Onko olemassa fiksuja miehiä, jotka eivät petä edes henkisellä tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Kylmä jätkä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmä jätkä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tarkennus vielä henkiseen pettämiseen. Tarkoitan sillä salassa pidettävää kanssakäymistä naisen kanssa. Siihen sisältyy tapaamisia, viestittelyjä, tunteiden tunnustamista jne. Ja omalle puolisolle näistä jutuista ei kerrota.

ap

Ei toi ole henkistä pettämisestä vaan pettämistä.

Mikä on sitten henkistä pettämistä?

Se on pettäjien ja toisaalta ylimustasukkaisten ihmisten keksimää semantiikkaa asioiden hämärtämiseksi. Joko joku pettää sinua tai ei. Joko toisen käytös sopii sulle tai ei. Muija menisi mun selän takana sekstailemaan jonkun kölvin kanssa niin se olisi siimä. Miksi vtussa mä keskustelisin iät ajat siitä millä nimellä sitä ku$ipäisyyttä tulisi kutsua?

Mutta tuossahan ei olla sekstailtu.

"Sexting" eli kuuma tekstiviesteily. "Henkinen pettäminen" nousee terminä esiin aina kun keskustelu menee absurdiksi. Joko pettäjä alkaa selitellä tekemisiään tai vainohullu puoliso alkaa nähdä pöpöjä. Minä en kuuntele sellasta länkytystä suuntaan tai toiseen. On se jmlauta naurettavaa jos aikuinen ihminen ei osaa tilanteen tietäessään sanoa onko sitä petetty vai ei :D

Kyllä naiset pettää ihan yhtä paljon. Mun nainen petti. Ehkä sun kannattaa löytää mies, jota on petetty, niin teillä on siitä yhteinen kokemus, ja molemmat tietää kuinka p*skamaista se on. Silloin voi olla helpompi luottaa.

Ei ollut tarkoitus väittää että naiset eivät petä. Enkä mielestäni väittänytkään. Satun vaan olemaan nainen ja minua on mies pettänyt. Miten tästä pääsee ylös ja on yhteinen lapsikin? Yksin olo ahdistaa niin kovasti.

Ap

eli täyttää sun mielipuoliset standartit? tuskin

On niitä ollut mutta ne on kuollut sukupuuttoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tarkoitus väittää että naiset eivät petä. Enkä mielestäni väittänytkään. Satun vaan olemaan nainen ja minua on mies pettänyt. Miten tästä pääsee ylös ja on yhteinen lapsikin? Yksin olo ahdistaa niin kovasti.

Ap

Miten se paljastui? Onko mies tunnustanut ja pyytänyt anteeksi ja ottanut vastuun teoistaan? Vai vähätellyt ja kiistänyt?

Edell7sessä tapauksessa mietin, eikö siitä pääse yli, jos on kerran lapsikin. Oletteko puhunery, millainen sihteenne on ja miksi mies kiinnostui vieraasta? En väitä sen olevaan edes 0,00001% sinun syysi, mutta avoin keskustelu voi auttaa palauttamaan luottamuksen ja jatkamaan ja saada hänet tajuamaan, miltä sinusta on tuntunut, kun mies on tähän asti varmaan katsellut asioita itse pelkästään omasta näkövinkkelistään.

Varmaan kaikki ihastuvat parisuhteensa ulkopuolisiin ihmisiin jossain elämänsä vaiheessa, ja se on ihan ok. Myös nämä kuuluisat kännivahingot on mielestäni ihan ok antaa anteeksi, jos vahingon jälkeen kerrotaan totuus ja kadutaan.

Mutta jos lähdetään määrätietoisesti pimittämään omalta puolisolta asioita ja valehtelemaan, on kyseessä mielestäni paha ihminen, johon ei kannata aikaansa tuhlata.

On, mutta eivät he av-mammoille kelpaa.

Se että "yksinolo ahdistaa niin kovasti"  on surkea lähtökohta uudelle suhteelle. Yhdistettynä pelkoon pettämisestä, susta tulee hullun mustasukkainen ja takertuva puoliso sille uudelle miehelle. Sellainen on sairaan rasittavaa ja on todennäköistä että mies lähtee ennemmin tai myöhemmin hakemaan tasapainoisempaa naista, ja pelkosi jätetyksi tulemisesta toteuttaa itsensä. 

Hae ensin mielenrauhaa ja sitten vasta uutta miestä.

