Lue keskustelun säännöt.
Kumppani vahtii
09.03.2017 |
Mieheni vahtii ja kyttää minua. Tämä on alkanut ottaa pahasti nuppiin.
Mies kyttää tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Hän kyttää syömisiäni, juomisiani, rahankäyttöäni, tapaani tehdä asioita, unitrytmiäni jne. Lisäksi hän moittii, jos en tee asioita hänen toivomallaan tavalla.
Hän valittaa kun juon kuulema liikaa kahvia, juon liian usein alkoholia (ei pidä paikkaansa), laitan nukkumaan liian myöhään, herään liian myöhään, syön liikaa ja liian usein, syön vääränlaista ravintoa, kävelen väärin, hölkkään väärin, laulan nuotinvierestä, soitan instrumentteja väärin (hän ei tiedä soittamisesta mitään, ei soita mitään soittimia), istun väärin, makaan väärin, pukeaudun tyhmästi, hiukseni ovat vääränlaiset...
Listaa voisi jatkaa loputtomiin! Mikä hiivatti miestä vaivaa? Onko normaalia kytätä puolisoa tällä tavoin ja kommentoida ja moittia toista kaikesta?!
Kommentit (72)
Ei tietenkään ole normaalia, tiedät sen kyllä kysymättäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä te olette yhdessä?
Olen itse näin sinkkuna ollessa huomannut, että hyvin useat ihmiset ovat suhteessa, mutta huonossa sellaisessa. Minusta se on ihan älytöntä :o
Jos mies ei osaa muuta kun moittia, eikä koskaan sano sinulle kauniita asioita, niin mikä hänessä sitten on sellaista, mikä sinut hänen kanssaan pitää? Se olisi mielenkiintoista tietää.
Kuherruskuukausi taitaa sitten olla ohi.
Minä olin ja elin tuollaisen kanssa 24 vuotta. Ainoa neuvo on, että juokse. Tuo menee aina vain hullummaksi ja hullummaksi. Kohta hän saa sinut uskomaan senkin, että kaikki on sinun syytäsi. Jos olisit pukeutunut toisin ja puhunut nätisti, en olisi sinua lyönyt. Näin se meillä eteni.
Lopulta uskoin, että jos vain käyttäydyn hyvin ja miehen halujen mukaan olen täydellinen. Olinkin, täydellinen idiootti. Ole minua viisaampi ja anna miehen mennä. Olet varmasti onnellisempi.
Sulla on mun eksä :)
Pidä hyvänäsi.
Lisäksi hän aika haikaili, miten silloin kun oli nuori niin syötiin aina illalla yhdessä. Mutta omassa perhe-elämässä hän vaan ilmoitti, että söi jo töissä ja ei ihme että täällä lihotaan kun syödään koko ajan - eli siis töiden jälkeen tein lapsille ruokaa ja söin heidän kanssaan.
Toinen suosikkiaihe oli valittaa siitä, ettei kotona koskaan siivottu. Mutta kun otin imurin esiin, alkoi valitus siitä, että onko ihan pakko metelöidä nyt, telkusta tulee.../työpäivän jälkeen kaipaa hiljaisuutta... /tms.
Erotessa hänellä oli mulle ihan käsinkirjoitettu lista, millä tavoin voisin vielä muuttua, jotta suhteellamme olisi vielä mahdollisuus.
Kaikista pahinta on kommentointi syömisistäni ja ulkonäöstäni.
Olen lihonut suhteemme aikana aika paljon, joten sinänsä ymmärrän miehen närkästymisen. Toisaalta olen sitä mieltä, että mitä enemmän mies napisee syömisistäni tai siitä, kuinka iso maha minulla on, sitä pienemmällä todennäköisyydellä tulen tekemään asialle yhtään mitään. Ymmärtäisin vielä, jos mies olisi kerran tai kaksi kommentoinut lihomistani, mutta kun se on päivittäistä!!
