Lue keskustelun säännöt.
Kumppani vahtii
09.03.2017 |
Mieheni vahtii ja kyttää minua. Tämä on alkanut ottaa pahasti nuppiin.
Mies kyttää tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Hän kyttää syömisiäni, juomisiani, rahankäyttöäni, tapaani tehdä asioita, unitrytmiäni jne. Lisäksi hän moittii, jos en tee asioita hänen toivomallaan tavalla.
Hän valittaa kun juon kuulema liikaa kahvia, juon liian usein alkoholia (ei pidä paikkaansa), laitan nukkumaan liian myöhään, herään liian myöhään, syön liikaa ja liian usein, syön vääränlaista ravintoa, kävelen väärin, hölkkään väärin, laulan nuotinvierestä, soitan instrumentteja väärin (hän ei tiedä soittamisesta mitään, ei soita mitään soittimia), istun väärin, makaan väärin, pukeaudun tyhmästi, hiukseni ovat vääränlaiset...
Listaa voisi jatkaa loputtomiin! Mikä hiivatti miestä vaivaa? Onko normaalia kytätä puolisoa tällä tavoin ja kommentoida ja moittia toista kaikesta?!
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä te olette yhdessä?
Olen itse näin sinkkuna ollessa huomannut, että hyvin useat ihmiset ovat suhteessa, mutta huonossa sellaisessa. Minusta se on ihan älytöntä :o
Jos mies ei osaa muuta kun moittia, eikä koskaan sano sinulle kauniita asioita, niin mikä hänessä sitten on sellaista, mikä sinut hänen kanssaan pitää? Se olisi mielenkiintoista tietää.
Tämä! Itselläni kohta keski-ikäinen ystävä joka sanonut suoraan ettei olisi miehensä kanssa hetkeäkään ellei pelkäisi niin olla yksin ja ettei varmasti enää löydä ketään.
Tämä nainen on ainoa joka tienaa, mies ei halua töihin, eikä muutenkaan tee juuri muuta kun pelaa päivät pitkät pleikkaria ja huitelee kavereiden kanssa. Lapsia heillä ei ole. Ystäväni omistaa asunnot, autot ym, koska mies hankkinut pikavippeilemällä tuhansien uo velat. Mies ollut myös uskoton (ainakin) joitakin vuosia sitten. Mies on niinkuin aikuinen poika, jota ystäväni paapoo ja jaksaa ymmärtää.
Vielä ymmärrän että lasten takia jahkataan eroa vähän pidemmälle mutta kertokaa nyt hyvät ihmiset miksi jäätte totaalisen huonoon suhteeseen ellei ole taloudellista riippuvuutta eikä sitä jälkikasvua? Voiko tällainen vässykkä herätellä äidinvaistoa tai jotain??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä voi olla apua tarvittaessa jo ennakoiden.
Minua on yritetty tuolla lailla hienovaraisesti kritisoimalla kontrolloida / alistaa / aiheuttaa epävarmuutta. Mutta jos tulee pienikin kritiikki siitä että syön väärin tai en osaa soittaa viulua tms, niin isken välittömästi nyrkin pöytään että "nyt suu kiinni, sinä et minua kritisoi". Ja kummasti toimii, eipä ole enää uskaltanut kritisoida.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Miehesi kuulostaa ikävältä, epävarmalta ja kontrollinhaluiselta ihmiseltä. Kontrollinhalu kumpuaa yleensä juurikin joko omasta epävarmuudesta (huono itsetunto) tai siitä että voi oman mielensä sisällä huonosti ja kaaosmaisesti, niin yrittää saada omaa pahaa oloa ja kaaosta hallintaan kontrolloimalla ympäristöä (=sinua). Mutta tuohon ruoka-asiaan haluaisin kommentoida, että se ei kaikissa tilanteissa ole välttämättä ilkeää eikä kontrollointia vaan huolta kumppanin terveydestä ylipainon, diabetesrikin ym takia.
Ymmärrän pointtisi. Toisinaan mies saarnaa ruokavaliostani ja ylimääräisistä kiloistani. Toisinaan hän nimittelee ja loukkaa tahallaan. Kuulostaa varmaan aika karulta, mutta miehen suusta on tullut kaikki mahdollinen lehmästä vitun läskiperseeseen. Olen kuulema vitun läski ämmä, joka ei tee muuta, kuin makaa läskiperseellään sohvalla ja ahtaa suuhunsa lisää ruokaa (ei pidä paikkaansa tämäkään). Ei mies tietenkään aina näin hc-heittoja latele, mutta kiihdyksissään. Kyllähän nuo kommentit loukkaavat.
