En taida pystyä ratkaisemaan ongelmaani älykkyyteni avulla

Olen työnhaun yhteydessä tehdyn älykkyystestin mukaan huomattavan älykäs. 

Olen kuitenkin kommunikaation suhteen melkoinen minimalisti: pyrin useimmissa tilanteissa viestimään asian mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti. En saa mitään iloa tuollaisesta ap:n rönsyilevästä tavasta, minun persoonani vaan ei ole sellainen. 

En myöskään mitenkään kärsi vähemmän älykkäiden kanssa keskustelusta vaan pyrin aina kommunikoimaan niin että kaikki ymmärtävät, ja selittämään selkeästi lisää jos eivät ymmärrä. Toki, joskus on mukava miettiä vaikka eksistentiaalisia kysymyksiä tai kosmologiaa jonkun tutun korkeasti koulutetun ja älykkään ihmisen kanssa, mutta ei sellainen ole minulle elinehto. Oma ajattelu on, mutta ei välttämättä keskustelu siitä muiden kanssa. Nuorempana, esim. opiskelijana, tosin oli tärkeämpää älykkäät keskustelutkin, mutta ei enää keski-iässä.

Minulla on sama vika että olen liian älykäs.

Avauksiani täällä ei usein ymmärretä vaan takerrutaan johonkin yksityiskohtaan vaikka odotin jotain laaja-alaista tajuamista ja keskustelua, mutta tuloksena on kannanottoja joista huomaa että kirjoittajan aivot on kutistuneet rusinaksi ja idea on käpertyä pieneksi.

Älykkyys ja impulsiivisuus ovat kaksi eri asiaa. AP kuulostaa impulsiiviselta. Eli tarttuu jokaiseen ajatuksen väläykseen joka omista jutuista tulee mieleen ja lähtee helposti seuraamaan sitä. Tyhmäkin voi olla impulsiivinen.

Ap:n aloituksesta ei kyllä tule esiin älykkyys vaan itsekorostus. Jos ihminen on täysin oman itsensä häikäisemä, jopa siinä määrin, että luokittelee muut ihmiset tyhmiksi, niin hän ei pysty ikinä oppimaan muilta mitään. Yleensä jokaisesta ihmisestä voi oppia jotain.

Kommunikaatiotaidot ja älykkyys eivät ole välttämättä keskenään liitoksissa. Ap, viestisi perusteella muodostuu kuva sosiaalisesti taitamattomasta ihmisestä jolta puuttuu tunneälyä. Sanot, että kaipaat keskustelukumppaniltasi taitoa ottaa kiinni sinun (ulkopuolisen näkökulmasta) rönsyilevästä ja epäjohdonmukaisesta puheesta. Verbaaliset taidot ovat myös merkki älykkyydestä. Taitoihin kuuluu kyky muodostaa ymmärrettävää puhetta ja tekstiä, jonka ymmärrettävyydessä keskustelukumppani toimii tuomarina, et sinä itse. Koska mainitset erityisesti, että haluat keskustelukumppanisi pystyvän ymmärtämään sosiaalisesti taitamatonta ja epähuomioivaa puhetyyliäsi, syntyy vaikutelma, että kenties pyrkimyksenäsi on pikemminkin dominoida keskustelua ja keskustelukumppania. Tämä puolestaan vaikeuttaa sen kaltaisen yhteyden muodostumista sinun ja kumppanisi välille, mikä mahdollistaisi hänen oppivan ymmärtämään omalaatuista kommunikaatiotapaasi.

Mieheni äiti on muuten skitsofreeninen. Hänen puhetapansa on aikalailla sellainen kuin sinun kuvailemasi. Aiheesta toiseen hypätään luomatta mitään ulkopuoliselle helposti avautuvaa siltaa kahden aiheen välillä. Silta on pelkästään keskustelijan (skitsofreenisen henkilön) omissa assosiaatioissa ja mielessä. Valitettavasti mieheni on perinyt tämän lievästi sekavan aiheesta toiseen -hyppelytavan (ei siksi että hänellä olisi mielenterveysongelmia, vaan koska on itse altistunut tuon kaltaiselle kommunikaatiotavalle lapsesta pitäen) ja olen vuosien saatossa kehittänyt itse taidon ymmärtää tätä kommunikaatiota. Mutta perin omituiselta se silti vaikuttaa, eikä sillä ole todellakaan mitään tekemistä älykkyyden kanssa, vaan antaa pikemminkin vaikutelman, että puhujan aivot laukkaavat levottomasti ja keskittymättä aiheesta toiseen, ja että puhuja kuvittelee kaikkien muiden ympärillään pystyvän samaistumaan näihin samoihin asioihin, samoilla assosiaatioilla ja tavoilla kuin hän itse. Tällaisten henkilöiden kanssa sujuvasti kommunikoiminen edellyttää kuulijalta tunneälyä, ei puhujalta.

