Miksei siitä puhuta avoimesti ja tarpeeksi, miten brutaali asia raskaus ja synnytys on naisen vartalolle?

Ei niitä asioita mielestäni piilotella tai kaunistella. Päinvastoin, netissä törmää vaikka mihin kauhutarinoihin ja sitä kautta saa synnytyspelon. Raskaus ja synnytys ovat luonnollisia asioita, ihminen on vaan nykypäivänä niin erkaantunut kaikesta luonnollisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kipulääkkeisiin tulisi panostaa entisestään.. tai itse asiassa mä koen, että niitä vähän pihdataan... kyllä voidaan epiduraalia antaa enemmän ja ilokaasu laittaa täysille jos halutaan. On se kumma kun leikkauksissa se epiduraali kyllä toimii mutta synnytyksissä aina ei '':))))))))))))))))))''

Päinvastoin, minulle ainakin epiduraalia ihan tuputettiin ja ensisynnyttäjänä vaan aattelin että otetaan. Vaikka ilmankin olisin siinä vaiheessa pärjännyt.

Vierailija kirjoitti:

Oishan se ihan hyvä jos puhuttais. Moni kylä puhuu synnytyskivuista ja yrittää saada niillä itselleen kirkkaimman kruunun. Sitä kirkkainta kruunua ei kuitenkaan minusta saa sillä että on kärsinyt synnytyskipuja vuorokauden, mutta sillä sen voisi jos saada jos on synnytyksen seurauksena saanut ulosteenpidätysvaikeudet tai jonkun muun yhtä kiusallisen vamman loppuelämäksi. Pitkään jatkunut kärsimys on aina pahinta.

Lievät ulosteenpidätysongelmat ovat suht yleisiä (jopa 5% väestöstä), mutta niistä Aitolan ja Luukkosen (2009) perusteella synnytys- tai muiden vammojen osuus aiheuttajista on häviävän pieni. Lantionpohjan lihaksista jokainen voi pitää huolta.

Kaverin paras kommentti synnytyksen jälkeen: Ettei sitä turhaan sanota, että tuhannen p*llun päreinä. Sanoin tämän seuraavan lapsen kohdalla neuvolassa, kun hoitaja rupesi tankkaamaan, että kyllä se yksi alateitse synnytys siinä menee, kun meni edellinen. Sai sektion.

Vierailija kirjoitti:

1 lapsi. Sektio. Helppo.

 täsmennys, tuli kiireellinen sektio, arpi jäi muistoksi mutta se ei haittaa yhtään. Pääasia että tuli terve vauva yli 40 vuotiaalle. 

Miksei syövästä puhuta tarpeeksi? Tai sydänkohtauksista? Tai skitsofreniasta?

Kaikesta löytää tietoa kun etsii. Aika helvetin laiskaa menoa jos kaiken tiedon pitäisi löytyä Iltalehden uutisten seasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse on intiimeistä asioista? Aika kiusallista olisi jutella välilihojen venymisestä ja vaginan aukon suurenemisesta työpaikan kahvipöydässä.

Sinulla on väärää tietoa.

Vaginan aukko ei suurene synnytyksessä.

"Välilihat" on se miehiltäkin löytyvä kehonosa genitaalien ja peräaukon välissä. Se ei veny,

joillain se saattaa vähän revetä, mutta tikataan kiinni.

Suurimmat muutokset raskaanaolevalla naisella on rintojen kasvaminen, pehmeneminen ja muuttuminen roikkuvammiksi,

sekä kengännumeron kasvaminen puolella numerolla, joskus yhdellä numerolla suuremmaksi.

Siis mitä paskaa suollat suustasi? Kylläpä minulla vain yksityisenen gynekologi mainitsi venyneestä välilihasta. Samoin kätilö sanoi, että ne joilla enemmän synnytyksiä on väliliha jo joskus niin matalaksi venynyt, että kätilön on vaikea auttaa vauvan pää ulos.

No hyi mikä avosuinen akka!

Millaista kielenkäyttöä.

Minulla on 3 lasta eikä yksityinen eikä kunnallinen gynekologi ole puhellut mistään venymisistä.

Se on sinulla varmaan synnynnäistä, tuo ylipitkä väliliha - ja opittua, tuo härski kielenkäyttö.

