Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
onko tosiaan niin, että nykyajan perheissä on kahta eri elintasoa?
13.03.2017 |
Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?
Kommentit (378)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva äiti -85 kirjoitti:
En voi ymmärtää että perheen sisällä eletään eri elintasoissa. Mulle ainakin on jo kotona opetettu, että silloin kun on yhteinen avioliitto, yhteinen perhe, yhteiset lainat, niin silloin on myös yhteiset rahat.
Miehen kanssa lyötiin pankkitilit yhteen heti häiden jälkeen (eikä käytännössä ennen sitäkään kumpikaan piitannut kumman rahoilla mitäkin maksetaan). Molemmilla on visa-kortti samaan pankkitiliin ja molempien palkat menee samalle tilille.
Ymmärrän että tämä ei toimi jos toinen puolisoista on peliongelmainen, juoppouteen taipuvainen, tai maaninen shoppailija tms. Mutta kahden normaalin ihmisen taloudessa erittäin hyvä ratkaisu!
Hieman hymähdän, kun näen pariskuntia jotka kaupassa tai ravintolassa pähkäilevät että kumpi maksaa. Meidän ei tarvi ikinä neuvotella enää rahasta, kun ei ole mitään väliä kumpi maksaa. Elämä on niin helppoa, ja ainoa mikä on harmittanut on se, että emme laittaneet tilejä yhteen jo heti seurusteluaikana!
Ja mainittakoon loppuun että tähän asti 5-vuotisen avioliittomme aikana olen minä naisena ollut se paremmin tienaava osapuoli. Mies on myöskin ollut pari kertaa työttömänä pitemmän jakson, nyt onneksi vakityössä! Mies saa shoppailla työkaluja ja muuta miesten hömppää ihan vapaasti, enkä minä puutu niihin. Eikä hän puutu omiin shoppailuihini. Matkustellaan yhdessä ja syödään ravintoloissa yhdessä. Tuleva äitiysloma häämöttää, ja sitten on miehen vuoro olla pääelättäjä vuosi tai kaksi.
Ei elämässä voi muutenkaan ikinä tietää mitä sattuu, tulee vastaan työttömyyttä tai sairautta, ja silloin eletään sen tienaavan puolison rahoilla, niin se vaan menee. Rahoistaan mustasukkaisen ja pihin ihmisen kanssa en vaan pystyisi olla avioliitossa, en mitenkään.
Juuri näin on meilläkin toimittu jo yli 22 vuotta eikä rahasta ole koskaan tarvinnut riidellä. Ja tuolle, joka jaksaa väittää että ainoastaan naiset haluavat naimisiin ja lapsia: mies oli se joka kosi, joten oletin, että hän haluaa naimisiin. Lastenteosta keskustelimme jo ennen avioliittoa, joten tiesimme että molemmat haluavat niitä aikanaan eikä kummankaan siis tarvinnut niitä erikseen ruveta "mankumaan". Meillä on aina ollut yksikkö Me, mutta ehkä tämä on joku keski-ikäisillä yleisempi tapa? Ovatko nuoret egoistisempia?
N47Mies on lähes aina se joka kosii. Niin muijat sen haluavat, vaikka itse ovat niitä joille naimisiinmeno on tärkeää.
En huomannut kenenkään pitävän asetta mieheni ohimolla hänen kosiessaan. Naimisiinmenosta minä en ollut puhunut sanaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrataanpas nyt faktat.
1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.
2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.
3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.
Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.
Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.
Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.
Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.
Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.
Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.
Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.
Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.
"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."
Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.
Ei jumalauta. Sairasta touhua.
Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.
Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!
Katos, ulvamieskin on paikalla :) Montako pyhääulvaa sulla siellä kotona on hoitamassa sinun mukuloita ja heittämässä koulutustaan hukkaan? Kuules nyt, tässä naapurustossa ihan joka ikinen nainen käy töissä sen ulvansa kanssa. Harva siellä kotona montaakaan vuotta on. Ja voishan se mieskin jäädä kotiin hoitamaan OMIA lapsiaan muutamaksi vuodeksi niin ei sen ulvan sinne tarviisi jäädä ja niin ratkeaisi tämäkin ongelma. Kun ne lapset on kuitenkin pienenä jonkun hoidettava. Ja kun ne lapset on yhteisiä. Ei se pyhäkään ulva niitä lapsia yksin tee. Annan sinulle uuden nimen. olet tästä lähtien pyhäkyrpäukko. Kun tykkäät itsekin nimitellä ihmisiä sukukalujen mukaan ;) Hei vaan pyhäkyrpäukkeli, ja hauskaa päivän jatkoa!
No mikä tässä sitten on ongelma jos sinä ja kaikki muut ulvat tienaatte ne ihan omat rahanne urheasti töissä käyden? Ilmainen ruoka ja katto pään päällekö ei riitä sen muutaman kuukauden jota olette lapsen kanssa kotona?
