Lue keskustelun säännöt.
Ota kiusattu lapsi ainakin väliaikaisesti kotiopetukseen!! Älä välitä paskaakaan niistä "kiusaajat voittaa"-puheista.
10.03.2017 |
Lastani kiusattiin koulussa alakoulussa ja sama jatkui yläkoulussa. Kouluun oltiin yhteydessä useita, useita kertoja. Kiusaaminen ei vaan loppunut. Kiusaaminen oli lähinnä henkistä. Loppujen lopuksi lapseni mieliala muuttui alavireiseksi, eikä halunnut enää lähteä kouluun, mikään ei kiinnostanut ja ahdistui kouluun lähdöstä. Ilmoitin kouluun, että huolehdin itse lapsen opetuksesta niin pitkään, että nuori haluaa palata kouluun. Koulu ehdotti taas jälleen kerran palaveria kiusaamisen ehkäisyksi joissa kiusaajat oli lapseni kanssa saman pöydän ääressä (ja mitkä oli aivan JÄRJETTÖMÄN ahdistavia tilanteita jo valmiiksi ahdistuneelle nuorelle!) mutta päätin että nyt riittää palaverit. Kyse oli nuoren terveydestä ja tulevaisuudesta ja päätin olla kuuntelematta sitä nythän kiusaajat voittaa -paskaa. Minua ei kiinnostanut kuka voittaa, vaan mikä on parasta minun lapselleni. Päätin ettei ole minun tehtäväni kasvattaa niitä paskiaisia koulussa jotka kiusasivat oman lapseni kustannuksella.
Lapseni on ihan fiksu, usein minua fiksumpi mitä koulutehtäviin tuli ja kokeista tuli hyviä numeroita. Nuori oli poissa koulusta neljä viikkoa. Kiusaaminen alkoi kuitenkin melkein heti kun hän palasi kouluun. Otin lapsen taas kotiopetukseen ja ilmoitin, että lapsi vaihtaa koulua. Päätös oli raskas, sillä lapsella oli kuitenkin lähikoulussa muutama, matkakulutkin toiseen kouluun tuli meidän maksettaviksi. Lapsi itse ei halunnut koulun vaihtoa ja oli tosi peloissaan, mutta sanoin että takaisin lähikouluun vaihto onnistuu varmasti, jos uusi koulu on pahempi ja painotin, että hän saa nyt uuden mahdollisuuden. Pelkäsin kuollakseni itsekin ja mietin miten lapseni kestää ahdistuksen joka liittyi pelkoihin että tilanne vain pahenee uudessa koulussa. Kuitenkin taas jätin kuuntelematta, että ei koulunvaihto auta, todennäköisesti sielläkin aletaan kiusaamaan kun kiusatun leima seuraa somen mukana jne. Mutta mun mielestä se riippui täysin siitä millainen se uusi luokka onko. Lapsi pääsi (ilmeisesti uuden koulun tietoisesti valitsemalle) luokalle, jossa oli jo valmiiksi loistava luokkahenki ja hänet otettiin mukaan ryhmään tosi nopeasti ja kaikki pelot haihtuivat.
Kirjoitan tämän nyt tänne, sillä asia tuli pitkästä aikaa puheeksi lapseni kanssa, joka on nyt lukiossa. Lapseni kiitti, että tein hänen puolestaan koulun vaihtopäätöksen vaikka hän kapinoi todella rankasti sitä vastaan. Mietimme, miten hänen elämänsä on parantunut, elämään tullut hohtoa, iloa, uusia kavereita, joten olen onnellinen että uskalsin tehdä vaikeita päätöksiä. Ja loppujen lopuksi, pahin mitä olisi voinut tapahtua oli se, että lapsi olisi palannut siihen samaan mistä lähti. Olisin ollut valmis menemään vieläkin pidemmälle ja muuttamaan paikkakuntaa, joka olisi ollut myös hankala päätös sillä kahdella muulla lapsella kaikki oli hyvin tällä paikkakunnalla. Suunnittelimme jopa miehen kanssa, että muutamme erillemme ja mies olisi jäänyt kahden muun lapsen kanssa vanhaan kotiin.
