Lue keskustelun säännöt.
Miksei siitä puhuta avoimesti ja tarpeeksi, miten brutaali asia raskaus ja synnytys on naisen vartalolle?
07.03.2017 |
Miksi alapään repeämisiä, kipua ym. asioita piilotellaan ja kaunistellaan?
Kommentit (407)
Minusta taas tuntuu, ettei muusta puhutakaan.
Itse ainakin raskaana ollessa sain sellaista pelottelua että. Raskaus pilaa kehon ja synnytyksessä kuolee vähintään vauva ja hyvä jos itsekään selviän.
Lopputulos: ei ylimääräistä ihoa, ei ainuttakaan raskausarpea. Pieni siisti viiltoarpi bikinirajassa muistuttamassa kiireellisestä sektiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vähän ärsyttää se hokema, että "kaikki kivut unohtuvat saman tien, kun sen nyytin saa sitten syliin". Tämä joidenkin miestenkin suusta. En ole itse synnyttänyt, mutta synnyttäneitä kuunnellessa ei kuulosta siltä. Miten on?
Sitä odotellessa. Lapsi täyttää 16 ja mikään ei ole päässyt unohtumaan. Ei raskauden vaivat, synnytyksen kivut tai sen jälkeinen palautumisaika. Ei koliikkihuutokaan. Synnytyksen ajan olin vieläpä epiduraalipöllyissä, pihalla kuin pikkulintu.
Toivottavasti et joudu muihin leikkauksiin ja muutenkin osaat varoa elämää ettei mitään muistijälkiä pääse enää tarttumaan. Jos epiduraalisynnytyksen kokee noin kivuliaana (se kun vie ne kivut normaali-ihmisiltä) niin pikkuhaavatkin on katastrofeja. Elämä on draamaa joillakin ja kaikkien ei totisesti kannata äideiksi ruveta.
Jokainen epin saanut tietää miten se toimii. Sinä et ilmeisesti tiedä koska olet taas se kiukkuinen peräkammarin poika joka ei saa pillua. Kehottaisin menemään äidin helmoihin itkemään mutta ei sekään susta pidä ja siksi vihaat täällä kaikkia äitejä.
Itse asiassa olen viisikymppinen kahden lapsen äiti. Sen ensimmäistä saadessa sain epiduraalin kuuden tunnin jälkeen, joten osaan arvioida mitä epiduraali vaikuttaa supistuskivuille ihan tuon perusteella. Toisen lapsen synnytin pelkällä ilokaasulla nopeasti, kipu oli kova mutta lyhyt. Kumpikin kipu unohtui hyvin pian. Sinun sukupuolesta en oikein osaa päätellä, kerrot synnytyksestä mutta kielenkäyttö on rekkamiesmäistä? Kahden synnytyksen lisäksi olen kokenut elämässäni muutamia kertoja kipua, onnettomuudessa ja leikkausta vaativassa sairaudessa. Noiden kokemusten perusteella en kyllä menisi valittamaan synnytyskipujani esim. syöpäsairaalle tai onnettomuuden traumapotilaalle.
Puhut vain omista kokemuksista eli et voi yleistää koskemaan kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minäpä kerron, niin ei tule yllätyksenä.
Kyllä, synnytys sattuu, enemmän tai vähemmän. Täysin kivuttomaksi sitä on vaikea lääkitä. Kaikilla kivunlievitys ei toimi hyvin, tai ollenkaan.
Kyllä, jälkivuoto kestää mitä tahansa viikosta kuukausiin. Alussa se on runsasta ja inhottavaa lähes jokaisella. Myös sektion jälkeen on jälkivuotoa.
Kyllä, näytät luultavasti turvonneelta jne kun lähdet synnäriltä. Se katoaa kyllä, mutta välttämättä et palaa täysin entiseen edes tiukalla treenillä. Hyvin yksilöllistä.
Kyllä, ihon venyessä se saattaa jäädä roikkumaan. Taas, yksilöllistä.
Alapää voi olla kipeä mitä vaan päivistä vuosiin. Tavallisesti pahin kipu häviää muutamassa kuukaudessa. Tunnoton voi olla jonkin aikaa myös. Sekin useimmilla korjaantuu. Repeämät hidastavat parantumista.