Kun se nainen on siellä kotona sen "muutaman kuukauden", kuka maksaa lapsen vaipat ja muut tarvikkeet? Kuka hoitaa lapsen sen muutaman kuukauden jälkeen? Kyllähän se ruoka ja katto tietenkin muutamaksi kuukaudeksi varmasti riittää, mutta jos lapsen parasta miettii, se kotona hoitamisen aika on hieman pitempi kuin se. Miten silloin pitäisi menot jakaa? Nainen maksaa kaikesta yhteisestä puolet, + omat menonsa + lapsen menot + koko perheen (myös sen miehen) ruuat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva äiti -85 kirjoitti:
En voi ymmärtää että perheen sisällä eletään eri elintasoissa. Mulle ainakin on jo kotona opetettu, että silloin kun on yhteinen avioliitto, yhteinen perhe, yhteiset lainat, niin silloin on myös yhteiset rahat.
Miehen kanssa lyötiin pankkitilit yhteen heti häiden jälkeen (eikä käytännössä ennen sitäkään kumpikaan piitannut kumman rahoilla mitäkin maksetaan). Molemmilla on visa-kortti samaan pankkitiliin ja molempien palkat menee samalle tilille.
Ymmärrän että tämä ei toimi jos toinen puolisoista on peliongelmainen, juoppouteen taipuvainen, tai maaninen shoppailija tms. Mutta kahden normaalin ihmisen taloudessa erittäin hyvä ratkaisu!
Hieman hymähdän, kun näen pariskuntia jotka kaupassa tai ravintolassa pähkäilevät että kumpi maksaa. Meidän ei tarvi ikinä neuvotella enää rahasta, kun ei ole mitään väliä kumpi maksaa. Elämä on niin helppoa, ja ainoa mikä on harmittanut on se, että emme laittaneet tilejä yhteen jo heti seurusteluaikana!
Ja mainittakoon loppuun että tähän asti 5-vuotisen avioliittomme aikana olen minä naisena ollut se paremmin tienaava osapuoli. Mies on myöskin ollut pari kertaa työttömänä pitemmän jakson, nyt onneksi vakityössä! Mies saa shoppailla työkaluja ja muuta miesten hömppää ihan vapaasti, enkä minä puutu niihin. Eikä hän puutu omiin shoppailuihini. Matkustellaan yhdessä ja syödään ravintoloissa yhdessä. Tuleva äitiysloma häämöttää, ja sitten on miehen vuoro olla pääelättäjä vuosi tai kaksi.
Ei elämässä voi muutenkaan ikinä tietää mitä sattuu, tulee vastaan työttömyyttä tai sairautta, ja silloin eletään sen tienaavan puolison rahoilla, niin se vaan menee. Rahoistaan mustasukkaisen ja pihin ihmisen kanssa en vaan pystyisi olla avioliitossa, en mitenkään.
Juuri näin on meilläkin toimittu jo yli 22 vuotta eikä rahasta ole koskaan tarvinnut riidellä. Ja tuolle, joka jaksaa väittää että ainoastaan naiset haluavat naimisiin ja lapsia: mies oli se joka kosi, joten oletin, että hän haluaa naimisiin. Lastenteosta keskustelimme jo ennen avioliittoa, joten tiesimme että molemmat haluavat niitä aikanaan eikä kummankaan siis tarvinnut niitä erikseen ruveta "mankumaan". Meillä on aina ollut yksikkö Me, mutta ehkä tämä on joku keski-ikäisillä yleisempi tapa? Ovatko nuoret egoistisempia?
N47Mies on lähes aina se joka kosii. Niin muijat sen haluavat, vaikka itse ovat niitä joille naimisiinmeno on tärkeää.
Jos mies ei halua naimisiin, mies ei kosi. Jos nainen kosii, mies sanoo ei. Yksinkertaista, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrataanpas nyt faktat.
1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.
2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.
3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.
Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.
Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.
Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.
Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.
Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.
Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.
Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.
Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.
"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."
Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.
Ei jumalauta. Sairasta touhua.
Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.
Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!
Katos, ulvamieskin on paikalla :) Montako pyhääulvaa sulla siellä kotona on hoitamassa sinun mukuloita ja heittämässä koulutustaan hukkaan? Kuules nyt, tässä naapurustossa ihan joka ikinen nainen käy töissä sen ulvansa kanssa. Harva siellä kotona montaakaan vuotta on. Ja voishan se mieskin jäädä kotiin hoitamaan OMIA lapsiaan muutamaksi vuodeksi niin ei sen ulvan sinne tarviisi jäädä ja niin ratkeaisi tämäkin ongelma. Kun ne lapset on kuitenkin pienenä jonkun hoidettava. Ja kun ne lapset on yhteisiä. Ei se pyhäkään ulva niitä lapsia yksin tee. Annan sinulle uuden nimen. olet tästä lähtien pyhäkyrpäukko. Kun tykkäät itsekin nimitellä ihmisiä sukukalujen mukaan ;) Hei vaan pyhäkyrpäukkeli, ja hauskaa päivän jatkoa!