Juuri typerintä on petetyksi tulemisen jälkeen lähteä uutta suhdetta etsimään. Mikä pakollinen asuste se puoliso on? Ikävä kyllä, ap, en tiedä millaista "tukea" kaipaat. Voisin sanoa että jee, kyllä varmaan sullekin löytyy vielä hyvä ja uskollinen mies ja onhan se mahdollista. Mahdollista on myös että seuraavakin pettää menemään. 

Älä laita omaa onnellisuuttasi jonkun toisen varaan.

Vähintään kaikki tuntevat jossain vaiheessa vetoa muitakin kohtaan. Onko se pettämistä sitten, jos alkaa ihan vain tehdä mieli, vaikkei laitakaan tikkua ristiin? Sadan prosentin takuita ei ikinä ole. Hyvällä tuurilla voi löytää kultakimpaleen. Niitä vaan ei riitä monellekaan.

On olemassa miehiä jotka ei petä oman vaimon.

Itse olen naimisissa 20 vuotta enkä ole koskaan pettänyt puolisoni.

M 47

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tarkoitus väittää että naiset eivät petä. Enkä mielestäni väittänytkään. Satun vaan olemaan nainen ja minua on mies pettänyt. Miten tästä pääsee ylös ja on yhteinen lapsikin? Yksin olo ahdistaa niin kovasti.

Ap

Pärjäät kyllä.

Mulla meni parikymmentä vuotta aviossa kunnes sorruin tapaamaan ja viestittelemään salassa naisen kanssa johon ihastuin. Olihan se ihan viatonta, mutta lopulta tunnustin myös tunteeni hänelle. Näissä asioissa logiikkana on silti se että mikään ei synny tyhjästä, kaikilla asioilla on joku syy ja tausta. Minulla se oli tarve itsenäistyä suhteessa, joka oli ollut pitkään epätyydyttävä ja tällä en pelkästään tarkoita seksiä, vaan pikemmin henkistä yhteyttä. Jossain vaiheessa tuon henkisen yhteyden puuttuminen aiheuttaa parisuhteessa onhelmia. Tuskin kukaan haluaa itseltään kieltää olemasta onnellinen? Väittäisin siis, ettei vieras nainen näin normitapauksissa ole se syy sinänsä, vaan tapahtumat on seurausta jostain täyttymättömästä omassa parisuhteessa. Toki on varmaan näitä ns. "panomiehiä", joille se kaikkien naisten paneminen on se pääasia, mutta heillä on sitten omien korviensa välissä jotain ihan muita haasteita. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tarkoitus väittää että naiset eivät petä. Enkä mielestäni väittänytkään. Satun vaan olemaan nainen ja minua on mies pettänyt. Miten tästä pääsee ylös ja on yhteinen lapsikin? Yksin olo ahdistaa niin kovasti.

Ap

Et suoraan väittänytkään. Mietit, onko olemassa miehiä jotka ei petä. Samoin voi kysyä, onko olemassa naisia, jotka ei petä. Molempia löytyy varmasti. Voin kertoa, että kyllä siitä vaan pääsee ylös, niin mies kuin nainenkin. Yksinolo ei ole niin kamalaa kuin voisi kuvitella. Se on oikeastaan vapauttavaa, kun ei joudu enää miettimään sen pettäneen kumppanin tekemisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni parikymmentä vuotta aviossa kunnes sorruin tapaamaan ja viestittelemään salassa naisen kanssa johon ihastuin. Olihan se ihan viatonta, mutta lopulta tunnustin myös tunteeni hänelle. Näissä asioissa logiikkana on silti se että mikään ei synny tyhjästä, kaikilla asioilla on joku syy ja tausta. Minulla se oli tarve itsenäistyä suhteessa, joka oli ollut pitkään epätyydyttävä ja tällä en pelkästään tarkoita seksiä, vaan pikemmin henkistä yhteyttä. Jossain vaiheessa tuon henkisen yhteyden puuttuminen aiheuttaa parisuhteessa onhelmia. Tuskin kukaan haluaa itseltään kieltää olemasta onnellinen? Väittäisin siis, ettei vieras nainen näin normitapauksissa ole se syy sinänsä, vaan tapahtumat on seurausta jostain täyttymättömästä omassa parisuhteessa. Toki on varmaan näitä ns. "panomiehiä", joille se kaikkien naisten paneminen on se pääasia, mutta heillä on sitten omien korviensa välissä jotain ihan muita haasteita. 

Noin se juuri menee. Minun on myös vaikea uskoa sitä, että tuollaisen pettämisen paljastuessa, se käynnistäisi jonkun maagisen muutoksen nykyisessä pitkässä suhteessa, joka lopulta muuttuisi jotenkin pysyvästi paremmaksi.

