Lue keskustelun säännöt.
Miltä sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu Aspergeria potevista?
13.03.2017 |
Miten he kokevat sen? Millaisten ihmisten kanssa se on helppoa? Millaisia kommunikoinnin ongelmat tarkalleen ottaen ovat?
Yrityksistä huolimatta en oikein vieläkään ymmärrä, mitä Aspergerin oireyhtymä on käytännössä. Liittyykö siihen aina ujous ja herkkyys? Jos liittyy, voiko olla ujo ja herkkä ilman Aspergeria?
Kommentit (46)
En jaksa ihmissuhdepelejä. Esimerkiksi äitini kanssa en ole enää missään tekemisissä koska hän kuvitteli pyyhkivänsä vaikeat asiat pois vaikenemalla niistä. Olisi mieluummin puhunut asiat reilusti halki eikä teeskennellyt että kaikki on aina ja ikuisesti ok vaikka maailma romahtaa ympäriltä. Ärsyttää vieläkin muisto hänen teeskennellyn herttaisesta touhuamisestaan ja hössöttämisestään sekä silmien pyöristämsestä ja valehtelemisesta täydellisestä tietämättömyydestä kun halusin ottaa puheeksi perhettämme koskevan vakavan asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjään, jos se tapahtuu kahden henkilön välillä. Suurempi määrä ihmisiä aiheuttaa minulle sietämättömän ärsyketulvan, ja menen lukkoon. Silloin vaikutan varmaan jälkeenjääneeltä ja oudolta. En ymmärrä sosiaalisia "pelejä". Minua yritetään usein hyväksikäyttää. En tunnista kovin hyvin epäsuoraa ilkeilyä. - Lievä assi
Ensinnäkin, en koe "potevani" mitään. Tila kun ei aiheuta minulle minkäänlaista kärsimystä vaan on lähinnä neutraali ominaisuus.
Eikä mulla ole kommunikoinnin ongelmia - minä vaan haluan kommunikoida ihmisten kanssa mahdollisimman vähän, koska viihdyn parhaiten itsekseni. Pystyn toki esim. töissä kommunikoimaan asiallisista asioista ihmisten kanssa, eikä siellä kukaan tiedä eikä varmasti edes epäile että olen as, mutta kaikenlainen kommunikointi tosiaan on mulle työtä, ei mitenkään sisäisesti innostavaa tai palkitsevaa.
Ujo tai erityisen herkkä en ole ollenkaan.
Kyllä, ujous ja herkkyys liittyy. Usein on esim. aistiyliherkkyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, en koe "potevani" mitään. Tila kun ei aiheuta minulle minkäänlaista kärsimystä vaan on lähinnä neutraali ominaisuus.
Eikä mulla ole kommunikoinnin ongelmia - minä vaan haluan kommunikoida ihmisten kanssa mahdollisimman vähän, koska viihdyn parhaiten itsekseni. Pystyn toki esim. töissä kommunikoimaan asiallisista asioista ihmisten kanssa, eikä siellä kukaan tiedä eikä varmasti edes epäile että olen as, mutta kaikenlainen kommunikointi tosiaan on mulle työtä, ei mitenkään sisäisesti innostavaa tai palkitsevaa.
Ujo tai erityisen herkkä en ole ollenkaan.
Introverttiys ja autismin kirjon häiriö ovat eri asioita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aspergerit ovat todella heterogeenista porukkaa. Heistä on vaikea puhua yleistävästi. Osa on vetäytyviä, osa taas hyvinkin seurallisia, mutta jutut ovat usein vähän "erikoisia", eivätkä välttämättä hahmota sosiaalisen kanssakäymisen "koodeja" tai ihmisten ilmeitä ja eleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, en koe "potevani" mitään. Tila kun ei aiheuta minulle minkäänlaista kärsimystä vaan on lähinnä neutraali ominaisuus.
Eikä mulla ole kommunikoinnin ongelmia - minä vaan haluan kommunikoida ihmisten kanssa mahdollisimman vähän, koska viihdyn parhaiten itsekseni. Pystyn toki esim. töissä kommunikoimaan asiallisista asioista ihmisten kanssa, eikä siellä kukaan tiedä eikä varmasti edes epäile että olen as, mutta kaikenlainen kommunikointi tosiaan on mulle työtä, ei mitenkään sisäisesti innostavaa tai palkitsevaa.
Ujo tai erityisen herkkä en ole ollenkaan.
Introverttiys ja autismin kirjon häiriö ovat eri asioita...