No mikä tässä sitten on ongelma jos sinä ja kaikki muut ulvat tienaatte ne ihan omat rahanne urheasti töissä käyden? Ilmainen ruoka ja katto pään päällekö ei riitä sen muutaman kuukauden jota olette lapsen kanssa kotona?
Olisi se kyllä todella outoa jos mies kävisi yksinään ravintoloissa syömässä ja matkustelisi "ylijääneillä" rahoillaan kun muu perhe laskee miten saa viimeiset eurot riittämään kuun loppuun.. Eikö sinusta tosiaan olisi?
Niin, on se kyllä kumma kun naiselle ei tule illallista ja malediivien matkaa ihan vaan pillupassilla ja siksi, että lapsia on synnyttänyt. On se kumma kun ei voi vaatia VAIKKA onkin nainen! Olisi ihan itse tienattava sitä rahaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrataanpas nyt faktat.
1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.
2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.
3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.
Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.
Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.
Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.
Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.
Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.
Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.
Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.
Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.
"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."
Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.
Ei jumalauta. Sairasta touhua.
Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.
Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!
Katos, ulvamieskin on paikalla :) Montako pyhääulvaa sulla siellä kotona on hoitamassa sinun mukuloita ja heittämässä koulutustaan hukkaan? Kuules nyt, tässä naapurustossa ihan joka ikinen nainen käy töissä sen ulvansa kanssa. Harva siellä kotona montaakaan vuotta on. Ja voishan se mieskin jäädä kotiin hoitamaan OMIA lapsiaan muutamaksi vuodeksi niin ei sen ulvan sinne tarviisi jäädä ja niin ratkeaisi tämäkin ongelma. Kun ne lapset on kuitenkin pienenä jonkun hoidettava. Ja kun ne lapset on yhteisiä. Ei se pyhäkään ulva niitä lapsia yksin tee. Annan sinulle uuden nimen. olet tästä lähtien pyhäkyrpäukko. Kun tykkäät itsekin nimitellä ihmisiä sukukalujen mukaan ;) Hei vaan pyhäkyrpäukkeli, ja hauskaa päivän jatkoa!
No mikä tässä sitten on ongelma jos sinä ja kaikki muut ulvat tienaatte ne ihan omat rahanne urheasti töissä käyden? Ilmainen ruoka ja katto pään päällekö ei riitä sen muutaman kuukauden jota olette lapsen kanssa kotona?
Olisi se kyllä todella outoa jos mies kävisi yksinään ravintoloissa syömässä ja matkustelisi "ylijääneillä" rahoillaan kun muu perhe laskee miten saa viimeiset eurot riittämään kuun loppuun.. Eikö sinusta tosiaan olisi?
Niin, on se kyllä kumma kun naiselle ei tule illallista ja malediivien matkaa ihan vaan pillupassilla ja siksi, että lapsia on synnyttänyt. On se kumma kun ei voi vaatia VAIKKA onkin nainen! Olisi ihan itse tienattava sitä rahaa!
Muu perhe. Siis miehen lapset(kin). Miten ihmeessä muu perhe tarkoittaa pelkkää vaimoa? Mutta sinähän oletkin se pillumies jonka mielestä miehen ei kuulu elättää omia lapsiaan joita on vapaaehtoisesti tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrataanpas nyt faktat.
1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.
2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.
3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.
Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.
Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.
Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.
Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.
Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.
Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.
Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.
Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.
"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."
Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.
Ei jumalauta. Sairasta touhua.
Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.
Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!
Katos, ulvamieskin on paikalla :) Montako pyhääulvaa sulla siellä kotona on hoitamassa sinun mukuloita ja heittämässä koulutustaan hukkaan? Kuules nyt, tässä naapurustossa ihan joka ikinen nainen käy töissä sen ulvansa kanssa. Harva siellä kotona montaakaan vuotta on. Ja voishan se mieskin jäädä kotiin hoitamaan OMIA lapsiaan muutamaksi vuodeksi niin ei sen ulvan sinne tarviisi jäädä ja niin ratkeaisi tämäkin ongelma. Kun ne lapset on kuitenkin pienenä jonkun hoidettava. Ja kun ne lapset on yhteisiä. Ei se pyhäkään ulva niitä lapsia yksin tee. Annan sinulle uuden nimen. olet tästä lähtien pyhäkyrpäukko. Kun tykkäät itsekin nimitellä ihmisiä sukukalujen mukaan ;) Hei vaan pyhäkyrpäukkeli, ja hauskaa päivän jatkoa!
No mikä tässä sitten on ongelma jos sinä ja kaikki muut ulvat tienaatte ne ihan omat rahanne urheasti töissä käyden? Ilmainen ruoka ja katto pään päällekö ei riitä sen muutaman kuukauden jota olette lapsen kanssa kotona?
Olisi se kyllä todella outoa jos mies kävisi yksinään ravintoloissa syömässä ja matkustelisi "ylijääneillä" rahoillaan kun muu perhe laskee miten saa viimeiset eurot riittämään kuun loppuun.. Eikö sinusta tosiaan olisi?