Luulen, että se voi hetkeksi muuttua paremmaksi tuon shokin seurauksena, mutta sitten ajaudutaa taas uudelleen samoihin ongelmiin, josta se pettäminenkin johtui. Jotain vaan puuttuu, ehkä pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

en tiedä mitä tarkoitat noilla yksisarvi-puheilla, mutta tämä pettäminen on todella rikkonut minut kappaleiksi, enkä voi luottaa enää kehenkään mieheen. Toivoisin nyt tukea .

Ap

Terapiasta sinä saat tukea, tällä palstalla on aika heikot mahdollisuudet sinua auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni parikymmentä vuotta aviossa kunnes sorruin tapaamaan ja viestittelemään salassa naisen kanssa johon ihastuin. Olihan se ihan viatonta, mutta lopulta tunnustin myös tunteeni hänelle. Näissä asioissa logiikkana on silti se että mikään ei synny tyhjästä, kaikilla asioilla on joku syy ja tausta. Minulla se oli tarve itsenäistyä suhteessa, joka oli ollut pitkään epätyydyttävä ja tällä en pelkästään tarkoita seksiä, vaan pikemmin henkistä yhteyttä. Jossain vaiheessa tuon henkisen yhteyden puuttuminen aiheuttaa parisuhteessa onhelmia. Tuskin kukaan haluaa itseltään kieltää olemasta onnellinen? Väittäisin siis, ettei vieras nainen näin normitapauksissa ole se syy sinänsä, vaan tapahtumat on seurausta jostain täyttymättömästä omassa parisuhteessa. Toki on varmaan näitä ns. "panomiehiä", joille se kaikkien naisten paneminen on se pääasia, mutta heillä on sitten omien korviensa välissä jotain ihan muita haasteita. 

Noin se juuri menee. Minun on myös vaikea uskoa sitä, että tuollaisen pettämisen paljastuessa, se käynnistäisi jonkun maagisen muutoksen nykyisessä pitkässä suhteessa, joka lopulta muuttuisi jotenkin pysyvästi paremmaksi.

Luulen, että se voi hetkeksi muuttua paremmaksi tuon shokin seurauksena, mutta sitten ajaudutaa taas uudelleen samoihin ongelmiin, josta se pettäminenkin johtui. Jotain vaan puuttuu, ehkä pysyvästi.

Juuri näin!

Tässä olisi, mutta olen myös alkoholisti, työtön ja pahasti mt-ongelmainen. En ole koko elämäni aikana tuntenut mitään vetoa kuin muutamaan ihmiseen, enkä pysty edes halaamaan ketään, joka ei ole oma kumppanini. Mikään viestittely ei kiinnosta kenenkään kanssa. Tuntuu vain hyvin epätodennäköiseltä, että voisin enää rakastua kehenkään. En edes tapaa ihmisiä missään.

Menneisyydessäni olen ollut suhteissa naisiin ja miehiin. Kumpikin sukupuoli on pettänyt yhtä lailla. En oikeastaan edes välitä. En usko enää yksiavioisuuteen tai mihinkään ihmisen uskollisuuteen. Jos lähtisin taas suhteeseen, niin sanoisin, että toinen tehköön mitä lystää, kunhan ei hylkää mua tai touhua selkäni takana. Itseäni ei todennäköisesti kiinnosta kukaan sillä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni parikymmentä vuotta aviossa kunnes sorruin tapaamaan ja viestittelemään salassa naisen kanssa johon ihastuin. Olihan se ihan viatonta, mutta lopulta tunnustin myös tunteeni hänelle. Näissä asioissa logiikkana on silti se että mikään ei synny tyhjästä, kaikilla asioilla on joku syy ja tausta. Minulla se oli tarve itsenäistyä suhteessa, joka oli ollut pitkään epätyydyttävä ja tällä en pelkästään tarkoita seksiä, vaan pikemmin henkistä yhteyttä. Jossain vaiheessa tuon henkisen yhteyden puuttuminen aiheuttaa parisuhteessa onhelmia. Tuskin kukaan haluaa itseltään kieltää olemasta onnellinen? Väittäisin siis, ettei vieras nainen näin normitapauksissa ole se syy sinänsä, vaan tapahtumat on seurausta jostain täyttymättömästä omassa parisuhteessa. Toki on varmaan näitä ns. "panomiehiä", joille se kaikkien naisten paneminen on se pääasia, mutta heillä on sitten omien korviensa välissä jotain ihan muita haasteita. 

Sehän tästä tekeekin kipeän, kun tiedostan tämän täysin. Olen siis ollut huono vaimo. 😰

Ap