Lue keskustelun säännöt.
Miksei siitä puhuta avoimesti ja tarpeeksi, miten brutaali asia raskaus ja synnytys on naisen vartalolle?
07.03.2017 |
Miksi alapään repeämisiä, kipua ym. asioita piilotellaan ja kaunistellaan?
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Miten niin kaunistellaan? Miksi pitäisi oikein mässäillä ja pelotella naisia asialla etenkin kuin kaikille ei jää mitään muutoksia vartaloon? Minulle jäi muistoksi ainoastaan pieni nätisti parantunut viiltohaava synnytyksestä. Ei yhtään raskausarpea, ei yhtään ekstrakiloa, ei löysää nahkaa. Ainoastaan rinnat hieman laskeutuivat imetyksestä kun kuppikoko suureni ja taas pieneni mutta eihän ne enää yli 30 v niin terhakat olekaan. Ja miksi nämä positiiviset kokemukset saavat aina alapeukkuja?
Samaa ihmettelen. Positiivisista kokemuksista ei saisi puhua ja niillä kauhutarinoilla mässätään isolla komppikuorolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei oo tullut mitään. Ihmettelen höösäämistä. 26" farkut edelleen, alapään lihakset treenattu ja muutenkin kaikki kunnossa. Olin kaunis raskausaikana ja olen sitä edelleen raskauden jälkeen:) Asenteesta ja vaivannäöstä kiinni, kaikkea ei saa tarjottimella;)
Eipäs, vaan tuurista. Esim kuinka pahasti pillu repeää.
pahimmat aukot kursitaan kokoon
Olen saanut synnytysorgasmin peukku ylös
En ole saanut synnytysorgasmia peukku alas
Vierailija kirjoitti:
Niin no. Olen 44, nuorimmaiseni ( 3 lasta), täyttää kohta 15 vuotta. Olen toipunut kaikista synnytyksistä nopeasti ( käynnistetty, supistukset eivät riitä rikä kohdunsuu aukea. Ensimmäinen 26 tuntia, toinen ennenaikaisesti käynnistyksen ja lapsiveden menon jälkeen 5 h, ja viimeinen, taas tipalla, kun ei aukene, 4 h ). Nyt viimeisen parin vuoden sisään on alkanut virtsa karkailla aivastaessa, rinnat roikkuu navassa. Eli kyllä ne vaivat voi viiveelläkin tulla, ha niistä pitää puhua. Oken hoikka ja liikunnallinen ( jos sillä nyt on väliä), mutta tällä nykyisellä tiedolla jättäisin lapset tekemättä. Niinhän sitä sanotaan, että kuoleman lisäksi vaarallisin hetki ihmisen elämässä on syntyminen, ja synnytys.
Virtsankarkaus (Duodecim) Virtsa karkaa ponnistuksessa ilman virtsapakkotuntemusta. Lantionpohjan lihakset ja sidekudokset "pettävät" ja vatsaontelon paineen nousu ylittää virtsaputken senhetkisen paineen, jolloin virtsa pääsee karkaamaan. Taustalla on siis virtsaputkea ympäröivien tukirakenteiden tai virtsaputken sulkijamekanismin heikkous. Vaivalle altistavat mm. ylipaino, raskaus ja synnytykset sekä runsas tupakointi. Myös synnynnäinen sidekudosheikkous voi aiheuttaa ponnistusinkontinenssia. Eli tuohon virtsankarkailuun voi vakuttaa elintavoillaan. Ne oiretta pelkäävät, kannattaa jättää tupakointi ja pitää kilot kurissa. Lantionpohjan lihaksiakin kannattaa treenata vaikkei synnyttäisikään. Näin se keho rapistuu vaikkei synnyttäisikään, erityisesti ylipaino aiheuttaa paljon ongelmia (duodecimkin listaa ensimmäiseksi syyksi tuohonkin vaivaan).