Asperger-diagnoosi mulla kuitenkin on. Tosin en kyllä itsekään usko siihen oikeastaan. Tuli semmoinen kuitenkin yksityiseltä puolelta haettua kun joskus nuorempana oli kauhea ahdistus siitä että en ole oikeanlainen ihminen kun ei kiinnosta pariutumiset, kaverit, yöjuoksut tms vaan lähinnä luonto ja eläimet. Sittemmin olen täysin hyväksynyt että olen sellainen kuin olen eikä siinä ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunikoinnin ongelmat:
- Otatko sinä sitä kahvia?
- Otan.
Vartin päästä tajuan, että kysymys tarkoitti samaa "tule keittiöön itse hakemaan se kahvisi". Eli tuollaisia kömpelöitä tilanteita aiheuttaa. Seisoskelen itsekseni olohuoneessa, ja mietin miksi toinen ei halua olla siellä, ja miksi ei tuo sitä kahvia minulle.
Ei sitä podeta. Kyseessä ei ole sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommunikoinnin ongelmat:
- Otatko sinä sitä kahvia?
- Otan.
Vartin päästä tajuan, että kysymys tarkoitti samaa "tule keittiöön itse hakemaan se kahvisi". Eli tuollaisia kömpelöitä tilanteita aiheuttaa. Seisoskelen itsekseni olohuoneessa, ja mietin miksi toinen ei halua olla siellä, ja miksi ei tuo sitä kahvia minulle.
On tuossa kyllä se toinenkin osapuoli aika sosiaalisesti tökerö jos ei mitenkään auta tilanteessa vaikka sanomalla: "voit vaikka itse tulla hakemaan täältä keittiöstä, vai haluatko että tuon sinne"?
Koen sen ahdistavana, koska en ole samalla aaltopituudella muiden kanssa. Ikään kuin yritän osallistua leikkiin, jota leikitään toisten säännöillä, joita minulle ei ole opetettu. Tunne häipyy taka-alalle vain kaikista lähimpien ihmisteni seurassa, koska heidän kanssaan olen oppinut kommunikoimaan pääsääntöisesti hyvin. He ymmärtävät, että vastavuoroisuuteni kommunikaatiossa on mitä on. En esimerkiksi pysty ottamaan katsekontaktia, koska puheen tuottaminen ja prosessointi konkreettisesti häiriytyy tästä. Korvani "kuuroutuvat" kun katson puhekumppanin silmiin. Minun on vaikea ymmärtää, milloin on kenenkin vuoro puhua, milloin on soveliasta puhua tai mistä on soveliasta puhua.
En usko, että ujous luonteenpiirteenä edes suoranaisesti liittyy oireyhtymään, mutta huonoilla sosiaalisilla taidoilla voi helposti tulla ujoksi. Esimerkiksi itse en tiedä milloin olisi normaalia ja hyväksyttävää mennä puhumaan ihmisille, joten en mene koskaan. En siis tee ikinä lähestulkoon mitään aloitteita. Siitä tulee varmasti ujo vaikutelma. Herkkyys: missä mielessä herkkyys? Oletan, että herkkyys toisten tunteille tai kommenteille. Sitä varmasti esiintyy kaikilla, en tiedä missä määrin neurotyypillisen henkilön herkkyys vaan eroaisi As-henkilön herkkyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyt, miltä se tuntuu. Kas tässä:
a) turhalta
b) vaivaannuttavalta
c) mitä kello jo on?
t. rajatapaus-aspie
Vierailija kirjoitti:
Kommunikoinnin ongelmat:
- Otatko sinä sitä kahvia?
- Otan.
Vartin päästä tajuan, että kysymys tarkoitti samaa "tule keittiöön itse hakemaan se kahvisi". Eli tuollaisia kömpelöitä tilanteita aiheuttaa. Seisoskelen itsekseni olohuoneessa, ja mietin miksi toinen ei halua olla siellä, ja miksi ei tuo sitä kahvia minulle.
Kiitos, juuri tällaisia käytännön esimerkkejä kaipasinkin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät siedä epäloogisuutta ja aiheesta toiseen poukkoilua. Haluaisivat käsitellä asiat perinpohjaisesti.
Pelottavalta, vaikealta, rasittavalta.
Vierailija kirjoitti:
Eivät siedä epäloogisuutta ja aiheesta toiseen poukkoilua. Haluaisivat käsitellä asiat perinpohjaisesti.
Tämä. Eräässä paikallisessa työpainotteisessa kuntoutumispaikassa oli Asperger-henkilö. Hän ei voinut millään käsittää, miksi siellä oli henkilökunnan kokouksia, vaikka laatusuosituksissa sanottiin, että kaikkien kokousten tulisi olla avoimia myös kuntoutujille.
Lisää kommunikoinnin ongelmia:
- Sano sille terveisiä.
