Lue keskustelun säännöt.
Mies jäi kiinni suhteesta ja muuttaa toiselle puolelle Suomea
13.03.2017 |
Mieheni jäi kiinni lähes vuoden kestäneestä suhteesta toiseen naiseen.
Oon henkisesti täysin romuttunut. Elämä on ollut olevinaan lähes täydellistä, on yhteinen talo(laina) ja kolme lasta, joista nuorin vasta 4kk. Nyt sitten selvisi, että "työmatkat" onkin olleet jotain aivan muuta. Mies aikoo muuttaa yli 600km päähän, ja lapset eivät tunnu kiinnostavan enää ollenkaan...
Miten tästä voi jatkaa edes elämää eteenpäin? Ihan fyysisestikin paha olo, vaikka yritän keskittyä täysillä lasten kanssa oloon.
Kommentit (39)
Järkyttävää miten nämä tällaiset tarinat saavat joissakin esiin pahimman mahdollisen koulukiusaajan. Lyövät lyötyä oikein kaksin käsin. Voimia sinulle, aloittaja, me muutkin olemme olleet samassa tilanteessa ja nyt jo elämä paljon paremmalla tolalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile ihan huviksesi sanoa, että sä et jaksa kyllä kolmea lasta hoitaa yksin, varsinkin, kun yksi on vielä noin pieni. Sanot, että olet tullut siihen tulokseen, että mies saa ottaa lapset, sä voit tulla joskus kesälomalla moikkaamaan. Mies on luultavasti kuvitellut jotain ihanaa, uutta lapsivapaata elämää uuden rakkautensa kanssa, joten naama saattaa vähän venähtää.
Toimi siis noin, vaikket sitä oikeasti tietysti haluakaan. Mä vaan ihmettelen, että mikä oikeus toisella on paeta 600 kilometrin päähän velvollisuuksistaan ja jättää kaikki toisen harteille. Olis miettinyt aiemmin. Ei kolmea lasta vahingossa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeuden kautta hae korkeimmat mahdolliset elatusmaksut ja vaadi yksinhuoltajuus. Tee miehelle selväksi, ettei lapsia laiteta matkustamaan.
Paljon voimia sinulle! Aivan hirveä tilanne :(Wt-AV:n kristillinen käsitys taas toisen posken kääntämisestä.
Jeesustele sinä vaan toisen posken kääntämisellä, mutta AP:n on tässä ajateltava lastensa etua.
Kokeile ihan huviksesi sanoa, että sä et jaksa kyllä kolmea lasta hoitaa yksin, varsinkin, kun yksi on vielä noin pieni. Sanot, että olet tullut siihen tulokseen, että mies saa ottaa lapset, sä voit tulla joskus kesälomalla moikkaamaan. Mies on luultavasti kuvitellut jotain ihanaa, uutta lapsivapaata elämää uuden rakkautensa kanssa, joten naama saattaa vähän venähtää.
Toimi siis noin, vaikket sitä oikeasti tietysti haluakaan. Mä vaan ihmettelen, että mikä oikeus toisella on paeta 600 kilometrin päähän velvollisuuksistaan ja jättää kaikki toisen harteille. Olis miettinyt aiemmin. Ei kolmea lasta vahingossa tehdä.
Se mikä ei tapa vanhentaa kirjoitti:
Anna mennä! Voi tuntua kauhealle. Itselläni oli aivan sama tilanne kun lapset aivan pieniä. Mies olisi halunnut lähteä ja jättää lapset mulle.
Yritettiin sitten kuitenkin yhteiseloa mutta nämä rinnakkaissuhteet eivät loppuneet vuosien kuluessa. Lopulta olin itse henkisesti ihan lopussa ja valmis avioeroon. Mies oli kuitenkin ehtinyt miettiä realiteetteja ja halusi lapset viikko-viikko systeemillä joka lapsille nyt liian raskasta!
Tee nyt hyvä elatussoppari, Pidä puolesi. Riittävät elarit ym. Tee sopimus jossa lapset ovat sinulla. Isäsuhde on tietenkin tärkeä mutta isä joka asuu 600km päässä on aika raskas viikonloppuisä.
Kadun etten ottanut eroa silloin kun lasteni isällä oli nuo ruusunpunaiset Lasit silmillä. Heti lastenvalvojalle vaan ja nimet paperiin, soppari kunnes lapset 18v. Pikkuhiljaa voitte sitten muuttaa sopparia jos isä osoittaa kykyä isyyteen.Vika ei ole sinussa! Olet vasta synnyttänyt! Myöhemmin kun jaksat voit käydä terapiassa ym ja miettiä mitä olisit voinut tehdä toisin. Ja miksi olet päätynyt tuollaiseen suhteeseen. Lasten ollessa pieniä he sopeutuvat paremmin uusiin ihmisiin ym. Murrosikää lähestyttäessä ero paljon hankalampi.
