Oletko kohdellut lemmikkiäsi huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Rankimpina pentuaikoina monen yön valvomisen jälkeen olen kyllä huutanut koiralle ja pari kertaa läpsäissyt kun koira on toistuvasti purrut ja hyökkäillyt päälle ilman järjenhäivää. Onneksi nuo ajat on takana päin.

Minkä ihmeen takia sen pennun takia pitäisi valvoa? Tässä koko ketjussa tiivistyy palstamammojen tyhmyys ja se ettei viitsi opetella sitä koiran koulutusta. Toivottavasti ketään teistä ei lisäänny ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankimpina pentuaikoina monen yön valvomisen jälkeen olen kyllä huutanut koiralle ja pari kertaa läpsäissyt kun koira on toistuvasti purrut ja hyökkäillyt päälle ilman järjenhäivää. Onneksi nuo ajat on takana päin.

Ihan käsittämätöntä paskaa!

Jaa-a, kyllä minun tietämäni koiranomistajat ovat kaikki joskus huutaneet/ärähtäneet koiralleen. Ihan inhimillistä ja joskus jopa tarpeellista. Itsekin olen huutanut kun koira oli juosta auton alle ja meinasi syödä pyykinpesuainetta enkä näistä koe huonoa omaatuntoa. Nuo huutamiset joista koen morkkista,olivat ns.tarpeettomia kun itse oli niin väsynyt ja koira puri silmittömästi. Läpsäisykään ei ollut mikään lyönti, vaan kevyt läpsäisy mikä oli enemmänkin vaistomainem reaktio kun painava koira hyökkäsi päälle purren kun itse makasin sohvalla.

Väärin tehty,kyllä,mutta hyväluontoinen ja hyvin koulutettu tuo koira nyt aikuisena on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankimpina pentuaikoina monen yön valvomisen jälkeen olen kyllä huutanut koiralle ja pari kertaa läpsäissyt kun koira on toistuvasti purrut ja hyökkäillyt päälle ilman järjenhäivää. Onneksi nuo ajat on takana päin.

Ihan käsittämätöntä paskaa!

Jaa-a, kyllä minun tietämäni koiranomistajat ovat kaikki joskus huutaneet/ärähtäneet koiralleen. Ihan inhimillistä ja joskus jopa tarpeellista. Itsekin olen huutanut kun koira oli juosta auton alle ja meinasi syödä pyykinpesuainetta enkä näistä koe huonoa omaatuntoa. Nuo huutamiset joista koen morkkista,olivat ns.tarpeettomia kun itse oli niin väsynyt ja koira puri silmittömästi. Läpsäisykään ei ollut mikään lyönti, vaan kevyt läpsäisy mikä oli enemmänkin vaistomainem reaktio kun painava koira hyökkäsi päälle purren kun itse makasin sohvalla.

Väärin tehty,kyllä,mutta hyväluontoinen ja hyvin koulutettu tuo koira nyt aikuisena on.

Mikään tutkimus ei vahvista, että huutaminen auttaisi, sen sijaan koulutus ettei tekisi typeriä asioita, kuten käsky "jätä" jolloin lopettaa pyykinpesuaineen syömisen. Kannattaisi mennä koirakouluun, et vain osaa.

En ite halunnu ottaa lemmikkejä. Ystävät tyrkyttivät ja ajattelin osaavani hoitaa. Enää en ottaisi. En ainakaan ennen vuosikausien terapioita.

Noiden tekojen aikana olin myös masennuksessa ja koin olevani huono ihminen, vaikka tiesin etten ole huono. Olen koko ikäni kantanut järkyttävää syyllisyyden taakkaa ja olen tehnyt pahaa voidakseni "lunastaa" tuon syyllisyyden. Tässä psykologiaa takana. Oon nyt päättänyt olla täysin rehellinen menneisyyden suhteen kuten kaikessa muussakin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankimpina pentuaikoina monen yön valvomisen jälkeen olen kyllä huutanut koiralle ja pari kertaa läpsäissyt kun koira on toistuvasti purrut ja hyökkäillyt päälle ilman järjenhäivää. Onneksi nuo ajat on takana päin.

