Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni laittoi välit poikki kun kehotin häntä hakemaan lääkärinapua masennukseensa
10.03.2017 |
Minulla oli jo melkein vuoden ollut lohduton olo hänen vuoksensa. Hän on selvästi masentunut ja jutut kiersivät niitä yksiä ja samoja vaikeuksia, joiden suhteen en pysty mitenkään auttamaan. Ymmärrän jos joku on allapäin elämän takaiskujen suhteen. Hänen masennuksensa laukesi sivusta katsottuna varsin mitättömän syyn vuoksi. Hän on joka tapauksessa vielä fyysisesti terve ja lapset ovat terveitä ja hengissä. Avioliittokin on vielä kasassa.
Hän on ilmeisesti estänyt minut kännykällään eli en voi ottaa häneen yhteyttä. Sen lisäksi emme ole enää FB-kavereita ja hän on blokannut minut. Huomasin sen koska käymme kommentoimassa yhden ryhmän juttuja. Olemme molemmat saman pienen ryhmän jäseniä ja ihmettelin kun keskustelut olivat ihmeellistä jauhelihaa. Välini ryhmän muiden jäsenten kanssa ovat kunnossa.
Kuinka joku voi loukkaantua noin verisesti kun toinen haluaa hänelle vain apua ja hyvää? Yhtä lailla kehottaisin esim. verenpaineongelmista tai ihosairaudesta epäiltyä kääntymään lääkärin puoleen. Meillä tilanne kärjistyi kun minun oli pakko todeta etten voi enää mitään muuta kuin nostaa kädet pystyyn entisen ystäväni ongelmien suhteen.
Olen ainakin omasta mielestäni hyvä ystävä. Olen introvertti ja se kuunteleva osapuoli ihmissuhteissa. Kärsin kun toiset kärsivät. Olen muistanut häntä postikorteilla aina kun olen löytänyt kivan kortin, jonka olen ajatellut piristävän hänen mieltään. Olen tsempannut häntä niin paljon kuin suinkin mahdollista. Olen ollut vetovastuussa suhteessamme koska hän ei ole jaksanut edes soittaa. Enempää en voi tehdä.
Olen nyt itse surrut tätä asiaa nelisen kuukautta ja tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen etten voi pakottaa ketään ystäväkseni. Onneksi tästä maasta löytyy muitakin ihmisiä, joille seurani kelpaa. Tutustuin tällä viikolla yhteen kivanoloiseen ihmiseen ja minusta tuntuu siltä kuin olisimme tunteneet toisemme aina. En koe olevani mitenkään petollinen entistä ystävääni kohtaan koska elämän pitää mennä eteenpäin. Muuten minä vatvon asioita kuten entinen ystäväni ja tarvin lääkärin apua.
Mitä mielipiteitä ja ajatuksia tarinani herättää teissä? Teinkö oikein vaiko väärin? Olenko petturi tmv?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun korviini jäi soimaan tuo mitättömän syyn vuoksi. Vähätteletkö hänen masennustaan?
En vähättele. Vähättelee sitä syytä, mihin hän jäi tavallaan jumiin. Puheet käsittelivät ja junnasivat vain koko ajan yhdessä normaaliin elämään kuuluvassa takaiskussa. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää ettei se elämä ole muillakaan silkkaa ruusuilla tanssimista.
Jos vähättelisin masennusta niin en olisi kehottanut menemään lääkärille vaan ottanut hajurakoa häneen. Niinhän yleensä,toimitaan saman vanhan levyn pyörittäjien kanssa.
Vaikea sanoa mistä puhut kun et tarkemmin avaa asiaa, mutta esimerkiksi pettäminen on asia jota jotkut vähättelevät, vaikka on ihan yleisesti tiedossa että se voi laukaista pitkäaikaisen masennuksen ja johtaa jopa itsemurhaan. Jos kyse on tämän tyyppisestä asiasta niin ymmärrän että vähättely loukkaa. Sen ei ehkä joidenkin ihmisten mielestä pitäisi kaataa kenenkään maailmaa, mutta on ihan silkka fakta että hirveän usein se kuitenkin tekee niin. Psykologinen trauma kun ei kysy mitään lupaa tai oikeutusta.
