Miksi exä joka itse jätti...
...koskettelee, luo pitkiä katseita, tarjoaa apua ilman että pyydän, tekee tikusta asiaa, tuppaa samaan seurueeseen ja aina mahdollisimman lähelle. Kaverinsa vihjailevat että tyyppi tekisi mitä vaan puolestani. Kun pyysin pitämään normaalia etäisyyttä niin suuttui ja nyt sitten flirttailee ja osoittaa överisti huomiota yhelle hyvälle kaverilleni silmieni alla. Ollaan samaa lapsuudesta saakka kaveriporukkaa, ja haluisin vaan että saatas neutraali suhde toimimaan. Onko se ees mahollista?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemusta että huonohkon suhteen jälkeen vielä kaveruus onnistuisi?
Mulla oli teininä tollainen "suhde": seukattiin koko lukuvuosi, oli melkoista vuoristorataa (jätkä leikki juuri tuommoista kuumaa-kylmää-leikkiä). Sitten kesäloman alkaessa kundista ei enää kuulunut mitää. Ei ottanut yhteyttä, ei vastannut mun yhteydenottoihin.
Loppukesästä sain kiinni mesessä, ja siellä se sai sanottua ettei enää halua seurustella. Sanoin että okei, olin "jostain syystä" arvannutkin joten erotaan pois. Sitten heti koulun alettua alkoi tuollainen lähentely, tuijottelu, hiplaaminen... Ja uudestaanhan sitä sitten yhteen päädyttiin.
Ja yllätys yllätys, kevään koittaessa alkoi taas kylmä kyyti. Tällä kertaa en kovin kauan katsellut vaan sanoin itse, että nyt joko käytös muuttuu tai erotaan. Erottiin.
Ja taas syksyllä alkoi vonkaaminen, mutta silloin olin jo ehtinyt päästä yli ja ja aloinkin seurustella toisen pojan kanssa. Välit meni täysin, kuulin muualta miten kulki haukkumassa mua ympäri pitkin.
Nyt on kulunut vuosia, ja ihan hyvissä väleissä nykyään ollaan. Ilmeisesti sekin on nyt sitten päässyt yli siitä, mitä ikinä sillä olikaan mun kanssa meneillään. Mutta outo tyyppi, ihmettelen edelleen miten silloin aikoinaan sai mut niin koukutettua.
Vierailija kirjoitti:
En ois ikinään uskonut että ihan fiksusta tyypistä kuoriutuu tämmönen idari. Erottiin kun tuntu ettei hän ollu oikein innoissaan ja sitoutunu muhun minkä sitten sain puristettua ulos ja samalla hän jätti. Mutta oon monet itkut itkeny kun hän on eron jälkeen ollu niin hellän ja kiinnostuneen oloinen mutta sitten ei kuitenkaan oikeasti. Vaikea mennä eteenpäin ja päästä irti ja oon sen yrittäny hänelle selittää mutta ei suostu juttelee ja outoilu vaan jatkuu. Ap
Mikä pakko teidän on enää tuosta jutella? Erositte.
Nyt teette kumpikin oman työnne, että työstätte itsenne irti siitä vanhasta suhteestanne.
Kun olette tekemisissä toistenne kanssa, niin se vienee enemmän aikaa,
Sinun itsesi pitää nyt työstää oma sielu ja mieli pois vanhasta. Älä mieti sitä mitä se exä tekee tai miettii. Keskity siihen, että sinä itse saat oman elämäsi järjestykseen.
Ota etäisyyttä. Älä ole siinä seurassa, jos hän on läsnä, kun se kerran heilauttaa sinun mieltäsi ja sieluasi noin.
. Suojele itse itseäsi. Ei se exä sinua suojele. Hän elää omaa elämäänsä omalla laillaan.
Sinä olet hyvä juuri omana itsenäsi. Ei sinun tarvitse kytätä sen exän hommia. Pärjäät hienosti, kun päätät mennä omalla tavallasi.
Veikkaan, että tämän keskustelun taso on se pohjataso, jolta ponnistetaan. Aika kamalaa.
En nyt ihan ymmärrä että mikä tässä keskustelun tasossa on vikana? Oon varmaan sitten heikko kun entisen rakkaan liian lämmin käytös nostaa tunteet pintaan ja tekee toipumisesta tuskallista. En haluu luopuu koko ystäväpiiristä siksi että hän ei voi olla normaalisti.
Mutta viisaita sanoja kyllä tuossa 23 viestissä, minun se työ pitää tehdä. Kuvittelisi vaan että aiemmin itelle läheistä ihmistä haluais exäni auttaa. Eikä vaan tehä vaikeemmaksi.
Ite mietin aina liikaakin muiden tunteita ja omia tekojani niin se yllättää että kaikki ei oo samanlaisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että tämän keskustelun taso on se pohjataso, jolta ponnistetaan. Aika kamalaa.
Veikkaan, että joku on lukenut jostain uuden, hienolta kuulostavan fraasin ja tunkee sitä nyt sitten joka paikkaan, sopi tai ei.