Minkä ihmeen takia sen pennun takia pitäisi valvoa? Tässä koko ketjussa tiivistyy palstamammojen tyhmyys ja se ettei viitsi opetella sitä koiran koulutusta. Toivottavasti ketään teistä ei lisäänny ikinä.

Esim.siksi että koira heräsi vähintään parin tunnin välein pissalle tai kakalle ja aluksi noin puolet pissoista oli lattialla,puolet paperilla. Piti nousta siivoamaan ja tarkistamaan tilanne. Huonounisena en saanut aina uudestaan unen päästä kiinni eli unet jäi todella vähäisiksi parit ekat kuukaudet. Koiran koulutusta olen opiskellut kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankimpina pentuaikoina monen yön valvomisen jälkeen olen kyllä huutanut koiralle ja pari kertaa läpsäissyt kun koira on toistuvasti purrut ja hyökkäillyt päälle ilman järjenhäivää. Onneksi nuo ajat on takana päin.

Ihan käsittämätöntä paskaa!

Jaa-a, kyllä minun tietämäni koiranomistajat ovat kaikki joskus huutaneet/ärähtäneet koiralleen. Ihan inhimillistä ja joskus jopa tarpeellista. Itsekin olen huutanut kun koira oli juosta auton alle ja meinasi syödä pyykinpesuainetta enkä näistä koe huonoa omaatuntoa. Nuo huutamiset joista koen morkkista,olivat ns.tarpeettomia kun itse oli niin väsynyt ja koira puri silmittömästi. Läpsäisykään ei ollut mikään lyönti, vaan kevyt läpsäisy mikä oli enemmänkin vaistomainem reaktio kun painava koira hyökkäsi päälle purren kun itse makasin sohvalla.

Väärin tehty,kyllä,mutta hyväluontoinen ja hyvin koulutettu tuo koira nyt aikuisena on.

Mikään tutkimus ei vahvista, että huutaminen auttaisi, sen sijaan koulutus ettei tekisi typeriä asioita, kuten käsky "jätä" jolloin lopettaa pyykinpesuaineen syömisen. Kannattaisi mennä koirakouluun, et vain osaa.

Oletpa fiksu,vau. Ihan tosissasi meinaat että koiralle ei ole opetettu käskyä EI tai JÄTÄ? Tuolla huutamisella tarkoitin,että koiralle huudettiin käsky EI. Normaalisti ei huudeta,vaan sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankimpina pentuaikoina monen yön valvomisen jälkeen olen kyllä huutanut koiralle ja pari kertaa läpsäissyt kun koira on toistuvasti purrut ja hyökkäillyt päälle ilman järjenhäivää. Onneksi nuo ajat on takana päin.

Minkä ihmeen takia sen pennun takia pitäisi valvoa? Tässä koko ketjussa tiivistyy palstamammojen tyhmyys ja se ettei viitsi opetella sitä koiran koulutusta. Toivottavasti ketään teistä ei lisäänny ikinä.

Esim.siksi että koira heräsi vähintään parin tunnin välein pissalle tai kakalle ja aluksi noin puolet pissoista oli lattialla,puolet paperilla. Piti nousta siivoamaan ja tarkistamaan tilanne. Huonounisena en saanut aina uudestaan unen päästä kiinni eli unet jäi todella vähäisiksi parit ekat kuukaudet. Koiran koulutusta olen opiskellut kyllä.

Olisit hankkinut koiran vasta kun asut rivarissa yms että voit päästää vähän väliä ulos jos et kestä vahinkoja. Myönnän että itseäkin turhautti kun ei vaan osannut pidättää.

Huhhuh. Mua kaduttaa se, että tietämättömyyttäni käytin edesmenneen kissamme rankaisemiseen vesisumutusta. Vasta myöhemmin tutkin asiaa ja tajusin, että se stressaa kissaa. Kissat muutenkaan eivät opi rankaisulla muuta kuin pelkäämään. Näihin kertomuksiin verrattuna pieni virhe, mutta silti kadun syvästi. Onneksi ihminen oppii ja oon lukenut nykyisten lemmikkien kohdalla oikeanlaisesta koulutuksesta enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Joopati joo, masentuneet ja "masentuneet". Oma äitini oli masentunut, pisti ittensä kaulakiikkuun, muttei ikinä vahingoittanut lemmikkiään tai muitakaan..