Ei asiaa auta se, että mies moittii ja "opettaa" minua joka helvetin suupalan yhteydessä, että miksi sitä ja tätä ei kannattaisi syödä ja miksi siihen ja tähän aikaan ei ole suositeltavaa syödä niin ja näin paljon.
Harmittaa hirveästi. Kyllä minä itsekin tiedän olevani plösö, ei sitä tarvitse olla kokoaikaa minulle toitottamassa.
Harmittaa myös, että miehen vahtiminen ja moittiminen on laajentunut ruoka-asioista muillekin elämän osa-alueille. Teen hänen mielestään kaiken väärin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haluaisin tietää että miksi olet tuon miehen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä olet sen kanssa?
En oikein tiedä itsekään. Tottumuksesta ehkä? Ollaan oltu vuosia yhdessä, joten kai tuttu helvetti tuntuu turvallisemmalta kuin tuntematon taivas. Jos se edes taivas olisi...
Lisäksi olen vakuuttunut siitä, että jos tämä suhde kariutuu, en löydä koskaan enää kumppania rinnalleni. En pidä itseäni oikein minään, ja itsetuntoni on aika romuna. Pidän itseäni kauhean lihavana ja rumana, mitä kyllä olenkin. Kuka haluaisi lihavan ja ruman puolison? Ei kukaan :'(
Pelkään myös jääväni lapsettomaksi. Toisaalta tiedostan sen, ettei lapsia tähänkään suhteeseen kannata tehdä. Eikä mies lapsia oikeastaan edes halua.
Minun pitäisi löytää uudestaan itsetunto ja omanarvontunto, ehkä sitten saisin rohkeutta lähteä. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.
ap
Juokse. Lujaa.
Tiedän tapauksen, missä kotiavaimetkin otettiin lopulta nitistyksen jälkeen pois, ettei vaan petä lähikauppareissulla.
Tuo elinpiirin rajoittaminen alkaa aika systemaattisesti. Ensin kaverit eivät ole kivoja, paitsi ne omat. Sitten suku ja niin edelleen. Lopulta istut yksin kotona lukitussa asunnossa ja ihmettelet, miten näin pääsi käymään. Jos on lapsia, ne voidaan uhata tappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä olet sen kanssa?
Lisään vielä, että jossain määrin "hyväksyn" miehen kyttäämisen ja moittimisen. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta ymmärrän hänen pettymyksensä lihomiseni suhteen. Tottakai häntä ärsyttää, että olen pulskistunut. Hän arvostaa hoikkuutta ja terveitä elämäntapoja, ja minä en totisesti näytä enää siltä miltä suhteemme alussa. En kuitenkaan itse ole moittinut häntä tai aikaisempia kumppaneitani ulkonäön muuttumisesta. Nykyisenikin lihoi reippaasti joitain vuosia sitten, mutta laihtui sittemmin. Mulle tällaiset seikat eivät ole iso juttu. Ajattelemme kumppanini kanssa tästäkin asiasta kovin eri tavoin.
Toisaalta lihomisenikin on aika monipiippuinen juttu. Suhteemme aikana on tapahtunut paljon asioita, ja lihomiseni on ikään kuin noiden tapahtumien summa.
ap
Ap, nyt kovasti itsetuntotsemppiä! Mitä väliä, jos ei saisi uutta kumppania. Olet itse itsesi paras kaveri. Itsellä meni avioerosta toipuessa vuosikausia, vaikka ihan normaali liitto oli. Ja arvaa mitä? Nyt seurustelen miehen kanssa, joka haluaa perustaa perheen kanssani.
Elämä kantaa ja luota myös sattumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti uudessa parisuhteessa myös alkuun rakkauden huumassa laihtuu. Sitten lihoo. Kumpikin usein. Valitettavasti.
Oma mieheni on ylipainoinen. Pidän sitä terveysriskinä. Silti rakastan häntä. Itse taas olen liian laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juokse. Lujaa.
Tiedän tapauksen, missä kotiavaimetkin otettiin lopulta nitistyksen jälkeen pois, ettei vaan petä lähikauppareissulla.