Kyllä, hormonit saavat sinut hikoilemaan, itkemään, leijumaan pinkissä euforiassa ja kaikkea mahdollista muutakin. Jaxuhali.
Pahat komplikaatiot ovat harvinaisia, mutta lääkäri kyllä auttaa sen mikä on mahdollista lääketieteen keinoin. Viimeistään yksityiseltä saat avun kyllä.
Noniin, nyt nämä on kerrottu.Hyvähyvä. Eiköhän tämä ole loppuun taputeltu, kiteytit hyvin.
Eli asiasta ei tarvitse kekustella enää? Monia jotka kärsivät synnytyksessä ja sen jälkeen on varmasti helpompi käsitellä asiaa jos siitä puhutaan enemmän.
Näistä pysyvämmistä kiputiloista ei varmaan ole tilastoja sen takia, että kaikki vaan odottelee niiden kipujensa kanssa, että koskakohan nää loppuu kun niin on luvattu, että ajanoloon helpottaa. Jumppailevat niitä lantionpohjanlihaksiaan, vaikka ei sekään jumppa ole autuaaksi tekevä kaikissa tapauksissa. Murtunut tai vääntynyt häntäluu voi olla pitkään kipeä, siis vuosikymmeniä. Issias voi olla lopun ikää.
Mulle tuli yllätyksenä se, että miten huonoon kuntoon hampaat voi mennä raskauden aikana. Olen joskus kuullut jonkun wanhan kansan sanonnan, että jokainen lapsi vie äidiltä yhden hampaan. Mulla meni koko purukalusto aivan kamalaan kuntoon, vaikka hampaita hoidin ja kävin hammaslääkärissä raskaudenkin aikana. Ennen raskauksia reikiä nolla, kolmannen lapsen jälkeen sanoin miehelle, että kun en halua tekareita niin lasten teko loppu tähän.
Mistä helkutista näitä pönttöjä tulee jotka sanovat vaurioiden olevan harvinaisia ://///
Se ei ole mikään marginaalinen osa hyvät naiset jotka pääsitte vähällä. Se on pikemminkin päinvastoin. Vauriotta jääneet neidit ovat se marginaalinen osa. Suurimmalle osalle tulee jonkin asteisia vammoja ja elinikäisiä jälkiä jää. Ei toki niitä pahimpia mahdollisia tule kaikille, mutta lähes jokaiselle jotakin.
Riippuu pitkälti geeneistä ja synnytyksen vaikeudesta sekä mahdollisista komplikaatioista. Toisilla iho palautuu helposti ja iho kestää venytystä. Toiset saavat kunnon arvet jo teininä kun tulee pituuskasvua ja rasvaa kertyy lantioon, rintoihin ja takapuoleen.
Roikkuvaa ihoa ja tissejä ei saa treenaamalla takaisin siihen mitä ne ennen oli. Se vaatii yksityistä kirurgia, joissa on myös omat riskinsä ja rahaa palaa ilmaan.
Naisen keho on suunniteltu kestämään raskaus ja synnytys leviämättä käsiin ja palautumaan niin että lisääntyminen voi jatkua. Se ei tarkoita etteikö se jälkiä jättäisi. Aina tulee myös joillekin komplikaatioita. Aina ei vaan suju ja sille ei voi mitään. Omaa kehoa ei pitäisi hävetä, nykyajan hömpötys ajaa naisparkojen itsetunnot tuhon partaalle. Pitäisi näyttää aina 20 vuotiaalta ja synnytyksen jälkeen pitäisi olla tiukka kuin neitsyt. Herätkää ihmiset!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näistä pysyvämmistä kiputiloista ei varmaan ole tilastoja sen takia, että kaikki vaan odottelee niiden kipujensa kanssa, että koskakohan nää loppuu kun niin on luvattu, että ajanoloon helpottaa. Jumppailevat niitä lantionpohjanlihaksiaan, vaikka ei sekään jumppa ole autuaaksi tekevä kaikissa tapauksissa. Murtunut tai vääntynyt häntäluu voi olla pitkään kipeä, siis vuosikymmeniä. Issias voi olla lopun ikää.