Arvelisin, että käsityksesi älykkyydestä on sidottu matemaattisiin kykyihisi ja tunnet niiden vuoksi ylemmyydentunnetta mikä ei vastaa todellisuutta kovin hyvin. En usko että annat keskustelukumppaneillesi yhtään niin älykästä kuvaa itsestäsi, kuin mitä kuvittelet tai toivot.

Minua pidettiin jo pienenä koululaisena älykkäänä. Peruskoulu meni ilman opiskelua kympein. Lukiossa vähän jo luin, samoin yliopistossa. Työelämässä on taas keskusteltu älykkyydestäni. Olen saanut kaikki hakemani työt. Ollut toki ahkera jo 15 v asti, kehuttu hakemusteni tasoa ja onnistunut haastatteluissa, kun keskityin. Kesiä ulkomailla piikomassa professorien perheille yms ja sieltäkin vastaavaa palautetta.  Vanhemmillani on opistotasoinen koulutus, vaikka ovatkin älykkäitä, mutta lähtökohdat heillä köyhät. Ihmisen tavasta viestiä huomaa kyllä älykkyyden. Jotkut ovat sosiaalisesti erittäin taitavia ja sillä saavat piilotettua keskinkertaisuuttaan, jopa alhaisen älykkyytensä. Kun on todella älykäs, niin se  ei tarkoita, että olisi sosiaalisesti lahjakas, riittää kun on keskinkertainen. Sillä mennään mitä saadaan ja itse täytyy yrittää!

Aidosti älykäs henkilö pystyy muokkaamaan ilmaisuaan vastaanottajan mukaan ja käymään antoisia keskusteluja esimerkiksi pienten lasten kanssa (joiden kanssa kommunikointi vasta älykkyyttä vaatiikin). Ap taas kuulostaa siltä, että haluaa vain pönkittää itsetuntoaan ja korostaa omaa (kuviteltua?) älykkyyttään.

Minun mieheni on erittäin älykäs, mutta verbaalinen kommunikaatio on hänelle vaikeaa ja hän viestisi mieluiten vain yhtälöiden, shakkisiirtojen tai musiikin välityksellä.

Mä olen ajatellut sen niin, että jos kuulija ei pysy mukana, et osaa ilmaista itseäsi tarpeeksi selkeästi ja mielenkiintoisesti. En ymmärrä miten se muka liittyy älykkyyteen, ettei siihen pysty. Oma tapani on melko epävarma ja varovainen.

Kaikki nyt alkoivat sitten kehumaan itseään? Onko sekin jokin älykkyyden alalaji- siis omahyväisyys?

Tutulta kuulostaa. Olen jo keski-ikäinen ja huomannut, että aika automaattisesti mukautan keskustelutyylini vastaanottajan mukaan. Juuri äsken keskustelin erään "samalla tasolla" olevan työkaverin kanssa työasiasta, mutta samaan keskusteluun mahtui myös viittaukset tämäniltaiseen elokuvaan, suomen heimojen tyypillisiin piirteisiin ja työilmapiirimme haasteisiin.

Kun ihmiset keskustelevat monta asiaa yhtä aikaa ja samassa keskustelussa, se on  mielenkiintoisempaa ja johtaa joskus tuoreisiin, ylläviinkin näkökulmiin ja ratkaisuihin. Ennen tämä keskustelua tilanteessa oli mukana myös hidas keskustelija, joku jumittuu aina omaan näkemykseensä, ei ymmärrä huumoria eikä pysty ylipäätään näkemään mihinkään tilanteeseen muuta kuin yhden tulokulman. Fiksumpien on sopeuduttava, koska tämä henkilö hämmentyy jos ei ymmärrä kaikkia keskustelun ulottuvuuksia, varsinkaan korkealentoisempia. Tosikkous on joskus aika rasittavaa, tosin ei se välttämättä aina tyhmyydestä kerro.

