Kumppani vahtii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi oma kriteeri on ollut parisuhteissa aina, että mies puhuu edellisestä kumppanistaan lämpimään sävyyn, eikä hauku. "Oli hyvä nainen." Elämäntilanteet vain muuttuvat.

Kuulostaa hyvältä kriteeriltä. 

Mieheni on haukkunut kaikki edelliset kumppaninsa (paitsi heidän ulkonäön ja seksuaalisen kokeilunhalunsa). Mies myös nimittelee omia vanhempiaan ja sisaruksiaan. Aika hirveää.

ap

Itse ihmettelisin heti ensimmäiseksi, mitä toisessa on vialla, jos olisi niin huonon valinnan tehnyt.

Täälläkin meni aikalailla noin, loppujen lopuksi olin lähes ystävätön ja uhkailtiin tappaa jos en sitä tai tätä. Että suosittelen joko puhumaan asiasta tai sit vaan lähtemään samantien.

Aina kun miehesin sanoo jotain rumaa sinulle, moittii tms. älä vastaa mitään, kirjoita ylös se mitä hän sanoi vaikka kellon ajan kanssa (esim. puhelimen muistiinpanoihin).

Illalla näytä muistiinpano miehellesi ja sano, että näin monta kertaa ja näillä sanoilla pahoitit mieleni tänään. Jos ei siitä silmät aukene, sano, ettet halua jatkaa suhteessa missä sinua vain poljetaan alas. Otat etäisyyttä ja menet vaikka vanhempiesi luokse tai hotelliin tai ihan mihin vaan vaikka viikoksi, älkääkä olko missään tekemisissä sinä aikana. Mies kyllä sitten osaa kertoa kaipaako sinua ja miksi kaipaa jos kaipaa. Myös itse tiedät sen jälkeen haluatko todella jatkaa.. 

Itsetuntosi on varmasti romuna tuommoisen jälkeen kun aina vain rytätään, mutta haluaisin luvata (vaikka en sitä tietenkään voi tehdä) että löydät paremman. Uskon sinun kuitenkin olevan onnellisempi ilman häntä kuin hänen kanssaan. Ja lapsiin sen verran, että mieti tarkkaan haluatko hänen laisen miehen kanssa lapsia ja hänestä lapsiesi isän... Jos hän sitten omia lapsiaankin kohtelee samalla tavalla, kuin sinua. 

Lapsia voi tehdä myös yksin..

Jätä tuo pösilö niin alkaa itsetunto nousta kun ei ole enää ketään painamassa sua maahan. Tapaa kavereitasi, tee omia juttuja. Siitä se lähtee elämä hymyilemään. Vai keksitkö vielä yhdenkin syyn miksi jatkat tuossa suhteessa? Parempi yksin kuin paskassa seurassa, eikös? Etkä sä ole edes yksin, sulla on ystäviä. :) 

Paino on sivuseikka tässä. Se voi aina nousta tai laskea. Nyt sinua kohdellaan parisuhteessa toisen luokan kansalaisena. Ei se ole suomalainen ja länsimainen parisuhde. Täällä ei ole pakko alistua siihen, mikä pientä (onneksi pientä) osaa miehistä ottaakin päähän. Oma elämä haltuun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä olet sen kanssa?

En oikein tiedä itsekään. Tottumuksesta ehkä? Ollaan oltu vuosia yhdessä, joten kai tuttu helvetti tuntuu turvallisemmalta kuin tuntematon taivas. Jos se edes taivas olisi...

Lisäksi olen vakuuttunut siitä, että jos tämä suhde kariutuu, en löydä koskaan enää kumppania rinnalleni. En pidä itseäni oikein minään, ja itsetuntoni on aika romuna. Pidän itseäni kauhean lihavana ja rumana, mitä kyllä olenkin. Kuka haluaisi lihavan ja ruman puolison? Ei kukaan :'( 

Pelkään myös jääväni lapsettomaksi. Toisaalta tiedostan sen, ettei lapsia tähänkään suhteeseen kannata tehdä. Eikä mies lapsia oikeastaan edes halua. 

Minun pitäisi löytää uudestaan itsetunto ja omanarvontunto, ehkä sitten saisin rohkeutta lähteä. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.

ap

Sitä omanarvontuntoa et tuollaisen miehen kanssa ainakaan löydä, päinvastoin. Jos joku mystinen omanarvontunto on este lähtemiselle, olet jumissa. Lähde nyt, huomenna voit vielä huonommin.

Saisiko tämän keskustelun käännettyä jollekin arabinaisten Suomen foorumille, mikäli niitä oletettavasti on?

Olenko oikeassa, että hyysäät ko. luuseria vain siksi että voisit todistaa muulle kanalaumalle "kelpaavasi" jollekin (naiset arvioivat toistensa ihmisarvoa sen mukaan)?

Onneksi itse olen mies, eikä ryhmäpaine ole vaivannut sitten yläasteen, joten voin pistää ap:n kuvailemat oitis takaisin kiertoon.