En myöskään ymmärrä sitä, miksi toisen asioihin pitää puuttua. Kyllähän minä itsekin tiedän olevani ylipainoinen ja tiedän varsin hyvin, että miten oikeaoppisesti tulisi syödä ja pitää huolta kropasta. En minäkään saarnaa tupakoiville ystävilleni tupakoinnin vaarasta. Tiedän, että he tietävät kyllä mitä haittaa tupakoinnista on, ja miten tupakoinnin saa loppumaan.
ap
Paino kyllä sikäli turhauttaa, että seksi ei ole sen jälkeen enää niin kivaa. Etenkin jos toinen on ulkonäkökeskeinen. Vaikuttaa oleellisesti parisuhteeseen valitettavasti. On tullut koettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on ap aika tehdä kropalle jotakin ajan kanssa ja joka tapauksessa nostaa kytkintä. Miten luulet, että tuollainen mies katselisi vaikka raskausarpia?
Vierailija kirjoitti:
Se elinpiirin kaventaminen tapahtuu nimen omaan vähitellen, salakavalasti ja pikku hiljaa. Toisen väheksyminen ja itsetunnon systemaattinen murentaminen. Jos sille on jo valmiiksi altis, alistuu helpommin.
Itse sain sellaisen kasvatuksen onneksi, ettei tuollaiset yritykset ole menneet koskaan läpi. Eivät ole uskaltaneet edes lähestyä, kun näkevät, että naisella on omanarvontunto kohdillaan. Yksi toinen kaveri taas on joutunut vaihtamaan osoitetta ja pakoilee väkivaltaista exää, joka ei päästä kynsiään irti. Kysyi, näkyykö tuo hänestä jotenkin päällepäin, että käytä hyväksi? Sanoin, että valitettavasti kyllä.
Miten se näkyy?
Minustakin taitaa näkyä :/
Mies on kova vähättelemään minua ja saavutuksiani. Mies ei koskaan iloitse kanssani saavutuksistani, lyttää vaan. Kuulema pikkujuttuja, joiden vuoksi ei kannata turhia ylpeillä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on yritetty tuolla lailla hienovaraisesti kritisoimalla kontrolloida / alistaa / aiheuttaa epävarmuutta. Mutta jos tulee pienikin kritiikki siitä että syön väärin tai en osaa soittaa viulua tms, niin isken välittömästi nyrkin pöytään että "nyt suu kiinni, sinä et minua kritisoi". Ja kummasti toimii, eipä ole enää uskaltanut kritisoida.
Olen ollut nuorena naisena muslimimiesten parissa töissä. Arvaa, saiko siellä iskeä nyrkkiä pöytään, että sananvalta on minulla! Muuten jää yhteiskunnan korvaukset saamatta. Oma valinta, totteletteko vai ette? ;)
Miten ajattelit, että itsetuntosi paranee, kun jatkat noiden päivittäisten solvausten kuuntelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja yritä oikeasti ajatella, millaisen kodin ja perheen tarjoaisit lapsillesi... He syntyisivät tuohon perhekulttuuriinne ja tuommoisen kohtelun kuuntelijoiksi ja kohteiksi.
Ap:lle suosittelisin jotakin omia voimaannuttavia asioita. Oma elinpiiri, kaverit, laajentaa sitä tulevaa. Mitä vähemmän riippuvainen olet miehestäsi, sitä todennäköisemmin se ärsyttää sitä. Ole varautunut siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi oma kriteeri on ollut parisuhteissa aina, että mies puhuu edellisestä kumppanistaan lämpimään sävyyn, eikä hauku. "Oli hyvä nainen." Elämäntilanteet vain muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on yritetty tuolla lailla hienovaraisesti kritisoimalla kontrolloida / alistaa / aiheuttaa epävarmuutta. Mutta jos tulee pienikin kritiikki siitä että syön väärin tai en osaa soittaa viulua tms, niin isken välittömästi nyrkin pöytään että "nyt suu kiinni, sinä et minua kritisoi". Ja kummasti toimii, eipä ole enää uskaltanut kritisoida.
Olen ollut nuorena naisena muslimimiesten parissa töissä. Arvaa, saiko siellä iskeä nyrkkiä pöytään, että sananvalta on minulla! Muuten jää yhteiskunnan korvaukset saamatta. Oma valinta, totteletteko vai ette? ;)
Tämäpä se, että oma valinta. Oma valinta, että haluatko saada pidettyä minut. Nyrkki pöytään, että "jos haluat pitää minut ja säilyttää tämän suhteen, niin nyt suu kiinni ja kritiikki loppuu välittömästi". "Jos kritisoit, lähden vetämään". Kummasti on mies totellut, kun latelee tällaiset vaihtoehdot pöytään. Olen näköjään ollutkin sitten se, jonka kanssa halutaan olla ja jota oikeasti rakastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelisin jotakin omia voimaannuttavia asioita. Oma elinpiiri, kaverit, laajentaa sitä tulevaa. Mitä vähemmän riippuvainen olet miehestäsi, sitä todennäköisemmin se ärsyttää sitä. Ole varautunut siihen.
