Lue keskustelun säännöt.
Kumppani vahtii
09.03.2017 |
Mieheni vahtii ja kyttää minua. Tämä on alkanut ottaa pahasti nuppiin.
Mies kyttää tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Hän kyttää syömisiäni, juomisiani, rahankäyttöäni, tapaani tehdä asioita, unitrytmiäni jne. Lisäksi hän moittii, jos en tee asioita hänen toivomallaan tavalla.
Hän valittaa kun juon kuulema liikaa kahvia, juon liian usein alkoholia (ei pidä paikkaansa), laitan nukkumaan liian myöhään, herään liian myöhään, syön liikaa ja liian usein, syön vääränlaista ravintoa, kävelen väärin, hölkkään väärin, laulan nuotinvierestä, soitan instrumentteja väärin (hän ei tiedä soittamisesta mitään, ei soita mitään soittimia), istun väärin, makaan väärin, pukeaudun tyhmästi, hiukseni ovat vääränlaiset...
Listaa voisi jatkaa loputtomiin! Mikä hiivatti miestä vaivaa? Onko normaalia kytätä puolisoa tällä tavoin ja kommentoida ja moittia toista kaikesta?!
Kommentit (72)
Jotenkin ap alkaa tuntua ihan siltä, että et edes halua pois tästä parisuhteen irvikuvasta. Sinulla tuntuu olevan sellainen mutta kun-asenne. Jos tykkäät roikkua tuon miehen kanssa, niin hyvä. Mitään muutosta et kuitenkaan elämääsi saa, vaan kaikki jatkuu ennallaan ja luultavasti vielä pahenee tuosta. Muutos tulee vasta, kun lopetat tuon roikkumisen. Päästä itsesi vapaaksi tuosta paskasta, et voi kuin voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt äkkiä oma elämä kuntoon. Ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista. Ei miehen eikä naisen.
On aika yleinen ilmiö, että ihmiset roikkuvat kiinni mielummin tutussa skeidassa, kuin vaihtavat tuntemattomaan parempaan tulevaisuuteen.
Olen kuullut perheväkivaltanaisten tarinoita, niin ihan uskomatonta, mitä ne sietävät. Koska ei uskalla lähteä, talous on miehen hallinnassa, oma tahto tuhottu. Sitten nuo miehet vielä uskottelevat, jos on lapsia, että nainen menettää ne. Ei todellakaan. Oikeuslaitos tietää tämän tyyppiset tapaukset.
Tarve kontrolloida toista noin on yleensä persoonallisuushäiriöisen merkki. Ja hehän eivät muutu eikä parane, joten voit muuttaa vain oman osuutesi.
Sano hänelle että nyt riittää se kontrollointi. Todennäköisesti hän suuttuu, mutta sinun ei tarvitse hyväksyttää lähtöajatusta hänellä.
Muut eivät määritä arvoasi, vaan määrität sen itse.
Googleta henkinen parisuhdeväkivalta ja narsismi. Kuulostaa nimittäin melko tutulta. Vuosien henkinen romuttaminen alkoi niin hitaasti ja salakavalasti ettei sitä edes huomannut, ja muuttui aina pikkiriikkisen rankemmaksi sitä mukaa kun oma tahtoni mureni. Siinä vaiheessa kun vihdoin havahduin siihen tosiasiaan että kaikki ei todellakaan ole hyvin, uskoin jo vakaasti että kaikki ongelmat johtuvat minusta ja että kykenisin pelastamaan suhteen jos vain olisin/tekisin sitä tai tätä. Lopulta epäilin jo mielenterveyttänikin.
