Olen ateistinainen ja ihastunut uskovaiseen mieheen. Miten samanlaiset parit olette pärjänneet yhdessä?

Minä olen ateistimies ja ihastunut jehovanaiseen. En tiedä vielä varmaksi mutta tuntuu että saan vastakaikua. Olen valmis mihin vaan myönnytyksiin kun ihana nainen kyseessä.

Jehovista ja lestoista pysyisin itse kaukana. Liian pienet ja tiukat piirit uskomattomilla säännöillä. Ajattelitko kieltäytyä verensiirrostakin, mikäli sellaisen tarve tulisi?

En voisi hyväksyä lasteni kasvatusta uskoon. En usko, että mieskään hyväksyisi, etten anna lasten käydä uskonnontunneilla tai meillä ei vietetä jouluja ja muita uskontoon liittyviä juhlia.

Suhde voisi toimia,mutta lasten kasvatus ei.

Mielestäni ihmiset, jotka kasvattavat lapsiaan "aivan sama mihin uskot, tee ku haluut" on tekopyhiä ja pienille lapsille isoja asioita päätettäväksi.

Äitini oli uskovainen ja tuputti sitä minulle lapsesta asti. Mielestäni hän toimi uskonsa mukaan ja pelkäsi mitä minulle käy, kun en olekkaan uskovainen. Se oli oikeaa uskoa ja rakkautta lasta kohtaan. Jos häntä olisi kiinnostanut vain oma taivaspaikkansa ja elämänsä ei hän olisi minusta oikeasti niin piitannut...tai sitten hän ei olisi oikeasti uskonut.

Outoa kun nykyään ei saisi oman vakaumuksensa mukaan kasvattaa.

Toki olen itse enemmän vapaamman ajattelun kannalla, mutta kyllä perheessä pitää tietyt linjat olla. Ei ateistiäidin tarvi lapselleen raamattua lukea tai erityisen innoissaan olla tämän uskovaisuudesta, eikä uskovaisen tarvitse innostua lapsensa ateismista.

Vierailija kirjoitti:

Jehovista ja lestoista pysyisin itse kaukana. Liian pienet ja tiukat piirit uskomattomilla säännöillä. Ajattelitko kieltäytyä verensiirrostakin, mikäli sellaisen tarve tulisi?

Miksi verensiirrosta pitäisi kieltäytyä jos ei itse ole jehova? Ovat fiksua ja tyylikästä porukkaa sitäpaitsi.

Itse ateistinaisena en pystyisi kuvitellakaan että ihastuisin uskovaiseen. Minulle se on niin suuri asia ettei mikään komea ulkonäkö tai ihana luonne sivuuttaisi sitä että mies uskoo johonkin mitä minä inhoan ja halveksun enkä voi millään tavalla sietää.

Naimisiin en voisi koskaan mennä ihmisen kanssa joka kuuluu kirkkoon, vaikka ei olisikaan niin uskonainen.

Ikävä kyllä uskonto jakaa paljon mielipiteitä, joten en usko että juttunne toimisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jehovista ja lestoista pysyisin itse kaukana. Liian pienet ja tiukat piirit uskomattomilla säännöillä. Ajattelitko kieltäytyä verensiirrostakin, mikäli sellaisen tarve tulisi?

Miksi verensiirrosta pitäisi kieltäytyä jos ei itse ole jehova? Ovat fiksua ja tyylikästä porukkaa sitäpaitsi.

Kaukana siitä. Kiusaavat vielä muita ihmisiä tulemalla ovelle asti jeesustelemaan.

Minä olen uskova, joka meni ateistin kanssa naimisiin. Toiset uskovat minua kovasti varoittelivat, mutta olin niin rakastunut että tein oman pääni mukaan. Naimisissa olemme olleet jo 17 vuotta ja sen puolesta kaikki ok. Mutta kyllä minun hengellinen elämä on kuihtunut ihan olemattomiin. Vielä suhteen alkuaikoina kävin kirkossa ja muissa riennoissa, mutta lapsen tulon myötä se tyssäsi kokonaan. Raamatun lukeminen on jäänyt, rukoileminen on jäänyt. Sitä omaa uskonelämää on vaikeampi pitää yllä, kun toinen ei ole uskossa ja siitä minua varoitettiin.