Noin vakavasta asiasta kuin pettäminen ei ollut kyse. Hänelle tapahtui ihan tavalliseen elämään kuuluva takaisku. Joka päivä Suomessa kymmenettuhannet ihmiset kokevat ihan saman asian ja toteavat vain että pieleen meni mutta elämä jatkuu.
Hänen miehensä on todellinen unelmavävy, joka palvoo häntä ja heidän lapsia. Tekee kaiken mitä pyydetään ja vielä lisääkin sen päälle vaikka on vaativassa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun korviini jäi soimaan tuo mitättömän syyn vuoksi. Vähätteletkö hänen masennustaan?
En vähättele. Vähättelee sitä syytä, mihin hän jäi tavallaan jumiin. Puheet käsittelivät ja junnasivat vain koko ajan yhdessä normaaliin elämään kuuluvassa takaiskussa. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää ettei se elämä ole muillakaan silkkaa ruusuilla tanssimista.
Jos vähättelisin masennusta niin en olisi kehottanut menemään lääkärille vaan ottanut hajurakoa häneen. Niinhän yleensä,toimitaan saman vanhan levyn pyörittäjien kanssa.
Vaikea sanoa mistä puhut kun et tarkemmin avaa asiaa, mutta esimerkiksi pettäminen on asia jota jotkut vähättelevät, vaikka on ihan yleisesti tiedossa että se voi laukaista pitkäaikaisen masennuksen ja johtaa jopa itsemurhaan. Jos kyse on tämän tyyppisestä asiasta niin ymmärrän että vähättely loukkaa. Sen ei ehkä joidenkin ihmisten mielestä pitäisi kaataa kenenkään maailmaa, mutta on ihan silkka fakta että hirveän usein se kuitenkin tekee niin. Psykologinen trauma kun ei kysy mitään lupaa tai oikeutusta.
Unohdin vielä lisätä että kuuntelin tunnollisesti iät ajat ja tulin lopulta siihen lopputulokseen ettei hän pääse eteenpäin vain minun ja muiden ystäviensä kanssa keskustelemalla. En pidä sitä vähättelynä että tunnustan tosiasiat eli etten olisi pystynyt saamaan hänen mielialaansa balanssiin. Joku raja pitäisi olla siinäkin mitä kaikkea ystävän pitäisi osata. Jos en ole lääkäri niin en todellakaan ala puoskaroimaan ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun korviini jäi soimaan tuo mitättömän syyn vuoksi. Vähätteletkö hänen masennustaan?
En vähättele. Vähättelee sitä syytä, mihin hän jäi tavallaan jumiin. Puheet käsittelivät ja junnasivat vain koko ajan yhdessä normaaliin elämään kuuluvassa takaiskussa. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää ettei se elämä ole muillakaan silkkaa ruusuilla tanssimista.
Jos vähättelisin masennusta niin en olisi kehottanut menemään lääkärille vaan ottanut hajurakoa häneen. Niinhän yleensä,toimitaan saman vanhan levyn pyörittäjien kanssa.
Vaikea sanoa mistä puhut kun et tarkemmin avaa asiaa, mutta esimerkiksi pettäminen on asia jota jotkut vähättelevät, vaikka on ihan yleisesti tiedossa että se voi laukaista pitkäaikaisen masennuksen ja johtaa jopa itsemurhaan. Jos kyse on tämän tyyppisestä asiasta niin ymmärrän että vähättely loukkaa. Sen ei ehkä joidenkin ihmisten mielestä pitäisi kaataa kenenkään maailmaa, mutta on ihan silkka fakta että hirveän usein se kuitenkin tekee niin. Psykologinen trauma kun ei kysy mitään lupaa tai oikeutusta.