Mulle tuli yllätyksenä se, että miten huonoon kuntoon hampaat voi mennä raskauden aikana. Olen joskus kuullut jonkun wanhan kansan sanonnan, että jokainen lapsi vie äidiltä yhden hampaan. Mulla meni koko purukalusto aivan kamalaan kuntoon, vaikka hampaita hoidin ja kävin hammaslääkärissä raskaudenkin aikana. Ennen raskauksia reikiä nolla, kolmannen lapsen jälkeen sanoin miehelle, että kun en halua tekareita niin lasten teko loppu tähän.
Tähän varmasti vaikuttaa se ettei niistä kivuista puhuta. Naiset kärsivät ne hiljaa yksin eivätkä tiedä onko se kuinka tavallista. Olen myös sitä mieltä että jos miehet synnyttäisi olisi ne kuukauden kokovartalopuudutuksessa sairaalassa, näin kärjistetysti.
Koska valtaosa naisista, siis heistä jotka meuhkaavat asiasta(=synnytyksestä) haluavat pitää sitä kauniina tapahtumana. Tämän takia siitä ei puhuta, tai siitä miten voi tulla ulostetta synnytyksen aikana, tai muusta vastaavasta. Säälittävää. Huvittaa myös naiset joille synnytyksen jälkeiset vartalonmuutokset nousee ongelmiksi joista eivät pääse yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä helkutista näitä pönttöjä tulee jotka sanovat vaurioiden olevan harvinaisia ://///
Se ei ole mikään marginaalinen osa hyvät naiset jotka pääsitte vähällä. Se on pikemminkin päinvastoin. Vauriotta jääneet neidit ovat se marginaalinen osa. Suurimmalle osalle tulee jonkin asteisia vammoja ja elinikäisiä jälkiä jää. Ei toki niitä pahimpia mahdollisia tule kaikille, mutta lähes jokaiselle jotakin.
Riippuu pitkälti geeneistä ja synnytyksen vaikeudesta sekä mahdollisista komplikaatioista. Toisilla iho palautuu helposti ja iho kestää venytystä. Toiset saavat kunnon arvet jo teininä kun tulee pituuskasvua ja rasvaa kertyy lantioon, rintoihin ja takapuoleen.
Roikkuvaa ihoa ja tissejä ei saa treenaamalla takaisin siihen mitä ne ennen oli. Se vaatii yksityistä kirurgia, joissa on myös omat riskinsä ja rahaa palaa ilmaan.
Naisen keho on suunniteltu kestämään raskaus ja synnytys leviämättä käsiin ja palautumaan niin että lisääntyminen voi jatkua. Se ei tarkoita etteikö se jälkiä jättäisi. Aina tulee myös joillekin komplikaatioita. Aina ei vaan suju ja sille ei voi mitään. Omaa kehoa ei pitäisi hävetä, nykyajan hömpötys ajaa naisparkojen itsetunnot tuhon partaalle. Pitäisi näyttää aina 20 vuotiaalta ja synnytyksen jälkeen pitäisi olla tiukka kuin neitsyt. Herätkää ihmiset!!
Itsekkin ihmettelin lukiessa onko muka harvinaista saada jälkiseuraamuksia. Nimittäin jälkitarkastuksessa lääkäri ihasteli miten hyvässä kunnossa kahden lapsen jälkeen kudokset ja vartalo on. Sain kuvan ettei moni pääse yhtä vähällä.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton nuori nainen mutta tämä ahdistaa muakin. On oikeasti helvetin pelottavaa, miten täydellisen ulapalla aikuiset miehet (jopa jo omia lapsia saaneet!!) voivat olla siitä millainen trauma synnytys on naiselle. Tämä oikeasti johtaa miesten ruusuiseen ja väheksyvään käsitykseen raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja koko paskasta palautumisesta. Jossain tv-sarjoissa kyllä näytetään miten äiti karjuu ja ponnistaa, mutta ei koskaan, IKINÄ, näytetä miten vaikka sulkijalihas repeäisi niin pahasti, ettei edes kuudella (siis _kuudella_) korjausleikkauksella saisi vaivaa täysin korjattua. Ja kyllä, tämä esimerkki on elävästä elämästä. Sukulaiseni lapsi on nyt melkein 9-vuotias ja silti äidin elämää rajoittaa, hankaloittaa ja aiheuttaa noloja tilanteita se, että hän ei kykene kontrolloimaan suolensa toimintaa.
