Haluaisitteko elää Kiinteistö-Kaisan menestyvää, hyväitsetuntoista luksuselämää?

Juu, haluaisin :)

Viikonloppuna kylpylään. Eikö kiinteistönvälittäjä teekään näyttöjä viikonloppuisin?!

Entäs matkustelu? Viikonlopuksi hienoon hotelliin Roomaan? Se on mun mielestä luksusta.

Haluaisin. Tuohon "Viikonloppuna" -sanaan asti elänkin. Mutta mulla ei ole energiaa juosta merkkiliikkeissä eikä kylpylöissä. Varaa olisi, mutta en jaksa. 

En. Olen nuorempana reissannut tarpeeksi eikä luksus sinällään iske, luksusta on kaunis luonto. Ja tuosta itsetunnosta en ole varma. Monet kovettavat ulkokuorta mutta ovat heiveröisiä sisältä. Kaisakin elänyt pitkään väkivaltaisessa suhteessa, itsetunnoltaan hyvä ihminen ei sellaiseen suostuisi.

Luksuselämä olisi ihan kivaa joo, mutten haluis tehdä töitä.

Taitaa olla vähissä ne illat ja viikonloput kun oikeasti on aikaa lähteä ravintolaan istumaan tai hurauttaa Roomaan. Äitiyslomakin jäi pitämättä.

Eli en. Mikään rahamäärä tai saatanallisen kaunis huivi ei korvaa kaikkea menetettyä vapaa-aikaa.

Ihminen ei kovin montaa laukkua tai huivia tarvitse. Omassa kaapissani roikkuu esimerkiksi useita huiveja, joita ei ole edes käytetty. En edes ymmärrä, miksi niitä säilön.

Laukut? Hö. Pari-kolme eri tilanteisiin tarkoitettua riittää.

Ravintolaruoka? On syöty riittämiin ja usein olisin ravintolan sijasta istunut omassa ruokapöydässä ruokailemassa perheeni kanssa.

Matkustellut olen parikymppisestä asti lomillani ja myöhemmin työn vuoksi. Mitään en nykyään inhoa niin paljon kuin lentokentillä notkumista.

Itselleni luksusta on se, että saan olla rauhassa perheeni ja ystävieni kanssa.

Kiitos ei, elän mieluummin omaa hyväitsetuntoista elämääni itselleni enkä todistele "menestystäni" tai itsetuntoani lehtien palstoilla muulle Suomelle.

En kaipaa sellaista "luksuselämää" mitä Kaisa viettää. En välitä merkkivaatteista muutenkaan eikä mulla ole yhtään huivia, en ole tajunnut tarvitsevani sellaista. Tykkään olla kotona, matkustelu stressaa mua. Välillä on kiva käydä ulkomailla mutta niitäkin reissuja mielelläni suunnittelen kuukausia etukäteen, en välitä ex tempore matkoista Roomaan, ainakaan jatkuvalla syötöllä. Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Kaisa pitkästyisi varmaan kuoliaaksi jos eläisi mun elämää ja mulle Kaisan elämä on liian aktiivista.

Tunsin pintapuolisesti tämän Kaisa Haverisen 80-luvulla, kun isosiskoni pyöri samoissa kaveriporukoissa. Sen pohjalta, mitä tiedän hänen elämästään tuolloin, en todellakaan haluaisi itselleni sitä. Ns. hyvä itsetuntonsakin on oman käsitykseni mukaan vain opeteltu kuori, jolla joutui suojaamaan itseään. Luulen että hän nyt piiskaa itseään menestymään, koska alitajuisesti pelkää putoavansa takaisin siihen lapsuusaikojensa turvattomuuteen.