Kun mies asetti minulle nukkumaanmenoajat, ilmoitti asentavansa kameravalvonnan asuntoon ja pihaan, ja alkoi testailla toleranssiani fyysiseen väkivaltaan törmäilemällä päin ja huitaisemalla "vahingossa" aina vain useammin, heräsin todellisuuteen. Lähtö oli helvetin vaikeaa, koska suhteen aikana koko ystäväpiirini oli pikkuhiljaa kadonnut, samoin yhteys sukulaisiin. Pelkäsin kuollakseni ja olin täysin vakuuttunut etten ikimaailmassa pärjäisi yksin. Tunne minuudestani oli kadonnut, olin pelkkä varjo joka yritti päivät pitkät parhaansa olla hengittämättä väärällä tavalla etten vain hermostuttaisi miestä. Eloonjäämisvietti oli lopulta se, joka sai minut lähtemään. Olin itse alkanut googlettaa mahdollisia syitä järjettömään henkiseen pahoinvointiini, ja törmäsin sattumalta narsismiin ja henkiseen väkivaltaan. Tunnistin oman parisuhteeni, enkä ikinä unohda sitä jäätävää kauhun tunnetta kun tajusin asuvani ventovieraan manipuloinnin mestarin kanssa. Mies tiesi minun tajunneen mistä oli kyse (valvoi tietokoneenkäyttöäni), ja aloitti viimeisen yrityksensä pitää minut kurissa ja nuhteessa. Ironista kyllä, tuo viimeinen kontrollointiyritys oli se joka katkaisi kamelin selän. "Vitsinä" puukolla sohiminen, sen päälle nauraminen ja kommentointi huumorintajuttomuudestani ei saanut minua jäämään. Se sai minut tajuamaan, että seuraavaksi tapahtuu jotain vielä pahempaa.
Lähdön jälkeen tuntui kuin olisin herännyt psykedeelisestä painajaisesta. Asiat, joita olin oppinut pitämään normaaleina tuntuivat täysin järjettömiltä enkä pystynyt käsittämään miten olin ollut niin sokea kaikelle, hyväksynyt kaiken ja syyttänyt itseäni miehen hirviömäisestä käytöksestä. Sokista toipuminen vei aikansa, mutta pikkuhiljaa otin elämäni takaisin. Minulla on työ, ystäviä, valta päättää omasta elämästäni ja itsetunto joka oli vuosia hautautuneena alistamisen ja kontrolloinnin alle. En ole mikään kaunotar enkä seurapiiriperhonen, mutta siitä huolimatta useampikin mies on osoittanut kinnostuksensa. Yksinolo on oma valintani.
Puhu jonkun ammatti-ihmisen kanssa ja kerro rehellisesti tunteistasi ja parisuhteestasi. Ota miehesi mukaan. Jos ajatus miehen pyytämisestä mukaan herätti sinussa juuri äsken pelkoa tai ahdistusta, olet jo syvällä kontrollin syövereissä.
Tee itsellesi palvelus ja lähde ENNEN kuin tilanne menee niin pahaksi että joudut pelkäämään mielenterveytesi ja/tai fyysisen turvallisuutesi puolesta. Kirjoittamasi perusteella asiat eivät ole menossa parempaan vaan pahempaan suuntaan. Ensimmäinen askel kohti tervettä itsetuntoa ja unelmaasi perheestä on lähteä suhteesta, joka myrkyttää sinut hitaasti hengiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrassaan kamala kokemus edellisellä kirjoittajalla. Onneksi selvisit. Ja vielä hengissä.
Harva mies uudessa suhteessa varmaan pahoinpitelee heti suorilta sairaalakuntoon. Se rajoittaminen tosiaan tapahtuu hitaasti.
Itse joudun päivittäin harkitsemaan, miten jatkan suhdetta nykyisen mieheni kanssa. Yrittää tehdä minusta kotiorjaa. Saan todella voimakkaasti pistää hanttiin. Onneksi tajuan kuitenkin koko ajan, missä mennään ja kieltäydyn. Painostus on silti päivittäistä. Mustasukkaisuus on nyt nostanut päätään, kun olisi muuallakin kiinnostuneita miehiä. Yritti tänään lukea sähköpostikeskustelua olan yli. Jos olen puhelimessa, heti kysyy, kenen kanssa puhuit.
Pistää mietityttämään. Hyvä seksi ei riitä.