Kuten tästäkin ketjusta näkee, monet myös uhriutuvat ja väittävät, etteivät voi vartalonsa muutoksille yhtään mitään. Kyllä, raskauden aikana nestettä voi kertyä hallitsemattomasti, mutta ei, läskiä ei tule (eikä varsinkaan jää!) merkittäviä määriä jos syö tavallisen fiksusti. Kyllä, joskus synnytys voi mennä pieleen ja tulee esim. repeämiä mutta ei, pillu ei jää löysäksi kunhan treenaa ennen ja jälkeen synnytyksen lantionpohjan lihaksia. Kyllä, raskausarpia voi tulla, mutta ei, maha ei jää pysyvästi pömpölleen (paitsi jos sen jättää sellaiseksi ruokavaliolla ja passiivisuudella!). Moni asia on onneksi omissa käsissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton nuori nainen mutta tämä ahdistaa muakin. On oikeasti helvetin pelottavaa, miten täydellisen ulapalla aikuiset miehet (jopa jo omia lapsia saaneet!!) voivat olla siitä millainen trauma synnytys on naiselle. Tämä oikeasti johtaa miesten ruusuiseen ja väheksyvään käsitykseen raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja koko paskasta palautumisesta. Jossain tv-sarjoissa kyllä näytetään miten äiti karjuu ja ponnistaa, mutta ei koskaan, IKINÄ, näytetä miten vaikka sulkijalihas repeäisi niin pahasti, ettei edes kuudella (siis _kuudella_) korjausleikkauksella saisi vaivaa täysin korjattua. Ja kyllä, tämä esimerkki on elävästä elämästä. Sukulaiseni lapsi on nyt melkein 9-vuotias ja silti äidin elämää rajoittaa, hankaloittaa ja aiheuttaa noloja tilanteita se, että hän ei kykene kontrolloimaan suolensa toimintaa.
Kysykääpä joltain random ukolta, osaako sanoa mikä on 15-19-vuotiaiden yleisin kuolinsyy maailmassa, ja mihin tapahtumaan kuolee 830 naista joka ikinen päivä maailmassa. Ei muuten varmasti osaa vastata.
Eniten tää vituttaa mua siksi, koska raskaudesta ja synnytyksestä puhuttaessa julkisuudessa keskitytään oikeasti ainoastaan siihen, kuinka nopeasti äiti palautuu raskaudesta. Oma äitini sanoi pitäneensä ihan hulluna kun näki ensimmäistä kertaa "ooh tämä tyttö synnytti vain 3h 24 min sitten, katso kuvat täydellisestä catwalk-kunnosta!11!!11"-otsikoita ensimmäisen kerran. Kun itse tulin tähän maailmaan 90-luvun alussa ei kyllä sellaista ollut... Asettaa jotenkin ihan kohtuuttomasti paineita.
Kolme alatiesynnytystä ilman toimivaa kivunlievitystä eikä mulla silti ole TRAUMAA. Mihin se mun trauma x 3 on mennyt? Ihan hyvin voisin vielä pari lasta käydä synnyttämässä jos mies siihen suostuis. Sä syyllistyt nyt samaan kuin ne synnytystä väheksyvät eli liioitteluun. Suurimalle osalle naisista synnytys ei aiheuta minkäänlaista traumaa vaan on ihan normaali osa elämää. Pienelle osalle se aiheuttaa trauman mennessään jollain tavalla pieleen, syystä tai toisesta. Ja väitän vielä, että suurin osa synnyttäjistä kyllä tietää ne riskitkin, kyllä niistä senverran puhutaan.
Ei sitä synnytystä kannata suurennella puoleen tai toiseen. Vähättely on ikävää, koska kyllähän se synnytys sattuu, silloinkin kun se on ns. helppo. Saati silloin kun se ei suju kuten pitää. Mutta kyllä tollanen ylenmääräinen liioittelukin on varsin ärsyttävää. Että väitetään mulla olevan trauma vaikken sitä itse ole ollenkaan tajunnut saaneeni. Varsinkin jos se liioittelija on vielä ihminen joka ei ikinä ole edes synnyttänyt. Kertoo vaan mutuaan faktana.
Tutkitusti synnyttäminen on naisille traumaattisempaa kuin raiskatuksi tuleminen. Raiskatuksi tuleminenkin on ihan normaali osa elämää, naiset ovat evoluution aikana sopeutuneet toipumaan raiskaamisesta tehokkaammin kuin synnytyksestä.
Raiskatuksi tulemisen kamaluutta liioitellaan. Vaikka itse et koe saaneesi traumaa raiskauksesta, joka puolella hoetaan "raiskaus on pahinta mitä naiselle voidaan tehdä, et saa koskaan päästä yli siitä." Mitään perää tuossa väitteessä ei kuitenkaan ole. Normaali ihminen kyllä selviää raiskauksesta ilman suurempia ongelmia, ihan siinä kuin muistakin elämän vastoinkäymisistä.