Niin, on se kyllä kumma kun naiselle ei tule illallista ja malediivien matkaa ihan vaan pillupassilla ja siksi, että lapsia on synnyttänyt. On se kumma kun ei voi vaatia VAIKKA onkin nainen! Olisi ihan itse tienattava sitä rahaa!
Eikö sinusta miehellä ole mitään vastuuta omista lapsistaan? Päivähoitokin maksaa, onko sekin yksin naisen vastuulla..?
Meillä oli osittain näin. Mies osteli itselleen hirveästi uusi,kalliita vaatteita.
Minä ja yhteinen lapselle kuljimme toisten vanhoissa,usein kavereilta ja sukulaisilta lainattuna. Lapsella oli myös kaikki muu ostettu/saatu käytettynä,samaan aikaan mies osti itselleen tuliterän maastopyörän ja uuden auton. Näytimme oikeasti todella epäsuhtaiselta yhdessä ja minua usein nolotti istua rippijuhlissa yms.reikäisissä sukkiksissa kahvipöydässä samalla kun mies suu vaahdossa selittää miten kiva ois hankkia vesiskootteri.
Yllätys yllätys olemme sittemmin eronneet. Voitte kuvitella millaisia muita ongelmia meillä oli perhedynamiikassa jos miehen ajatusmaailma on tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrataanpas nyt faktat.
1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.
2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.
3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.
Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.
Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.
Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.
Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.
Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.
Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.
Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.
Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.
"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."
Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.
Ei jumalauta. Sairasta touhua.
Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.
Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!
Joissakin perheissä ne lapset tuppaavat olemaan yhteinen päätös. Molempien lapsia. MOLEMPIEN.
Jos puolison kunnioitus on tuota luokkaa, olen ilomielin sinkkuna vastaisuudessakin. En kiellä etteikö paremmin toimeentuleva saisi laittaa rahaa itseensäkin jne. En vain ymmärrä että miksi se liitto on pitänyt solmia sellaisen henkilön kanssa, jolle ei toivo hyvää. Saati perustaa perhe sellaisen kanssa.
En usko että kovinkaan moni nainen lähtee suhteeseen/perhettä perustamaan miehen kanssa elintason nousun toivossa.
Helvetin häiriintynyt ajatusmaailma.Väitä nyt vielä samaan hengen vetoon, että miehet haluaa niitä lapsia yhtä paljon, suorastaan vaativat, että nainen on kotona ainakin 10 vuotta ja nimenomaan vaatii että nainen syrjäytyy aktiivisesti työelämästä. Väitä myös, että miehet pakottavat naiset matalapalkka-aloille samassa kun vaativat koiraa, farmariautoa ja rivaria sekä kevätverhoja ja tuikkukippoja!
Jälleen kerran, voi hyvä luoja. NIITÄ LAPSIA EI OLE PAKKO TEHDÄ! Siitä liitosta saa lähteä jos toiveet eivät kohtaa! Etsi itsellesi nainen joka haluaa samoja asioita kuin sinä, äläkä syyllistä muita siitä, että haluavat eri asioita kuin sinä. Ihan oma moka jos valitset väärän kumppanin.
Palstamammat ne eivät ymmärrä mitä tarkoittaa keskustelu asioista yleisesti. Heti mennä henkilöön kun miesvihaorgasmi näyttelee tuloaan.
Miksi naiset täällä valitsevat vääriä miehiä jotka eivät kustanna heidän elämää ja loisimista VAIKKA nainen on ihan lapsenkin synnyttänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli: hoidin kotihoidon tuella lasta kotona ja se ja lapsilisä kattoi lapsen kulut ja omani. Maksoin puolet asumisesta niin kauan kuin pystyin säästöilläni. Sitten mies maksoi asumisen.
Ruokaostoksilla kävin usein yksin ja maksoin yhteisetkin ruuat. Kun käytiin yhdessä, lasku piti laittaa puoliksi. Vaikka miehen kulut olivat paljon enemmän kuin minun ja lapsen yhteensä.
Mies söi päivittäin töissä ulkona ja osti itselleen kaikenlaista, mitä katsoi tarvitsevansa. Minä en kai mitään tarvinnutkaan. En esim. käynyt vuosiin kampaajalla, esim. kosmetologilla tai hierojalla en ole käynyt koskaan,
Mies siis käytti rahansa itseensä eikä se edes riittänyt. Hänen asumiskulunsa pienenivät, kun muutimme yhteen. Minun kasvoivat, osuuteni eli puolet asumisesta oli enemmän kuin mitä aiempi asumiseni maksoi eikä tukia tullut enää.
Kyllä yksin on kaikki helpompaa ja halvempaa. Lapsestakin on helpompi huolehtia, kun ei tarvitse huolehtia miehestä ja mieskin osallistuu lopulta eron jälkeen lapsenkin kuluihin Kelan minimien mukaisesti, vaikka saa ihan normaalia palkkaan.
Sinun tapauksesi kuuluu marginaaliin. Huomattavasti useammin mies joutuu huolehtimaan naisesta lasten lisäksi.