Nyt en ymmärrä. Jos hän riisti hengen itseltään eikö se satuttanut läheisiä?

Ap

minulle hankittiin lapsena kani omasta halustani enkä osannut hoitaa sitä oikein, pitää tarpeeksi vapaana tai ruokkia monipuolisesti. teini-iässä sairastuin psyykkisesti vakavasti ja kanin hoito meni ihan päin puuta. tekisi mieli kuolla kun ajattelen sitä nyt jo edesmennyttä kaniparkaa, minkälaisen elämän se eli. olisipa se ollut jollain muulla omistajalla. mennyttä ei voi muuttaa mutta suren tätä edelleen päivittäin ja uskon, että kanin laiminlyönnistä minua rangaistaan tällä psyykkisellä sairaudellani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankimpina pentuaikoina monen yön valvomisen jälkeen olen kyllä huutanut koiralle ja pari kertaa läpsäissyt kun koira on toistuvasti purrut ja hyökkäillyt päälle ilman järjenhäivää. Onneksi nuo ajat on takana päin.

Minkä ihmeen takia sen pennun takia pitäisi valvoa? Tässä koko ketjussa tiivistyy palstamammojen tyhmyys ja se ettei viitsi opetella sitä koiran koulutusta. Toivottavasti ketään teistä ei lisäänny ikinä.

Esim.siksi että koira heräsi vähintään parin tunnin välein pissalle tai kakalle ja aluksi noin puolet pissoista oli lattialla,puolet paperilla. Piti nousta siivoamaan ja tarkistamaan tilanne. Huonounisena en saanut aina uudestaan unen päästä kiinni eli unet jäi todella vähäisiksi parit ekat kuukaudet. Koiran koulutusta olen opiskellut kyllä.

Olisit hankkinut koiran vasta kun asut rivarissa yms että voit päästää vähän väliä ulos jos et kestä vahinkoja. Myönnän että itseäkin turhautti kun ei vaan osannut pidättää.

Tuskin olisin rivarissakaan noussut yöllä 30min-2h välein viemään koiraa ulos. Tutut näin tehneet ja koiria pitää edelleen aikuisinakin päästää keskellä yötä ulos,kun ovat siihen tottuneet. Meillä lähdettiin siitä,että yöllä ei ulkoilla vaan nukutaan.

Vierailija kirjoitti:

minulle hankittiin lapsena kani omasta halustani enkä osannut hoitaa sitä oikein, pitää tarpeeksi vapaana tai ruokkia monipuolisesti. teini-iässä sairastuin psyykkisesti vakavasti ja kanin hoito meni ihan päin puuta. tekisi mieli kuolla kun ajattelen sitä nyt jo edesmennyttä kaniparkaa, minkälaisen elämän se eli. olisipa se ollut jollain muulla omistajalla. mennyttä ei voi muuttaa mutta suren tätä edelleen päivittäin ja uskon, että kanin laiminlyönnistä minua rangaistaan tällä psyykkisellä sairaudellani.

Tää voisi olla kirjoittamani teksti, tosin kani kuoli vasta ystäväni luona ison stressaavan koiran häiritsemänä. Kissan kiusaamisesta ei jäänyt kai jälkiä kun se oli silminnähden onnellinen kissa uudella omistajallaan. Mulla on vaan ollu kans mt-ongelmaa myös näiden asioiden tiimoilta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oon pyöritellyt itsariajatuksia näiden tekojen takia.

Ap

Ok

Vierailija kirjoitti:

minulle hankittiin lapsena kani omasta halustani enkä osannut hoitaa sitä oikein, pitää tarpeeksi vapaana tai ruokkia monipuolisesti. teini-iässä sairastuin psyykkisesti vakavasti ja kanin hoito meni ihan päin puuta. tekisi mieli kuolla kun ajattelen sitä nyt jo edesmennyttä kaniparkaa, minkälaisen elämän se eli. olisipa se ollut jollain muulla omistajalla. mennyttä ei voi muuttaa mutta suren tätä edelleen päivittäin ja uskon, että kanin laiminlyönnistä minua rangaistaan tällä psyykkisellä sairaudellani.

lisään vielä tähän että älkää vanhemmat hankkiko lapsillenne lemmikkejä jos ette ole valmiita hoitamaan niitä itse lapsen esim. sairastuessa. en syytä vanhempiani mutta toivon että he olisivat kieltäytyneet ottamasta minulle lemmikkiä.

