Miksei siitä puhuta avoimesti ja tarpeeksi, miten brutaali asia raskaus ja synnytys on naisen vartalolle?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kaunistellaan? Miksi pitäisi oikein mässäillä ja pelotella naisia asialla etenkin kuin kaikille ei jää mitään muutoksia vartaloon? Minulle jäi muistoksi ainoastaan pieni nätisti parantunut viiltohaava synnytyksestä. Ei yhtään raskausarpea, ei yhtään ekstrakiloa, ei löysää nahkaa. Ainoastaan rinnat hieman laskeutuivat imetyksestä kun kuppikoko suureni ja taas pieneni mutta eihän ne enää yli 30 v niin terhakat olekaan. Ja miksi nämä positiiviset kokemukset saavat aina alapeukkuja?

Koska nämä helpolla päässeet tulevat tänne kyselemään miksi pitäisi puhua jostain mitä ei itse kokenut. Miksi kiellät sen joltain muulta?

Esikoisen syntymän jälkeen puolitutut kaupungilla ihasteli, kuinka raskaus ja synnytys selvästi sopii mulle, kun olen niin hyvin toipunut. Tämän päättelivät siitä, että en lihottanut itseäni raskauden aikana (radi & tiukka ruokavalio) ja olin takaisin vanhoissa mitoissani ilman raskausarpia muutamassa viikossa.

Todellisuudessa oksensin raskauden 3 ensimmäistä kuukautta ja olin muuten todella kipeä viimeisen kolmanneksen. Esim käveleminen oli selkäsärkyjen kanssa kivuliasta ja supistuksetkin alkoivat jo toisella kolmanneksella. Synnytys päätyi lopulta kiireelliseen sektioon, josta toipuminen on ollut äärimmäisen kivuliasta. Kun "toipumistani" ihasteltiin Prisman kassajonossa, en kuitenkaan kokenut soveliaaksi eritellä puolitutuille ja tuntemattomille kuinka kovissa kivuissa todellisuudessa olin. Ja btw sektioarpi on edelleen kipeä nyt 3 vuotta synnytyksen jälkeen...

Sanotaan vielä, että olen hyvin kiitollinen lääkäreille, jotka tekivät meidän kohdalla sektiopäätöksen ajoissa ja saimme kaikesta huolimatta terveen lapsen. Joku toinen lääkäri olisi vielä voinut pistää yrittämään alatiesynnytystä ja seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kaunistellaan? Miksi pitäisi oikein mässäillä ja pelotella naisia asialla etenkin kuin kaikille ei jää mitään muutoksia vartaloon? Minulle jäi muistoksi ainoastaan pieni nätisti parantunut viiltohaava synnytyksestä. Ei yhtään raskausarpea, ei yhtään ekstrakiloa, ei löysää nahkaa. Ainoastaan rinnat hieman laskeutuivat imetyksestä kun kuppikoko suureni ja taas pieneni mutta eihän ne enää yli 30 v niin terhakat olekaan. Ja miksi nämä positiiviset kokemukset saavat aina alapeukkuja?

Koska nämä helpolla päässeet tulevat tänne kyselemään miksi pitäisi puhua jostain mitä ei itse kokenut. Miksi kiellät sen joltain muulta?

Niinpä.

En minäkään mene johonkin amputaatioketjuun selittämään miten voisitte nyt lopettaa paskan puhumisen, amputaatio ei ole vaikea asia, eikä saa pelotella muita.

Tai vaikka syöpähoitojen vaikutuksia käsittelevään ketjuun selittämään miten syöpähoidot on piece of cake, turhaan valitatte, eikä ihmisiä muuten kannata "pelotella" hoitojen rankkuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kaunistellaan? Miksi pitäisi oikein mässäillä ja pelotella naisia asialla etenkin kuin kaikille ei jää mitään muutoksia vartaloon? Minulle jäi muistoksi ainoastaan pieni nätisti parantunut viiltohaava synnytyksestä. Ei yhtään raskausarpea, ei yhtään ekstrakiloa, ei löysää nahkaa. Ainoastaan rinnat hieman laskeutuivat imetyksestä kun kuppikoko suureni ja taas pieneni mutta eihän ne enää yli 30 v niin terhakat olekaan. Ja miksi nämä positiiviset kokemukset saavat aina alapeukkuja?