Kyllä se on niin että nainen on se joka huolehtii lapsista miehestä ja itsestään. Tunnen lukuisia eronneita naisia jotka harmittelevat kun eivät aiemmin ottaneet eroa mieslapsesta. Kun elämä on helpotttunut niin henkisesti ja rahallisesti huomattavasti eron jälkeen kun laiska koko perheen rahat käyttävä mies on pois. Eroa oli pitkitetty jotta lapsilla olisi isäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrataanpas nyt faktat.
1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.
2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.
3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.
Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.
Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.
Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.
Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.
Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.
Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.
Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.
Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.
"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."
Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.
Ei jumalauta. Sairasta touhua.
Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.
Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!
Katos, ulvamieskin on paikalla :) Montako pyhääulvaa sulla siellä kotona on hoitamassa sinun mukuloita ja heittämässä koulutustaan hukkaan? Kuules nyt, tässä naapurustossa ihan joka ikinen nainen käy töissä sen ulvansa kanssa. Harva siellä kotona montaakaan vuotta on. Ja voishan se mieskin jäädä kotiin hoitamaan OMIA lapsiaan muutamaksi vuodeksi niin ei sen ulvan sinne tarviisi jäädä ja niin ratkeaisi tämäkin ongelma. Kun ne lapset on kuitenkin pienenä jonkun hoidettava. Ja kun ne lapset on yhteisiä. Ei se pyhäkään ulva niitä lapsia yksin tee. Annan sinulle uuden nimen. olet tästä lähtien pyhäkyrpäukko. Kun tykkäät itsekin nimitellä ihmisiä sukukalujen mukaan ;) Hei vaan pyhäkyrpäukkeli, ja hauskaa päivän jatkoa!
No mikä tässä sitten on ongelma jos sinä ja kaikki muut ulvat tienaatte ne ihan omat rahanne urheasti töissä käyden? Ilmainen ruoka ja katto pään päällekö ei riitä sen muutaman kuukauden jota olette lapsen kanssa kotona?
Kun se nainen on siellä kotona sen "muutaman kuukauden", kuka maksaa lapsen vaipat ja muut tarvikkeet? Kuka hoitaa lapsen sen muutaman kuukauden jälkeen? Kyllähän se ruoka ja katto tietenkin muutamaksi kuukaudeksi varmasti riittää, mutta jos lapsen parasta miettii, se kotona hoitamisen aika on hieman pitempi kuin se. Miten silloin pitäisi menot jakaa? Nainen maksaa kaikesta yhteisestä puolet, + omat menonsa + lapsen menot + koko perheen (myös sen miehen) ruuat?
Nainen maksaa puolet sen jälkeen kun pari yhdessä katsoo hyväksi, että lapsi laitetaan hoitopaikkaan. Jos nainen valitsee miehensä arvomaailmaa vastaan, turha syyttää muita kuin itseään. Siitä vain etsimään uutta isäntää jolla loisia.
Mun on vaikea ymmärtää niitä naisia, jotka suostuvat elämään kurjuudessa samalla kun mies törsää omat rahansa itseensä. Ja mitä ihmettä ne miehetkin ajattelee? Että kun naisen tulot tippuvat yhteisen lapsen hoidon vuoksi, niin oma vika, mitäs läksit, omapa on tappiosi? Tosi vaikea ymmärtää.
Jos toisen vanhemmat tulot tippuvat _yhteisen_ lapsen hoidon vuoksi, pitäisi myös taloudellisen tappion olla yhteinen. Molempien vanhempien tulee sopeuttaa omaa elintasoaan, jos toinen puolisoista on hoitovapaalla.
Eri juttu tietysti on, jos puolisoiden välillä on vahvaa erimielisyyttä hoitovapaan pituudesta. Ei hoitovapaa voi olla mikään loputon piikki auki -tilanne, vaan sen pitää perustua yhteiseen sopimukseen.
Meillä on sovittu, että mies jää hoitovapaalle. Koska hoitoraha on niin mitättömän pieni, on meille aivan itsestäänselvää, että hoitovapaan aikaiseen tulonmenetykseen on varauduttava. Niinpä olemme pyrkineet säästämään yhteiselle tilille säästöön noin 1000 €/per tuleva hoitovapaakuukausi (me molemmat säästämme tulojemme suhteessa). Näin hoitovapaan aikana voidaan elää suht huolettomasti. Mies pitäkööt hoitorahan omiin huvituksiinsa, kyllä minun rahat ja säästöt riittävät perheen yhteisiin menoihin oikein hienosti, ja minulle jää varmasti rahaa myös säästöönkin, toisin kuin miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja mun miehellä on aina ollut yhteiset rahat, ei ongelmaa.
Mun veljen perheessä samoin. Veljen vaimo ollut vuosia kotiäitinä ( kolme lasta, joista on yksi kehitysvammainen ).
Heillä kaikki sujuu hienosti, ja ovat onnellisia. Mutta veljen vaimon pari ystävätärtä taas ovat siinä tilanteessa, että todellinen epäsuhta on taloudessa.