Noin vakavasta asiasta kuin pettäminen ei ollut kyse. Hänelle tapahtui ihan tavalliseen elämään kuuluva takaisku. Joka päivä Suomessa kymmenettuhannet ihmiset kokevat ihan saman asian ja toteavat vain että pieleen meni mutta elämä jatkuu.
Hänen miehensä on todellinen unelmavävy, joka palvoo häntä ja heidän lapsia. Tekee kaiken mitä pyydetään ja vielä lisääkin sen päälle vaikka on vaativassa työssä.
Tiedätkö, että suru/järkytysreaktio on eri kuin masennus. Ei se mene niin, että jokainen, jolle tapahtuu jotain riittävän pahaa masentuu ja jos se jää jonkun rajapyykin alle niin sitten selviää masennuksetta. Ihminen voi masentua vaikka täysin näennäisesti ilman syytäkin kun taas raiskauksen uhri tai murhatun läheinen voi surra surunsa ja käsitellä traumansa ilman masennusta.
Jos kaipaat ystävääsi, laita hänelle kirje, jossa kerrot kuinka ei ollut tarkoitus loukata ja ajattelit hänen parastaan. Kerro, miltä sinusta on tuntunut hänen negatiivisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun korviini jäi soimaan tuo mitättömän syyn vuoksi. Vähätteletkö hänen masennustaan?
En vähättele. Vähättelee sitä syytä, mihin hän jäi tavallaan jumiin. Puheet käsittelivät ja junnasivat vain koko ajan yhdessä normaaliin elämään kuuluvassa takaiskussa. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää ettei se elämä ole muillakaan silkkaa ruusuilla tanssimista.
Jos vähättelisin masennusta niin en olisi kehottanut menemään lääkärille vaan ottanut hajurakoa häneen. Niinhän yleensä,toimitaan saman vanhan levyn pyörittäjien kanssa.
Vaikea sanoa mistä puhut kun et tarkemmin avaa asiaa, mutta esimerkiksi pettäminen on asia jota jotkut vähättelevät, vaikka on ihan yleisesti tiedossa että se voi laukaista pitkäaikaisen masennuksen ja johtaa jopa itsemurhaan. Jos kyse on tämän tyyppisestä asiasta niin ymmärrän että vähättely loukkaa. Sen ei ehkä joidenkin ihmisten mielestä pitäisi kaataa kenenkään maailmaa, mutta on ihan silkka fakta että hirveän usein se kuitenkin tekee niin. Psykologinen trauma kun ei kysy mitään lupaa tai oikeutusta.
Unohdin vielä lisätä että kuuntelin tunnollisesti iät ajat ja tulin lopulta siihen lopputulokseen ettei hän pääse eteenpäin vain minun ja muiden ystäviensä kanssa keskustelemalla. En pidä sitä vähättelynä että tunnustan tosiasiat eli etten olisi pystynyt saamaan hänen mielialaansa balanssiin. Joku raja pitäisi olla siinäkin mitä kaikkea ystävän pitäisi osata. Jos en ole lääkäri niin en todellakaan ala puoskaroimaan ketään.
Ei sinun tarvitse parantaa ystäväsi oloa. Ei sinun tarvitse tehdä sitä itse tai osata ohjata häntä oikeaan paikkaan. Sinun tehtäväsi on olla ystävän rinnalla sellaisena kuin hän on. Jos hänen olemuksensa alkaa olla sinulle liikaa, sinä vaihdat maisemaa. Mieti, että jotkut ovat masentuneita koko ikänsä, eivät parane koskaan eivätkä millään.
Sanon kärjistetysti näin, koska ap on niin vahvasti toisella linjalla. Oikeastihan suurin osa toipuu, joko hoidolla tai ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehotukset herkästi tuntuvat besserwisswröinniltä etenkin jos toisella ei ole mitään haluja toteutaa kehotuksia. Ystävää voi auttaa sitten kun hän haluaa hakeutua lääkäriin, mutta kehotukset tehdä niin tai näin on yleensä yhtä tyjän kanssa. Et välttämättä toiminut väärin mutta et välttämättä ollut henkilö johon toinen voi tuon jälkeen luottaa ystävänä, hänelle ehkä ollut hyvä ystävä vaikka voit sitä olla jollekin toiselle.