Vierailija kirjoitti:

Aidosti älykäs henkilö pystyy muokkaamaan ilmaisuaan vastaanottajan mukaan ja käymään antoisia keskusteluja esimerkiksi pienten lasten kanssa (joiden kanssa kommunikointi vasta älykkyyttä vaatiikin). Ap taas kuulostaa siltä, että haluaa vain pönkittää itsetuntoaan ja korostaa omaa (kuviteltua?) älykkyyttään.

Minun mieheni on erittäin älykäs, mutta verbaalinen kommunikaatio on hänelle vaikeaa ja hän viestisi mieluiten vain yhtälöiden, shakkisiirtojen tai musiikin välityksellä.

Mitä kukin pitää älykkäänä. Itse esim en edes kokisi ymmärtäväni mitään shakkisiirtoihin perustuvaa viestintää.

Vierailija kirjoitti:

Aidosti älykäs henkilö pystyy muokkaamaan ilmaisuaan vastaanottajan mukaan ja käymään antoisia keskusteluja esimerkiksi pienten lasten kanssa (joiden kanssa kommunikointi vasta älykkyyttä vaatiikin). Ap taas kuulostaa siltä, että haluaa vain pönkittää itsetuntoaan ja korostaa omaa (kuviteltua?) älykkyyttään.

Minun mieheni on erittäin älykäs, mutta verbaalinen kommunikaatio on hänelle vaikeaa ja hän viestisi mieluiten vain yhtälöiden, shakkisiirtojen tai musiikin välityksellä.

Osaako miehesi sitten kuitenkin ilmaista itseään hyvin?

Kiitos 5. palautteestasi, josta en suinkaan pahastu, varsinkaan näin anonyymisti annettuna. Taustoitit taitavasti vinkkejäni siitä, millainen olen ainakin jossain määrin, mutta tunneälyä minulla kyllä on.

Yksi ihminen on ottanut esille tuon skitsofrenian aikaisemminkin, mutta vain yksi. Kauniisti sanottuna hän olisi varmasti tahtonut analysoida minut itselleen helpommin käsitettävään muotoon, koska tapamme viestiä ovat luonnostaan vastakkaisia.  Hän ei ole kovin älykäs ainakaan opintomenestyksensä perusteella ja luulen sen harmittavan häntä nyt työelämässä (on rimaa hipoen suoriutunut, tosin mielenkiinto on voinut olla muualla kuin opinnoissa ja sillä on vaikutusta). Satun tietämään tämän, mutta hän ei tiedä, että tiedän hänen todellisesta taustastaan, miksi kertoisinkaan?

 Kerroin hänelle kuitenkin, että en edes epäile, että sairastuisin skitsofreniaan, että voi olla puolestani huoleti. Sen verran olen jo elämän vastoinkäymisiä kohdannut ja niistä vahvistunut, että tauti olisi varmasti jo puhjennut, jos olisi tullakseen!  

Tapani viestiä voi olla hämmentävä joillekin. Tuo tuttava on työnsä vakavasti ottava, mutta muuten mielestäni pinnallinen ja röyhkeä (en mene kyllä sanomaan näistä ei niin mairittelevista ominaisuuksista hänelle).

ap

Mitä enemmän tämä ap kirjoittaa niin sitä enemmän tulee kuva sosiaalisesti hyvin taitamattomasta henkilöstä. Voi olla älykäs älykkyystestien mittaamassa matemaattis-loogisessa ja/tai kielellisessä mielessä, mutta vaikuttaa muuten ihmiseltä jonka kanssa itse en ainakaan välittäisi olla tekemisissä. Leimaamasa toisia yksisilmäisesti oletetun älykkyyden tai sen puutteen mukaan, ja lisäksi tuttavakin on leimattu paitsi tyhmäksi niin myös röyhkeäksi ja pinnalliseksi. 

En pelkää dominoida tai tulla dominoiduksi. On mukavaa kuunnella toisten kaltaisteni puhetulvaa, joka on syntynyt, ei niin impulsiivisesti, vaan pidempiaikaisen pohdinnan tuloksena. Harkintakyky säilyy, selkeys ei aina.  Ajatuskuluissa voi olla virheitä ja niitähän me yhdessä sitten ratkomme! En ole itse liikaa äänessä, mutta mielipiteitä kyllä haastan ja tietojani kaivan!

ap

Vierailija kirjoitti:

Kun haluan muodostaa ongelman, niin se on seuraava.