Kysykääpä joltain random ukolta, osaako sanoa mikä on 15-19-vuotiaiden yleisin kuolinsyy maailmassa, ja mihin tapahtumaan kuolee 830 naista joka ikinen päivä maailmassa. Ei muuten varmasti osaa vastata.
Eniten tää vituttaa mua siksi, koska raskaudesta ja synnytyksestä puhuttaessa julkisuudessa keskitytään oikeasti ainoastaan siihen, kuinka nopeasti äiti palautuu raskaudesta. Oma äitini sanoi pitäneensä ihan hulluna kun näki ensimmäistä kertaa "ooh tämä tyttö synnytti vain 3h 24 min sitten, katso kuvat täydellisestä catwalk-kunnosta!11!!11"-otsikoita ensimmäisen kerran. Kun itse tulin tähän maailmaan 90-luvun alussa ei kyllä sellaista ollut... Asettaa jotenkin ihan kohtuuttomasti paineita.
Kolme alatiesynnytystä ilman toimivaa kivunlievitystä eikä mulla silti ole TRAUMAA. Mihin se mun trauma x 3 on mennyt? Ihan hyvin voisin vielä pari lasta käydä synnyttämässä jos mies siihen suostuis. Sä syyllistyt nyt samaan kuin ne synnytystä väheksyvät eli liioitteluun. Suurimalle osalle naisista synnytys ei aiheuta minkäänlaista traumaa vaan on ihan normaali osa elämää. Pienelle osalle se aiheuttaa trauman mennessään jollain tavalla pieleen, syystä tai toisesta. Ja väitän vielä, että suurin osa synnyttäjistä kyllä tietää ne riskitkin, kyllä niistä senverran puhutaan.
Ei sitä synnytystä kannata suurennella puoleen tai toiseen. Vähättely on ikävää, koska kyllähän se synnytys sattuu, silloinkin kun se on ns. helppo. Saati silloin kun se ei suju kuten pitää. Mutta kyllä tollanen ylenmääräinen liioittelukin on varsin ärsyttävää. Että väitetään mulla olevan trauma vaikken sitä itse ole ollenkaan tajunnut saaneeni. Varsinkin jos se liioittelija on vielä ihminen joka ei ikinä ole edes synnyttänyt. Kertoo vaan mutuaan faktana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten pitäisi jotenkin todella raskaasti kompensoida naisille se, etteivät joudu näkemään mitään vaivaa eivätkä ottamaan riskiä terveytensä kanssa lisääntyäkseen. Mutta ei, edes kuukautissuojien verohelpotuksia eivät naiset saa.
Vierailija kirjoitti:
Missään ei puhuta mitä synnytys voi tehdä naisen kropalle. Mulle esim tuli yllätyksenä omalle kohdalleni, että häntäluu voi murtua ja olla 16 vuotta todella kipeä eikä sille tehdä yhtään mitään. En voi esim istua kovalla tuolilla vieläkään, en voi tehdä vatsalihasliikkeitä, en voi ratsastaa hevosella. Kyllä pitäis enemmän olla informaatiota saatavilla kaikista niistä ongelmista, mitä raskaus ja synnytys voi jättää eliniäksi naisen vartaloon.
Ainahan sä voit ratsastaa miehellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään ei puhuta mitä synnytys voi tehdä naisen kropalle. Mulle esim tuli yllätyksenä omalle kohdalleni, että häntäluu voi murtua ja olla 16 vuotta todella kipeä eikä sille tehdä yhtään mitään. En voi esim istua kovalla tuolilla vieläkään, en voi tehdä vatsalihasliikkeitä, en voi ratsastaa hevosella. Kyllä pitäis enemmän olla informaatiota saatavilla kaikista niistä ongelmista, mitä raskaus ja synnytys voi jättää eliniäksi naisen vartaloon.
Ainahan sä voit ratsastaa miehellä.
Kuka mies muka haluaa synnyttäneen naisen päälleen?!
Mullekaan ei ehditty antaa epiduraalia ajoissa. Höykytys kesti tosin vain 6 tuntia. Muistan lääkärin sanoneen, että mitä voimakkaammat supistukset, sitä nopeampi synnytys. Tiedä sitten häntä, pitääkö paikkansa.