Nyt lähdettä kehiin. Ihme väite, että väkisin ottaminen olisi edes verrattavissa tilaan, jonka suurella todennäköisyyllä itse valinnut. Herran jumala mitä p*skaa. Mieti sitä henkistä puolta...
Synnytin lapseni 2-kymppisenä, ei ollut mitään jälkiseuraamuksia, palauduin heti normaalipainoon. Nykyään ensimmäinen lapsi synnytetään paljonkin vanhempana, ja voi olla, että kroppa kärsii enemmän, eikä palaudu entiselleen, kuten nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jyväskylän AMKissa olivat haastattelututkimuksessa selvittäneet ponnistusinkontinenssin yleisyyttä alle 35 vuotiailla, synnyttämättömillä naisilla. Tulos: siitä kärsi liikunnan yhteydessä 27%. Harmi ettei samalla kysytty vastaajien painoindeksiä. Eli ei synnyttäminen välttämättä tarkoita virtsankarkailua, altistavia tekijöitä on paljon muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se ei ole. Se on asia, johon naisen vartalo on luotu. Toki toisilta se sujuu paremmin kuin toisilta, mutta mitään brutaalia synnytyksessä ja raskaudessa ei kyllä ole.
Nahkamöykky kasvaa sisälläsi, vatsasi venyy äärimmilleen, loinen vääntyilee, kääntyilee ja elää sinun kauttasi. Tuntien kiduttavan poltteen jälkeen rääkyvä, verinen loinen pitää puskea sormen mentävästä ruumiinaukosta repeilyn, huudon, paskan ja veren säestämänä. Kyllä raskaus ja synnytys nyt vaan ovat objektiivisesti rumaa, brutaalia ja monella tapaa inhottavaa. Miten luonto onkaan luonut näin oksettavan systeemin.
Eikös se jossain teoriassa ollut rangaistus naisen (Eevan) synneistä? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään ei puhuta mitä synnytys voi tehdä naisen kropalle. Mulle esim tuli yllätyksenä omalle kohdalleni, että häntäluu voi murtua ja olla 16 vuotta todella kipeä eikä sille tehdä yhtään mitään. En voi esim istua kovalla tuolilla vieläkään, en voi tehdä vatsalihasliikkeitä, en voi ratsastaa hevosella. Kyllä pitäis enemmän olla informaatiota saatavilla kaikista niistä ongelmista, mitä raskaus ja synnytys voi jättää eliniäksi naisen vartaloon.
Lapseton työkaveri mursi häntäluunsa ratsastustapaturman yhteydessä, leikattiin ja kivut ovat poissa. Voi taas ratsastaa 😊
Kivat sille sun lapsettomalle työkaverilles. Tiestikö että kaikilla ei ole yhtä onnekasta. Mulla vääntyi häntäluu ja murtui. Sitä vääntymää ei voi korjata. Se painaa aina istuessa, vatsalihaksia tehdessä ja hevosen selässä istuessa. Lääkäri sanoi, että ei mahda mitään.
Vierailija kirjoitti:
Niin no. Olen 44, nuorimmaiseni ( 3 lasta), täyttää kohta 15 vuotta. Olen toipunut kaikista synnytyksistä nopeasti ( käynnistetty, supistukset eivät riitä rikä kohdunsuu aukea. Ensimmäinen 26 tuntia, toinen ennenaikaisesti käynnistyksen ja lapsiveden menon jälkeen 5 h, ja viimeinen, taas tipalla, kun ei aukene, 4 h ). Nyt viimeisen parin vuoden sisään on alkanut virtsa karkailla aivastaessa, rinnat roikkuu navassa. Eli kyllä ne vaivat voi viiveelläkin tulla, ha niistä pitää puhua. Oken hoikka ja liikunnallinen ( jos sillä nyt on väliä), mutta tällä nykyisellä tiedolla jättäisin lapset tekemättä. Niinhän sitä sanotaan, että kuoleman lisäksi vaarallisin hetki ihmisen elämässä on syntyminen, ja synnytys.