Vierailija kirjoitti:

No itse en ole kuvitellut koskaan, että raskaudesta tai synnytyksestä selviäisi vaurioitta tai ole yrittänyt tälläistä tavoitella. Tietysti siitä jää jälkiä. Pitää vain toivoa ettei pahasti vammaudu. Raskaus ja synnytys on isoja koettelemuksia naisen keholle ja komplikaatioiden riski on aina olemassa. Jäähän leikkauksistakin arpia eikä voida 100% varmasti tietää lopputulosta. Sellaista se elämä on,kaikessa on riskinsä. Hyvä olisi kyllä kertoa rehellisesti nuo prosenttiluvut ihmisille,kuinka monelle odottavalle tulee sitä tai tätä ja mitä riskejä on.

Esim. THL:n sivuilta kyllä löytyy tietoa, jos tilastot kiinnostavat. Ei taida olla kyse siitä, että "ihmisille ei kerrota", vaan siitä, että ihmiset eivät osaa etsiä tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse on intiimeistä asioista? Aika kiusallista olisi jutella välilihojen venymisestä ja vaginan aukon suurenemisesta työpaikan kahvipöydässä.

Sinulla on väärää tietoa.

Vaginan aukko ei suurene synnytyksessä.

"Välilihat" on se miehiltäkin löytyvä kehonosa genitaalien ja peräaukon välissä. Se ei veny,

joillain se saattaa vähän revetä, mutta tikataan kiinni.

Suurimmat muutokset raskaanaolevalla naisella on rintojen kasvaminen, pehmeneminen ja muuttuminen roikkuvammiksi,

sekä kengännumeron kasvaminen puolella numerolla, joskus yhdellä numerolla suuremmaksi.

Siis mitä paskaa suollat suustasi? Kylläpä minulla vain yksityisenen gynekologi mainitsi venyneestä välilihasta. Samoin kätilö sanoi, että ne joilla enemmän synnytyksiä on väliliha jo joskus niin matalaksi venynyt, että kätilön on vaikea auttaa vauvan pää ulos.

No hyi mikä avosuinen akka!

Millaista kielenkäyttöä.

Minulla on 3 lasta eikä yksityinen eikä kunnallinen gynekologi ole puhellut mistään venymisistä.

Se on sinulla varmaan synnynnäistä, tuo ylipitkä väliliha - ja opittua, tuo härski kielenkäyttö.

What? 😲

Tuohon kopioitui nyt 2 edellistä kommenttia ihan sikin sokin...

Mikä siinä roikkuvassa nahassa on niin kamalaa? Katsokaapa joskus uimahallissa vanhempia miehiä, kyllä heilläkin nahka lerpattaa, vaikka taatusti eivät ole koskaan olleet raskaana.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä naisia jotka sanovat ''synnytys oli voimaannuttava kokemus'' :DD

No, mulle oli. Mulla oli aivan hirveä synnytyspelko ja pelkosektio varattu. Synnytys vaan käynnistyikin niin nopeasti, ettei sektioon ehditty (ensisynnytyksen kokonaiskesto 2,5 h) ja synnytin alateitse. Toisen synnytin alateitse ihan vapaaehtoisesti ja pelkän ilokaasun voimin, muuta ei siinäkään ehditty antaa. Kyllä musta on ollut voimaannuttavaa huomata, mihin kaikkeen sitä pystyikin, vaan etukäteen pelotti. Kiitän toki myös hyvää onneani, että mulla on ollut helpot ja nopeat synnytykset, eikä raskaudesta tai synnytyksestä ole jäänyt juuri mitään fyysisiä haittojakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oishan se ihan hyvä jos puhuttais. Moni kylä puhuu synnytyskivuista ja yrittää saada niillä itselleen kirkkaimman kruunun. Sitä kirkkainta kruunua ei kuitenkaan minusta saa sillä että on kärsinyt synnytyskipuja vuorokauden, mutta sillä sen voisi jos saada jos on synnytyksen seurauksena saanut ulosteenpidätysvaikeudet tai jonkun muun yhtä kiusallisen vamman loppuelämäksi. Pitkään jatkunut kärsimys on aina pahinta.

Lievät ulosteenpidätysongelmat ovat suht yleisiä (jopa 5% väestöstä), mutta niistä Aitolan ja Luukkosen (2009) perusteella synnytys- tai muiden vammojen osuus aiheuttajista on häviävän pieni. Lantionpohjan lihaksista jokainen voi pitää huolta.

