.
Ymmärrän sinua, mulla välillä samoja fiiliksiä. Osaan kuitenkin silloin tällöin kieltäytyä joistakin jutuista. Nähtävästi sun lapset ei kuitenkaan ole ihan pieniä. Minkä takia he kavereineen ovat aina teillä? Kyllä mä saatan joskus sanoa, että menkää ulos tai jollekin muulle tänään, haluan olla rauhassa ilman kyläilijöitä. Teen myös ruokaa pariksi päiväksi kerrallaan. Aina ne talkooleipomukset ei myöskään tarvitse olla itse tehtyjä, kaupan pakasteallas on ihan hyvä.
Lapset pystyvät myös itse tekemään jotain. Meillä 10 ja 12 v. laittavat astianpesukonetta, isompi tekee joskus ruokaa, laittavat omat puhtaat vaatteet kaappiin, joskus (harvemmin) pesevät jonkun koneellisen omia pyykkejä, käyvät lähikaupassa ruokalistan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun omat lapset on maailmalla lähes sama rumba lastenlasten kanssa. On isovanhempien päivää ja näytöstä ja on huoli omienlasten jaksamisesta .Tarvitaan tilapäistä hoitoa ja kuljetusta. Jos olet itse vielä töissä työkin vaatii ja omat ystävät, vanhat sukulaiset, joskus vanhemmatkin vielä mummilla elävät, omat harrastukset ja leipomiset ja myyjäiset ym. toiminta. Meno ei lopu.
Antakaamunollaaa kirjoitti:
Palvelen perhettä, käyn kaupassa, laitan terveeellistä ja monipuolista ruokaa, siivoan, pesen ja silitän pyykit, putsaan viemärit, hommaan lapsille välikausivaatteet ja kengät, käytän hammaslääkärit ja terveystarkastukset, mies vie lapset harrastuksiin, harrastuspaikatkin VAATII vanhempien osallistumista makkaranmyyntiin, siivoukseen, pelimatkoihin ja talkootoimintaan, samoin koulu. Jatkuvasti koulustakin tulee milloin mitäkin vanhempainiltaa, toimintapäivää, diskoa johon vaaditaan valvojia, elokuvailtaan avustajia, luistelupäivää, muistakaa ottaa muovipusseja mukaan taidepläjäystä varten ym. ym. ym.
Tunnut olevan ylikiltti ja ylitunnollinen ihminen, joka ei osaa sanoa ei. Et sanonut minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta tässä vinkkejä, jos he ovat +8v.
1. Lopetat perheen passaamisen. Perhe on tiimi, jonka jokainen jäsen tekee jotain. Nyt olet oikein koko perheen orja.
2. Teet ostoslistan ruokakauppaan ja laitat lapsesi ostamaan kaupasta tavarat. Lapset saavat sillä tavalla liikuntaa ja oppivat, että aikuisena täytyy itse ostaa ruoat eivätkä ne vain ilmesty jääkaappiin. Lapsi voi mennä fillarilla kauppaan, jos kauppa ei ole kävelymatkan päässä.
3. Otat lapset mukaan ruoanlaittoon. Pian he oppivat tekemään itse. Sekin on hyödyllinen taito aikuisena.
4. Opetat lajittelemaan pyykin ja laittamaan pyykkikoneen päälle, kun jotakin sorttia pyykkiä on tullut pussi/kori täyteen. Pyykkikoneen käyttö on yksinkertaista.
5. Pyykkiä ei tarvitse silittää, ellei kyseessä ole vaikka kauluspaita.
6. Lapset voivat mennä omin neuvoin harrastuksiinsa. Se vapauttaa miehesi puhdistamaan viemärit.
7. Sano ei harrastuksien ja koulun makkaranmyynneille ja muille. Maksat lasten harrastuksista rahaa ja koulusta veroja. Ei sun tarvitse sen lisäksi olla siellä ilmaisena työvoimana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vanhemmat, kun väsymyksestänne huolimatta jaksatte.
Ette kuule suoraa kiitosta lapsiltanne, mutta kun jälkikasvunne varttuu turvallisessa, rakastavassa kodissa tasapainoisiksi aikuisiksi, tiedätte tehneenne riittävästi. Kun eräänä päivänä lapsesi onkin jo aikaihminen ja voitte käydä tasavertaista, kahden aikuisen välistä keskustelua, se on kiitos vuosien panostuksestasi.