Miesten on vielä vaikeampi puhua naisten henkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä. Yhden tilanne selvisi vasta, kun vaimo oli puukottanut ja joutui sairaalaan. Oli pakko kertoa jo, millaisessa perhehelvetissä oli elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Miehesi kuulostaa ikävältä, epävarmalta ja kontrollinhaluiselta ihmiseltä. Kontrollinhalu kumpuaa yleensä juurikin joko omasta epävarmuudesta (huono itsetunto) tai siitä että voi oman mielensä sisällä huonosti ja kaaosmaisesti, niin yrittää saada omaa pahaa oloa ja kaaosta hallintaan kontrolloimalla ympäristöä (=sinua). Mutta tuohon ruoka-asiaan haluaisin kommentoida, että se ei kaikissa tilanteissa ole välttämättä ilkeää eikä kontrollointia vaan huolta kumppanin terveydestä ylipainon, diabetesrikin ym takia.
Ymmärrän pointtisi. Toisinaan mies saarnaa ruokavaliostani ja ylimääräisistä kiloistani. Toisinaan hän nimittelee ja loukkaa tahallaan. Kuulostaa varmaan aika karulta, mutta miehen suusta on tullut kaikki mahdollinen lehmästä vitun läskiperseeseen. Olen kuulema vitun läski ämmä, joka ei tee muuta, kuin makaa läskiperseellään sohvalla ja ahtaa suuhunsa lisää ruokaa (ei pidä paikkaansa tämäkään). Ei mies tietenkään aina näin hc-heittoja latele, mutta kiihdyksissään. Kyllähän nuo kommentit loukkaavat.
En myöskään ymmärrä sitä, miksi toisen asioihin pitää puuttua. Kyllähän minä itsekin tiedän olevani ylipainoinen ja tiedän varsin hyvin, että miten oikeaoppisesti tulisi syödä ja pitää huolta kropasta. En minäkään saarnaa tupakoiville ystävilleni tupakoinnin vaarasta. Tiedän, että he tietävät kyllä mitä haittaa tupakoinnista on, ja miten tupakoinnin saa loppumaan.
ap
Sulta lähtee monta monta kiloa ihan itsestään kunhan heivaat tuon possun pellolle. Ensin lähtee miehen painon verran ikävää painolastia ja uusi vapaus hoikistaa sua kummasti. Usko mua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi oma kriteeri on ollut parisuhteissa aina, että mies puhuu edellisestä kumppanistaan lämpimään sävyyn, eikä hauku. "Oli hyvä nainen." Elämäntilanteet vain muuttuvat.
Kuulostaa hyvältä kriteeriltä.
Mieheni on haukkunut kaikki edelliset kumppaninsa (paitsi heidän ulkonäön ja seksuaalisen kokeilunhalunsa). Mies myös nimittelee omia vanhempiaan ja sisaruksiaan. Aika hirveää.
ap
Itse ihmettelisin heti ensimmäiseksi, mitä toisessa on vialla, jos olisi niin huonon valinnan tehnyt.
Ja vielä toistuvasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen verran pitää olla arvostelukykyä, että lukee varoitussignaalit ajoissa. Toimii sitten sen mukaisesti. Yhden kerran voi mennä pieleen, mutta monta kertoo jo jotakin kummastakin osapuolesta.
Karkki- ja sipsipussit sitten jäävät sinne kaupan hyllylle. Uutta tsemppiä elämään.
Toni Niemisellä on jatkuvasti huono tuuri naisten kanssa. Voisikohan katsoa peiliin, mistä johtuu moinen? Aina on vain olosuhteiden uhri ja muiden vika. Klassikkomalli miehestä, mikä pitää kiertää kaukaa.
Herranen aika, hankkiudu eroon tuollaisesta. Vaikka et ikinä löytäisi ketään niin yksin on paljon parempi kuin tuollaisen kanssa. Sinulla on ystäviä ja tekemistä, elämästäsi tulee niin paljon parempaa ilman tuollaista miestä. Ei se parisuhde ole mikään autuaaksi tekevä, paljon tärkeämpää on se että sinulla on hyvä olla.