Niele ylpeytesi, vaadi talosta enemmän kuin omistat (hoidat lapsia kotona) tai myy tarvittaessa. Järki käteen vaikka ahistaa. Seuraavat 3v raskaita mutta tulet onnellisemmaksi!
Tämä on IHAN TOTTA! Todellakin kannattaa tehdä kaikki mahdolliset itsellesi tärkeät sopimukset NYT eikä jättää yhtään roikkumaan. Ja nyt kun miehesi on osoittautunut paskaksi, niin ajattelet vain ja ainoastaan itseäsi. Miehesi on aikuinen ihminen, hän varmaan osaa pitää itsestään huolta.
Ihan rehellisesti mä käytin kyllä hetkeä hyväkseni silloin kun mies oli löytänyt uuden ihanan rakkauden, ja halusi vain päästä musta eroon. Yksinhuoltajuus ja talo mulle ja isot elarit lapsista, nämä sovittiin virallisilla papereilla. Tapaamissopimusta sen sijaan ei. Ja todellakin isä saa tavata lapsiaan niin paljon kuin haluaa, MUTTA jos alkaisi jossain kohtaa joku mutina tai ryppyily, niin mulla olisi vielä yksi valtti taskussa. Toivottavasti siihen ei koskaan mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas onnea matkaan sinä ansaitset turskaa 😃
Vierailija kirjoitti:
Kokeile ihan huviksesi sanoa, että sä et jaksa kyllä kolmea lasta hoitaa yksin, varsinkin, kun yksi on vielä noin pieni. Sanot, että olet tullut siihen tulokseen, että mies saa ottaa lapset, sä voit tulla joskus kesälomalla moikkaamaan. Mies on luultavasti kuvitellut jotain ihanaa, uutta lapsivapaata elämää uuden rakkautensa kanssa, joten naama saattaa vähän venähtää.
Toimi siis noin, vaikket sitä oikeasti tietysti haluakaan. Mä vaan ihmettelen, että mikä oikeus toisella on paeta 600 kilometrin päähän velvollisuuksistaan ja jättää kaikki toisen harteille. Olis miettinyt aiemmin. Ei kolmea lasta vahingossa tehdä.
Noin kyllä kieltämättä tekisi mieli tehdä, mutta se ei välttämättä ole ihan viisasta. Jos nimittäin käy niin että huoltajuusasiat myöhemmin mutkistuvat ja mies panee sinulle hanttiin, hän tulee takuuvarmasti käyttämään tätä ehdotustasi sinua vastaan. Eli koita pitää järki kädessä tässä kamalassa tilanteessakin ja ajatella pitkällä tähtäimellä. Miten haluat että sinä ja lapsesi elätte vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä! Voi tuntua kauhealle. Itselläni oli aivan sama tilanne kun lapset aivan pieniä. Mies olisi halunnut lähteä ja jättää lapset mulle.
Yritettiin sitten kuitenkin yhteiseloa mutta nämä rinnakkaissuhteet eivät loppuneet vuosien kuluessa. Lopulta olin itse henkisesti ihan lopussa ja valmis avioeroon. Mies oli kuitenkin ehtinyt miettiä realiteetteja ja halusi lapset viikko-viikko systeemillä joka lapsille nyt liian raskasta!
Tee nyt hyvä elatussoppari, Pidä puolesi. Riittävät elarit ym. Tee sopimus jossa lapset ovat sinulla. Isäsuhde on tietenkin tärkeä mutta isä joka asuu 600km päässä on aika raskas viikonloppuisä.
Kadun etten ottanut eroa silloin kun lasteni isällä oli nuo ruusunpunaiset Lasit silmillä. Heti lastenvalvojalle vaan ja nimet paperiin, soppari kunnes lapset 18v. Pikkuhiljaa voitte sitten muuttaa sopparia jos isä osoittaa kykyä isyyteen.
Vika ei ole sinussa! Olet vasta synnyttänyt! Myöhemmin kun jaksat voit käydä terapiassa ym ja miettiä mitä olisit voinut tehdä toisin. Ja miksi olet päätynyt tuollaiseen suhteeseen. Lasten ollessa pieniä he sopeutuvat paremmin uusiin ihmisiin ym. Murrosikää lähestyttäessä ero paljon hankalampi.
Niele ylpeytesi, vaadi talosta enemmän kuin omistat (hoidat lapsia kotona) tai myy tarvittaessa. Järki käteen vaikka ahistaa. Seuraavat 3v raskaita mutta tulet onnellisemmaksi!
Haluatko lähettää vauvasi ensi Jouluna toiselle puolelle Suomea jonkun "varaäidin" hoiviin. Yhteishuoltajuudessa ei ole tuossa tilanteessa mitään järkeä. Lastenvalvoja tulee tuossa kyllä puolellesi. Vauvan kanssa neuvottelemaan. Yksinhuoltajuus on paljon parempi vaihtoehto, hae kiireesti ennenkuin isä tajuaa.