Keskustelu on nähdäkseni ihan normaalia eron jälkeistä pohdintaa netin keskustelupalstalla. Jos jotain korkealentoisempaa haet, olet aika väärässä paikassa. Pitäisi tuo itsekin kyllä tajuta, mutta kaikki ei näköjään ymmärrä kontekstin vaikutusta tekstien sisältöön...
Ei onnistu tuollaisen tyypin kanssa. AP:lta puuttuu itsevarmuus ja kyky suojella itseänsä. Ja exä on itsekäs sika. Tuollaisessa tilanteessa kannattaa ottaa etäisyyttä koko kaveriporukkaan. Oikeat ystävät olisivat jo pistäneet exän kuriin toteamalla että mitä oikein yrität, kaikki kyllä huomaavat mitä teet jne.
Tiedän ettei ole kiva jäädä kaveripiiristä ulkopuolelle, mutta joskus pitää suojella itseänsä. Exä ei muuta käytöstään, hänelle tulet aina olemaan saalis, eräänlainen keräilyesine jota hän pitää omassa omistuksessaan. Ja koska itsekin olet epävarma, et tiedä mitä sanoisit tai tekisit, olet jo näyttänyt hänelle ettet pärjää.
Se ei ole häviäjä joka lähtee tilanteesta kävelemään, vaan se joka jää.
Kiitos ette usko miten tsempit lämmittää mieltä ja sain uutta puhtia selvitä tästä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ette usko miten tsempit lämmittää mieltä ja sain uutta puhtia selvitä tästä. Ap
Ymmärrän tilanteesi erittäin hyvin, tosi veemäistä käytöstä exältä. Mutta siitä on mahdollista päästä yli yhteisestä kaveripiiristä huolimatta. Älä sä ala uudestaan samaan ralliin, siitä ei mitään hyvää seuraa. Nokka pystyyn ja kohti uusia tuulia vaan!
T. tuo toinen saman kokenut ja selvinnyt
Tunnusta itsellesi tosiasiat: ei exä sinua jättänyt, vaan sinä ajoit hänet pois. Puristit hänestä tunnustuksen, etteivät hänen tunteensa ole riittävän suurta ilotulitusta, ja näin vieritit eron hänen syykseen. Sinusta tulee ihmisenä vahvempi ja menestyt paremmin tulevissa suhteissa, kun otat vastuun teoistasi ja opit niiden seurauksista etkä uskottele itsellesi olevasi uhri.
Mitä exään tulee, niin et voi vaatia häntä olemaan neutraali ystävä. Pidä etäisyyttä.
Joo no varmasti olin myös epävarma tytttöystävä sitä en kiistä. Mutta jos en olisi nostanut kissaa pöydälle niin olis helpon seksin takia pitänyt suhdetta yllä ties kuin kauan ilman tunteita. Vai miltä kuulostaa "suhde" jossa ei koskaan saa puhua ees tykkäämisestä ettei herraa ala ahdistaa. :( No opiksi otan tästä.
Yritän olla neutraalin ystävällinen ku on pakko kohdata ja muuten annan ajan kulua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tunnusta itsellesi tosiasiat: ei exä sinua jättänyt, vaan sinä ajoit hänet pois. Puristit hänestä tunnustuksen, etteivät hänen tunteensa ole riittävän suurta ilotulitusta, ja näin vieritit eron hänen syykseen. Sinusta tulee ihmisenä vahvempi ja menestyt paremmin tulevissa suhteissa, kun otat vastuun teoistasi ja opit niiden seurauksista etkä uskottele itsellesi olevasi uhri.
Mitä exään tulee, niin et voi vaatia häntä olemaan neutraali ystävä. Pidä etäisyyttä.
Typerää syyllistää jätettyä siitä, että toinen ei osaa tai halua päättää ollaanko vai eikö. On yhtä helvettiä olla suhteessa tuollaisen kylmä-kuuma, vedän lähelle - työnnän pois -tyypin kanssa. Se on henkistä väkivaltaa josta on parempi vain riuhtaista itsensä irti. Mä en onnistunut kuin vasta kolmannella kerralla, mutta ole sinä ap viisaampi.
Vierailija kirjoitti:
narsisti. haluaa että roikut että voi roikuttaa ja pitää orjana vähintään tunnetasolla. neutraali suhde ei tule tuommoisen kanssa onnistumaan.
kysymys => Miksi ihminen käyttäytyy näin?
AV:n vastaus => Selvä narsisti.
AV-logiikka! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
narsisti. haluaa että roikut että voi roikuttaa ja pitää orjana vähintään tunnetasolla. neutraali suhde ei tule tuommoisen kanssa onnistumaan.
kysymys => Miksi ihminen käyttäytyy näin?
AV:n vastaus => Selvä narsisti.