- Joo...
En sitten kuitenkaan koskaan sano niitä terveisiä. Koska en näe mikä funktio niillä on. En myöskään tiedä miten ne terveiset pitäisi sanoa. Joulukortit ja syntymäpäiväonnittelut menee samaan kategoriaan. En harrasta koska en näe mitään syytä siihen.
En myöskään koskaan pyydä mitään anteeksi. Enkä halua että minulta pyydetään mitään anteeksi. Sen voisin haluta kuulla, että "en enää koskaan tee noin" tai "tein tyhmästi ja väärin" tai muuta vastaavaa. Noiden kuuleminen merkitsisi minulle jotain. Anteeksi-sana kuulostaa niin tyhjältä - joku sana jolla vaan yritetään päästä helpolla vaikeasta tilanteesta.
- Haetko sinä vielä juomista?
- En.
Puolen tunnin päästä tajuan, että kaverit poistuivat baarista, ja minun olisi pitänyt kysymyksestä tajuta, että jos en enää juo mitään niin lähden niiden mukaan. Luulin että poistuivat tupakalle.
Oma ongelma on ollut lapsuudesta lähtien sosiaalinen taitamattomuus, en osaa olla ihmisten kanssa luonnollisesti vaan mieluiten hengaan kirjojen, luonnon ja eläinten kanssa. Ujo en varsinaisesti ole, mutta herkkä ja introvertti kylläkin. Töissä pärjään jotenkin, kun juttelen työasioista ja ihan lähimpien kanssa voin olla tällainen outo ihan rauhassa. Kesti puolet elämästä tämä tajuta, että ongelma tosiaan pysyvä enkä siitä voi opetella pois. Usein musta ei erityisemmin pidetä, mutta siihenkin olen jo tottunut. Joskus harmittaa tämä erakoituminen, mutta minkäs teet, kun ihmisten väliset sosiaaliset kuviot ei aukene!
Uuvuttavalta, ennen kaikkea uuvuttavalta. Tarvitsen paljon aikaa palautumiseen.
Minun on usein vaikea keksiä puhuttavaa, jos ei ole selkeää aihetta (esim. joku työjuttu) mistä puhua. Jos tiedän mistä puhua, keskustelen kyllä sujuvasti. Koska en osaa olla keskustelussa aloitteellinen tai aina keksi puhuttavaa, jään helposti yksin. Tosin, tiedän että minussa on muutenkin kaikkea pientä outoa mikä saa jotkut karttelemaan, esimerkiksi vähäilmeisyys ja se etten pahemmin ota katsekontaktia. En myöskään kaipaa seuraa, enkä siis huomaa useinkaan hakeutua toisten luokse oma-aloitteisesti vaikka sitä odotettaisiinkin.
En pelaa sosiaalisia pelejä, enkä aina huomaa jos muut pelaavat, paitsi ehkä myöhemmin. Minusta ne ovat typeriä. Minulla ei ole erityistä tarvetta miellyttää muita, enkä osaa nuoleskella vaikka siitä olisi hyötyäkin.
En myöskään valehtele. Jos kysyt jotakin oletan automaattisesti että haluat rehellisen vastauksen.
En aina tunnista toisten tunteita, etenkin jos ne ovat jotenkin "epäloogisia". Vaikea selittää.
Niin, ja ymmärrän oikein hyvin sarkasmia, huumoria (vaikka esimerkiksi ilkeät vitsit eivät naurata minua) ja piilovittuilua.
Asperger ei ole sairaus eikä sitä "podeta". Se on erilaisuutta joka näyttäytyy ongelmana pitkälti siksikin että as-henkilöt ovat vähemmistöä maailmassa joka on tehty enemmistön ehdoilla. Huonojen puolien vastapainona on paljon hyvää. Esimerkiksi, jos en olisi asperger, minulla tuskin olisi myöskään erityislahjakkuuksiani. Jos aistini olisivat tylsemmät, en ehkä kärsisi tietyistä asioista mutta en myöskään pystyisi nauttimaan toisista asioista. Itse määrittelen itseäni mieluummin vahvuuksieni kuin ongelmieni kautta, vaikka ongelmat toki tekevätkin sen että tarvitsen tukea joissain asioissa jotka ovat muille helppoja.
...mutta niinpä ne muut sitten tarvitsevat minun apuani sellaisissa asioissa jotka ovat minulle helppoja, joten yleensä minusta tuntuu siltä että tasoissa ollaan, erilaisia vain.
Stressaavalta, hämmentävältä. Haluan vetäytyä. Parhaiten se sujuu, jos toinen henkilö on rauhallinen ja empaattinen luonne.