Tietyllä tapaa elämäni onnellisinta aikaa oli juuri se aika, ennen kuin tapasin mieheni. Olin hyvin onnellinen ja minulla oli ihana rakkaussuhde Jeesuksen kanssa. (Uskovat tämän ymmärtävät, vaikka muita hymyilyttää.) 

Pahimmat irstailijat ja insestipedofiilit löytyvät yleensä noista pienistä uskispiireistä.

Mies uskoo kyllä, itse en ollenkaan. Emme juuri puhu uskonasioista toisillemme, sillä ne puheenaiheet eivät kohtaa. Muuten kyllä kemiat kohtaa. Ainoa asia mikä herättää keskustelua on syntymättömän lapsemme kastaminen, kun itse olen sillä kannalla, että lapsi saisi itse vanhempana päättää mihin uskoo tai, että uskooko ollenkaan ja mies on sitä mieltä, että ehdottomasti pitäisi kastaa kristinuskoon.

Meillä se tilanne että molemmat uskossa mutta vaimo kuuluu ev-lut kirkkoon, minä vähän vapaampaan suuntaan. Vaimo oli heti aluksi sitä mieltä että kastamme lapsen ev.lut kirkkoon kun tuli raskaaksi. Minä taas sitä mieltä että ei kasteta, vaan annetaan itse päättää, mutta viedään toki pyhäkouluun pienenä. Lopputulos oli se että vaimo voitti ja kastettiin. No ehkä ihan hyvä noinkin, en tiedä. Koitin perustella näkemystäni raamatulla, siellä ei nimittäin kasteta vauvoja missään kohtaa, vain aikuisia. Joten voit käyttää tätä perusteena miehellesi. Lue itse raamattua ja perustele asia. Se on hölmöä että ei perustella mitenkään näkemystä. Seuraavaksi voitte keskustella asiasta että saako lapselle kertoa iltarukouksen, tai saako hänelle laulaa jonkun iltavirren tms. Meillä onneksi saa.

Hän kokenee ettet voi olla aidosti onnellinen, koska olet suruton.

Tämä kuvaa hyvin uskovaisen ajatusmaailmaa

http://paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_maarit-murtomaa/2607/

Vierailija kirjoitti:

Mies uskoo kyllä, itse en ollenkaan. Emme juuri puhu uskonasioista toisillemme, sillä ne puheenaiheet eivät kohtaa. Muuten kyllä kemiat kohtaa. Ainoa asia mikä herättää keskustelua on syntymättömän lapsemme kastaminen, kun itse olen sillä kannalla, että lapsi saisi itse vanhempana päättää mihin uskoo tai, että uskooko ollenkaan ja mies on sitä mieltä, että ehdottomasti pitäisi kastaa kristinuskoon.

Meillä tämä kasteasia ei ollut ongelma, koska itse en usko lapsikasteeseen eikä mieskään ateistina pitänyt kastetta tärkeänä. En edes kuulu kirkkoon, koska en hyväksy naispappeutta enkä sitä lapsikastetta. Mies kuului kirkkoon pitkään, mutta erosi jossain vaiheessa. Hän on tällainen älykkötyyppi, jonka kirjahyllystä löytyy raamattujen lisäksi mormonin kirja ja jehoviakin hän on kiusannut, kun on kuvitellut että uskovat saisi jotenkin järkeilemällä jallitettua ateisteiksi. Lapsi on osallistunut koulussa ihan normaaliin evlut uskonnon opetukseen. Sehän ei ole mitenkään tunnustuksellista, vaan enemmän sellaista yleissivistävää. Myös rippikoulun hän kävi, kun löysin sopivan houkuttelevan leirin (Kreikassa) mutta kasteelle hän ei mennyt ja rippijuhlia ei pidetty. Ilmeisestikään siellä leirillä ei saarnattu tarpeeksi väkevästi :-) 

Joskus 4-vuotiaana meidän lapsi kävi seurakunnan kerhossa ja siellä häneen tuli sellainen lapsenusko ja hän oli jonkin verran ahdistunut siitä, että hänen isänsä ei ole uskossa eikä pääse taivaaseen. Nyt hän on ateisti (tai agnostikko, en ihan ole varma) lukiolainen ja seurustelee mormonin kanssa, mikä minulle on ihan kauhistus, mutta hänelle no big deal.

Vaikka lapset kasvattaisi viimeisen päälle uskossa, niin eivät ne lapset tule uskoon ennen kuin tekevät sen oman ratkaisunsa. Jotkut tekevät sen jo nuorena, mutta jotkut eivät koskaan ota Jeesusta sydämeensä. Se ei loppupeleissä ole vanhempien käsissä ja sen kanssa pitää oppia elämään.