Eikö virtsankarkailun yksi pääsyy ole heikko lihaskunto lantionpohjassa? Kannattaa kokeilla niiden jumppaamista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vaan parempi, ettei niitä kauheuksia etukäteen repostella. Synnytys menee niinku se menee. Sille ei paljon mitään voi. Henk. koht. olen kyllä sitä mieltä, että hammassärky ja kunnon migreeni on aika paljon synnytyskipuja kovempia kestettäviä. Synnytyskipu on niin hetkellinen ja helpottuu ja unohtuu nopeasti mutta migreenin tai hammaskivun kanssa voi joutua kärsimään päiväkausia kun ei mikään lääkekään auta. Ja ei mun synnytykset ei olleet kivuttomia ja helppoja. Kaikkea muuta.
Jep migreeni on kyllä pahin ja kun se on ollut lapsesta asti, niin synnyttämiset ei ole olleet sen rinnalla enää mitään. Onnekkaita on kyllä valtaosa ihmisistä, jotka ei migreeniä ole joutuneet kokemaan. Hammassärkykään ei ole minusta juuri mitään migreeniin verrattuna. Migreenikipu on sellaista että sen kovuutta ei varmaan kukaan pysty kuvittelemaan ilman kokemusta, sen kivun aikana sitä vain toivoo kuolevansa, mahdollisimman nopeasti.
Alkuperäiseen kysymykseen: koska ei se aina ole brutaalia ja kipeää.
Raskaus ja synnytys voi sujua ihan luonnollisen sujuvasti, milloin palautuminenkin on usein nopeaa ja kivutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oishan se ihan hyvä jos puhuttais. Moni kylä puhuu synnytyskivuista ja yrittää saada niillä itselleen kirkkaimman kruunun. Sitä kirkkainta kruunua ei kuitenkaan minusta saa sillä että on kärsinyt synnytyskipuja vuorokauden, mutta sillä sen voisi jos saada jos on synnytyksen seurauksena saanut ulosteenpidätysvaikeudet tai jonkun muun yhtä kiusallisen vamman loppuelämäksi. Pitkään jatkunut kärsimys on aina pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen kysymykseen: koska ei se aina ole brutaalia ja kipeää.
Raskaus ja synnytys voi sujua ihan luonnollisen sujuvasti, milloin palautuminenkin on usein nopeaa ja kivutonta.
Taas tuli usein. Miksi pitää koittaa vaientaa ne jotka siitä ovat joutuneet kärsimään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton nuori nainen mutta tämä ahdistaa muakin. On oikeasti helvetin pelottavaa, miten täydellisen ulapalla aikuiset miehet (jopa jo omia lapsia saaneet!!) voivat olla siitä millainen trauma synnytys on naiselle. Tämä oikeasti johtaa miesten ruusuiseen ja väheksyvään käsitykseen raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja koko paskasta palautumisesta. Jossain tv-sarjoissa kyllä näytetään miten äiti karjuu ja ponnistaa, mutta ei koskaan, IKINÄ, näytetä miten vaikka sulkijalihas repeäisi niin pahasti, ettei edes kuudella (siis _kuudella_) korjausleikkauksella saisi vaivaa täysin korjattua. Ja kyllä, tämä esimerkki on elävästä elämästä. Sukulaiseni lapsi on nyt melkein 9-vuotias ja silti äidin elämää rajoittaa, hankaloittaa ja aiheuttaa noloja tilanteita se, että hän ei kykene kontrolloimaan suolensa toimintaa.
Kysykääpä joltain random ukolta, osaako sanoa mikä on 15-19-vuotiaiden yleisin kuolinsyy maailmassa, ja mihin tapahtumaan kuolee 830 naista joka ikinen päivä maailmassa. Ei muuten varmasti osaa vastata.
Eniten tää vituttaa mua siksi, koska raskaudesta ja synnytyksestä puhuttaessa julkisuudessa keskitytään oikeasti ainoastaan siihen, kuinka nopeasti äiti palautuu raskaudesta. Oma äitini sanoi pitäneensä ihan hulluna kun näki ensimmäistä kertaa "ooh tämä tyttö synnytti vain 3h 24 min sitten, katso kuvat täydellisestä catwalk-kunnosta!11!!11"-otsikoita ensimmäisen kerran. Kun itse tulin tähän maailmaan 90-luvun alussa ei kyllä sellaista ollut... Asettaa jotenkin ihan kohtuuttomasti paineita.