Ei ex ollut minusta narsistinen kun oltiin yhdessä. Tunteet ja kaikki niihin liittyvä oli ihan nounou, mutta muuten kaikki oli ihan melko hyvinkin. Mutta kun ne tunteet on läheisessä ihmissuhteessa melko olennainen asia. Sehän tässä on mua yllättänykkin nyt jälki käteen että miten tunteettomasti se minua nyt tuntuu härnäävän. Kun mitä enemmän yritän sanoo että mulla on vaikeeta ja vaikka se koskeminen tai muu häirii, niin se vaan keksii jotain muuta kuten kaverini kanssa flirttaamisen yhtäkkiä. Tyyliin että "ai suhun sattuu no pannaas vielä isompaa vaihdetta silmään."huokaus. Ja on se ennen meidän suhdetta kaverina ollu kiva ja mukava.
Ja mulla oli varmaan niin paljon enempi tunteita ku hällä niin ei kykene käsittämäön miltä musta tuntuu. Ihan no big deal vähän leikkiä vanhalla tutulla lelulla kun siltä tuntuu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä 24 ja ex 30. Jätti koska ei halumnut olla vakavassa suhteessa. Ap
Hyvänen aika.luulin että kyse 15-vuotiaista.
Ap, eksistä on normaalia hankkiutua kokonaan eroon. Minullakin on exän kanssa yhteisiä ystäviä, mutta emme me heitä yhtaikaa näe. Jos jonkun synttäreille kutsutaan kaikki, minä olen mennyt alkuillasta, ja kun exä tulee, lähden ja hän jatkaa loppuillan. Ja meillä on sentään yhteinen lapsikin.
Olet erityisen pihalla ja epävarma, jos exäsi saa sinut uskomaan kaikenlaista. Minulla on yksi todella hyvä ystävä, joka on sama samanlainen. Muuten tosi välkky, mutta exänsä vedätti häntä mennen tullen. Olen ajatellut, että ystävälläni on vähän aspergerpiirrettä siinä, ei oikein tajua ihmisiä ja ihmissuhdekuvioita.
Lyhyesti: ihmiset ei yleensä todellakaan anna eksiensä kosketella ja hankkia varaosia. Jos eksä ei muuten tajua pysyä poissa, ne poistetaan somesta, blokataan, ja sanotaan kavereille, että kertovat jos exä on tulossa, että itse osaa pysyä poissa. Yleensä normaalit ihmiset ei edes kutsu exiä samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemusta että huonohkon suhteen jälkeen vielä kaveruus onnistuisi?
On kokemusta monesta exästä.
Oikein mukavien kanssa on ehkä noin parin vuotta oltu ettei olla tekemisissä, ja paranneltu pahempia haavoja. Sitten on voitu vaihtaa joku ystävällinen sana. Ystävyyttä siitä ei enää voi tulla, sellaista jossa nähdään usein ja puhutaan kaikenlaista. Ei-vihamielisiin ja hyväntahtoisiin väleihin voi päästä.
Hankalien tyyppien kanssa ei edes sitä, he eivät anna anteeksi jos olen jättänyt. Ja jos ovat itse jättäneet, olisivat minua mielellään roikuttanut leluna, kunnes aina hetkeksi löytävät jonkun kiinnostavamman.
Älä ole lelu äläkä saatavilla. Unohda jo tuo tyyppi. Ei ollut sinulle.
Mutta jos kerran exät eivät yleensä halua olla toistensa kanssa tekemisissä niin miksi jotkut sitten toimii noin että vaikutetaan olevan yhä ihan lääpällään ja jopa tullaan iholle. Eikö heillekin omisi miellyttävämpää vaan voida unohtaa ja elää eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos kerran exät eivät yleensä halua olla toistensa kanssa tekemisissä niin miksi jotkut sitten toimii noin että vaikutetaan olevan yhä ihan lääpällään ja jopa tullaan iholle. Eikö heillekin omisi miellyttävämpää vaan voida unohtaa ja elää eteenpäin?
Siinä tapauksessa aitoja tunteita ei varmaan ole ollutkaan, eikä toisen näkeminen ja jopa testimielessä vonkaaminen tunnu oikein muulta kuin hauskalta ajanvietteeltä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos kerran exät eivät yleensä halua olla toistensa kanssa tekemisissä niin miksi jotkut sitten toimii noin että vaikutetaan olevan yhä ihan lääpällään ja jopa tullaan iholle. Eikö heillekin omisi miellyttävämpää vaan voida unohtaa ja elää eteenpäin?
Sanoithan että tunteet on olleet ihan nou nou aihe, joten hänelle se suhde lienee ollut enemmän friends with benefits tyyppinen. Joten ei kärsi särkyneestä sydämestä, eli ei tee tiukkaakaan olla sinua lähellä. Vain sinuun sattuu. Joten sinun pitää laittaa poikki ja säilyttää etäisyys. Hän ei sitä tietenkään tee, kun ei tarvii.
Näen kyllä, että yrität jotenkin päin sitä, että jos hän kuitenkin katuisi, ja olisikin tunteita.
Mutta ei.
Onko kellään kokemusta että huonohkon suhteen jälkeen vielä kaveruus onnistuisi?