Heidän miehet käyttää omat rahat omiin menoihin ja nämä vaimot ostaa ruoat, vaatteet, maksaa lasten kulut jne.
Ovat selkeästi kateellisia veljen vaimolle ja alkaneet nälviä tätä, sillä seurauksella, että hän on ihan häpeissään, eikä yhteisiin tapaamisiin esim. kehtaa laittaa uusia vaatteita tai käydä kampaajalla.
Sanottakoon vielä, että hän harvoin pyytää veljeltäni rahaa. Veli maksaa laskut ja veljen vaimo lapsilisistä yms onnistuu pitkälle venyttämään omia ja lasten menoja.
Mun veli on itse kertonut nämä jutut, vaimonsa on aika ujo ja arka.
Että on meitä moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lompakkoloisiminen on yhä vähenemään päin ja hyvä niin.
Mitä lompakkoloisimista se on hoitaa yhteistä lasta kotona? Haloo kyse on perheestä! Omasta vaimosta ja omasta lapsesta!
Miksi piti tehdä lapsi heikomman aineksen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä työssäkäyvä mies syö kyllä päivittäin lounaan jossain lounasravintolassa tai sitten ostaa kaupan tiskiltä ainekset ja kokkaa töissä. En pidä tätä mitenkään suurena vääryytenä, koska mies käy kuitenkin töissä ja tienaa hyvin. Ja lounastauko on myöskin jonkinlainen sosiaalinen ohjelmanumero.
Asunto omistetaan puoliksi ja sijoituksia on kummallakin, näitä tosin miehellä enemmän. Vene ostettiin puoliksi, mutta auton maksoi viimeksi mies, koska hänellä oli enemmän löysää rahaa. Ulkomaanmatkat tehdään aina yhdessä ja muutenkin meillä on yhteiset rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva äiti -85 kirjoitti:
En voi ymmärtää että perheen sisällä eletään eri elintasoissa. Mulle ainakin on jo kotona opetettu, että silloin kun on yhteinen avioliitto, yhteinen perhe, yhteiset lainat, niin silloin on myös yhteiset rahat.
Miehen kanssa lyötiin pankkitilit yhteen heti häiden jälkeen (eikä käytännössä ennen sitäkään kumpikaan piitannut kumman rahoilla mitäkin maksetaan). Molemmilla on visa-kortti samaan pankkitiliin ja molempien palkat menee samalle tilille.
Ymmärrän että tämä ei toimi jos toinen puolisoista on peliongelmainen, juoppouteen taipuvainen, tai maaninen shoppailija tms. Mutta kahden normaalin ihmisen taloudessa erittäin hyvä ratkaisu!
Hieman hymähdän, kun näen pariskuntia jotka kaupassa tai ravintolassa pähkäilevät että kumpi maksaa. Meidän ei tarvi ikinä neuvotella enää rahasta, kun ei ole mitään väliä kumpi maksaa. Elämä on niin helppoa, ja ainoa mikä on harmittanut on se, että emme laittaneet tilejä yhteen jo heti seurusteluaikana!
Ja mainittakoon loppuun että tähän asti 5-vuotisen avioliittomme aikana olen minä naisena ollut se paremmin tienaava osapuoli. Mies on myöskin ollut pari kertaa työttömänä pitemmän jakson, nyt onneksi vakityössä! Mies saa shoppailla työkaluja ja muuta miesten hömppää ihan vapaasti, enkä minä puutu niihin. Eikä hän puutu omiin shoppailuihini. Matkustellaan yhdessä ja syödään ravintoloissa yhdessä. Tuleva äitiysloma häämöttää, ja sitten on miehen vuoro olla pääelättäjä vuosi tai kaksi.
Ei elämässä voi muutenkaan ikinä tietää mitä sattuu, tulee vastaan työttömyyttä tai sairautta, ja silloin eletään sen tienaavan puolison rahoilla, niin se vaan menee. Rahoistaan mustasukkaisen ja pihin ihmisen kanssa en vaan pystyisi olla avioliitossa, en mitenkään.
Juuri näin on meilläkin toimittu jo yli 22 vuotta eikä rahasta ole koskaan tarvinnut riidellä. Ja tuolle, joka jaksaa väittää että ainoastaan naiset haluavat naimisiin ja lapsia: mies oli se joka kosi, joten oletin, että hän haluaa naimisiin. Lastenteosta keskustelimme jo ennen avioliittoa, joten tiesimme että molemmat haluavat niitä aikanaan eikä kummankaan siis tarvinnut niitä erikseen ruveta "mankumaan". Meillä on aina ollut yksikkö Me, mutta ehkä tämä on joku keski-ikäisillä yleisempi tapa? Ovatko nuoret egoistisempia?
N47Mies on lähes aina se joka kosii. Niin muijat sen haluavat, vaikka itse ovat niitä joille naimisiinmeno on tärkeää.