Jos unohdetaan ikä. Synnytystrauma on ylivoimaisesti suurin syy nuoren, työikäisen aikuisen ulosteinkontinenssiin. Vanhuksista toki isompi osa käyttää vaippoja, mutta se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tästäkin ketjusta näkee, monet myös uhriutuvat ja väittävät, etteivät voi vartalonsa muutoksille yhtään mitään. Kyllä, raskauden aikana nestettä voi kertyä hallitsemattomasti, mutta ei, läskiä ei tule (eikä varsinkaan jää!) merkittäviä määriä jos syö tavallisen fiksusti. Kyllä, joskus synnytys voi mennä pieleen ja tulee esim. repeämiä mutta ei, pillu ei jää löysäksi kunhan treenaa ennen ja jälkeen synnytyksen lantionpohjan lihaksia. Kyllä, raskausarpia voi tulla, mutta ei, maha ei jää pysyvästi pömpölleen (paitsi jos sen jättää sellaiseksi ruokavaliolla ja passiivisuudella!). Moni asia on onneksi omissa käsissä.

Huoh, jospa ottaisit asioista selvää ennen huutelua. Ilmeisesti olet joko mies tai hyvin onnekas nainen. Vatsanpeitteisiin voi tulla pysyviä vaurioita, jotka eivät millään treenillä parane, vaan ainut hoito on laaja korjausleikkaus jota ei kovin kevyesti tehdä ja joka voi leikkausmenetelmästä riippuen jättää isotkin arvet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiseen kysymykseen: koska ei se aina ole brutaalia ja kipeää.

Raskaus ja synnytys voi sujua ihan luonnollisen sujuvasti, milloin palautuminenkin on usein nopeaa ja kivutonta.

Taas tuli usein. Miksi pitää koittaa vaientaa ne jotka siitä ovat joutuneet kärsimään?

Koska yleensä suurinta ääntä pitävät ne joilla on mehevin juttu kerrottavana. Kuulin aivan hirveitä kauhutarinoita viisaudenhampaanpoistoista. Minulta otettiin kaikki neljä pois ilman mitään ongelmia. Kaksi vedettiin ja kaksi leikattiin.

Kyllähän siitä puhutaan, mutta niitä vammoja yms mielestäni vähätellään.

Monella tutulla on synnytys mennyt hyvin, mutta taas sitten parilla tutulla synnytys on mennyt niin pieleen kuin olla ja voi.. Ja vielä vuosienkin jälkeen heillä on ongelmia vaivojensa kanssa. Ja se on jotenkin ihmeellistä, että kun he niistä puhuvat, niin aina joku vatipää hermostuu ja käy valittamaan, ihan kuin ne syynytyksessä sadut vammat olisivat näiden päänaukojien henk.koht ongelma.

Tosiasia silti on se, että vaikka synnytys on "luonnollinen" asia, se silti on riski naiselle ja lapselle. Toki länsimaissa synynytyskuolleisuus on aika vähäistä, kiitos lääketieteen, mutta näkeehän sen kehitysmaitten tilastoissa, että ei ihan pienestä silti asiasta ole kysymys.

Itselläni on yksi lapsi, ja nyt tulee se mistä olen taas itse haukkuja saanut aikamoisen paljon... Minä nimittäin vaadin aikanaan sektiota, ja sen myös kovan taistelun jälkeen sain. Ja en todellakaan ole katunut päätöstäni. Lapsi päätti tulla ennen suunniteltua sektiota, joten sain kyllä kokea supistelun "ilot". Ja en voi kun nostaa niille äideille hattua, jotka ovat alateitse synnyttäneet!!! Mutta jostain syystä tämäkin on aika monelle suoranainen ongelma. Ja muutama on sanonut suoraan päin naama, ettei mun olis pitänyt lasta tehdä, jos en kestä alateitse synnyttää. Siis IHAN OIKEASTI!! Ihan kuin joku "synnytystapa" määrittelee sen miten äitinä onnistun! Enkähön mokaa sitten ihan muissa asioissa äitinä, jos mokaan, en suinkaan miten "synnytän". Pääasia pitäs olla se että lapsi tulee terveenä ulos.

Suurin osa naisista on surkeassa kunnossa, ei osata esim. kyykätä salilla oikeilla painoilla tai harrastaa mitään oikeaa liikuntaa. Kyllä naisten laiskuutta saa ja pitääkin kritisoida.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siitä puhutaan, mutta niitä vammoja yms mielestäni vähätellään.

Monella tutulla on synnytys mennyt hyvin, mutta taas sitten parilla tutulla synnytys on mennyt niin pieleen kuin olla ja voi.. Ja vielä vuosienkin jälkeen heillä on ongelmia vaivojensa kanssa. Ja se on jotenkin ihmeellistä, että kun he niistä puhuvat, niin aina joku vatipää hermostuu ja käy valittamaan, ihan kuin ne syynytyksessä sadut vammat olisivat näiden päänaukojien henk.koht ongelma.