Sulla menee paljon energiaa tuohon suhteeseen. Vaan siihen, että jaksat sitä. Kun saisit oman elämäsi takaisin, niin moni asia menee kuin itsestään. Jos painonpudotus on tärkeää sinulle, niin vapautuisi voimavaroja siihenkin. Eikä kukaan kommentoi laihdutatko oikein vai väärin. 

Naisten kasvatustoiminta ei näköjään pääty imetykseen. Pitää vielä aikuisille miehille kertoa, että me ollaan ihmisiä. VMP. Et saa pildeä, jos et kohtele kunnolla. Tarjokkaita löytyy aina ! kulman takana, jotka kohtelevat paremmin.

Ryhti ylös ja pää pystyyn. Kysyntää on.

Elät siis mielummin siellä helvetissä koska pelkäät olla yksin ilman miestä.

Miksi sinulla pitäisi olla mies? Olet aikuinen ihminen jolla on jopa ystäviäkin. 

Ei sinun mitään taivasta tarvitse lähteä tavoittelemaan vaan toimivaa ja kivaa arkea näin aluksi.

Kasvata selkäranka, ole aikuinen nainen joka vastaa itse omasta elämästään ja onnestaan.

Miehesi on oikeasti kamala ja ahdistava kusipää PISTE!

Sulla taitaa ap olla nurkissasi ihan pesunkestävä narsisti. Sairas ihminen. Joka ei ikinä eikä missään maailmassa tajua tai myönnä olevansä väärässä tai sairas.

Et löydä omanarvontuntoasi hänen kanssaan, vaan ilman häntä. Eli lähde. Oman mielenterveytesi takia.

Mummu sanoi mulle aikanaan, ettei yhtäkään äijää tässä maailmassa tarvitse kattella, jos se käyttäytyy kuin ylimielinen elukka. Parempi on syödä kaurapuuroa ja nukkua vaikka asuntovaunussa, mutta paskiaisen kanssa ei pidä olla yhdessä.

Niin että kuuntele mun mummoani. Siinä oli viisas 7 lapsen äiti.

Moni teistä on ihmetellyt, miksi ajattelen, että minulla pitäisi olla mies. En varsinaisesti harmittele sitä, ettäkö jäisin yksin koko loppuelämäkseni. Ei se välttämättä edes haittaisi. Voisin matkustella, viettää aikaa ystävieni kanssa ja niin edelleen. Ei minua yksinolo pelota.

Se mikä oikeasti huolestuttaa on perheettä jääminen. Olen jo yli 30-vuotias, joten aikaa ei kovin paljoa enää ole. Pelkään, että jos tämä suhde päättyy ajaudun viettämään vuosia sinkkuna (mikä sinänsä olisi ihan ok ja mukavaa) ja pahimmassa tapauksessa jäisin lapsettomaksi. 

Jos olisin 23-vuotias, en varmasti epäröisi näin paljoa. Toisaalta minulla oli jo tuolloin vahvasti sellainen käsitys, etten kelpaa kellekään. En oikein tiedä mistä se johtuu, miksi olen aina ajatellut näin?! Vanhempani olivat aina kannustavia, eikä minulla ole mitään erityisiä traumoja lapsuudestakaan satunnaista koulukiusaamista lukuun ottamatta. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Sulla taitaa ap olla nurkissasi ihan pesunkestävä narsisti. Sairas ihminen. Joka ei ikinä eikä missään maailmassa tajua tai myönnä olevansä väärässä tai sairas.

Et löydä omanarvontuntoasi hänen kanssaan, vaan ilman häntä. Eli lähde. Oman mielenterveytesi takia.

Mummu sanoi mulle aikanaan, ettei yhtäkään äijää tässä maailmassa tarvitse kattella, jos se käyttäytyy kuin ylimielinen elukka. Parempi on syödä kaurapuuroa ja nukkua vaikka asuntovaunussa, mutta paskiaisen kanssa ei pidä olla yhdessä.

Niin että kuuntele mun mummoani. Siinä oli viisas 7 lapsen äiti.

Ihana mummo!

Minunkin mummoni oli vähän samanlainen. Sanoi aina, että älä minkä tahansa miehen mukaan lähde. Valitse kaverisi ja miehesi huolella. Harmillisesti olen ottanut hänen neuvoistaan vaarin kaverisuhteissa, mutten näköjään parisuhteissa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olenko oikeassa, että hyysäät ko. luuseria vain siksi että voisit todistaa muulle kanalaumalle "kelpaavasi" jollekin (naiset arvioivat toistensa ihmisarvoa sen mukaan)?

Onneksi itse olen mies, eikä ryhmäpaine ole vaivannut sitten yläasteen, joten voin pistää ap:n kuvailemat oitis takaisin kiertoon.

Ei totisesti ole kyse mistään tällaisesta. 