Yhden kerran kehotin ja se oli sitten besserwisseröintiä? Muuten en ole häntä neuvonut koska kerran v*turalleen menneelle asialle ei voi enää mitään ja elämän pitää jatkua. Kuuntelin ja kuuntelin. Yritin ilahduttaa häntä pienillä huomionosoituksilla eli niillä postikorteilla. Kaipa joku voi kokea nekin besserwisseröinniksi?
Joka tapauksessa mielestäni on todella epäkypsää toimintaa katkaista välit tuosta noin vaan. Sanotaanko nyt kauniisti näin että opin ainakin sen etten ala enää kuuntelemaan satoja tunteja toisten ongelmia ja murheita. On jotenkin hyväksikäytetty olo minullakin.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa epäempaattiselta kusipäältä, mutta ihan vaan kokonaiskuvaa rakentaakseni kysyisin, kuinka kauan tästä jumittavasta tapahtumasta on? Ja oliko se selkeä tapahtuma vai pitkäkestoinen ajanjakso?
Kohta tulee vuosi täyteen siitä tapahtumasta. Kyllä, se oli yksi tavalliseen elämään kuuluva takaisku. Samanlaisia takaiskuja sattuu muillekin tälläkin hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarinasi kertoo siitä, että et osaa auttaa masentunutta eikä sinulla ole halua opetella sitä miten masentunutta tuetaan. Hyvin itsekeskeistä, mutta ymmärrettävää. Muista, että sitten kun sinä masennut, ei sinuakaan tulla auttamaan, vaat olet kahden pilleripurkkisi kanssa.
Neuvo minua vastaisuuden varalle kuinka toimia, kiitos!
Käyttäjä2328 kirjoitti:
Jos kaipaat ystävääsi, laita hänelle kirje, jossa kerrot kuinka ei ollut tarkoitus loukata ja ajattelit hänen parastaan. Kerro, miltä sinusta on tuntunut hänen negatiivisuutensa.
Mitä se enää hyödyttää? Olen kertonut samat asiat meilissä, tekstiviestillä ja yritin myös kertoa FB:ssa mutta hän oli blokannut minut.
Kuinka joku voi kokea kehotuksen hakea lääkärinapua loukkauksena? Hän ei ole itse lääkäri. Hänen miehensä ei ole lääkäri eikä kukaan hänen muistakaan ystävistä ole lääkäri. Silloin joutuu väkisinkin menemään tuntemattoman lääkärin vastaanotolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei hän ollut jo aiemmin hakenut apua? Jos hän on, mutta siitä ei ole ollut hyötyä tai hänen asiaansa ei ole otettu vakavasti, niin tuo sinun kehotuksesi voi sattua monta kertaa enemmän kuin muuten.
Hän toisteli kuinka hänen on selvittävä yksin kärsimyksestään. Ja jos sitä apua ei saa yhdeltä lääkäriltä niin sitten pitää mennä toiselle lääkärille. Rahasta se ei ole kiinni.
Mulla on rahaa, mutta valitettavasti sillä ei taata terveyttä tai edes oikeaa diagnoosia.
Se ei ole kuitenkaan mikään peruste olla hakematta apua tai loukata toisia ihmisiä laittamalla välejä poikki kertomatta syytä tekoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa epäempaattiselta kusipäältä, mutta ihan vaan kokonaiskuvaa rakentaakseni kysyisin, kuinka kauan tästä jumittavasta tapahtumasta on? Ja oliko se selkeä tapahtuma vai pitkäkestoinen ajanjakso?
Helpottiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun korviini jäi soimaan tuo mitättömän syyn vuoksi. Vähätteletkö hänen masennustaan?
En vähättele. Vähättelee sitä syytä, mihin hän jäi tavallaan jumiin. Puheet käsittelivät ja junnasivat vain koko ajan yhdessä normaaliin elämään kuuluvassa takaiskussa. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää ettei se elämä ole muillakaan silkkaa ruusuilla tanssimista.