Mutta kaikki te joiden lapsia kiusataan, muistakaa että te olette vastuussa viime kädessä heidän hyvinvoinnistaan, joten älkää pelätkö tehdä vaikeita ratkaisuja!!!!
Kommentit (47)
Hienoa, että teillä tehtiin näin ja se tuotti toivotun lopputuloksen.
Silti kapinoin tätä "kiusattu väistää" -mentaliteettia vastaan. Eli kiusattu ja hänen perheensä joutuvat vääntymään mutkalle kaikenlaisten järjestelyittensä takia.
Mutta kiusaamisilmiö on tietysti niin monitahoinen ja vaikea. En kuuluu siihen kuoroon, jotka vaativat kiusaajien lynkkaamista torilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen valmis menemään niin pitkälle että teen kiusaajista lastensuojelu- ja rikosilmoituksen. Siis siinä vaiheessa kun kaikki muut keinot on käytetty.
Oli ilo lukea vanhemmasta joka taistelee viimeiseen asti lapsensa puolesta! Liikaa on niitä esimerkkejä että lasta ei oteta tosissaan tai asioita ei viedä riittävän pitkälle vaan luovutetaan. Sitten vanhemmat kitisee että lastani kiusattiin vuosia eikä mikään auttanut. En tajua miten vanhemmat antavat lastensa kärsiä tekemättä mitään esim. ottamalla hänet kotiopetukseen tai vaihtamalla koulua.
En kestä näitä jälkeenpäin märiseviä vanhempia jotka eivät ota todellista vastuuta ja yritä tehdä kaikkensa lapsen puolesta.
Ei se kotiopetus nyt tuosta noin vaan onnistu, eivät kaikki vanhemmat ole työttömiä. Ja toinen koulu voi olla sadan kilometrin päässä.
On se kyllä kumma juttu että kiusaamista ei pystytä lopettamaan.
En hyväksy kyllä yhtään, että kiusattu joutuu pakenemaan ja vaihtamaan eri ympäristöön. Kun sen kuuluisi mennä niin että kiusaava porukka hajotetaan armotta ja hajautetaan kunnolla. Siinähän kiusaaja yksin miettis uudessa paikassa mitä ne kaverit muualla tekee.
Olen entinen koulukiusattu. ja vihaksi pistää vieläkin.
Sitten kun oma lapsi menee kouluun, niin voi olla turkasen varma, että jos kiusaamista esiintyy, ja sille levitellään vaan käsiä, niin täältä nousee sellanen matami, että se on oksat pois, ja sen jälkeen pidän kyllä huolen ettei kellään ole kivaa, ennenkuin kiusaaminen on loppu. Pidän kyllä tiukasti huolen siitäkin, että oma lapsi ei tule osallistumaan kiusaamiseen. Täysi 0 toleranssi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kotiopetus nyt tuosta noin vaan onnistu, eivät kaikki vanhemmat ole työttömiä. Ja toinen koulu voi olla sadan kilometrin päässä.
Ei vanhemman tarvitse olla työtön. Mikään ei pakota lasta opiskelemaan päivällä. Hän voi vaikka harrastaa silloin ja opiskella omatoimisesti, illalla sitten kotiopetusta. Jos lapsi on fiksu, hän saattaa jopa oppia paremmin itsekseen ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se kotiopetus nyt tuosta noin vaan onnistu, eivät kaikki vanhemmat ole työttömiä. Ja toinen koulu voi olla sadan kilometrin päässä.
Yläkouluikäinen pärjää itsekseenkin varmaan kotona. Opetusta ei tarvitse järjestää tiettyyn kellonaikaan. On myös olemassa (maksullinen) kotikoulu, jossa vanhempien ei itse tarvitse osata opettaa. Jos joku sitten vaikka alakoululaisen vanhempi jää pois työstä tuon takia, minusta hänelle pitäisi järjestää ennemmin liputuspäivä kuin haukkua luuseriksi ja työttömäksi. Kyllä joillekin se lapsi on siltikin tärkeämpi kuin työ. Minusta juuri tätä varten yhteiskunnassa pitää olla turvaverkot eli perheelle taataan jonkinlainen toimeentulo.