Tuo elinpiirin rajoittaminen alkaa aika systemaattisesti. Ensin kaverit eivät ole kivoja, paitsi ne omat. Sitten suku ja niin edelleen. Lopulta istut yksin kotona lukitussa asunnossa ja ihmettelet, miten näin pääsi käymään. Jos on lapsia, ne voidaan uhata tappaa.
Huh, kuulostaa hurjalta.
Vaikka miehen jutut on aikamoisia, en ole missään vaiheessa ajatellut, että tämä johtaisi tuohon pisteeseen. Ehkä kuvaamasi elinpiirin rajoittaminen tapahtuu aika salakavalasti ja pienin askelin?
Tuo ystäväpiirin haukkuminen kyllä kuulostaa tutulta. Mies on järjestäen haukkunut kaikki ystäväni. Mielestään kaikissa ystävissäni on jokin vika. Tästä ollaankin tapeltu jo useaan otteeseen, kun minä luonnollisestikin puolustan ystäviäni.
ap
Tunnistan tuon itsessäni. Kykenen yleensä pitämään suuni kiinni ja huomioin miestä kaikesta huolimatta positiivisesti kaiken aikaa, mutta kaikki hänen tekemänsä pikkujutut risovat ihan liikaa. Välillä sanon rumasti ja vaikka tulee suoraan sanottuna tosi katuva ja p*ska fiilis, teen saman virheen yhä uudelleen.
Kumppanisi on katkeroitunut suhteen tilaan. En tiedä miksi, sitä sopii pohtia suhteessa yksin tai yhdessä.
Ap. Miehesi kuulostaa ikävältä, epävarmalta ja kontrollinhaluiselta ihmiseltä. Kontrollinhalu kumpuaa yleensä juurikin joko omasta epävarmuudesta (huono itsetunto) tai siitä että voi oman mielensä sisällä huonosti ja kaaosmaisesti, niin yrittää saada omaa pahaa oloa ja kaaosta hallintaan kontrolloimalla ympäristöä (=sinua). Mutta tuohon ruoka-asiaan haluaisin kommentoida, että se ei kaikissa tilanteissa ole välttämättä ilkeää eikä kontrollointia vaan huolta kumppanin terveydestä ylipainon, diabetesrikin ym takia.
Se elinpiirin kaventaminen tapahtuu nimen omaan vähitellen, salakavalasti ja pikku hiljaa. Toisen väheksyminen ja itsetunnon systemaattinen murentaminen. Jos sille on jo valmiiksi altis, alistuu helpommin.
Itse sain sellaisen kasvatuksen onneksi, ettei tuollaiset yritykset ole menneet koskaan läpi. Eivät ole uskaltaneet edes lähestyä, kun näkevät, että naisella on omanarvontunto kohdillaan. Yksi toinen kaveri taas on joutunut vaihtamaan osoitetta ja pakoilee väkivaltaista exää, joka ei päästä kynsiään irti. Kysyi, näkyykö tuo hänestä jotenkin päällepäin, että käytä hyväksi? Sanoin, että valitettavasti kyllä.
Maailmassa on kuusi miljardia ihmistä.
Niistä puolet on miehiä.
Jos vaikka vaan 0,1% olisi sulle muuten kelvollisia puolisoehdokkaita, niin siinäkin olisi 30 000 miestä joista valita.
Että sen takia älä tuohon jää, ettetkö löytäisi uutta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon itsessäni. Kykenen yleensä pitämään suuni kiinni ja huomioin miestä kaikesta huolimatta positiivisesti kaiken aikaa, mutta kaikki hänen tekemänsä pikkujutut risovat ihan liikaa. Välillä sanon rumasti ja vaikka tulee suoraan sanottuna tosi katuva ja p*ska fiilis, teen saman virheen yhä uudelleen.
Kumppanisi on katkeroitunut suhteen tilaan. En tiedä miksi, sitä sopii pohtia suhteessa yksin tai yhdessä.
Tämä on totta. Mies on suoraan sanonutkin olevansa katkeroitunut.
ap
Jos et itse vielä tajunnut, niin jätä se.