Koska nämä helpolla päässeet tulevat tänne kyselemään miksi pitäisi puhua jostain mitä ei itse kokenut. Miksi kiellät sen joltain muulta?

Niinpä.

En minäkään mene johonkin amputaatioketjuun selittämään miten voisitte nyt lopettaa paskan puhumisen, amputaatio ei ole vaikea asia, eikä saa pelotella muita.

Tai vaikka syöpähoitojen vaikutuksia käsittelevään ketjuun selittämään miten syöpähoidot on piece of cake, turhaan valitatte, eikä ihmisiä muuten kannata "pelotella" hoitojen rankkuudella.

Kertoo myös siitä miten vähän synnyttäneet naiset tietävät mitä kaikkea synnytyksestä voi seurata. Ja kuinka kauan joku muu voi kärsiä, eikä anneta mitään empatiaa vaikka täällä ovat jotkut kertoneet kokemuksia jotka eivät ole olleet helppoja.

Mulla ei oo tullut mitään. Ihmettelen höösäämistä. 26" farkut edelleen, alapään lihakset treenattu ja muutenkin kaikki kunnossa. Olin kaunis raskausaikana ja olen sitä edelleen raskauden jälkeen:) Asenteesta ja vaivannäöstä kiinni, kaikkea ei saa tarjottimella;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan avoimesti, mun vartaloni ei muuttunut synnytyksen ja imetyksen jälkeen niin paljon ja radikaalisti, että siitä pitäisi erityisesti puhua saati, että pitäisi saada jotakin terapiaa. 

Episiotomia parani hyvin, raskausarvet vaalenivat huomaamattomiksi, ylimääräisiä kiloja ei tullut, rinnat eivät roiku mainittavammin, eikä vatsanahkakaan ole löysä. Jos yhtään pitää itsestään huolta (mitä en edes kamalasti tehnyt) kroppaan ei jää mainittavia vammoja.

Riippuu täysin kudostyypistä eli on synnynnäistä, millaisia vaurioita tulee ja miten esim jumppa niihin auttaa. Joillain karkaa pissa loppuiän, vaikka miten niitä oikeita lihaksia jumppaa. Luonto on epäoikeudenmukainen.

Ylipainoon toki voi vaikuttaa.

Silti edelleen, ylivoimaiselle enemmistölle synnyttäneistä ei jää pysyviä vaurioita. En käsitä miksi sitä faktaa pitää alapeukuttaa täällä.

Muutenkin raskauden ja synnytyksen vaurioiden tai niiden riskien kauhistelu on mielestäni yksi osoitus siitä, että nykyihminen ei meinaa kestää sitä, että edelleen ihmiselämä sisältää asioita, joita ei vaan voi kontrolloida. Epärealistinen mainonta & muu mediakuvasto vahvistaa tätä vieraantumista entisestään. Vaatimukset synnytyksen suhteen ovat kasvaneet elintason ja lääketieteen kehityksen myötä järjettömiksi. Kun ennen pelättiin kuolemista synnytyksessä, nykyään esim raskausarvista ja riippurinnoista on tehty jättimäinen juttu, jota pitäisi oikein yhdessä kauhistella ja surra. Miksi? Ketä se auttaisi?

Tällä en tarkoita sitä, etteikö oikeisiin vaurioihin pitäisi tehdä korjausleikkauksia jne. julkisella puolella. Tietysti pitää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo tullut mitään. Ihmettelen höösäämistä. 26" farkut edelleen, alapään lihakset treenattu ja muutenkin kaikki kunnossa. Olin kaunis raskausaikana ja olen sitä edelleen raskauden jälkeen:) Asenteesta ja vaivannäöstä kiinni, kaikkea ei saa tarjottimella;)

Eipäs, vaan tuurista. Esim kuinka pahasti pillu repeää.