Vielä se helpottaa, kärsivällisyyttä vaatii vain enemmän,kuin aina olisi.
Miksi sitä elämää on niin hemmetin pakko suorittaa kaiken aikaa? Pakkoko kaikkiin vaatimuksiin on suostua? Opetelkaa sanomaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun omat lapset on maailmalla lähes sama rumba lastenlasten kanssa. On isovanhempien päivää ja näytöstä ja on huoli omienlasten jaksamisesta .Tarvitaan tilapäistä hoitoa ja kuljetusta. Jos olet itse vielä töissä työkin vaatii ja omat ystävät, vanhat sukulaiset, joskus vanhemmatkin vielä mummilla elävät, omat harrastukset ja leipomiset ja myyjäiset ym. toiminta. Meno ei lopu.
Saa mitä tilaa, omia valintoja.....
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä sinulle! Mäkin olen aivan loppu - eikä ole edes lapsia. Aamulla kuudeksi töihin, töissä koko päivä juoksua ees taas tee tämä tee toi, sitten kotiin tekemään ruokaa, siivoamaan, pyykkäämään, passaamaan miestä, tiskamaan sitten äkkiä tekemään illaksi remonttia ja remontin jälkeen nopeasti kauppaan ja seuraavan päivän ruuat valmiiksi. Sitten olenkin jo valmis suihkun kautta kaatumaan suoraan sänkyyn. Oon niin rikki poikki ja pinossa :(
Miksi passaat aikuista ihmistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo tuo kodin ja koulun/tarhan älyttömän aktiivinen yhteistyö on ihan peffasta! Aivan liikaa toimintaa järjestetään, minusta lasten olisi hyvä oppia rauhoittumaan ja sietämään arkirutiinejakin. Mitä siitä tulee työpaikoillakaan, jos jatkuvasti pitäisi olla jotain poikkeus- ja virkistyspäiviä? Tai noh, onhan niitä, ja HR ei tajua ettei ne oikeasti ole kuin pakkopullaa, johon on PAKKO osallistua tai...
Tuollainen jatkuva toiminta luo hermostuneisuutta ja ihmiset (varsinkin lapset!) käy ylikierroksilla. Miksei vaikka meditoitaisi? Miksi pitää aina olla kaiken aikaa kaikkialla kaikkien kanssa yhtäaikaa? Mitä hienoa siinä on, että on jatkuvasti ohjelmaa tai tekemistä? Pelkäävätkö ihmiset itsensä kanssa olemista ja sen herättämiä ajatuksia? Eikö heillä ole mielikuvitusta ja voimaa pysähtyä, vaan elämä on jatkuvaa suorittamista Facebook-päivityksiä varten?
Ap, sinun on rauhoitettava elämääsi! Karsi kaikki turha pois.
Hyvin sanottu!
Lapsettomana ja sinkkuna elämä on ihanaa!! :D
On se jännä, kun omilla elämänvalinnoilla on seurauksia. Miksi luulet, että jotkut meistä valitsevat lapsettoman, rennon elämän?
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa kirjoitti:
Joku varmaan VAATI sinulta sen perheen perustamisenkin? Sinkkuna saisit olla ihan omien vaatimustesi kanssa. Minkähän takia moni valitsee sen lapsettomuuden?
Eikääää..! xD Taas joku suoran viivan ajattelija kuvittelee että lapsettomuus on takuuvarma onnellisuuden lähde ja ratkaisu kaikkeen. Joo, lapsiperheellisuus on hemmetin rankkaa - ja sen saa sanoa ääneen! Ei se kuitenkaan pelkkää jaskaa ole, rankkuudesta huolimatta iso osa ihmisistä pitää sitä ihan palkitsevana valintana. :) Mut hampaat irvessä ei tarvii kaikkea vaan kestää valittamatta, saa ja kuuluu tuulettaa tunteita välillä!
Kyllähän se lapsettomuus on erinomaisen tehokas ennakoiva ratkaisu ainakin näiden lapsiperhe-elämän rasitteiden välttämiseen. Minä olen lapseton, enkä kohtaa mitään aloittajan kuvaamista ongelmista, ja kyllä se on ihan oman elämäntapavalintani ansiota. Elämäni on täysin palkitsevaa näin, en kaipaa perheeseeni enempää ihmisiä, ja arvostan sitä hyvää, jota minulla lapsettomuuteni ansiosta on.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vanhemmat, kun väsymyksestänne huolimatta jaksatte.