Mä myös mietin, että usein vain märehditään että koulu ei tee mitään (=saa tuloksia). Viime kädessä se on kyllä vanhemmat jotka niitä suuria muutoksia tekee. Kyllähän se niin on, ettei koululla ole kauheasti valtaa, mutta vanhemmat pitävät koulua jonkinlaisena suktoriteettinä (jollainen se olikin heidän nuoruudessaan) eikä uskalla asettua koulua vastaan. Etenkin alakoululaisista kiusaajista voisin tehdä lastensuojeluilmoituksen, heillä ei voi olla kaikki hyvin, mutta siihenkin ihmisillä on kauhea kynnys. Ei kyllä yläkoululaisillakaan kiusaajilla voi olla kaikki pään sisällä kunnossa.
Itse olen seurannut läheltä tilannetta, jossa kiusaajat käänsivät tilanteen toisin päin ja tällaisessa kuuluisassa palaverissa ja sanoivat kaikki yhdessä että kiusattu on kyllä itse haukkunut heitä esim. idiootiksi jne. Kysyttäessä kiusattu poika myönsi sen ja näin tuli sitten kiusatustakin kiusaaja. Kiusattu ei vaan kertonut, että on saattanut ihan muutaman kerran jupista ne sanat kun on hakenut reppuaan roskakorista tai yrittänyt saada pipoaan kun kiusaajat ovat sitä heitelleet. Hän ei saanut sitä sanottua, sillä pinnisteli joka hetken siinä palaverissa kyyneliä vastaan ja itkuhan vasta olisi saanut kiusaajat riemastumaan! Kun tämä selvisi sitten seuraavassa palaverissä, niin kiusaajat alkoivat yhdessä puhumaan, että kyllä se kiusattu on käyttäytynyt niin uhkaavasti että usein pelkäävät sitä ja usein ärsyttää heitä ja siksi heillä menee välillä pinna jneJa ihan täyttä paskaa. Kiusattu luovutti, eikä nähnyt mitään valoa tunnelissa ja yritti vain sinnitellä päivästä toiseen ja vältellä kiusaajia, mikä oli vaikeaa kun olivat samoilla tunneilla. Mutta kiusaajat ON kusipäitä, ja helvetin uskottavia sellaisia että naruttavat helposti aikuisia. Jopa tämän kiusatun äiti alkoi miettimään, että jos se lapsi kuitenkin itse sen jotenkin aiheuttaa. Vieläkin verenpaine nousee kun ajattelen sitä. Kiusattu muuten nyt liki kolmekymppinen ja kärsii jatkuvista mielenterveysongelmista. En halua syyllistää vanhempia, mutta olisikohan tuollaiset isommat ratkaisut olleet tarpeen tyhjien palaverien sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylä-asteella on kaikenmaailman räkänokat ja käytöshäiriöiset, mutta kuten ap kirjoittaa hyviäkin luokkia ja opettajia vielä on, onneksi. Nämä kiusantekijät yleensä onneksi karsiutuu ja tippuu kelkasta ennen lukiota, jolloin kiusatuilla helpottaa ja pääsevät elämään rauhassa. Hienoa, että jaksoit taistella lapsesi puolesta ja hänen terveytensä eteen!
Uskon, että teille koittaa molemmille parempi elämä, kun peruskoulun viimeiset tomut on saatu jaloista pois. "Voittaja" ei tule olemaan tässäkään tapauksessa kiusaaja, vaikka lapselliset ihmiset sellaisia ohjeita teille antoivat, vaan kuten kirjoitit lapsesi voi jo nyt paremmin. Se on sellainen olotila, mitä kiusaajat eivät tule kokemaan ja päätyvät aina uudelleen hankaluuksiin.