Olen tutkitusti ja kokemuspohjaisesti keskimääräistä älykkäämpi. Puhun mielelläni nopeasti. Lauserakenteeni ovat pitkiä, kun puhun. Poukkoilen asiasta toiseen, mutta asiat liittyvät jollain tapaa toisiinsa. Miksikö puhun näin?

Koska olen älykäs. Olen koko ikäni kärsinyt vähemmän älykkäiden seurassa. Tahdon enemmän haasteita, en tylsää, ennalta arvattavaa eli siis päättelykykyä ja hyvää muistia vaatimatonta kommunikaatiota. Älykäs pystyy seuraamaan keskustelua, jossa jätetään useita langanpäitä irti ja lopussa kuulian tehtävänä on saada nivottua ne yhteen. Oivallus tuo hymyä!

En opi keskustelemaan älyni ja luonteeni vastaisisesti selkeästi, hitaammin ja lyhyen ytimekkäästi. Olen toki selkeä, kun tilanne niin vaatii, mutta kovin useinhan se ei vaadi. Mielestäni on tarkoituksenmukaista viestiä niin, että mahdollisimman moni sen ymmärtää, vain akuuteissa- ja kriisitilanteissa.

Miten koette tapanne viestiä?

Ainakaan et ole sosiaalisesti kovin älykäs ja voi olla että et ole muutenkaan kovin älykäs jos et kykene muodostamaan sanomaasi yksinkertaiseen ja ymmärrettävään muotoon. Toki tajunnanvirta ja moniulotteiset keskustelut ovat hienoja, mutta työelämässä esimerkiksi harvoin tarvitaan jaaritteloita jotka eivät osaa tiivistää sanomaansa.

No älykkyys ei ilmeisesti kuitenkaan ole auttanut kieliopin omaksumisessa (kuulian pitäisi olla kuulijan).  

En ole sosiaalisesti kovin älykäs, vaan keskiverto. Se siinä vähän hämääkin, kun näkee vähemmän älykkäidenkin pinnistävän sosiaalisesti jopa paremmin kuin minä! 

En jaksa olla sosiaalisesti älykkäässä moodissa aivan koko aikaa. Minulla ei ole tarvetta loukata ketään, ei etsiä heidän heikkoja paikkojaan hyväksikäyttöä varten, kuten on joidenkin tapana toimia, nimenomaan sosiaalisesti. Koen, että minua ei ole kovin helppoa huijata juuri älykkyyteni vuoksi ja kaikenlainen sosiaalinen alimielisyys on vastenmielistä. Näyttelen tyhmempää yhtenä sosiaalisena roolinani, jotta näkisin paremmin ihmisten sydämet. Olen hyväntahtoinen ja pidän hyväntahtoisista ihmisistä eniten.

ap

Ei tätä ymmärrä kuin sellaiset, joilla on itsellä sama ongelma. Eräs kaverini, joka myös puhuu rönsyilevästi ja aiheiden vaihdellessa laidasta laitaan koko ajan, sanoi saaneensa jostain persoonallisuustestistä tuloksen, jonka mukaan hän aiheuttaa hämmennystä hitaissa ihmisissä. Naurettiin ja todettiin, että tunne on molemminpuolinen, mutta jostain syystä tässä maassa hitaat ovat aina prioriteetti.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 5. palautteestasi, josta en suinkaan pahastu, varsinkaan näin anonyymisti annettuna. Taustoitit taitavasti vinkkejäni siitä, millainen olen ainakin jossain määrin, mutta tunneälyä minulla kyllä on.

Yksi ihminen on ottanut esille tuon skitsofrenian aikaisemminkin, mutta vain yksi. Kauniisti sanottuna hän olisi varmasti tahtonut analysoida minut itselleen helpommin käsitettävään muotoon, koska tapamme viestiä ovat luonnostaan vastakkaisia.  Hän ei ole kovin älykäs ainakaan opintomenestyksensä perusteella ja luulen sen harmittavan häntä nyt työelämässä (on rimaa hipoen suoriutunut, tosin mielenkiinto on voinut olla muualla kuin opinnoissa ja sillä on vaikutusta). Satun tietämään tämän, mutta hän ei tiedä, että tiedän hänen todellisesta taustastaan, miksi kertoisinkaan?