Ette kuule suoraa kiitosta lapsiltanne, mutta kun jälkikasvunne varttuu turvallisessa, rakastavassa kodissa tasapainoisiksi aikuisiksi, tiedätte tehneenne riittävästi. Kun eräänä päivänä lapsesi onkin jo aikaihminen ja voitte käydä tasavertaista, kahden aikuisen välistä keskustelua, se on kiitos vuosien panostuksestasi.
Vielä se helpottaa, kärsivällisyyttä vaatii vain enemmän,kuin aina olisi.
Aika laiha kiitos parinkymmenen vuoden panostuksesta. Kun haluan kahden aikuisen välistä keskustelua, hankin ystävän. Ystävää ei tarvitse kasvattaa ja elättää vuosikausia ennen tasavertaista ja palkitsevaa suhdetta.
Nuohan tunteet on varmaan useimmille lapsiperheäideille tuttuja. Ja kun ne alkaa läikkyä yli tai melkein yli, se on merkki siitä että jonkin tässä on muututtava. Jokainen aikuinen varmasti tietää olevansa itse vastuussa valinnoistaan; kun tilanne on se että ei vaan jaksa, on aika valita taas jotakin toisin. Onko aika lasten ottaa isompaa vastuuta itsestään ja huushollista? Onko aika rajata kaverikyläilyä? Onko aika pohtia työjärjestelyjään tai asumisjärjestelyjään uusiksi? Onko aika psysähtyä, jättää koirat lapset ja mieskin vaikka yhdeksi viikonlopuksi ruokkimatta ja pärjäämään keskenään, ja mennä hotelliin yhdeksi yöksi ja kahdeksi päiväksi ei ryyppäämään ja huoraamaan vaan rentoutumaan yksinäisyydessä ja miettimään mitä minä oikeastaan elämältäni nyt haluaisin ja miten sen voisin saada loukkaamatta muita ja laistamatta niistä sitoumuksista joita olen tähän mennessä mennyt tekemään (lisääntyminen esim.).
Elämä on prosessi.
Niin tuttu tunne! Teen todella vaativaa työtä, jossa laitan päivittäin itseni ja osaamiseni likoon. Työt seuraa usein kotiinkin ja illalla on pakko käyttää aikaa seuraavan työpäivän suunnitteluun. Jossain välissä sitten lapset hoidosta, kauppaan, ruokaa pöytään, keittiön siivousta ja lasten kuljettelua harrastuksiin. Nämä perusjutut vielä jotenkin jaksaisinkin. Mutta ne kaiken maailman vaatimukset! Kuopuksella on hiihtoa, esikoisella luistelua, eskarin retki sinne ja tänne, päiväkodin teemaviikko, isovanhempien päivä, kaverisynttäreitä, omien lasten synttäreitä, auton huoltoa, ja todellakin ne hiton välikausivaatteet, sukujuhlat kesällä, johon koko perhe tarvitsee uudet juhlavaatteet, tietysti lahjat myös hankittava, lasten hammaslääkärit, lääkärit, neuvolat, omat lääkärit, taloyhtiön kokoukset, vanhempainillat ja vasukeskustelut. Ja annas olla kun joku perheestä vielä sairastuu flunssaan tai mahatautiin. Muistettavaa on yksinkertaisesti niin paljon, että jo vuosia on tuntunut siltä, että kovalevylläni ei vain ole enää tilaa. Kapasiteetti ei riitä. Pää täyttyy jo omaan työhön liittyvistä yksityiskohdista - lasten ja perheen asiat saa mut ylikuormittumaan täysin. Mies hoitaa mielellään asioita, mutta se vaatii aina sen, että minä delegoin, muistutan ja katson perään, että asia tulee varmasti hoidettua. Jos en muistuta, niin hän unohtaa varmasti. Meillä läsnä on myös ainainen paine siitä, mihin rahat riittää. Kunpa voisinkin vain ostaa itseni ulos velvoitteista. Ja ei, en todellakaan tiennyt aikuisuuden olevan tällaista, kun lapsista haaveilin. Toisaalta mun elämä oli ylikuormittunutta jo ennen lapsia - silloin olin vain mukana niin monessa muussa asiassa. Nyt omat harrastukset ovat jääneet.