Hyvällä tuella ja rakkaudella lapsestasi tulee vielä eheä. Huolehtisin, että lapsesi pääsee käsittelemään näitä kiusaamisesta aiheutuneita ikäviä tunteita jossakin, ettei minkäänlaisia väärinkäsityksiä pääse syntymään minäkuvaan. Kukaan ei saa määritellä toisen olemista ja elintilaa.
t. Entinen kiusattu ja terapiat läpikäynyt
Hienosti toimittu.
Kiusatulle pahinta on se, ettei näe ulospääsyä tilanteesta, ei ole valoa tunnelin päässä. Edes se mahdollisuus, että lapsi tietää halutessaan voivan vaihtaa koulua, helpottaa jo hieman tilannetta vaikka se ei tippaakaan vähennä kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että teillä tuo toimi. Meillä ei toiminut. Lasta alettiin uudessakin koulussa kiusaamaan. Hän sairastui masennukseen, ja koulunkäynti jäi kesken.
On hyvä, että ollaan päättäväisiä. Mutta toivoisin sitä viisautta, että omia valintoja ei glorifioitaisi ainoina oikeina, kuten ap nyt tekee. Ja vielä siinä sävyssä, että "jos ette toimi kuten minä, ette rakasta lastanne".
Pääasia, että lasta ei jätetä yksin ja häntä kunnellaan ja hänen puolestaan toimitaan. Joissakin tapauksissa koulun vaihtaminen toimii, mutta ei se mikään aina toimiva patenttiratkaisu ole. Joskus taas kiusaamiseen pystytään vaikuttamaan koulun kanssa toimimalla ja ääritilanteessa rikosilmoituskin voi olla hyvä.
Jos siellä uudessa koulussakin kiusataan, pettymys voi olla ihan musertava. Minä en kelpaa, olen ikuisesti kiusattu. Näin kävi minun teinilleni.
Kyllä mäkin ajattelisin, että se voittaja on se kiusattu joka sai elämänsä takasin. Kiusaaja ei voi koskaan olla voittaja, sillä hänen päässään on jotain vikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös näihin kiusaamisten selvittelyihin saatu joskus vipinää, kun otettiin yhteyttä poliisiin ja olisiko sitten koulusta tehty rikosilmoitus? Ihan jo tämän pelkokin sai monet koulut terästäytymään. Yhtä lailla voisi auttaa, että koko kiusaajajengistä tehtäisiin joko lastensuojelu- tai rikosilmoitus. Tiedän lapseni koulusta tapauksen, jossa tytöt systemaattisesti jättivät yhden tytön koko luokkansa ulkopuolelle ja asiasta nousi haloo, kun tyttö yläkoulussa laitettiin toiveiden vastaisesti kiusaajien kanssa samalle luokalle ja tyttö sai vaihtaa luokkaa. Kyllä sitten olivat suru puserossa kiusaajatyttöjen vanhemmat, kun asia nousi päivänvaloon. Sitä en tiedä, oppivatko kiusaajatytöt mitään tästä äitiensä voivottelusta ja nyyhkimisestä. Ehkä silkka suuttuminen olisi ollut tehokkaampaa. Ja päällisin puolin olivat nämä kiusaajat ihan tavallisen, kivan oloisia, mutta ilmeisesti ryhmässä pääsee tapahtumaan mitä vaan, jos ei joku aikuinen oikeasti ärähdä (alakoulun opettaja ei kuulemma tehnyt mitään). Mutta luokan vaihtaminen kuulemma todella kannatti :)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että teillä tuo toimi. Meillä ei toiminut. Lasta alettiin uudessakin koulussa kiusaamaan. Hän sairastui masennukseen, ja koulunkäynti jäi kesken.
On hyvä, että ollaan päättäväisiä. Mutta toivoisin sitä viisautta, että omia valintoja ei glorifioitaisi ainoina oikeina, kuten ap nyt tekee. Ja vielä siinä sävyssä, että "jos ette toimi kuten minä, ette rakasta lastanne".
