Lue keskustelun säännöt.
Miksei siitä puhuta avoimesti ja tarpeeksi, miten brutaali asia raskaus ja synnytys on naisen vartalolle?
07.03.2017 |
Miksi alapään repeämisiä, kipua ym. asioita piilotellaan ja kaunistellaan?
Kommentit (407)
En todellakaan vähättele ihmisiä, jotka ovat saaneet synnytyksestä vakavia vaurioita. Päinvastoin, olen pahoillani, että teille on käynyt niin. On varmasti tuskallista jos on jonkinlaisia ulostus-/virtsaamisongelmia tullut synnytyksen takia. Tuntuuko siltä, että nämä vaivat myös vaikuttavat siihen mitä tunnette lastanne kohtaan? Voisin kuvitella, että aiheuttaa jonkin verran katkeruutta.
Itse synnytin alateitse, vaikka oli uhka, että lantionseutuni olisi mahdollisesti ollut liian kapea. Sektiota aluksi neuvolasta suositeltiin, mutta sairaalan synnytyslääkäri oli sitä mieltä, että voin aivan mainiosti synnyttää alakautta. Koin, että sektio olisi ollut todella ikävä tapa päättää raskaus ja olin iloinen, että pääsin synnyttämään alateitse. Synnytys sujui hienosti. Olihan supistukset totta kai hyvin kivuliaita, mutta epiduraali auttoi. Emättimen seinämään tuli muutamat repeämät, tikkaus ei tuntunut missään ja emätin palautui nopeasti. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen siihen miten synnytys meni.
Haluan sanoa tämän vain siksi, ettei jo raskaana olevat tai raskaudesta haaveilevat ihmiset ole liian peloissaan tämän ketjun lukemisen jälkeen.
Edelleen, olen pahoillani toisenlaisten kokemuksien kokevien ihmisten puolesta, en vähättele. Saisi olla niin, että sektio olisi täysin valittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä siitä viitsi hyvillekään kavereille hirveästi huudella, että kengänkoko kasvaa ja mahassa on tunnoton alue sektioarven ympärillä ja iskiahermo vittuilee koko loppuelämän ajan..
Miksi ei voisi kertoa? Mä olen kertonut kaikille ketkä ovat kysyneet palautumisesta ja voinnista että että alamaha osin tunnoton, maha pömpöttää ja alhaalla pieni uimarengas... kengänkoosta en ole muistanut mainita mutta kerroin kyllä että vikat 6kg raskauspläskit istuu tiukassa. Raskaana olevalle kaverille kerroin koko sektiostoorin ja voin kertoa kaikille joita kiinnostaa.
En tunne että tässä on mitään noloa tai salaista mutta pääsin itse ilmeisen vähällä ja lapsi on ihana ja terve, mikä on tärkeintä.
En ole tuo aikaisempi. Itse sain lapsen ensimmäisenä omasta tuttavapiiritä. Ei silloin todellakaan uskaltanut noista puhua. Kun muut alkoivat saada lapsia niin jo raskauden ensioireissa käännyttiin mun puoleen. Sitten kun niitä lapsia oli jo useammalle siunannut uskalsi itsekin asioista puhua kun tiesi saavansa vastakaikua.
Miksi niistä ei uskaltanut puhua? Kiinnostavaa... En ole ikinä ajatellut tai kokenut noin. En tietysti jokaisen vastaantulijan kanssa aloita avautumista raskaus- ja synnytyakokemuksista, mutta niiden kanssa joita asia koskettaa tai kiinnostaa on ihan luontevaa puhua. Olen vain iloinen jos minusta on jollekin apua tai vertaistukea 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä siitä viitsi hyvillekään kavereille hirveästi huudella, että kengänkoko kasvaa ja mahassa on tunnoton alue sektioarven ympärillä ja iskiahermo vittuilee koko loppuelämän ajan..
Miksi ei voisi kertoa? Mä olen kertonut kaikille ketkä ovat kysyneet palautumisesta ja voinnista että että alamaha osin tunnoton, maha pömpöttää ja alhaalla pieni uimarengas... kengänkoosta en ole muistanut mainita mutta kerroin kyllä että vikat 6kg raskauspläskit istuu tiukassa. Raskaana olevalle kaverille kerroin koko sektiostoorin ja voin kertoa kaikille joita kiinnostaa.
En tunne että tässä on mitään noloa tai salaista mutta pääsin itse ilmeisen vähällä ja lapsi on ihana ja terve, mikä on tärkeintä.
En ole tuo aikaisempi. Itse sain lapsen ensimmäisenä omasta tuttavapiiritä. Ei silloin todellakaan uskaltanut noista puhua. Kun muut alkoivat saada lapsia niin jo raskauden ensioireissa käännyttiin mun puoleen. Sitten kun niitä lapsia oli jo useammalle siunannut uskalsi itsekin asioista puhua kun tiesi saavansa vastakaikua.
Ehkä ne lapsettomat eivät olleet kiinnostuneita tuollaisesta. En ainakaan itse koskaan kysellyt eikä kyllä kiinnostanutkaan mikään synnytykseen liittyvä ennen kuin tuli itselle ajankohtaiseksi, ihmetteli kun vanhemmat naiset (tai myöhemmin ne itseä nuoremmatkin) jaksoivat jauhaa synnytyksistään. Kun itse koki sen oli itsekin herkempi keskustelemaan ja varsinkin vastailemaan jos joku kysyi. Aika vähän minun tuttavapiirissä yleensäkin puhutaan synnytyksistä, muutama harva jolle traumoja on jäänyt. Ne uskoutumiset on enemmän lapsettomuudesta ja siihen otettavista hoidoista ja keskenmenoista, nuo henkisesti kipeitä paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
En ole tavannut yhtään naista joka ei olisi säästynyt raskausarvilta. Synnytys aiheuttaa väkisin muutoksia kehoon ja osa muutoksista jää. Itselläni kengän koko kasvoi yhdellä ja lantio leveni.