Jos mies ei halua naimisiin, mies ei kosi. Jos nainen kosii, mies sanoo ei. Yksinkertaista, eikö?
Onhan se romanttisen prinsessan parempi ajatella näin eikä niin, että mies yrittää miellyttää muijaa.
Ex mieheni mielestä meidän piti laittaa kaikki asumiskulut puoliksi, minä kituutin pienellä palkalla, siis todella pienellä, aina paria päivää ennen palkkapäivää oli vaan muutama euro tilillä. Mies omisti 2 autoa ja vielä veneen, itse jouduin kuitenkin menemään aina kävellen töihin parin kilometrin päähän kun piti säästää rahaa, mies ei voinut ilman autoa käydä edes naapurissa kylässä sadan metrin päässä. Minulla ei ollut yhtään rahaa mihinkään ylimääräiseen kun taas mies biletti joka viikonloppu pitkin Suomea kavereidensa kanssa. Yritin aktiivisesti saada lisää työvuoroja (mieskin tätä vaati) mutta aina kun töistäni soitettiin niin mieheni sai jostain syystä raivokohtauksen. Lopulta mieheni alkoi pitämään minua loisena/siivellä eläjänä kun minulla ei ollut varaa esim. maksaa osuuttani sähkölaskusta. Onneksi pääsin eroon mokomasta idiootista.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö tunne avioliittolainsäädäntöä?
Lain mukaan avioliitossa molempien elintaso tulee olla sama (mikä ei tarkoita sitä, että kaikki omaisuus on yhteistä). Toisin sanoen paremmin tienaavalla syntyy elatusvelvollisuus, jos toinen esimerkiksi työttömyyden vuoksi on vähävarainen.
Tarvittaessa asiasta voi käräjöidä (ero).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perheenä sama elintaso, vaikka meillä onkin omat rahat ja merkittävä tuloero. Homma toimii oikein hyvin, kun elintaso on alusta lähtien määritelty vähemmän tienaavan mukaan. Asuntoa ostettaessa käytiin ensin varmistamassa, paljonko puoliso saa lainaa. Minä otin saman summan ja asunto ostettiin sen mukaan, mitä sillä rahalla saa. Meillä ei ole muita pakollisia yhteisiä menoja kuin yhtiövastike, sähkölasku ja kotivakuutus. Minä maksan parillisina kuukausina yhtiövastikkeen ja parittomina sähkölaskun, puoliso vastaavasti parittomina yhtiövastikkeen ja parillisina sähkölaskun. Vakuutuslasku tulee kerran vuodessa ja sen maksamme puoliksi. Päivittäistavarat maksaa se, joka käy kaupassa. Tämä menee aika tasan. Joskus ostan perheelle kalliimpaa ruokaa kuin mihin puolisollani olisi varaa, mutta yleensä pidän itsekin ruokabudjetin samalla tasolla puolisoni kanssa. Yhteiset lomat yms tehdään sen mukaan, mihin vähemmän tienaavalla on varaa. Lastenkin kulut maksetaan puoliksi ja lasten elintaso on sama kuin vähemmän tienaavalla. Kumpikin maksaa omat harrastuksensa, omat työmatkakulunsa, omat kännykkälaskunsa, omat vaatteensa, omat huvituksensa jne. Koskaan ei ole tarvinnut riidellä rahasta.
Ja elämme siis keskituloisten elämää. Vähemmän tienaava puolisoni ei ole vähävarainen vaan ihan keskituloinen. Hän myös käyttää enemmän rahaa omiin harrastuksiinsa kuin minä. Lisäksi hän haluaa kulkea työmatkansa omalla autolla ja minä kuljen julkisilla. Jos meillä olisi yhteiset rahat, alkaisi tulla puolison puolelta "tarvetta" kaikenlaiselle, mitä minä en pidä mitenkään tarpeellisena kuten esimerkiksi moottoripyörä, kesämökki ja vene.
Olet ymmärtänyt asian väärin. Vaimosi maksaa asumisesta j lasten menoista suhteessa tuloihin enemmän kuin sinä. Sinä ilmeisesti kerrytät mukavasti säästöjä, kun et käytä ylijääviä varoja omiin menoihin.
Vaikka ansaitset enemmän, et ole valmis kuluttamaan rahaa lapsiin yhtään enempää kuin vaimosi. Omiin lapsiisi. Mieluummin säästät kuin maksat harrastuksia, viet matkalle, ostat parempia harrastusvälineitä tai laadukkaampia vaatteita, viet ravintolaan, konserttiin tai teatteriin. Sekä sinusta on tasa-arvoa ja rakkautta?