Jos vähättelisin masennusta niin en olisi kehottanut menemään lääkärille vaan ottanut hajurakoa häneen. Niinhän yleensä,toimitaan saman vanhan levyn pyörittäjien kanssa.
Vaikea sanoa mistä puhut kun et tarkemmin avaa asiaa, mutta esimerkiksi pettäminen on asia jota jotkut vähättelevät, vaikka on ihan yleisesti tiedossa että se voi laukaista pitkäaikaisen masennuksen ja johtaa jopa itsemurhaan. Jos kyse on tämän tyyppisestä asiasta niin ymmärrän että vähättely loukkaa. Sen ei ehkä joidenkin ihmisten mielestä pitäisi kaataa kenenkään maailmaa, mutta on ihan silkka fakta että hirveän usein se kuitenkin tekee niin. Psykologinen trauma kun ei kysy mitään lupaa tai oikeutusta.
Noin vakavasta asiasta kuin pettäminen ei ollut kyse. Hänelle tapahtui ihan tavalliseen elämään kuuluva takaisku. Joka päivä Suomessa kymmenettuhannet ihmiset kokevat ihan saman asian ja toteavat vain että pieleen meni mutta elämä jatkuu.
Hänen miehensä on todellinen unelmavävy, joka palvoo häntä ja heidän lapsia. Tekee kaiken mitä pyydetään ja vielä lisääkin sen päälle vaikka on vaativassa työssä.
Tiedätkö, että suru/järkytysreaktio on eri kuin masennus. Ei se mene niin, että jokainen, jolle tapahtuu jotain riittävän pahaa masentuu ja jos se jää jonkun rajapyykin alle niin sitten selviää masennuksetta. Ihminen voi masentua vaikka täysin näennäisesti ilman syytäkin kun taas raiskauksen uhri tai murhatun läheinen voi surra surunsa ja käsitellä traumansa ilman masennusta.
Nyt sinä besserwisseröit. Luuletko, etteivät ihmiset tiedä tuota? Ei sekään ole oikein että toista käytetään tunteiden jäteviemärinä eikä edes yritetä eroon siitä vellomisesta.
Minä ymmärrän sen ettei pumpulissa elänyt ihminen osaa tavallaan hahmottaa asioiden suuruutta tai vakavuutta. Ehkä hänellä ei ole ollut elämässä aiemmin vastoinkäymistä? Siitä huolimatta hänen pitäisi nyt hakea sitä apua koska en usko siihenkään, että hän voi kääntää tunteensa off-asentoon kun on perheensä kanssa. Maalaisjärjellä ajatellen tuo sairastuttaa ajan myötä myös perheenkin. Mutta toisaalta se asiahan ei enää kuulu minulle millään tavoin. Joka tapauksessa sääliksi käy heitä kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit oikein. Ystävän tehtävä ei ole olla terapeutti tai mikään likaämpäri, johon voi vuodattaa jatkuvasti omaa pahaa oloaan.
Ystäväsi ei selvästi omasta mielestään kaipaa apua, mutta ei myöskään ymmärrä miltä sinusta tuntuu kun hän on jatkuvasti masentunut.
En usko että olisit voinut tehdä enempää hänen hyväkseen. Todennäköisesti olet jo kuunnellut liikaakin hänen huoliaan ja surujaan.
Kysyikö hän koskaan, mitä sinulle kuuluu tai miten sinä voit?
Hyvä että löydät muitakin ystäviä.
Ei hänellä riittänyt voimavaroja minun kuulumisten kyselemiseen. Jotenkin myös tuntui loppuvaiheessa siltä, että pienetkin minulle tapahtuvat positiiviset jutut loukkaavat häntä. Tästä esimerkkinä se kun totesin olevani hyvilläni kun olin kerrankin saanut tehtyä jouluvalmistelut ihmisten ajoissa ja aion keskittyä jouluna perheen kanssa rauhoittumiseen. Hän otti senkin jotenkin itseensä.