Kengän kokoon kasvattaminen harmittaa koska jouduin ostamaan uusia kengiä.
Valitettavasti ulkonäköpaineet ja todellisuus eivät kohtaa.
Monilla on raskausarpia ilman raskautta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä siitä viitsi hyvillekään kavereille hirveästi huudella, että kengänkoko kasvaa ja mahassa on tunnoton alue sektioarven ympärillä ja iskiahermo vittuilee koko loppuelämän ajan..
Miksi ei voisi kertoa? Mä olen kertonut kaikille ketkä ovat kysyneet palautumisesta ja voinnista että että alamaha osin tunnoton, maha pömpöttää ja alhaalla pieni uimarengas... kengänkoosta en ole muistanut mainita mutta kerroin kyllä että vikat 6kg raskauspläskit istuu tiukassa. Raskaana olevalle kaverille kerroin koko sektiostoorin ja voin kertoa kaikille joita kiinnostaa.
En tunne että tässä on mitään noloa tai salaista mutta pääsin itse ilmeisen vähällä ja lapsi on ihana ja terve, mikä on tärkeintä.
En ole tuo aikaisempi. Itse sain lapsen ensimmäisenä omasta tuttavapiiritä. Ei silloin todellakaan uskaltanut noista puhua. Kun muut alkoivat saada lapsia niin jo raskauden ensioireissa käännyttiin mun puoleen. Sitten kun niitä lapsia oli jo useammalle siunannut uskalsi itsekin asioista puhua kun tiesi saavansa vastakaikua.
Ehkä ne lapsettomat eivät olleet kiinnostuneita tuollaisesta. En ainakaan itse koskaan kysellyt eikä kyllä kiinnostanutkaan mikään synnytykseen liittyvä ennen kuin tuli itselle ajankohtaiseksi, ihmetteli kun vanhemmat naiset (tai myöhemmin ne itseä nuoremmatkin) jaksoivat jauhaa synnytyksistään. Kun itse koki sen oli itsekin herkempi keskustelemaan ja varsinkin vastailemaan jos joku kysyi. Aika vähän minun tuttavapiirissä yleensäkin puhutaan synnytyksistä, muutama harva jolle traumoja on jäänyt. Ne uskoutumiset on enemmän lapsettomuudesta ja siihen otettavista hoidoista ja keskenmenoista, nuo henkisesti kipeitä paikkoja.
Niin no tuosta jäi mainitsematta että olin 21. Muilla oli mielessä ihan eri asiat ja lapset jossain kaukaisuudessa eikä tietenkään mitään hajua mitä synnytys voi olla. En minä yrittänytkään avautua. Jälkeen päin tajunnut miten tärkeää on päästä purkamaan niitä tunteita vaikka siihen meni viisi vuotta ennen kuin uskalsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virtsanpidättelyongelmat on melko tavallisia synnytyksen jälkeen. Useimmilla ne häviää vuodessa parissa jumppaamalla, siksi siihen kehotetaan. Jos ei häviä ja lapsiluku on täynnä, voidaan tehdä korjausleikkaus. Jos on paha tilanne, niin voidaan korjata vaikkei olisi täynnä. Ulosteenpidättelyongelmissa ei pidä jumpata vaan saada heti lähete gastrokirurgialle mittauksiin ja jatkohoidon suunnitteluun.
Leikkauksiin sisältyy isommat riskit kuin jumppaamiseen, siksi ne ei ole ensisijaisia ratkaisuja. Leikkaava lääkäri voi osua hermoon, josta seuraa tunnottomuus tai kipua pahimmillaan loppuelämäksi, leikkausarvet voi tulehtua, voidaan vahingoittaa virtsarakkoa tai peräsuolta, tai muita kohtia. Nämä riskit onkin jo noin 3-15%, eli ojasta allikkoon on se mitä ammattilaiset pelkää. Mitä taas tulee gynekologeihin, niin nehän on kirurgeja ja tykkää leikkaamisesta, nehän palastelisi ja kokoaisi alapäät mielellään vaikka kaikilta, mutta ammattietiikka estää leikkaamasta sellaista joka ei ehkä hyödy tai jolla riskit tai haitat suuremmat.
Kaikille jotka ihan 100% varmasti haluaa sektion sen mun sairaanhoitopiirissä saa, mut ensin pitää kuulla faktat ja ymmärtää ne.
Pieni laskeuma vaginan etuseinässä on normaali synnyttäneellä naisella. Jos kuitenkin jumppaamisesta huolimatta se häiritsee ihan vaikka seksielämää, tulkaa juttelemaan neuvolaan tai terkkariin niin mietitään oisko siinä korjattavaa. Kaikki jotka pullistuu ihan ulos asti tai siihen vaginan suulle, korjataan leikkauksella jos sitä haluatte. Toinen vaihtoehto on laskeumarengas tai -kuutio, mut eipä nekään ongelmattomia ole.
T. Neuvolatäti
En ole tuo aikaisempi. Itse sain lapsen ensimmäisenä omasta tuttavapiiritä. Ei silloin todellakaan uskaltanut noista puhua. Kun muut alkoivat saada lapsia niin jo raskauden ensioireissa käännyttiin mun puoleen. Sitten kun niitä lapsia oli jo useammalle siunannut uskalsi itsekin asioista puhua kun tiesi saavansa vastakaikua.