Yhteishuoltajuus on jatkuvaa joustamista lasten hyvinvoinnista, vastuu ei ole kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeuden kautta hae korkeimmat mahdolliset elatusmaksut ja vaadi yksinhuoltajuus. Tee miehelle selväksi, ettei lapsia laiteta matkustamaan.
Paljon voimia sinulle! Aivan hirveä tilanne :(
NImenomaan. Lapset kannattaa samantien valjastaa koston välikappaleeksi. Se että isi rakastaa jotakuta muuta kuin äitiä ei ole syy yksinhuoltajuudelle. Lasten etu on suhde isään ja isän asia lienee miten sen hoitaa. Elatusmaksuissakin noudatetaan kohtuullisuutta, isälläkin on oikeus elää. Olen vilpittömästi myös pahoillani ap:n puolesta, varsinkin kun lapsikin vielä noin pieni. Halusiko mies kolmannen lapsen? Uusi nainen lienee aika kypsä, jos on jo vuoden saanut odottaa ja seurata kun mies vielä lisääntyy edellisen kanssa. Mut fakta on se, että jokainen valitsee kenen kanssa elää. Ja vain äärimäisen typerä ihminen kostaa lasten kautta sen, ettei toinen rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeuden kautta hae korkeimmat mahdolliset elatusmaksut ja vaadi yksinhuoltajuus. Tee miehelle selväksi, ettei lapsia laiteta matkustamaan.
Paljon voimia sinulle! Aivan hirveä tilanne :(NImenomaan. Lapset kannattaa samantien valjastaa koston välikappaleeksi. Se että isi rakastaa jotakuta muuta kuin äitiä ei ole syy yksinhuoltajuudelle. Lasten etu on suhde isään ja isän asia lienee miten sen hoitaa. Elatusmaksuissakin noudatetaan kohtuullisuutta, isälläkin on oikeus elää. Olen vilpittömästi myös pahoillani ap:n puolesta, varsinkin kun lapsikin vielä noin pieni. Halusiko mies kolmannen lapsen? Uusi nainen lienee aika kypsä, jos on jo vuoden saanut odottaa ja seurata kun mies vielä lisääntyy edellisen kanssa. Mut fakta on se, että jokainen valitsee kenen kanssa elää. Ja vain äärimäisen typerä ihminen kostaa lasten kautta sen, ettei toinen rakasta.
Mikä koston väline? Ei minun mielestäni pidä pakottaa lapsia matkustamaan joka toinen viikonloppu yli tuhatta kilometriä, jolleivät itse niin halua. Elatusmaksut tietenkin mahdollisimman suuriksi, kun hylkäsi perheensä, ne kuitenkin käytetään lasten tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koston?
Äidin tehtävä on pitää lasten puolta! Kukaan muu ei sitä tee, ei heidän isänsäkään!
Isä halusi kaksi perhettä, eivät lapset!
Eronnut olen. Koskaan en pahaa sanaa sano lapsille heidän isästään. Viikko-viikko systeemiin suostuin vaikka lasten isä ei koskaan aiemmin osallistunut lasten hoitoon. Kävin terapiassa ja kasvoin katkeruuden ja koston yli.
Mutta kadun sitä että laitoin lapseni kulkemaan kahden kodin Väliä, vaatteet aina kassissa.
Isänsä käyttää rahansa uusien naisystävien kanssa lomiin ja kalliisiin lahjoihin naisystävien lapsille. Naiset vaihtuvat, lapsille kaikki esitellään. Itse laitan elareista sivuun lasten opintoja varten. Jos kintas hukkuu isäviikolla saan laskun uusista hankituista. Molemmat ollaan hyvin toimeentulevia, ei pulaa mistään.
Sitä kadun että laitoin lapseno tähän viikko-viikko kärsimykseen. Älkää tehkö samaa virhettä. Kyse ei ole kostosta vaan siitä miten me äidit kannamme huolen lapsistamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeuden kautta hae korkeimmat mahdolliset elatusmaksut ja vaadi yksinhuoltajuus. Tee miehelle selväksi, ettei lapsia laiteta matkustamaan.
Paljon voimia sinulle! Aivan hirveä tilanne :(NImenomaan. Lapset kannattaa samantien valjastaa koston välikappaleeksi. Se että isi rakastaa jotakuta muuta kuin äitiä ei ole syy yksinhuoltajuudelle. Lasten etu on suhde isään ja isän asia lienee miten sen hoitaa. Elatusmaksuissakin noudatetaan kohtuullisuutta, isälläkin on oikeus elää. Olen vilpittömästi myös pahoillani ap:n puolesta, varsinkin kun lapsikin vielä noin pieni. Halusiko mies kolmannen lapsen? Uusi nainen lienee aika kypsä, jos on jo vuoden saanut odottaa ja seurata kun mies vielä lisääntyy edellisen kanssa. Mut fakta on se, että jokainen valitsee kenen kanssa elää. Ja vain äärimäisen typerä ihminen kostaa lasten kautta sen, ettei toinen rakasta.