Tuo toiselle tapahtuvista positiivisista tapahtumista itseensä ottaminen on raskas piirre, itsellänikin on ystävä joka kokee minun onnistumiseni jotenkin vittuiluna vaikka itse en millään tavalla ole pystynyt vaikuttamaan useimpaan niihin. Hän on jopa kertonut minulle siitä miten on kateellinen hieman vitsailun sävyyn mutta silmissä oli niin syyllistävä katse. Ja jos minulla meni joku pieleen niin muistaa aina muistuttaa että hänelläpä menee vielä enemmän päin mäntyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun korviini jäi soimaan tuo mitättömän syyn vuoksi. Vähätteletkö hänen masennustaan?
En vähättele. Vähättelee sitä syytä, mihin hän jäi tavallaan jumiin. Puheet käsittelivät ja junnasivat vain koko ajan yhdessä normaaliin elämään kuuluvassa takaiskussa. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää ettei se elämä ole muillakaan silkkaa ruusuilla tanssimista.
Jos vähättelisin masennusta niin en olisi kehottanut menemään lääkärille vaan ottanut hajurakoa häneen. Niinhän yleensä,toimitaan saman vanhan levyn pyörittäjien kanssa.
Vaikea sanoa mistä puhut kun et tarkemmin avaa asiaa, mutta esimerkiksi pettäminen on asia jota jotkut vähättelevät, vaikka on ihan yleisesti tiedossa että se voi laukaista pitkäaikaisen masennuksen ja johtaa jopa itsemurhaan. Jos kyse on tämän tyyppisestä asiasta niin ymmärrän että vähättely loukkaa. Sen ei ehkä joidenkin ihmisten mielestä pitäisi kaataa kenenkään maailmaa, mutta on ihan silkka fakta että hirveän usein se kuitenkin tekee niin. Psykologinen trauma kun ei kysy mitään lupaa tai oikeutusta.
Unohdin vielä lisätä että kuuntelin tunnollisesti iät ajat ja tulin lopulta siihen lopputulokseen ettei hän pääse eteenpäin vain minun ja muiden ystäviensä kanssa keskustelemalla. En pidä sitä vähättelynä että tunnustan tosiasiat eli etten olisi pystynyt saamaan hänen mielialaansa balanssiin. Joku raja pitäisi olla siinäkin mitä kaikkea ystävän pitäisi osata. Jos en ole lääkäri niin en todellakaan ala puoskaroimaan ketään.
Ei sinun tarvitse parantaa ystäväsi oloa. Ei sinun tarvitse tehdä sitä itse tai osata ohjata häntä oikeaan paikkaan. Sinun tehtäväsi on olla ystävän rinnalla sellaisena kuin hän on. Jos hänen olemuksensa alkaa olla sinulle liikaa, sinä vaihdat maisemaa. Mieti, että jotkut ovat masentuneita koko ikänsä, eivät parane koskaan eivätkä millään.
Sanon kärjistetysti näin, koska ap on niin vahvasti toisella linjalla. Oikeastihan suurin osa toipuu, joko hoidolla tai ilman.
Noin voi tehdä teoriassa mutta ainakin minä olen sen verran vajavainen ihminen että minulla tuli raja vastaan jo silkan hädän vuoksi. En vieläkään halua, että ystäväni haaskaa ainutkertaista elämäänsä maahan kaatuneen maidon perään itkemiseen. Mennyt on mennyttä.
Ehkä kaikissa ihmissuhteissa tulee jossain vaiheessa kohta, jossa pitää selvittää jatketaanko yhteistä matkaa vaiko lähdetäänkö eri teille? Tässä kävi näin. Mitään muuta en olisi toivonut kuin selkokielistä syyn kertomista. Nythän minä olen epätietoisuuden vallassa ja en tiedä mitä tein pohjimmiltaan väärin. Jos tietäisin vikani niin sitten voisin myös kehittyä ihmisenä. Syyn kertominen olisi viimeinen palvelus entiselle ystävälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit oikein. Ystävän tehtävä ei ole olla terapeutti tai mikään likaämpäri, johon voi vuodattaa jatkuvasti omaa pahaa oloaan.