Näistä asioista kannattaa keskustella aina ennen naimisiin menoa tai lasten hankkimista. Itselle tuli yllätyksenä, että ateistina pitämäni mies olisi ehdottomasti halunnut, että lapsi kastetaan kirkon jäseneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää, että näin monelle asialla ei ole merkitystä. Ettekö te keskustele puolison kanssa elämästä, tieteestä, maailmankaikkeudesta, sivua aihepiirin uutisia, uusia löytöjä, keskustele elämänkatsomuksesta ja etiikasta tms, kaikkiin näihin liittyy olennaisesti se, uskooko toinen vai ei. Mä en voi kuvitella, että olisin sellaisen ihmisen kanssa yhdessä, joka on aivan täysin eri mieltä kanssani, eikä luota samoihin asioihin kuin minä (evoluutio tms). Luulisin että myös uskovainen haluaa olla samanlaisen kanssa, joka jakaa hänen näkemyksensä.

Keskustelemme paljon tuollaisista asioista, ja meillä on molemmilla akateeminen luonnontieteellinen koulutus. Ei meillä ole mitään ristiriitoja noissa asioissa. Mies osaa kyllä keskustella asioista luonnontieteen näkökulmasta, sotkematta siihen yliluonnollisia elementtejä. Hän ei myöskään ole kreationisti - ei useimmat uskovat ole jotain nuoren maan kreationisteja jotka kieltävät evoluution. 

Miehelleni usko on aivan erillinen "hengellinen regimentti", kaiken ydin tai tausta, mutta aineellisesta puhuttaessa hän pysyy aineellisen tasolla. Hän perustelle tätä sillä että Jeesuskin sanoi ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta: tämä maailma kulkee omilla laeillaan ja säännöillään, mutta Jumalan valtakunta on sen tuolla puolen.

- 24

Tätäkin ihmettelen, koska moni uskova tuntuu tosiaan olevan vähän mitä sattuu, eikä siis seuraakaan niitä Raamatun oppeja. Miten tämä ei häiritse teitä? Miehesi puhuu henkisistä asioista, mutta ei siis usko, että Raamattu on Jumalan sanaa?  Mihin miehesi vetää sen viivan, jos ei kiellä evoluutiota ja lajioppia, uskooko alkuräjähdysteoriaan? miten yhdistelee näitä? Vai onko tuo Jumalan valtakunta on tuolla puolen sellainen millä voi kuitata kaiken? Vitsit miten erilaisia parisuhteita. 

Uskoo alkuräjähdysteoriaan. Uskoo itse asiassa että tämä aineellinen maailma on sillä lailla automaattinen systeemi että mihinkään sen toimintaan ei tarvita selittäjäksi Jumalaa. Hänen mielestä se vain lisää Luojan kunniaa, että on onnistunut luomaan automaattisesti evolvoituvan ja toimivan systeemin kuin sellaisen, jota täytyisi koko ajan aktiivisilla toimilla itse hoitaa ja rakentaa. 

Eli joo, hän ei ole kiinnostunut käytännössä ollenkaan Raamatusta tämän maailman asioiden selittäjänä eikä usko että siitä on luonnontieteelliseksi oppikirjaksi tai esim. opiksi siitä miten yhteiskunnissa pitäisi elää, vaan uskoo että siellä kuvataan paljon aikansa kulttuurin käytäntöjä joita ei ole tarpeen kanonisoida säännöiksi kaikkina aikoina. Onneksi näin, onhan siellä Raamatussa aika hurjia juttuja kuten tottelemattomien lasten kivittäminen kuoliaaksi :-o 

Mieheni näkee Raamatun lähinnä spirituaalisena oppaana löytää se "toinen maailma", hengen maailma ja pelastus, ja toissijaisesti etiikan ja moraalin oppaana varsinkin Jeesuksen opetusten osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Näistä asioista kannattaa keskustella aina ennen naimisiin menoa tai lasten hankkimista. Itselle tuli yllätyksenä, että ateistina pitämäni mies olisi ehdottomasti halunnut, että lapsi kastetaan kirkon jäseneksi.

Ateismi ja kirkon jäsenyys eivät sulje toisiaan pois. Kirkon jäsenenä on enemmän ateisteja kuin kirkon ulkopuolella.

Up