 Kerroin hänelle kuitenkin, että en edes epäile, että sairastuisin skitsofreniaan, että voi olla puolestani huoleti. Sen verran olen jo elämän vastoinkäymisiä kohdannut ja niistä vahvistunut, että tauti olisi varmasti jo puhjennut, jos olisi tullakseen!  

Tapani viestiä voi olla hämmentävä joillekin. Tuo tuttava on työnsä vakavasti ottava, mutta muuten mielestäni pinnallinen ja röyhkeä (en mene kyllä sanomaan näistä ei niin mairittelevista ominaisuuksista hänelle).

ap

En tarkoittanut vihjata, että tapasi kommunikoida merkitsee sinun sairastavan skitsofreniaa. Toin sen esille käytännön esimerkkinä siitä, että kommunikaatiotapasi kuvastaa enemmän sinun sisäistä maailmaasi kuin älykkyyttäsi. Skitsofreniaa sairastavan aivot ovat rappeutuneet joiltain osin. Keskustelu jää siksi epäloogiseksi ja epäjohdonmukaiseksi, kun aivot eivät prosessoi ajatteluun, tulkintoihin ja kommunikaatioon liittyviä asioita oikein. Puhdasta älykkyyttä heiltäkin voi kuitenkin löytyä tästä huolimatta. Itse asiassa mieheni äiti on monin tavoin juuri sinun asettamasi älykkyysmittarin (opiskelumenestyksen, yleissivistyksen ja ulkomailla tehdyn menestyksekkään työhistorian) perusteella hyvin älykäs. Toisaalta hän ei älykkyydestään huolimatta osaa edes vaihtaa hehkulamppua itse, eikä osaa käyttää kännykkää (on siis viisissäkymmenissä eikä mikään vanha mummo). 

Koitan siis tuoda esille sitä, että olet todennäköisesti väärintulkinnut erikoisen puhetapasi ja ajattelutapasi toimivan todisteena poikkeuksellisesta älykkyydestäsi, vaikka asia on todennäköisemmin toisin päin: omalaatuinen kommunikaatiotapasi on todiste joidenkin kykyjen puutteesta. Kommunikaatiotaidot ovat pitkälti opittuja taitoja. Samoin lauseiden selkeä rakentaminen. Noiden taitojen omaksuminen ympäristöstä ja muilta ihmisiltä on myös älykkyyden yksi muoto, mikä on ihmisten lajiselviytymisen vuoksi ehdottoman tärkeä. Sanot myös olevasi tunneälykäs, mutta tunneäly vaatii tyypillisesti empatiakykyä, mitä sinulla ei todennäköisesti ole koska asetat itsesi niin vahvasti muiden yläpuolelle. Olisiko mahdollista että väärintulkitset itseäsi suhteessa muihin? Jos ei ole, miten voit olla niin varma asiasta?

 Vaikutat jääneen jumiin ajatukseen, että ihmisen koulumenestys tai uralla menestyminen kuvastaa heidän älykkyyttään.   Samoin huomaan, että monet täällä pitävät esimerkiksi epäsivistystä merkkinä siitä, että joku ei ole älykäs. Ihminen voi kuitenkin olla epäsivistynyt ja suoriutua silti hyvin älykkyystä mittaavista testeistä. Samoin joku voi olla huonosti koulutettu sossupummi ja silti suoriutua hyvin samoista testeistä.  Joku matemaattisesti huippuälykäs ei puolestaan välttämättä silti osaa kerätä ja hyödyntää muunlaista tietoa. He saattavat elää koko elämänsä pohtimatta sen syvällisempiä asioita, hyväksyä esimerkiksi oman kulttuurinsa tai uskontonsa normit niitä sen kummemmin kyseenalaistamatta tai ajattelematta. Sinun kohdallasi vaikuttaa siltä, että tyydyt ajatukseen omasta älykkyydestäsi, etkä siksi anna maailman opettaa ja kehittää sinua. Miksi pitäisi, jos uskot olevasi parempi kuin kukaan tapaamasi?

Sinua sen kummemmin tapaamatta arvelen että olet todennäköisesti taipuvainen narsismiin päin, etkä skitsofreniaan. Eiväthän nämä toisaalta ole mitenkään toisiaan poissulkevia mt-ongelmia, mutta mikäli sinulla ei ole psykoositaustaa, pohtisin sinuna tätä narsismikysymystä tarkemmin. Ei ole ihan normaalia elää elämäänsä tuntien olonsa niin superälykkääksi ettei ihmisten keskusteluseura tyydytä.

-5