Siksi, koska me miehethän olemme raskaana ja synnyttämme lapset, ette te naiset vaikka te tosissanne niin väitätte. Eihän nainen voisi millään hengissä selvitä, jos sellainen 3-4 kiloinen vauva tulisi ulos naisen aivopuoliskojen eli häpyhuulten välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton nuori nainen mutta tämä ahdistaa muakin. On oikeasti helvetin pelottavaa, miten täydellisen ulapalla aikuiset miehet (jopa jo omia lapsia saaneet!!) voivat olla siitä millainen trauma synnytys on naiselle. Tämä oikeasti johtaa miesten ruusuiseen ja väheksyvään käsitykseen raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja koko paskasta palautumisesta. Jossain tv-sarjoissa kyllä näytetään miten äiti karjuu ja ponnistaa, mutta ei koskaan, IKINÄ, näytetä miten vaikka sulkijalihas repeäisi niin pahasti, ettei edes kuudella (siis _kuudella_) korjausleikkauksella saisi vaivaa täysin korjattua. Ja kyllä, tämä esimerkki on elävästä elämästä. Sukulaiseni lapsi on nyt melkein 9-vuotias ja silti äidin elämää rajoittaa, hankaloittaa ja aiheuttaa noloja tilanteita se, että hän ei kykene kontrolloimaan suolensa toimintaa.

Kysykääpä joltain random ukolta, osaako sanoa mikä on 15-19-vuotiaiden yleisin kuolinsyy maailmassa, ja mihin tapahtumaan kuolee 830 naista joka ikinen päivä maailmassa. Ei muuten varmasti osaa vastata.

Eniten tää vituttaa mua siksi, koska raskaudesta ja synnytyksestä puhuttaessa julkisuudessa keskitytään oikeasti ainoastaan siihen, kuinka nopeasti äiti palautuu raskaudesta. Oma äitini sanoi pitäneensä ihan hulluna kun näki ensimmäistä kertaa "ooh tämä tyttö synnytti vain 3h 24 min sitten, katso kuvat täydellisestä catwalk-kunnosta!11!!11"-otsikoita ensimmäisen kerran. Kun itse tulin tähän maailmaan 90-luvun alussa ei kyllä sellaista ollut... Asettaa jotenkin ihan kohtuuttomasti paineita.

Kuules nuori nainen: älä syyllistä vastakkaista sukupuolta. Todellisuudessa suurin, tai pahin, feikkiautuuden levittäjä on media eri muodoissaan. Aivan, juuri ne jutut missä joku julkkis kertoo miten ihanaa kaikki on heti ensimmäisenä iltana ja koko pikkulapsi vaiheen, samoin nykyajan turhamaisuudet, eli bloggaajat: kaikki on aina niin täydellistä. Sitä vain tuputetaan juuri teille, naiset. Mutta hei, ellette sitä tajua ja tuota erota todellisuudesta, niin ehkä saatte ansionne mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Missään ei puhuta mitä synnytys voi tehdä naisen kropalle. Mulle esim tuli yllätyksenä omalle kohdalleni, että häntäluu voi murtua ja olla 16 vuotta todella kipeä eikä sille tehdä yhtään mitään. En voi esim istua kovalla tuolilla vieläkään, en voi tehdä vatsalihasliikkeitä, en voi ratsastaa hevosella. Kyllä pitäis enemmän olla informaatiota saatavilla kaikista niistä ongelmista, mitä raskaus ja synnytys voi jättää eliniäksi naisen vartaloon.

Lapseton työkaveri mursi häntäluunsa ratsastustapaturman yhteydessä, leikattiin ja kivut ovat poissa. Voi taas ratsastaa 😊

Koska me olemme kaikki erilaisia. Minulle raskaudet ja synnytykset ovat olleet helppoja. Ei minua mikään ole repinyt tai ruhjonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kaunistellaan? Miksi pitäisi oikein mässäillä ja pelotella naisia asialla etenkin kuin kaikille ei jää mitään muutoksia vartaloon? Minulle jäi muistoksi ainoastaan pieni nätisti parantunut viiltohaava synnytyksestä. Ei yhtään raskausarpea, ei yhtään ekstrakiloa, ei löysää nahkaa. Ainoastaan rinnat hieman laskeutuivat imetyksestä kun kuppikoko suureni ja taas pieneni mutta eihän ne enää yli 30 v niin terhakat olekaan. Ja miksi nämä positiiviset kokemukset saavat aina alapeukkuja?

Koska nämä helpolla päässeet tulevat tänne kyselemään miksi pitäisi puhua jostain mitä ei itse kokenut. Miksi kiellät sen joltain muulta?

Niinpä.

En minäkään mene johonkin amputaatioketjuun selittämään miten voisitte nyt lopettaa paskan puhumisen, amputaatio ei ole vaikea asia, eikä saa pelotella muita.