Pääasia, että lasta ei jätetä yksin ja häntä kunnellaan ja hänen puolestaan toimitaan. Joissakin tapauksissa koulun vaihtaminen toimii, mutta ei se mikään aina toimiva patenttiratkaisu ole. Joskus taas kiusaamiseen pystytään vaikuttamaan koulun kanssa toimimalla ja ääritilanteessa rikosilmoituskin voi olla hyvä.
Jos siellä uudessa koulussakin kiusataan, pettymys voi olla ihan musertava. Minä en kelpaa, olen ikuisesti kiusattu. Näin kävi minun teinilleni.
Olisiko siis parempi vaihtoehto ollut jättää katsomatta, auttaako koulun vaihto? Otitko kotiopetukseen kun uudessakin koulussa alettiin kiusaamaan vai kertoiko lapsi edes kiusaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ihanalta vanhemmalta. Lapsesi varmasti arvostaa tuota mitä teit. Itse anelin, että saisin vaihtaa koulua, en saanut, sillä äitini mielestä muihin oli liian pitkä matka (pieni kaupunki, jonka läpi tein miutenkin paljon lenkkejä), eikä pakeneminen auta. Minun tuli vain olla välittämättä kiusaajista, enkä saanut näyttää heille, että minuun sattuu.
Noh, nykyään aina kun on vähänkään ahdistava tilanne, menen lukkoon ja olen paniikissa ja itku kurkussa, en osaa tehdä muuta kuin hymyillä ja valehdella, että kaikki on kunnossa.
Sinun tapasi on varmasti parempi ja lapsi saa terveen mallin. Asiat ratkeavat, eikä kiusaamista tarvitse sietää. Kaikkea hyvää teille.
Ymmärrän sinua.
Toisaalta et mahda niille menneille mitään. Sinä mahdat tälle hetkille paljon. Voit opetella uudelleen uuden tavan reagoida. Ihan samalla lailla kuin aapee teki vaikeita äätöksiä ja ratkaisuja nyt. Sinäkin voit tehdä NYT.
On kenties helpomman tuntuista jäädä sinne paniikkeihin ja luulla ettei niille mahda mitään. ... mutta kyllä niille mahtaa. Pikku hiljaa. Aloita sinä hommasi nyt. Ota aapeestä mallia tähän tilanteeseesi. Ole se suojeleva aikuinen nyt itsellesi. Vaatii töitä ja kyllä sinä pystyt.
Miksi katuisit tai katsoisit taaksesi?
Katuminen on energian tuhlaamista;
sille ei voi rakentaa, siinä voi vain piehtaroida.
-Katherine Mansfield
Minua kosketti ja kolahti itseäni tuo runo. Piehtarointi on minulle tuttua. Ja toisinaan näen sen aika surullisen koomisenakin. Energiaahan se sitoo. Minun energiaani...ei muiden. Tutustuin sitten myös tuon kirjoittajan historiaan. Vahva nainen, joka meni eteenpäin. Hänestä tuli jollain lailla esikuva.
Aloita tilaamalla "Positiivarit"-sivustolta itsellesi sähköpostiin aamun ajatus. Hyvää päivää.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teillä tehtiin näin ja se tuotti toivotun lopputuloksen.
Silti kapinoin tätä "kiusattu väistää" -mentaliteettia vastaan. Eli kiusattu ja hänen perheensä joutuvat vääntymään mutkalle kaikenlaisten järjestelyittensä takia.
Mutta kiusaamisilmiö on tietysti niin monitahoinen ja vaikea. En kuuluu siihen kuoroon, jotka vaativat kiusaajien lynkkaamista torilla.
Kiusaajat ja heidän vanhempansa saisi lynkata torilla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että teillä tuo toimi. Meillä ei toiminut. Lasta alettiin uudessakin koulussa kiusaamaan. Hän sairastui masennukseen, ja koulunkäynti jäi kesken.
On hyvä, että ollaan päättäväisiä. Mutta toivoisin sitä viisautta, että omia valintoja ei glorifioitaisi ainoina oikeina, kuten ap nyt tekee. Ja vielä siinä sävyssä, että "jos ette toimi kuten minä, ette rakasta lastanne".