Olen ihan heteronainen, joten minulla ei ole vaimoa. Siinäkin tapauksessa, että tienaisimme saman verran, minulla olisi enemmän rahaa säästössä kuin miehelläni. Mies kun mieluummin kuluttaa kuin säästää tai sijoittaa. Lapsillamme on ihan kaikki, mitä keskituloisten vanhempien tuon ikäisillä lapsilla keskimäärin on. Ainoa ero on, että kun lapseni aikanaan muuttavat pois kotoa , heillä on myös äidin heille ostamat ensiasunnot. Uskoisin, että se helpottaa heidän opiskelijaelämäänsä yhtä paljon kuin aikoinaan helpotti omaanikin, kun ei tarvinnut maksaa kallista vuokraa vaan pieni yhtiövastike. Ja myös aikanaan omaa perhe-elämäänsä, kun on jo velaton asunto, jonka voi joko myydä tai laittaa vuokralle, kun muuttaa puolison kanssa yhteen.
Ihan kiva, että olet ajatellut tarjota lapsille. Toivottavasti se on teidän yhteinen sopimus. Käytännössä puoliso kuitenkin maksaa suhteessa tuloihin enemmän kuin sinä samalla kun kerrytät itsellesi omaisuutta. Olet ajatellut ostaa lapsille asunnot, mutta voit myös päättää toisin.
Minusta siis YLEENSÄ on oikeudenmukaista, että puolisot maksavat yhteisistä menoissa saman verran suhteessa kuluihin. Teidän tapauksessa voisi tietysti ajatella, että yksi niistä menoista on asuntosäästäminen. Silloinkin voisit antaa pienen osan asunnoista miehen nimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva äiti -85 kirjoitti:
En voi ymmärtää että perheen sisällä eletään eri elintasoissa. Mulle ainakin on jo kotona opetettu, että silloin kun on yhteinen avioliitto, yhteinen perhe, yhteiset lainat, niin silloin on myös yhteiset rahat.
Miehen kanssa lyötiin pankkitilit yhteen heti häiden jälkeen (eikä käytännössä ennen sitäkään kumpikaan piitannut kumman rahoilla mitäkin maksetaan). Molemmilla on visa-kortti samaan pankkitiliin ja molempien palkat menee samalle tilille.
Ymmärrän että tämä ei toimi jos toinen puolisoista on peliongelmainen, juoppouteen taipuvainen, tai maaninen shoppailija tms. Mutta kahden normaalin ihmisen taloudessa erittäin hyvä ratkaisu!
Hieman hymähdän, kun näen pariskuntia jotka kaupassa tai ravintolassa pähkäilevät että kumpi maksaa. Meidän ei tarvi ikinä neuvotella enää rahasta, kun ei ole mitään väliä kumpi maksaa. Elämä on niin helppoa, ja ainoa mikä on harmittanut on se, että emme laittaneet tilejä yhteen jo heti seurusteluaikana!
Ja mainittakoon loppuun että tähän asti 5-vuotisen avioliittomme aikana olen minä naisena ollut se paremmin tienaava osapuoli. Mies on myöskin ollut pari kertaa työttömänä pitemmän jakson, nyt onneksi vakityössä! Mies saa shoppailla työkaluja ja muuta miesten hömppää ihan vapaasti, enkä minä puutu niihin. Eikä hän puutu omiin shoppailuihini. Matkustellaan yhdessä ja syödään ravintoloissa yhdessä. Tuleva äitiysloma häämöttää, ja sitten on miehen vuoro olla pääelättäjä vuosi tai kaksi.
Ei elämässä voi muutenkaan ikinä tietää mitä sattuu, tulee vastaan työttömyyttä tai sairautta, ja silloin eletään sen tienaavan puolison rahoilla, niin se vaan menee. Rahoistaan mustasukkaisen ja pihin ihmisen kanssa en vaan pystyisi olla avioliitossa, en mitenkään.
Juuri näin on meilläkin toimittu jo yli 22 vuotta eikä rahasta ole koskaan tarvinnut riidellä. Ja tuolle, joka jaksaa väittää että ainoastaan naiset haluavat naimisiin ja lapsia: mies oli se joka kosi, joten oletin, että hän haluaa naimisiin. Lastenteosta keskustelimme jo ennen avioliittoa, joten tiesimme että molemmat haluavat niitä aikanaan eikä kummankaan siis tarvinnut niitä erikseen ruveta "mankumaan". Meillä on aina ollut yksikkö Me, mutta ehkä tämä on joku keski-ikäisillä yleisempi tapa? Ovatko nuoret egoistisempia?
N47Mies on lähes aina se joka kosii. Niin muijat sen haluavat, vaikka itse ovat niitä joille naimisiinmeno on tärkeää.
Jos mies ei halua naimisiin, mies ei kosi. Jos nainen kosii, mies sanoo ei. Yksinkertaista, eikö?
Onhan se romanttisen prinsessan parempi ajatella näin eikä niin, että mies yrittää miellyttää muijaa.
Voi luoja :D mikä pikkulapsi se mies on jos ei osaa tehdä omassa elämässään päätöksiä mitä haluaa tai ei halua tehdä?!
Alue: Aihe vapaa
Käsittämätöntä vain, että hänen täytyy tulla ulisemaan joka ketjuun asioista, joista hänellä ei taatusti ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta. Kuten naisista tai perhe-elämästä.