Mitä sä isän puolesta huolehdit ja valitat, jos kerran hän itse on tehnyt selväksi, että lapset eivät häntä enää kiinnosta. Uusi nainen vain. Huolehdi vain omista asioistasi sinä "mukapahoillasi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lähettää vauvasi ensi Jouluna toiselle puolelle Suomea jonkun "varaäidin" hoiviin. Yhteishuoltajuudessa ei ole tuossa tilanteessa mitään järkeä. Lastenvalvoja tulee tuossa kyllä puolellesi. Vauvan kanssa neuvottelemaan. Yksinhuoltajuus on paljon parempi vaihtoehto, hae kiireesti ennenkuin isä tajuaa.
Yhteishuoltajuus on jatkuvaa joustamista lasten hyvinvoinnista, vastuu ei ole kenelläkään.
Tiedoksi: tapaamisilla on huoltomuodolla ei ole mitään tekemistä keskenään, ne ovat kaksi erillistä asiaa, joista sovitaan kummastakin erikseen.
Rautalangasta: yksinhuollosta huolimatta tehdään normaali tapaamissopimus, jossa juhlapyhät jaetaan + tapaamiset ovat säännöllisiä. Vastaavasti yhteishuollossa olevan lapsen etävanhempi voi olla tapaamatta lasta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeuden kautta hae korkeimmat mahdolliset elatusmaksut ja vaadi yksinhuoltajuus. Tee miehelle selväksi, ettei lapsia laiteta matkustamaan.
Paljon voimia sinulle! Aivan hirveä tilanne :(NImenomaan. Lapset kannattaa samantien valjastaa koston välikappaleeksi. Se että isi rakastaa jotakuta muuta kuin äitiä ei ole syy yksinhuoltajuudelle. Lasten etu on suhde isään ja isän asia lienee miten sen hoitaa. Elatusmaksuissakin noudatetaan kohtuullisuutta, isälläkin on oikeus elää. Olen vilpittömästi myös pahoillani ap:n puolesta, varsinkin kun lapsikin vielä noin pieni. Halusiko mies kolmannen lapsen? Uusi nainen lienee aika kypsä, jos on jo vuoden saanut odottaa ja seurata kun mies vielä lisääntyy edellisen kanssa. Mut fakta on se, että jokainen valitsee kenen kanssa elää. Ja vain äärimäisen typerä ihminen kostaa lasten kautta sen, ettei toinen rakasta.
Eiköhän se syy yksinhuoltajuuteen ole se, että isukki on muuttamassa 600km:n päähän. Tuon matkan takaa ei lasten asioita hoidella yhdessä. Hyvin hankalaa ja vaikeuttaa nimenomaan ap:n ja lasten elämää.
Huoltajuushan ei vaikuta siihen millaisen suhteen isä lapsiin luo ja miten tapaamiset hoitaa. Huoltajuus ja tapaamisoikeus on kaksi eri asiaa. Tosin hankalaa se suhteen luominen on tuon matkan takaa. Veikkaan että aika huonoksi se suhde tulee jäämään, jos isä aikeensa toteuttaa ja muuttaa.
Tsemppiä ja jaksamista karmeaan tilanteeseen. Laita asiat nyt kuntoon ja murehdi vasta myöhemmin, lapset tarvitsevat nyt sua. Selviät kyllä, pakkohan sun on. Nyt koko tukiverkosto käyttöön ja asiat rullaamaan.
Älä luovuta ❤ sä tulet tästä yli pääsemään millä tahansa kunhan luotat itseesi että pääset yli tosta siasta. Harmittaa sun puolesta ja en ikinä halua kenellekään kokevan petetyksi. Ne pettäjät ovat itsekeskeisiä paskiaisia jotka ajattelet itseään eikä tunne omia rajojaan tai muiden. Mä arvostan että menisit terapiaan tai juttelisit tästä pahasta olosta jollekin kun yksin ei kannata jäädä murehtimaan. Voimia sulle ja lapsille ❤
Vaikka käräjöinnillä voisit jonkun euron enemmän saada, niin se vie aikaa ja ei ihan ilmaistakaan lystiä ole.
Käytännön asiat on vain nyt laitettava kuntoon, että voit aloittaa lasten kanssa elämän. Mies tekee varmasti sinun elämästä hankalaa jos asioista ei ole sopimuksia olemassa. Nuo ihastumiset kyllä tiedetään.