ADD-diagnosoidut, miten olette selvinneet opinnoista, työelämästä ja elämästä ylipäätään?

AP, ainakin mä kerroin rehellisesti mua haastatelleille, että olen keskeyttänyt aiemmat opinnot ennen kuin sain ADD- diagnoosin ja elämän paremmalle mallille. Tälle alalle ei tosin ollut psykologisia testejä, eikä ehkä kauheen tiukat kriteerit sisäänpääsyyn muutenkaan. Luulisin kuitenkin, että alalla kuin alalla kannattaa olla rehellinen. Ainakin vähennät sillä omaa henkistä kuormaa siitä, että sun pitäisi opintojen aikana piilotella todellista itseäsi.

Toivottavasti löydät vertaistukea tuosta ryhmästä. Tsemppiä myös hakuun ja opiskeluun!

T.25

Vierailija kirjoitti:

AP, ainakin mä kerroin rehellisesti mua haastatelleille, että olen keskeyttänyt aiemmat opinnot ennen kuin sain ADD- diagnoosin ja elämän paremmalle mallille. Tälle alalle ei tosin ollut psykologisia testejä, eikä ehkä kauheen tiukat kriteerit sisäänpääsyyn muutenkaan. Luulisin kuitenkin, että alalla kuin alalla kannattaa olla rehellinen. Ainakin vähennät sillä omaa henkistä kuormaa siitä, että sun pitäisi opintojen aikana piilotella todellista itseäsi.

Toivottavasti löydät vertaistukea tuosta ryhmästä. Tsemppiä myös hakuun ja opiskeluun!

T.25

Kiitos! Hyvää jatkoa myös sinulle =) t.AP

Miten jos on ääniä eli joku skitsofrenia tai psykoosi ja syö dopamiinia vähentävää lääkettä eli antipsykoottia niin eikö noilla lääkkeillä ole muutenkin psykoosiriskiä kasvattava vaikutus? Adhd-lääkkeitä tarkoitan. Ihmettelen myös kun tämä sisäinen puhe tms, alkoi kun lopetin voxran, joka myös nosti dopamiinia O_o Ja psykiatrini ei tiedä mistään mitään eikä päästä tutkimuksiin ja ei edes tiedä äänistä koska ei vastaa puhelimeen niin aloitin itse ketipinorkuurin. Ja lievästi sanottuna offtopic sori mutten tiedä mihin kirjottaisin ja tarvitsisin apua.

Mulla epäiltiin jo lapsena add:tä vanhempien toimesta. Kuitenkin tyydyttiin vain jättämään luokalle, eikä asiaa tutkittu sen paremmin kun muutama psykologi käynti jossa todettiin et oon jäljessä oppimisesta.

Tuntuu et kaikki addt on pärjänny silti koulussa paremmin ja pärjäävät töissä ja ovat korkeammin koulutettuja.

Ite kävin peruskoulun jälkeen kymppiluokan jonka senkin kerkesin keskeyttää ja vaihtaa toiseen kouluun kun tuntu niin hankalalta, sit lähin opiskelemaan ammattia joka jäi kesken koska opiskelu tuntu liian raskaalta ja en enää kyennyt.

Seuraavan ammattikoulun pääsin läpi, mutta opiskelu kesti vuoden pitempään kun muilla ja kerkesin vaihtaa koulua kolme kertaa kun aina aattelin et vika on kai koulussa ja opettajissa kun en pysty enkä jaksa.

Sen jälkeen oon ollu lähes 3v työttömänä. Muutamia työyrityksiä mm keittiö ja siivousalalta mutta mulla meni kaikki energia aina työhön ja mistään ei tullut mitään. Kaikki harrastukset ja tekeminen ja kotitöiden hoito loppu ku en jaksanut. Tuli semmonen masennus tila joka poistui kun jäin taas työttömäksi. Tosin nuo työt ovat olleetkin ehkä vääriä koska nehän on just niitä mitkä mulla ei koskaan luonnistu kotonakaan, siivous ja ruuanlaitto.

Nyt haluaisin opiskelemaan, mutta en tiiä onko musta siihen ja pystynkö. Kaikista ahdistavin tilanne on kuitenkin aina se kun joutuu keskeyttämään opinnot ja stressaamaan et miten sitä nyt pärjää kun työelämäänkään ei kykene.

Mulla on muutama kiinnostuksenkohde, eläimet, taide, ja lasten ja nuorten auttaminen, mutta kaikkiin noihin liittyviin koulutuksiin keksin jotain estettä.

Oon sosiaalisesti ihan vammanen ja kummallinen ja miten pystysin huolehtimaan ja neuvomaan toisia kun en osaa itteenikään.

Eläinalla on tosi raskas koulutus ja pitäis mub mielestä opetella paljon muutakin, esim kasvit ja koneet en tajua niistä mitään ja inhoon niiden opiskelua joka näkyy siinä et mitään ei jää päähän enkä pääse jyvälle vaikka mulle kuin jankkais.

Taideala taas ei työllistä.