Kehu anoppiasi!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihana anoppi! Boheemi taiteilija, jonka asenne elämään on, että kaikki onnistuu. Istutaan monesti tuntikausia anoppilan keittiössä juttelemassa punkun ja sillivoileipien voimin. Anopista sain itselleni sellaisen "äidin" jota olisin tarvinnut jo aiemmin. Jos erottaisiin miehen kanssa, niin en tiedä ikävöisinkö enemmän häntä vai anoppia. 😂

Punkkua ja ...silliä.🤔

Vierailija kirjoitti:

Huutaa aikuisille pojilleen. On kuulemma hottis ja ikää 75-vuotta. Kännäilee ja sammuu kesällä mökillä. Ei alkoholiongelmaa vaan nauttii shamppanjaa ja drinkkejä. Huuti miehelleen kun mies joutui eturauhasleikkaukseen. Ongelma oli, että "jos mies ei pysty seksiin".

Puhui kahvipöydässä siitä kun mökillä oli nähnyt alastomia miehiä ja kertoi siinä sitten elinten koot.

Osaa kuulemma saksaa hyvin vaikka on lukenut sitä koulussa 1 vuoden 60 vuotta sitten.

Shopia Lorenin näköinen omasta mielestä...

Saisinko yhteystiedot?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihana anoppi! Boheemi taiteilija, jonka asenne elämään on, että kaikki onnistuu. Istutaan monesti tuntikausia anoppilan keittiössä juttelemassa punkun ja sillivoileipien voimin. Anopista sain itselleni sellaisen "äidin" jota olisin tarvinnut jo aiemmin. Jos erottaisiin miehen kanssa, niin en tiedä ikävöisinkö enemmän häntä vai anoppia. 😂

Sittenhän sä voisit naida anoppisi!

Se on aina kiva mulle ja muistaa synttärit. :)

Todella huomaavainen ihminen! Ei tunge itseään meidän elämäämme, mutta auttaa aina. 

Mun anoppi on oikeesti ihan mahtava. Hän on vähän sellainen muumimammatyyppinen hössöttäjä. Ja toisaalta hänessä tulee aika usein esille hämmästyttävän paljon samoja piirteitä kun Ulla Taalasmaassa. Hän on mukava, vähän hyysäävä ja äärettömän utelias. Ei pelkää olla oma itsensä. Tykkään hänestä :)

Anoppini on hienotunteinen. Isänsä kuoli sodassa ja jäi tyttärelle täydeksi mysteeriksi, kun ei lähes 70 yhdessä eletyn vuoden aikana kysynyt äidiltään mitään, ei kertaakaan, omasta isästään, äitinsä vihitystä aviomiehestä.

Muuten kyllä soiteltiin ja juteltiin niitänäitä joka päivä ja asuivat yhdessä vuosikausia.

Ei pahemmin tungettele ja utele henkilökohtaisuuksia tai pelmahda kylään yllättäen. 

Ei ainakaan ääneen arvostele minua ja koettaa olla mukava, vaikka en taatusti hänen suosikkiminä ole, eikä ajatusmaailmamme juuri kohtaa. 

Huomio omasta halustaan hienosti mun ruoka-ainerajoitteet, kun käydään siellä kylässä, eikä tee asiasta numeroa. 

On joskus auttanut muuttohommissa ja eläinten hoidossa, auttanee myös tulevaisuudessa, jos tarvetta on. 

Anoppini on miellyttävämpi ihminen kuin oma mieheni, hänen poikansa. En ymmärrä miten niin mukavasta, sydämellisestä ja kiltistä ihmisestä on voinut syntyä niin pahansuopa ja ilkeä lapsi. Ei uskoisi äitiksi ja pojaksi. 

Päättäväinen ja rivakka. Matotkin vaihtoi kun olin päiväunilla.

❤

Kiltti ja auttavainen, huolehtija. Kohtelee minuakin kuin omaa tytärtä. Lähettää aina terveiset myös minulle kun mieheni kanssa silloin tällöin soittelevat. Hyvä tyyppi.

Asuu kaukana, Ja onneksi käy vain silloin kun olen työmatkalla, koska ei yksinkertaisesti pidä minusta, joten olen itsekkin käynyt vuosien varrella häntä vierastamaan. Kun en kerta kelpaa, niin ei sitten väkisin.

Syrjivä keskustelu, mul ei oo anoppia.

Ei koskaan tuomitse, on sellanen kuunteleva ja auttava. Sen tekemät synttärikortit on ihan parhaita, kirjottaa sinne aina pitkät pätkät tekstiä, joka on jollain tavalla tosi henkilökohtasta ja kaunista; osaa huomata jokaisessa ihmisessä ne hyvät puolet :)

Osaa olla moukkamainen ja piilovittuilla tarvittaessa.

On paikalla tarvitaan, ei tuomitse, on aina kiva ja ystävällinen minulle vaikken lähes kahdenkymmenen vuoden aikana ole päässyt selville siitä mitä hän minusta ajattelee. On hyvä emäntä, viettää mielellään aikaa lastemme kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Osaa olla moukkamainen ja piilovittuilla tarvittaessa.

No jopa on kehu.

Aika lyhyt ketju, mutta sanontahan kuuluu että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi olla hiljaa.

Osasi kuolla kuusikymppisenä.