Ystäväsi ei selvästi omasta mielestään kaipaa apua, mutta ei myöskään ymmärrä miltä sinusta tuntuu kun hän on jatkuvasti masentunut.
En usko että olisit voinut tehdä enempää hänen hyväkseen. Todennäköisesti olet jo kuunnellut liikaakin hänen huoliaan ja surujaan.
Kysyikö hän koskaan, mitä sinulle kuuluu tai miten sinä voit?
Hyvä että löydät muitakin ystäviä.
Ei hänellä riittänyt voimavaroja minun kuulumisten kyselemiseen. Jotenkin myös tuntui loppuvaiheessa siltä, että pienetkin minulle tapahtuvat positiiviset jutut loukkaavat häntä. Tästä esimerkkinä se kun totesin olevani hyvilläni kun olin kerrankin saanut tehtyä jouluvalmistelut ihmisten ajoissa ja aion keskittyä jouluna perheen kanssa rauhoittumiseen. Hän otti senkin jotenkin itseensä.
Tuo toiselle tapahtuvista positiivisista tapahtumista itseensä ottaminen on raskas piirre, itsellänikin on ystävä joka kokee minun onnistumiseni jotenkin vittuiluna vaikka itse en millään tavalla ole pystynyt vaikuttamaan useimpaan niihin. Hän on jopa kertonut minulle siitä miten on kateellinen hieman vitsailun sävyyn mutta silmissä oli niin syyllistävä katse. Ja jos minulla meni joku pieleen niin muistaa aina muistuttaa että hänelläpä menee vielä enemmän päin mäntyä
Minusta tuollainen on senkin vuoksi outoa ettei minulla edes ole mitenkään hohdokkaampaa elämää kuin hänellä. Asia on pikemminkin päinvastoin. Minulla on huonompi taloudellinen tilanne, tavalliset lapset ja mies, joka ei todellakaan suutele maata jalkojeni alla saatika palvo minua. Minulla ei tule edes mieleen mitään suuria onnistumisia viime vuodelta jollei sitten oman arkisen elämänsä pyöritystä lasketa jotenkin kadehtittavaksi suoritukseksi. En ole kaunis, kotini ei kelpaisi sisustuslehteen, lapset kinastelivat tänäänkin ja mies haluaisi katsoa tallennettua dekkaria eli ei todellakaan panosta nyt mihinkään romanttiseen illanviettoon. Jäljellä olevat vanhempamme ovat itse kukin omalla tavallaan sairaita ja toimintarajoitteisia jne.
Välien katkaisin kertomatta jättäminenkin on vallankäyttöä. Pieni kosto siitä ettet jaksanut olla likasankona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun korviini jäi soimaan tuo mitättömän syyn vuoksi. Vähätteletkö hänen masennustaan?
En vähättele. Vähättelee sitä syytä, mihin hän jäi tavallaan jumiin. Puheet käsittelivät ja junnasivat vain koko ajan yhdessä normaaliin elämään kuuluvassa takaiskussa. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää ettei se elämä ole muillakaan silkkaa ruusuilla tanssimista.
Jos vähättelisin masennusta niin en olisi kehottanut menemään lääkärille vaan ottanut hajurakoa häneen. Niinhän yleensä,toimitaan saman vanhan levyn pyörittäjien kanssa.
Vaikea sanoa mistä puhut kun et tarkemmin avaa asiaa, mutta esimerkiksi pettäminen on asia jota jotkut vähättelevät, vaikka on ihan yleisesti tiedossa että se voi laukaista pitkäaikaisen masennuksen ja johtaa jopa itsemurhaan. Jos kyse on tämän tyyppisestä asiasta niin ymmärrän että vähättely loukkaa. Sen ei ehkä joidenkin ihmisten mielestä pitäisi kaataa kenenkään maailmaa, mutta on ihan silkka fakta että hirveän usein se kuitenkin tekee niin. Psykologinen trauma kun ei kysy mitään lupaa tai oikeutusta.