Kolme alatiesynnytystä ilman toimivaa kivunlievitystä eikä mulla silti ole TRAUMAA. Mihin se mun trauma x 3 on mennyt? Ihan hyvin voisin vielä pari lasta käydä synnyttämässä jos mies siihen suostuis. Sä syyllistyt nyt samaan kuin ne synnytystä väheksyvät eli liioitteluun. Suurimalle osalle naisista synnytys ei aiheuta minkäänlaista traumaa vaan on ihan normaali osa elämää. Pienelle osalle se aiheuttaa trauman mennessään jollain tavalla pieleen, syystä tai toisesta. Ja väitän vielä, että suurin osa synnyttäjistä kyllä tietää ne riskitkin, kyllä niistä senverran puhutaan.
Ei sitä synnytystä kannata suurennella puoleen tai toiseen. Vähättely on ikävää, koska kyllähän se synnytys sattuu, silloinkin kun se on ns. helppo. Saati silloin kun se ei suju kuten pitää. Mutta kyllä tollanen ylenmääräinen liioittelukin on varsin ärsyttävää. Että väitetään mulla olevan trauma vaikken sitä itse ole ollenkaan tajunnut saaneeni. Varsinkin jos se liioittelija on vielä ihminen joka ei ikinä ole edes synnyttänyt. Kertoo vaan mutuaan faktana.
Tutkitusti synnyttäminen on naisille traumaattisempaa kuin raiskatuksi tuleminen. Raiskatuksi tuleminenkin on ihan normaali osa elämää, naiset ovat evoluution aikana sopeutuneet toipumaan raiskaamisesta tehokkaammin kuin synnytyksestä.
Raiskatuksi tulemisen kamaluutta liioitellaan. Vaikka itse et koe saaneesi traumaa raiskauksesta, joka puolella hoetaan "raiskaus on pahinta mitä naiselle voidaan tehdä, et saa koskaan päästä yli siitä." Mitään perää tuossa väitteessä ei kuitenkaan ole. Normaali ihminen kyllä selviää raiskauksesta ilman suurempia ongelmia, ihan siinä kuin muistakin elämän vastoinkäymisistä.
"Raiskatuksi tuleminenkin on ihan normaali osa elämää"
Ja joku on samaa mieltä ja antaa ylänuolia. Olen kiitollinen etten yhtään tyttölasta tähän maailmaan ole tehnyt.
Lantionpohjajumppaa että lihakset kiristyy . Sitä voi harrastaa vaikka bussipysäkillä.
Minä osasin etsiä itse tietoa asiasta ja kyllä minusta nykyisin aika monesta paikasta voi lukea näistä vaikeistakin synnytyksistä. Näiden perusteella odotin synnytystä paljon vaikeammaksi, mutta onneksi minulle kävi hyvä tuuri, vauva kahdella ponnistuksella ulos eikä välilihaa edes tarvinnut leikata, heti pystyin istumaan, kävelemään ja tekemään tarpeeni. Enkä ole edes mikään huippukuntoinen. Osa naisista oli vastasyntyneiden osastolla tosi huonossa kunnossa, eivät päässeet ylös sängystä yms.
Vierailija kirjoitti:
Koska kyse on intiimeistä asioista? Aika kiusallista olisi jutella välilihojen venymisestä ja vaginan aukon suurenemisesta työpaikan kahvipöydässä.
Itse asiassa meillä Prisman kahvihuoneessa keskustellaan näistä ja myös synnytyksestä ja miesten varusteiden koosta. Todella yleisiä aiheita.
Tutkitusti synnyttäminen on naisille traumaattisempaa kuin raiskatuksi tuleminen. Raiskatuksi tuleminenkin on ihan normaali osa elämää, naiset ovat evoluution aikana sopeutuneet toipumaan raiskaamisesta tehokkaammin kuin synnytyksestä.
Raiskatuksi tulemisen kamaluutta liioitellaan. Vaikka itse et koe saaneesi traumaa raiskauksesta, joka puolella hoetaan "raiskaus on pahinta mitä naiselle voidaan tehdä, et saa koskaan päästä yli siitä." Mitään perää tuossa väitteessä ei kuitenkaan ole. Normaali ihminen kyllä selviää raiskauksesta ilman suurempia ongelmia, ihan siinä kuin muistakin elämän vastoinkäymisistä.