Tekosyysi siihen, että et lue kirjoja?

sokeus

Ei ole pitkään ollut inspistä lukea. Lapsena, nuorena ja nuorena aikuisena tuli luettua todella paljon. Nyt se on vain jäänyt.

Ei kirjojen lukeminen tee sinusta sivistynyttä. Kuten aloitus osoittaa. Ja olen lukenut enemmän kirjoja kuin sinä.

Tekosyy tai oikea syy on se etten jaksa

Eräs pedagogi kertoi kerran luennollaan, että jos oma ammatti pitää sisällään sitä, että joutuu työkseen asettumaan toisen ihmisen asemaan (esim opettajat, psykologit yms), voi lukeminen vapaa-aikana olla haastavaa, kun siinäkin siis aina uppoudutaan tarinaan jonkun muun näkökulmasta. Sen vuoksi juuri monet opettajat lukevat suurella intohimolla kasapäin kirjoja lomilla, mutta työaikana eivät siihen kykene.

Ei jäänyt mieleen oliko tästä peräti joku tutkimus, joten en siis esitä tätä minään faktana, enkä väitä että kaikilla olisi näin, mutta ainakin omalla kohdallani allekirjoitan tuon täysin, samoin monet kollegat.

Ei ole muka aikaa. Olen aina lukenut paljon, mutta viimeisen 5 vuoden aikana vain muutama kirja per vuosi. Noloa.

Kyllä Areenasta katsotut jaksot suosikkisarjasta tai muut ohjelmat ajavat saman asian.

Koska olen palstamamma, jolle Seiskakin on  haastellinen.

Elokuvien katsominen on niin paljon nopeampaa ja vaivattomampaa.

Vierailija kirjoitti:

sokeus

Olipas heikko tekosyy. :)

Sokeat voivat lukea e-kirjoja pistenäytöltä tai kuunnella niitä puhesyntikalla, he voivat lukea pistekirjoituksella paperille painettuja kirjoja. Lisäksi ovat perinteiset äänikirjat, joita on saatavana kymmeniä tuhansia.

Ja sitten he voivat hakea tavallisesta kirjastosta tavallisia kirjoja, skannata ne ja tunnistuttaa tekstintunnistusohjelmalla, minkä jälkeen he voivat edelleen lukea niitä pisteillä tai kuunnella puheena.

Ja sitten ovat vielä näkövammaiset, jotka voivat lukea tavallisia kirjoja ihan katselemalla.

Joten sokeus ei riitä syyksi lukemattomuuteen. :)

En osaa lukea.  Kirjoittaa onneksi osaan.

Pari vuotta sitten tapahtui käänne; en malta uppoutua kirjoihin. Minä en pysty keskittymään missään työmatkalla esmes. Iltaisin on nykyään kivempi avata tää rappiopalsta. Kirjat vaatii oman hetkensä.

No hei! Kirja on ehkä tylsin muoto mitä on olemassa rivikaupalla vaan kirjaimia kirjaimia siitä mustia kirjaimia valkoisilla sivuilla. Mitään ei tapahdu vaan jaaritellaan ja muuta paskaa. Missä on musiikki ja toiminta?

En jaksa keskittyä pitkiin juttuihin. Oliskohan tuolla masennuksella jotain tekemistä sen kanssa. En jaksa edes telkkariohjelmiakaan usein katsoa.

En saa kirjoista mitään irti. En näe mielessäni kirjan tapahtumia, en osaa eläytyä niihin, en saa mitään tunnetiloja lukemani perusteella. Voin lukea muutaman sivun ja tajuan yks kaks että en muista mitä juuri luin. Tämä siis koskee fiktiota, tiedekirjallisuutta kyllä voin lukea ja luenkin.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten tapahtui käänne; en malta uppoutua kirjoihin. Minä en pysty keskittymään missään työmatkalla esmes. Iltaisin on nykyään kivempi avata tää rappiopalsta. Kirjat vaatii oman hetkensä.

Olet rappiolla, kuten sanoit, kun täällä pyörit!

Eläydyn liikaa.

En ole koskaan jaksanut keskittyä kirjoihin. Saatan kyllä lukea, mutta usein se menee siihen että alan ajattelemaan jotain muuta asiaa kuin sitä kirjaa ja tajuan 3 sivun päästä ettei minulla ole mitään hajua, mitä juuri luin. Sitten pitää etsiä se kohta mihin jäin ja lukea uudelleen. Toisekseen hypin sanojen yli, saatan lukea ne ihan eri sanoiksi yms. Ei ole koskaan sanottu että minulla olisi lukihäiriötä mutta näin aikuisena on alkanut tuntua vähän sille, että on.

Kiire. Loman alkaessa kurvaan aina ensimmäisenä kirjastoon ja saaliina on aina vähintään kaksi muovikassillista kirjoja. Helposti menee sellaista kirja per päivä tahtia, jos on aikaa lukea. 

Olen liikaa av:lla ja sitten en jaksa keskittyä kuin tylsiin dekkareihin. Toinen juttu on, että jos alan lukea kiinnostavaa fiktiota, imeydyn totaalisesti kirjan maailmaan ja oikea elämä saa väistyä kunnes kirja on luettu.