Ongelma ei ole se, että joutuisin todistelemaan "muulle kanalaumalle" kelpaavani jollekin. Ongelma on se, että joudun todistelemaan itselleni kelpaavani jollekin.

ap

Aiot siis hankkia lapsia tämän ihanan miehen kanssa, ja se on syy miksi et lähde? Et voi olla tosissasi.

Vierailija kirjoitti:

Aiot siis hankkia lapsia tämän ihanan miehen kanssa, ja se on syy miksi et lähde? Et voi olla tosissasi.

Aikeeksi se varmasti jääkin. Mies ei edes halua lapsia, saatika että niitä olisi järkevää hänen kanssaan ryhtyä tekemään.

Päähäni on vain niin lujasti iskostunut, että olen huono ja kelpaamaton ja riittämätön. En usko kenenkään huolivan minua ja ajattelen, että kukaan mies ei haluaisi perustaa perhettä minun kanssani. Tai perustaa perhettä ylipäätään.

Oma todellisuudentaju hämärtyy  tällaisten olosuhteiden jatkuessa vuosia.

ap

Vasta 30-vuotias? Herranjestas, koko elämä edessä. Itse olin vasta seikkaillut ympäri maailmaa tuohon mennessä (yhden tutkinnon sain aikaiseksi). Nyt 40v ja kolmen lapsen äiti, toinenkin tutkinto takataskussa, maailman paras aviomies (olen lihonut yli 30kg suhteemme aikana) ja asiantuntijatyö.

Eli sulla on nyt valinnan paikka. Miten ajattelit, että olosi tuossa nykyisessä suhteessa kohenisi ja se tukisi sinua tavoittelemaan unelmiasi? Suosittelen lämpimästi yksinoloa vähän aikaa, saat ajatuksesi kohdilleen ja lähdet tavoittelemaan unelmiasi. Kyllä sieltä sopiva puoliso tulee kohdalle, jos on tullakseen. Tuo nykyinen ei sellainen kuitenkaan ole. Eikä yön yli sellaiseksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiot siis hankkia lapsia tämän ihanan miehen kanssa, ja se on syy miksi et lähde? Et voi olla tosissasi.

Aikeeksi se varmasti jääkin. Mies ei edes halua lapsia, saatika että niitä olisi järkevää hänen kanssaan ryhtyä tekemään.

Päähäni on vain niin lujasti iskostunut, että olen huono ja kelpaamaton ja riittämätön. En usko kenenkään huolivan minua ja ajattelen, että kukaan mies ei haluaisi perustaa perhettä minun kanssani. Tai perustaa perhettä ylipäätään.

Oma todellisuudentaju hämärtyy  tällaisten olosuhteiden jatkuessa vuosia.

ap

Kukaan ei varmasti haluakaan perustaa perhettä kanssasi niin kauan kuin olet herra Ihanan kanssa yhdessä. Mietipä vielä kertaalleen mitä haluat ja toimi sitten sen mukaan. Hopi hopi, ap! Loppuelämä ratkaistaan nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vasta 30-vuotias? Herranjestas, koko elämä edessä. Itse olin vasta seikkaillut ympäri maailmaa tuohon mennessä (yhden tutkinnon sain aikaiseksi). Nyt 40v ja kolmen lapsen äiti, toinenkin tutkinto takataskussa, maailman paras aviomies (olen lihonut yli 30kg suhteemme aikana) ja asiantuntijatyö.

Eli sulla on nyt valinnan paikka. Miten ajattelit, että olosi tuossa nykyisessä suhteessa kohenisi ja se tukisi sinua tavoittelemaan unelmiasi? Suosittelen lämpimästi yksinoloa vähän aikaa, saat ajatuksesi kohdilleen ja lähdet tavoittelemaan unelmiasi. Kyllä sieltä sopiva puoliso tulee kohdalle, jos on tullakseen. Tuo nykyinen ei sellainen kuitenkaan ole. Eikä yön yli sellaiseksi muutu.

Vaikutat reippaalta ja tomeralta tyypiltä. Ei ihme, että olet löytänyt itsellesi sopivan kumppanin ja perustanut hänen kanssaan perheen.

Minä olen aika epäkiinnostava ihminen. Harrastukseni ovat melko mitäänsanomattomia, matkustamista lukuun ottamatta. Ulkonäköni ei ole kovin kaksinen. Miehet eivät koskaan kiinnitä minuun mitään huomiota missään tilanteessa!

On siis erittäin epätodennäköistä, että löytäisin itselleni kumppanin. Puhumattakaan siitä, että hän olisi minulle sopiva. 

Voisin periaatteessa hankkia lapsia yksinkin, kuten joku aiemmin ehdotti. Mutta miten? En halua mitään baarihoitoja huijattavaksi (enkä sellaisia varmasti saisikaan), klinikkaraskaudet mahtavat maksaa mansikoita? Toisaalta jos hankkisin lapsia yksin, jäisin paitsi haaveilemastani perhe-elämästä.

ap