Pääasia, että lasta ei jätetä yksin ja häntä kunnellaan ja hänen puolestaan toimitaan. Joissakin tapauksissa koulun vaihtaminen toimii, mutta ei se mikään aina toimiva patenttiratkaisu ole. Joskus taas kiusaamiseen pystytään vaikuttamaan koulun kanssa toimimalla ja ääritilanteessa rikosilmoituskin voi olla hyvä.
Jos siellä uudessa koulussakin kiusataan, pettymys voi olla ihan musertava. Minä en kelpaa, olen ikuisesti kiusattu. Näin kävi minun teinilleni.
Lopeta tuo surkuttelu. Mönkään meni tuo, mutta uusia tilanteita tulee. Kai olet laittanut teinisi tai onko jo aikuinen- Psykologin juttusille? Olisi aika laittaa, että hän saa itsetuntonsa ja pääsee kasvamaan.
Tsemppiä ja pää pois surkuttelusta. Koeta nähdä laajemmin...mitä voi oppia. Jos on oikein huonosti, niin voisiko nousta ja näyttää? Ole tukena älä surkuttelun kuningattarena.
Noi jutut vievät aikaa ja ovat raskaita, mutta usko ja teot parempaan vievät parempaan. Aina voi aloittaa alusta. Joka hetki. Aloittaa luomaan parempaa pikku hiljaa...siinä voisi olla tavoite.
Yhtään en kiusaajia empatiseeraa. Pidän heitä surkimuksina ja raukkiksina....Paskakasoina...näyttävät ulospäin sitten miltä vai, mutta paskaa on paljon sisällään.
Sinä ja lapsesi selviätte. Aina ja ikuisesti syrjitty...ei se ole totta. Opettele uusi totuus. Millaisen totuuden haluat toteuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Eikös näihin kiusaamisten selvittelyihin saatu joskus vipinää, kun otettiin yhteyttä poliisiin ja olisiko sitten koulusta tehty rikosilmoitus? Ihan jo tämän pelkokin sai monet koulut terästäytymään. Yhtä lailla voisi auttaa, että koko kiusaajajengistä tehtäisiin joko lastensuojelu- tai rikosilmoitus. Tiedän lapseni koulusta tapauksen, jossa tytöt systemaattisesti jättivät yhden tytön koko luokkansa ulkopuolelle ja asiasta nousi haloo, kun tyttö yläkoulussa laitettiin toiveiden vastaisesti kiusaajien kanssa samalle luokalle ja tyttö sai vaihtaa luokkaa. Kyllä sitten olivat suru puserossa kiusaajatyttöjen vanhemmat, kun asia nousi päivänvaloon. Sitä en tiedä, oppivatko kiusaajatytöt mitään tästä äitiensä voivottelusta ja nyyhkimisestä. Ehkä silkka suuttuminen olisi ollut tehokkaampaa. Ja päällisin puolin olivat nämä kiusaajat ihan tavallisen, kivan oloisia, mutta ilmeisesti ryhmässä pääsee tapahtumaan mitä vaan, jos ei joku aikuinen oikeasti ärähdä (alakoulun opettaja ei kuulemma tehnyt mitään). Mutta luokan vaihtaminen kuulemma todella kannatti :)
Itsekin kannatan rikosilmoitusta, jos aihetta on. pahoinpitely on pahoinpitely, vaikka koulun pihalla tapahtuisikin. Mutta mitä tehdä näihin ulkopuolelle jättämisiin? Emmehän kuitenkaan voi pakottaa ihmisiä olemaan kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että teillä tuo toimi. Meillä ei toiminut. Lasta alettiin uudessakin koulussa kiusaamaan. Hän sairastui masennukseen, ja koulunkäynti jäi kesken.
On hyvä, että ollaan päättäväisiä. Mutta toivoisin sitä viisautta, että omia valintoja ei glorifioitaisi ainoina oikeina, kuten ap nyt tekee. Ja vielä siinä sävyssä, että "jos ette toimi kuten minä, ette rakasta lastanne".