Tosiasia silti on se, että vaikka synnytys on "luonnollinen" asia, se silti on riski naiselle ja lapselle. Toki länsimaissa synynytyskuolleisuus on aika vähäistä, kiitos lääketieteen, mutta näkeehän sen kehitysmaitten tilastoissa, että ei ihan pienestä silti asiasta ole kysymys.

Itselläni on yksi lapsi, ja nyt tulee se mistä olen taas itse haukkuja saanut aikamoisen paljon... Minä nimittäin vaadin aikanaan sektiota, ja sen myös kovan taistelun jälkeen sain. Ja en todellakaan ole katunut päätöstäni. Lapsi päätti tulla ennen suunniteltua sektiota, joten sain kyllä kokea supistelun "ilot". Ja en voi kun nostaa niille äideille hattua, jotka ovat alateitse synnyttäneet!!! Mutta jostain syystä tämäkin on aika monelle suoranainen ongelma. Ja muutama on sanonut suoraan päin naama, ettei mun olis pitänyt lasta tehdä, jos en kestä alateitse synnyttää. Siis IHAN OIKEASTI!! Ihan kuin joku "synnytystapa" määrittelee sen miten äitinä onnistun! Enkähön mokaa sitten ihan muissa asioissa äitinä, jos mokaan, en suinkaan miten "synnytän". Pääasia pitäs olla se että lapsi tulee terveenä ulos.

Turun yliopistossa oli vasta väitöskirja, jossa havaittiin neljäsosassa keisarinleikkauksista olleen komplikaatioita. Eikö tuo ole aika iso luku? Sektio on riski sekä naiselle että vauvalle, miksi sitä pitäisi suosia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oishan se ihan hyvä jos puhuttais. Moni kylä puhuu synnytyskivuista ja yrittää saada niillä itselleen kirkkaimman kruunun. Sitä kirkkainta kruunua ei kuitenkaan minusta saa sillä että on kärsinyt synnytyskipuja vuorokauden, mutta sillä sen voisi jos saada jos on synnytyksen seurauksena saanut ulosteenpidätysvaikeudet tai jonkun muun yhtä kiusallisen vamman loppuelämäksi. Pitkään jatkunut kärsimys on aina pahinta.

Lievät ulosteenpidätysongelmat ovat suht yleisiä (jopa 5% väestöstä), mutta niistä Aitolan ja Luukkosen (2009) perusteella synnytys- tai muiden vammojen osuus aiheuttajista on häviävän pieni. Lantionpohjan lihaksista jokainen voi pitää huolta.

Jos unohdetaan ikä. Synnytystrauma on ylivoimaisesti suurin syy nuoren, työikäisen aikuisen ulosteinkontinenssiin. Vanhuksista toki isompi osa käyttää vaippoja, mutta se on eri asia.

Ja kuinka yleistä tämä on jos tuosta 5% väestöosuudesta ylivoimaisesti suurin osa on niitä vanhuksia? Lottovoiton kokoinen todennäköisyys?

Olen myös sitä mieltä, että ongelmia pitää hoitaa ja asioista puhua.

Toisaalta minulla ei ole vaivoja kahden lapsen jälkeen ja vartaloni on palautunut ennalleen.

Jos kaikki menee suht normaalisti, ei vaivoja tule. Repeämät parantuu esimerkiksi nopeaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no. Olen 44, nuorimmaiseni ( 3 lasta), täyttää kohta 15 vuotta. Olen toipunut kaikista synnytyksistä nopeasti ( käynnistetty, supistukset eivät riitä rikä kohdunsuu aukea. Ensimmäinen 26 tuntia, toinen ennenaikaisesti käynnistyksen ja lapsiveden menon jälkeen 5 h, ja viimeinen, taas tipalla, kun ei aukene, 4 h ). Nyt viimeisen parin vuoden sisään on alkanut virtsa karkailla aivastaessa, rinnat roikkuu navassa. Eli kyllä ne vaivat voi viiveelläkin tulla, ha niistä pitää puhua. Oken hoikka ja liikunnallinen ( jos sillä nyt on väliä), mutta tällä nykyisellä tiedolla jättäisin lapset tekemättä. Niinhän sitä sanotaan, että kuoleman lisäksi vaarallisin hetki ihmisen elämässä on syntyminen, ja synnytys.

Ikähän ei tietenkään vaikuta asiaan, eihän? Noi vaivat johtuu yksinomaan 15v. sitten tapahtuneesta synnytyksestä. Nainen ei vanhene eikä kroppa muutu sen takia. Ei.

Virtsankarkailu tuossa iässä johtuu estrogeenituotannon vähenemisestä eli vaihdevuodet alkaa lähestymään. Jos on vaikeaa niin kannattaa hakea jo nyt pieni määrä korvaushoitoa gyneltä.