Tai vaikka syöpähoitojen vaikutuksia käsittelevään ketjuun selittämään miten syöpähoidot on piece of cake, turhaan valitatte, eikä ihmisiä muuten kannata "pelotella" hoitojen rankkuudella.

Mites nää lapsettomat, jotka tässäkin ketjussa kertovat synnytyksen kauheudesta? Miksi he tulevat ketjuun heittämään mutuaan? Onko se ihan ok pelotella muita pelkän mututiedon varassa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo tullut mitään. Ihmettelen höösäämistä. 26" farkut edelleen, alapään lihakset treenattu ja muutenkin kaikki kunnossa. Olin kaunis raskausaikana ja olen sitä edelleen raskauden jälkeen:) Asenteesta ja vaivannäöstä kiinni, kaikkea ei saa tarjottimella;)

Nyt täytyy sanoa ettei se aina todellakaan mistään asenteesta ole kiinni. Ensimmäisen raskauden aikana liikuin, kävin salilla, jumppasin lantiopohjalihaksia, pyrin syömään terveellisesti ym. Mutta vikan kolmanneksen aikana mut määrättiin vuodelepoon koska kohdunkaula oli lyhentynyt ja kohdunsuu lähtenyt aukeamaan. Joten koko loppuraskauden makasin, sain mennä vain keittiön-suihkun-vessan väliä. Että eipä aina oo asenteesta kiinni, vai olisko mun pitänyt ajatella ennemmin omaa ulkonäköäni kuin sitä, että vauva saattaa syntyä ennenaikaisena? Ja vaikka elin terveellisesti, niin esikoisesta mulla kasvoi aivan järjettömän iso vatsa, josta jäi jonkin verran raskausarpia ja niitä on myös pakarassa vähän. Alavatsalle jäi löysää nahkaa, tosin ajan kuluessa sekin pieneni mutta silti sitä on jäänyt. Olen lyhyt ja mulla jäi vauvamahasta kumpu ylävatsaan, joten aina kun katson suoraan alas, näyttää omaan silmään siltä kuin olisin raskaana. Vaikka treenasin raskausaikana sekä synnytyksen jälkeen lp-lihaksia, eivät ole tänäkään päivänä palautuneet ennalleen. Ärsyttää vaan nämä huutelijat keillä on ollut helppo raskaus ja synnytys takana, ketkä tulevat vähättelemään kun eivät ilmiselvästi tajua, että me kaikki ollaan erilaisia (niin kuin odotusaika ja synnytys) ja eri yksilöitä.

Niin no. Olen 44, nuorimmaiseni ( 3 lasta), täyttää kohta 15 vuotta. Olen toipunut kaikista synnytyksistä nopeasti ( käynnistetty, supistukset eivät riitä rikä kohdunsuu aukea. Ensimmäinen 26 tuntia, toinen ennenaikaisesti käynnistyksen ja lapsiveden menon jälkeen 5 h, ja viimeinen, taas tipalla, kun ei aukene, 4 h ). Nyt viimeisen parin vuoden sisään on alkanut virtsa karkailla aivastaessa, rinnat roikkuu navassa. Eli kyllä ne vaivat voi viiveelläkin tulla, ha niistä pitää puhua. Oken hoikka ja liikunnallinen ( jos sillä nyt on väliä), mutta tällä nykyisellä tiedolla jättäisin lapset tekemättä. Niinhän sitä sanotaan, että kuoleman lisäksi vaarallisin hetki ihmisen elämässä on syntyminen, ja synnytys.

Jaksa ämmien lässytystä koko ajan kuunnella...

Vierailija kirjoitti:

Jaksa ämmien lässytystä koko ajan kuunnella...

Ja olet silti vauvapalstalla :D? Tapa ittes.

Vierailija kirjoitti:

Niin no. Olen 44, nuorimmaiseni ( 3 lasta), täyttää kohta 15 vuotta. Olen toipunut kaikista synnytyksistä nopeasti ( käynnistetty, supistukset eivät riitä rikä kohdunsuu aukea. Ensimmäinen 26 tuntia, toinen ennenaikaisesti käynnistyksen ja lapsiveden menon jälkeen 5 h, ja viimeinen, taas tipalla, kun ei aukene, 4 h ). Nyt viimeisen parin vuoden sisään on alkanut virtsa karkailla aivastaessa, rinnat roikkuu navassa. Eli kyllä ne vaivat voi viiveelläkin tulla, ha niistä pitää puhua. Oken hoikka ja liikunnallinen ( jos sillä nyt on väliä), mutta tällä nykyisellä tiedolla jättäisin lapset tekemättä. Niinhän sitä sanotaan, että kuoleman lisäksi vaarallisin hetki ihmisen elämässä on syntyminen, ja synnytys.