Joskus kaduttaa, että koira on jäänyt omien menojen takia liikaa viikoittain yksin, käytin vain pakolliset kolmesti päivässä ulkona ja häivyin omiin menoihin. Lisäksi on jaksoja, jolloin en vain jaksa lenkkeillä niin paljon joka päivä kun isohko koira liikuntaa ja aktivoimista tarvitsee. Harmittaa. Ei ole jatkuvaa eikä viikko tolkulla kestävää, nykyisin kun koira on jo 7 vuotias, olen sen kanssa enemmän ja ulkoillaan säännöllisemmin pitempiä lenkkejä. Eipä menneitä saa takaisin, koira on rakas ja sen hyvinvointi tärkeää, kaikista kehnoista ajankäytöistä huolimatta.

Off topic.Tuosta anteeksi annosta, kysyit voiko Luoja/Jeesus antaa anteeksi. Voi se. Raamatusta lisää, lue vaikka Johanneksen evankeliumi.

Olen kerran lyönyt koiraa. Olin ihan tolkuttoman väsynyt, viikkoja huonosti nukkunut. Koira on rasittavan tarkka pisaamispaikastaan, eikä ollut sinä päivänä pissannut kuin aamulla. Olin käyttänyt koiraa muutaman tunnin välein pienellä lenkillä, että saisi asiansa tehtyä, mutta ei. Illalla läksin sitten viimeiselle pitkälle lenkille, koira selvästi oli hätäinen, mutta ei saanut pissattua väärän tuulensuunnan, eteen sattuneen kiven, oksan risahduksen jne takia. Menetin hermoni lopullisesti ja mätkäisin sitä kylkeen. Koira on temppuillut pissaamisen kanssa ihan pennusta asti ja sen mummo on kuulemma ihan samanlainen. Koira saattaa melkein kyykähtää tai kyykähtää pissalle, mutta sitten kuuluu joku ääni tai se haistaa jotakin ja pissaaminen unohtuu siihen.

Muutaman kerran olen kissoille karjaissut kun takaa-ajo leikit on muuttunu liian rajuiksi. Ja itelle on jääny huono fiilis siitä kun toinen kissa onnistui saamaan haavan jalkaansa. Ensinnäkin siitä että olin unohtanut terävän esineen pöydälle ja sitten huonoa fiilistä siitä kun oli pakko pitää kissaa kovin ottein paikoillaan kun haavaa putsasin. Järjellä tiedän että oli vaan helkatin huono tuuri ja haavaa piti puhdistaa.

Joskus lapsena tuli kohdeltua minulla olevia hamstereita huonosti lähinnä siten, että ruokin niitä huonosti koska minulla ei ollut kunnollista käsitystä, että mitä niille pitää syöttää. Niillä oli aina saatavana siemensekoitusta, jossa oli esim. maapähkinöitä ja auringonkukansiemeniä, jotka eivät rasvaisuutensa vuoksi ole hamstereille sopivaa ruokaa ainakaan niin isoina määrinä kun minun hamsterit niitä saivat. Sitten syötin niille usein keksejä, kun huomasin niiden pitävän niistä enkä tajunnut niiden olevan liian sokeripitoisia ja rasvapitoisia hamstereille. Olin myös siinä käsityksessä, että hiirten herkkuruokaa on juusto ja koska hamsterit olivat minusta melkein hiiriä, niin annoin niille juustoa joka päivä. Ei ihme, että hamsterini olivat aika lihavia ja kuolivat melko nuorina. Sen jälkeen en saanut kuitenkaan enää uutta hamsteria, kun ulkoilutin viimeistä kertaa ulkona ja jotenkin vahingossa tiputin sen päälle sen verran ison kiven, että se kuoli. En enää muista tarkkaan, että miten niin pääsi käymään.

Minä en ollut tarkoituksella eläinrääkkääjä, olin vain tietämätön lapsi, joka luuli osaavansa hoitaa hamstereita ja jolle vanhemmat ostivat uuden hamsterin edellisen kuoltua useamman kerran kun olin noin 6-9 vuotias.