Tätä olen tehnytkin. Olen luonteeltani aika sosiaalinen ja touhukas, minulla on laaja sosiaalinen verkosto, käyn paljon tapahtumissa ja tapaamisissa, olen aloittanut uusia harrastuksia, matkustan ja niin edelleen.
Mies löytää tästäkin kaikesta moitteita. Kuulema ystäväni eivät oikeasti ole ystäviäni, vaan hyväksikäyttävät minua, taivoittelevat omaa etuaan jne. Ystäväni ovat vitun typeriä ilmapäitä kuulema. Harrastuksista saan aina moitteita, ovat kuulema turhanpäiväisiä juttuja, ajan ja rahan haaskausta. Jos käyn katsomassa leffan tai teatteriesityksen (mies ei koskaan käy missään teattereissa) ja kehun näytöstä, mies haukkuu esityksen paskaksi. Vaikkei ole nähnyt sitä.
Kaiken huippu on kävelylenkkeily, jota olen harrastanut määrätietoisesti vuosia. Erittäin satunaisesti käymme yhdessä lenkillä, jolloin mies moittii askellustani, kävelyvauhtiani, reittivalintaani, hengitystekniikkaani, you name it!
ap
Varmasti ahdistavaa. Mieti miksi olet vielä tuossa tilanteessa. Suosittelisin lähtöä. Laihtuisit varmasti ihan itsestään kun lähtisit. Ei tuo ole oikein.
Vierailija kirjoitti:
Yksi oma kriteeri on ollut parisuhteissa aina, että mies puhuu edellisestä kumppanistaan lämpimään sävyyn, eikä hauku. "Oli hyvä nainen." Elämäntilanteet vain muuttuvat.
Kuulostaa hyvältä kriteeriltä.
Mieheni on haukkunut kaikki edelliset kumppaninsa (paitsi heidän ulkonäön ja seksuaalisen kokeilunhalunsa). Mies myös nimittelee omia vanhempiaan ja sisaruksiaan. Aika hirveää.
ap
Pelkäät, ettei sinua kukaan huoli. Tuo pelko on ihan turha. Minä jos, kuka sen voin todistaa. Erosin tuollaisesta kontrolloivasta miehestä sen 24 vuoden jälkeen ja vientiä on ollut, mutta ensin selvittelin itselleni, kuka oikeastaan olen. Olin hukannut identiteettini tuossa kontrolloimisessa ja muuttunut miehen halujen suuntaan.
Minä olen lihava, huono kuntoinen ja kaiken lisäksi vielä yh, mutta kiinnostusta on miesten osalta riittänyt. Nyt on kuusi vuotta erosta ja olen todella kiltin ja luottavaisen miehen kanssa parisuhteessa. Hän ei kyttää, eikä yritä minua muuttaa. Kelpaan ihan tällaisena kuin olen.
Yksinäisyyskään ei ole pahaksi, kun se on oma valinta, eikä toisen määräys.
Mulla on ulkomaalaistaustainen mies, mutta ikinä en kuuntelisi tuollaista meininkiä. Kohtelee vähän liiankin hyvin välillä ihan arjessa, kun ehtii. Jos tulisi edes puolikasta sanaa tuohon haukkumatyyliin ihan mistään asiasta, niin ärähtäisin heti. Me halutaan, että arki pyörii mahdollisimman hyvin ja kotona on mukava olla.
Apua, mulla oli mies, joka myös arvosteli mun reittivalitoja lenkeillä. Never again. Oli ihan hemmetin rasittavaa.
Jätä se sika.
Olin puoli vuotta suhteessa miehen kanssa, jonka kontrolloiva käytös alkoi vaivihkaa, ja loppujen lopuksi en osannut mitään. En ajaa autoa, leikata tomaattia oikein, pukeutua, laittaa ruokaa, kasvattaa lapsia ja koiraa, siivota... Lista oli loputon. Tajusin onneksi häipyä, vieläkin ahdistaa. Ja en muuten osannut erotakaan oikein, sillä "sivistyneet ihmiset voivat olla suhteen jälkeen ystäviä". Voi jösses.