Lue keskustelun säännöt.
Miehen väkivaltaisuus - miten se alkoi teidän suhteessa?
12.03.2017 |
Meillä oli pari päivää sitten kumppanin kanssa kinastelu pienestä arkisesta siivousasiasta, minkä kesken mies tönäisi minua päähän niin että kaaduin lattialle ja ilmeisesti sain lievän aivotärähdyksenkin. Lähdin heti toiseen huoneeseen antaakseni miehen rauhoittua. Asiasta ei olla puhuttu sen koommin joten vaikuttaa ettei mies edes näe tehneensä mitään väärin ja hän käyttäytyy ihan kuin mitään ei olisi käynyt. Olen aiemmin ollut väkivaltaisessa ihmissuhteessa, joten en enää edes ole varma mikä on normaalia riitakäyttäytymistä ja missä vaiheessa pitäisi vain paeta. Ylireagoinko kun nyt punnitsen koko suhdetta mielessäni? Mistä voi aavistaa jos vastaava käytös taas jatkuu ja paheneekin? Onko jotain merkkejä siitä onko vastaavaa odotettavana jatkossa myös, eli te väkivaltaisessa suhteessa joskus olleet, mistä tietää saattaako vastaavaa käydä myös jatkossa?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaapa puhua väkivaltaiselle. Se tietää entistä pahempaa väkivaltaa.
Tavallisesti riidan jälkeen sovitaan riita. Jos tähän ei kykene, tietää toinen, että kannattaa lähteä. Muutoin asian tavallaan hiljaisesti hyväksyy.
Tämä on joko tai tilanne, jossa uhri voi vielä tehdä valinnan. Lähtee tai jää "hyväksymään" tilanteen.
Töniminen ei kuulu riitelyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä saa jäämään sen ekan tönäisyn tai läpsäisyn jälkeen? Tätä on niin vaikeaa ymmärtää. Järkyttävää, että tuollaista tönimistä pidetään "pienenä juttuna" ja ap vielä miettii mitä pitäisi tehdä. Tuo on täysin väärää käytöstä. Lähde nyt ap vetämään. Olet taas jo väkivaltaisessa suhteessa, älä jää siihen enää hetkeksikään odottelemaan yhtään mitään.
Meillä alkoi henkisestä väkivallasta. Haukkumista, nimittelyä, solvausta.. nyt on meilläkin ylitetty jo tönimisen raja. Eka kerta oli tönimistä sängyssä, seuraavalla kerralla kaaduin jo lattialle.
Fyysisestä väkivaltaa yleensä edeltää henkinen väkivalta. Ap on ilmeisesti niin turtunut siihen, ettei tunnista sitä enää. Mutta muilla pistää silmään se, että pahoinpitelyn jälkeen menit toiseen huoneeseen 'antaaksesi miehen rauhoittua'. Et puolustanut itseäsi tai ottanut asiaa edes puheeksi.
Ko tilanteessa olisi voinut hyvin jopa soittaa 112 ja mennä lääkäriin tutkituttamaan päävamma, aivotärähdys voi olla kohtalokaskin. Olisi pitänyt kertoa lääkärille rehellisesti, mistä se tuli. Ja tehdä rikosilmoitus pahoinpitelystä.
Sano rauhallisesti miehelle näin: "Jonne-rakas, muistatko kun kinastelimme siitä pölypussin vaihdosta viime viikolla? Sä tönäisit mua ja mä kaaduin. Satutin siinä pääni. Tämä vähän huolestuttaa mua. Mitä sä ajattelet siitä tilanteesta nyt?"
Ja sitten kuuntele vastaus tarkasti ja kiihkottomasti. Jos tulee syyttelyä, vähättelyä, äksyilyä, muistamattomuutta tms. sulla on ongelma.
Näistä on pakko puhua, ap. Jos et uskalla puhua, koska pelkäät miestä, sun pitää ymmärtää siitä tehdä johtopäätökset.
Sun täytyy olla valmis lähtemään. Tämä on tärkeää. Jos et ole, mies saa viestin, että sulle voi tehdä mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa mies on ylittänyt rajan ja pahasti. Lähde Ap heti suhteesta!!!!!!!!
Ei kai teillä vaan ole lapsia, eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni ei ole väkivaltainen. Kehotan kaikkia lopettamaan suhteen väkivaltaiseen mieheen heti kun asiatonta käytöstä ilmenee. Haukkuminen ja alistaminen ei kuulu terveeseen parisuhteeseen.
Höh kirjoitti:
Mikä saa jäämään sen ekan tönäisyn tai läpsäisyn jälkeen? Tätä on niin vaikeaa ymmärtää. Järkyttävää, että tuollaista tönimistä pidetään "pienenä juttuna" ja ap vielä miettii mitä pitäisi tehdä. Tuo on täysin väärää käytöstä. Lähde nyt ap vetämään. Olet taas jo väkivaltaisessa suhteessa, älä jää siihen enää hetkeksikään odottelemaan yhtään mitään.
Yritän muistella, kun on aikoinaan siitä ollut kokemusta, mutta näin jälkeenpäin on enää vaikea tajuta ja ymmärtää edes itse.
Suhteessa oli ollut aluksi vaikeasti havaittavaa henkistä väkivaltaa, jota oli vaikea hahmottaa ja nimetä. Sen seurauksena itsetuntoni laski ja koin olevani miehen alapuolella ja etten saisi ketään muuta yhtä hyvää. Kyllä, ajattelin todellakin noin.
Ja olin hieman masentunut ja passivoitunut, jotenkin tullut vähän aloitekyvyttömäksi. Oli hieman lamaantunut olo. Se kuvaa ehkä parhaiten, olin lamaantunut ja aloitekyvytön. Reaktioni oli ikäänkuin jähmettyä paikoilleni hiiren hiljaa sen sijaan, että olisin suuttunut ja alkanut toimia. En tuntenut olevani ihan täysin irrallinen ja itsenäinen ihminen vaan osittain miehen jatke tai sidoksissa häneen. Ja ajattelin, että asiat olivat minun syytäni, että olin ne itse aiheuttanut. Ja etten ole itsekään täydellinen.
Ja mies oli ihan normaali ja todella ihana n 95% ajasta ja se tuntui normaalilta olomuodolta ja se satunnainen harvinainen outous ohimenevältä poikkeukselta. Melkein kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan, kun asian ttönsi pois mielestään ja keskittyi siihen hyvään, mitä oli ylivoimainen valtaosa ajasta.
Yritin kyllä ottaa tapahtumia puheeksi, mutta mies suuttui siitä, eikä hyväksynyt keskustelua ja kosti mm mykkäkoululla ja kylmäkohtelulla, joten se kävi liian raskaaksi ja lopetin. Aikanaan sitten tuli raja vastaan ja yhtäkkiä sain voimaa ja itseni takaisin. Luin paljon aiheesta ja iso muutos tuli siitä, etyä kerroin rehellisesti kavereilleni ja vanhemmilleni. Heidän reationsa kertoi, että se ei ollut normaalia. Ja en oölut enää yksin halvaantuneena vaan siitä avautumisedta sainkin yhtäkkiä päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta toimia. Eristyneisyts ja salaisuuden pito on yksi pahimpia, mitä ap voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tämä yks alapeukuttaja oikein on, joku väkivallan puolestapuhuja vai?!?
Normaaliin hyvään tasa-arvoiseen parisuhteeseen ei kuulu minkäänlainen väkivalta. Ei missään muodoissa, ei missään tilanteissa. Sellaista syytä ei ole, että sinua saa lyödä, töniä, repiä, läpsiä.