Eikö lapsista ole ollut mitään iloa? Eikö kroppasi pilaaminen muka ollut sen arvoista? 

Jos neuvola lykkäis raskaanaolevalle käteen vihkosen (tai pikemminkin paksun opuksen) joka kertois ihan kaiken mikä voi raskaudessa tai synnytyksessä mennä pieleen, niin suurin osa naisista huutais suureen ääneen että heitä pelotellaan ja heille aiheutetaan synnytyspelko. He eivät halua tietää ihan kaikkea, sillä tieto tuo tuskaa ja pelkoa. Estää "nauttimasta" raskausajasta ja luo stressiä synnytykseen. Voi jopa aiheuttaa ongelmia äidin ja lapsen kiintymyssuhteeseen.

Ja kyllähän me oikeesti näistä jutuista tiedetään, eikö vaan? Ei kai kukaan oikeesti enää väitä, ettei tiedä mitä raskaus tai synnytys voi pieleen mennessään aiheuttaa? Useimmat meistä vaan ajattelee ettei ne meitä koske, ei ne kauhukuvat meille osu. Koska se on ihmisen tapa, asiat joille ei mitään voi työnnetään syrjään ja jatketaan kuin niitä ei olisi. Jos lapsen haluaa, on otettava riski raskauden ja synnytyksen suhteen. Jos se pahin sitten tapahtuu niin aina voi syyttää muita tahoja. Ette kertoneet. Teidän syy. Sekin on ihmisen tapa. Muiden syyttely. 

Vierailija kirjoitti:

Niin no. Olen 44, nuorimmaiseni ( 3 lasta), täyttää kohta 15 vuotta. Olen toipunut kaikista synnytyksistä nopeasti ( käynnistetty, supistukset eivät riitä rikä kohdunsuu aukea. Ensimmäinen 26 tuntia, toinen ennenaikaisesti käynnistyksen ja lapsiveden menon jälkeen 5 h, ja viimeinen, taas tipalla, kun ei aukene, 4 h ). Nyt viimeisen parin vuoden sisään on alkanut virtsa karkailla aivastaessa, rinnat roikkuu navassa. Eli kyllä ne vaivat voi viiveelläkin tulla, ha niistä pitää puhua. Oken hoikka ja liikunnallinen ( jos sillä nyt on väliä), mutta tällä nykyisellä tiedolla jättäisin lapset tekemättä. Niinhän sitä sanotaan, että kuoleman lisäksi vaarallisin hetki ihmisen elämässä on syntyminen, ja synnytys.

Ikähän ei tietenkään vaikuta asiaan, eihän? Noi vaivat johtuu yksinomaan 15v. sitten tapahtuneesta synnytyksestä. Nainen ei vanhene eikä kroppa muutu sen takia. Ei.

Vierailija kirjoitti:

Missä niistä pitäisi puhua? Pitäisikö lehdissä olla enemmän juttuja, terveystiedon tunneilla enemmän asiaa, neuvolassa enemmän tilastoja ja riskien kertaamista vai mitä ajattelit?

Mä luulen, että tämä on se keskeinen kysymys.

Eli synnytysvaurioista ja kivuista ei puhuta, koska muuten lääketieteen pitäisi alkaa tekemään noille asioille jotain. Nyt alapäät harsitaan jotenkuten ilman kivunlievitystä (ainoa tilanne, jossa potilasta ommellaan ilman mitään puudutusta, jopa tikun poistaminen sormesta oikeuttaa puudutuspiikkiin mutta ei välilihan ompelu...) eli nyt kun vaan kätevästi ollaan hiljaa näistä, niin eihän näille asioille mitään tarvitse tehdäkään.

Akkojen juttujahan ne vaan on, mitäs pienistä. Jos paskat tulee housuun koko loppuelämän niin eihän se nyt mitään, vaipat vaan ja onhan se lapsi ihana ja lässynlää.