Unohdin vielä lisätä että kuuntelin tunnollisesti iät ajat ja tulin lopulta siihen lopputulokseen ettei hän pääse eteenpäin vain minun ja muiden ystäviensä kanssa keskustelemalla. En pidä sitä vähättelynä että tunnustan tosiasiat eli etten olisi pystynyt saamaan hänen mielialaansa balanssiin. Joku raja pitäisi olla siinäkin mitä kaikkea ystävän pitäisi osata. Jos en ole lääkäri niin en todellakaan ala puoskaroimaan ketään.
Ei sinun tarvitse parantaa ystäväsi oloa. Ei sinun tarvitse tehdä sitä itse tai osata ohjata häntä oikeaan paikkaan. Sinun tehtäväsi on olla ystävän rinnalla sellaisena kuin hän on. Jos hänen olemuksensa alkaa olla sinulle liikaa, sinä vaihdat maisemaa. Mieti, että jotkut ovat masentuneita koko ikänsä, eivät parane koskaan eivätkä millään.
Sanon kärjistetysti näin, koska ap on niin vahvasti toisella linjalla. Oikeastihan suurin osa toipuu, joko hoidolla tai ilman.
Noin voi tehdä teoriassa mutta ainakin minä olen sen verran vajavainen ihminen että minulla tuli raja vastaan jo silkan hädän vuoksi. En vieläkään halua, että ystäväni haaskaa ainutkertaista elämäänsä maahan kaatuneen maidon perään itkemiseen. Mennyt on mennyttä.
Ehkä kaikissa ihmissuhteissa tulee jossain vaiheessa kohta, jossa pitää selvittää jatketaanko yhteistä matkaa vaiko lähdetäänkö eri teille? Tässä kävi näin. Mitään muuta en olisi toivonut kuin selkokielistä syyn kertomista. Nythän minä olen epätietoisuuden vallassa ja en tiedä mitä tein pohjimmiltaan väärin. Jos tietäisin vikani niin sitten voisin myös kehittyä ihmisenä. Syyn kertominen olisi viimeinen palvelus entiselle ystävälle.
Ero on ero, suhteesta kuin suhteesta. Aina ei syytä saa selville, parisuhde-eroissakaan. Pääsit raskaasta taakasta etoon, ole tyytyväinen ja jatka elämääsi. Entinen ystäväsi pärjää kyllä ilman sinuakin.
Kenenkään masennus ei johdu siitä, ettei ole saanut tarpeeksi söpöjä postikortteja ja voileipiä tuotuna sänkyyn. Sellaisilla se ei parane myöskään.
Masentuneella ihmisellä ei ole voimia. Ei ole energiaa näytellä kiitollista ja parantuvaa toisen edessä.
Tuntuu oikeasti lähinnä rasittavalta kettuilulta ne kivat pienet piristämisyritykset. Kun pitäisi jaksaa tekohymyillä ja näytellä ilahtunutta, ettei toinen loukkaannu.
Minustakin tuo "vähäinen masentumisen syy" kuulostaa todella vastenmieliseltä.
Ihmiset joilla ei ole koskaan ollut masennusta, ei ole oikeaa ymmärrystä siitä SAIRAUDESTA.
Masennus on monimutkaisempi asia mitä kuvittelette.
Ymmärrän hyvin ystävääsi ja hän teki ihan oikein, mokomakin lääketeollisuuden mainosmies!
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minä sain purra hammasta usein hänen kanssaan koska hän suhtautui välillä todella ilkeästi minun vilpittömään haluuni ilahduttaa häntä. Tuntui siltä ettei mikään riittänyt tai kelvannut. Hän alkoi myös suhtautumaan negatiivisesti minuun ja elämääni. Ajattelin sen hellittävän kunhan hän pääsee hoitoon. Ajattelin negatiivisuuden olevan osa sairautta eikä hänen perusluonnettaan koska hän ei ollut aiemmin ilkeä.