Pääasia, että lasta ei jätetä yksin ja häntä kunnellaan ja hänen puolestaan toimitaan. Joissakin tapauksissa koulun vaihtaminen toimii, mutta ei se mikään aina toimiva patenttiratkaisu ole. Joskus taas kiusaamiseen pystytään vaikuttamaan koulun kanssa toimimalla ja ääritilanteessa rikosilmoituskin voi olla hyvä.
Jos siellä uudessa koulussakin kiusataan, pettymys voi olla ihan musertava. Minä en kelpaa, olen ikuisesti kiusattu. Näin kävi minun teinilleni.
Todellä ikävää kuulla. Ei ap mielestäni glorifioinut ainoana oikeana tapana hänen perheensä valintaa. Mielestäni se oli enemmän kannustus toimimaan toimimatonta syysteemiä vastaan. Kaikki keinot oman lapsensa suojelemiseksi pitää käyttää, jos koulu ei kykene lain määräämiä velvollisuuksiaan täyttämään. Rikosilmoitus ei pitäisi olla mikään "ääritilanne", vaan se pitäisi tehdä entistä herkemmin. Mikään ei ole arvokkaampaa kuin lapsen terveys ja se on mielestäni ääritilanne, jos lapsi kiusaamisen seurauksena masentuu tai puhumattakaan joutuu jättämään koulunkäynnin kesken. Ei sellaista pidä hyväksyä koskaan.
Kiusaamisessa on kaikista pahin juttu se, että se romahduttaa omanarvontunteen. Kun esim. koulu ja ympäristö vaihtuu pitäisi lapsen mennä itsevarmana tutustumaan uusiin kavereihin eikä miettiä enää taakse jäänyttä elämää. Näin kiusaaminen ei seuraa perässä. Tiedän, että on helpommin sanottu kuin tehty. Näissä siitymisissä toisinaan aikuiset ovat saattaneet pilata sen kertomalla lapsensa kiusatuksi tulemisesta muille ja sitten se tieto leviää. Ja paapovat liikaa tilannetta stressamalla tahattomastikin lasta. Siksi lapsi joutuu herkästi uudelleen kiusatuksi, koska porukka kokee hänet "erilaisena" tai saavan "erilaista" kohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teillä tehtiin näin ja se tuotti toivotun lopputuloksen.
Silti kapinoin tätä "kiusattu väistää" -mentaliteettia vastaan. Eli kiusattu ja hänen perheensä joutuvat vääntymään mutkalle kaikenlaisten järjestelyittensä takia.
Mutta kiusaamisilmiö on tietysti niin monitahoinen ja vaikea. En kuuluu siihen kuoroon, jotka vaativat kiusaajien lynkkaamista torilla.
Kiusaajat ja heidän vanhempansa saisi lynkata torilla.
Ja naapurit, sillä "lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä", joten syytä on heissäkin.
Tällä tavalla saataisiin myös kasvatettua yhteisöllisyyttä, jos koko naapurustoa rangaistaisiin jäsenensä törttöilystä.
Vaikutat ihanalta vanhemmalta. Lapsesi varmasti arvostaa tuota mitä teit. Itse anelin, että saisin vaihtaa koulua, en saanut, sillä äitini mielestä muihin oli liian pitkä matka (pieni kaupunki, jonka läpi tein miutenkin paljon lenkkejä), eikä pakeneminen auta. Minun tuli vain olla välittämättä kiusaajista, enkä saanut näyttää heille, että minuun sattuu.
Noh, nykyään aina kun on vähänkään ahdistava tilanne, menen lukkoon ja olen paniikissa ja itku kurkussa, en osaa tehdä muuta kuin hymyillä ja valehdella, että kaikki on kunnossa.
Sinun tapasi on varmasti parempi ja lapsi saa terveen mallin. Asiat ratkeavat, eikä kiusaamista tarvitse sietää. Kaikkea hyvää teille.