Kyllä se alapää valitettavasti venähti eikä mistään jumpasta ole ollut siihen apua. Välilihan leikkauksesta jäänyt arpinen kohta puolestaan on tunnoton. Ei ihan pientä seksielämän kannalta, mutta sellaista se elämä sitten on ja siihen kai on tyytyminen.
Eipä toisaalta ihme, että perheessä on vain yksi lapsi...Kokemus oli kaikkinensa jotenkin nöyryyttävä. Kipujasi ei lievitetä (ei se ilokaasu mitään auttanut, teki vain pökkyräisen olon) ja muutenkin olet kuin poikiva lehmä muitten armoilla. Synnyttäjiä sattui olemaan monta samanaikaisesti ja arvio oman synnytykseni edistymisestä petti.
Tiedän, että selvisin synnytyksestä vähin fyysisin vaurioin. Paljon kivuliaampaa on ollut toipua rintojen poistoleikkauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiks semmonen imukuppisynnytys olis mahdollista että synnyttäjällä olisi epiduraalia kuten sektiossakin on, sama määrä, eli toisin sanoen tunto pois lantiosta alaspäin aivan 100% ja jos jotain tuntee niin äkkiä kamaa lisää.
Sektiossa saadaan kyllä täydellinen puudutus epiduraalilla aikaan, mutta synnytyksessä ei saada... hmm.. mielenkiintoista..
No voin sanoa, että minulla oli tällainen synnytys! Häntäluu meni poikki. Sekään ei sattunut ollenkaan.
No itse en ole kuvitellut koskaan, että raskaudesta tai synnytyksestä selviäisi vaurioitta tai ole yrittänyt tälläistä tavoitella. Tietysti siitä jää jälkiä. Pitää vain toivoa ettei pahasti vammaudu. Raskaus ja synnytys on isoja koettelemuksia naisen keholle ja komplikaatioiden riski on aina olemassa. Jäähän leikkauksistakin arpia eikä voida 100% varmasti tietää lopputulosta. Sellaista se elämä on,kaikessa on riskinsä. Hyvä olisi kyllä kertoa rehellisesti nuo prosenttiluvut ihmisille,kuinka monelle odottavalle tulee sitä tai tätä ja mitä riskejä on.
Miten niin kaunistellaan? Miksi pitäisi oikein mässäillä ja pelotella naisia asialla etenkin kuin kaikille ei jää mitään muutoksia vartaloon? Minulle jäi muistoksi ainoastaan pieni nätisti parantunut viiltohaava synnytyksestä. Ei yhtään raskausarpea, ei yhtään ekstrakiloa, ei löysää nahkaa. Ainoastaan rinnat hieman laskeutuivat imetyksestä kun kuppikoko suureni ja taas pieneni mutta eihän ne enää yli 30 v niin terhakat olekaan. Ja miksi nämä positiiviset kokemukset saavat aina alapeukkuja?
Minusta on vaan parempi, ettei niitä kauheuksia etukäteen repostella. Synnytys menee niinku se menee. Sille ei paljon mitään voi. Henk. koht. olen kyllä sitä mieltä, että hammassärky ja kunnon migreeni on aika paljon synnytyskipuja kovempia kestettäviä. Synnytyskipu on niin hetkellinen ja helpottuu ja unohtuu nopeasti mutta migreenin tai hammaskivun kanssa voi joutua kärsimään päiväkausia kun ei mikään lääkekään auta. Ja ei mun synnytykset ei olleet kivuttomia ja helppoja. Kaikkea muuta.
Mä oon synnyttäny yhdeksän ilman puudutuksia. Ekassa synnytyksessä imukupin takia eppari, josta 5cm repeämä emättimeen.. ja kyllä, olen ollut erittäin kiitollinen perimästäni. Kudokset joustaa ja palautuu.
Mutta silti tiedostan, ettei kaikilla oo yhtä helppoa, eikä kaikki palaudu samalla lailla. Jälkisupistukset oli mulle yllätys, siis miten infernaalinen se kipu voi olla ja niihin oon pyytäny lääkkeet, en vaan kestä niitä ilman lääkkeitä, sanoinki, että voisin synnyttää vaikka viis kertaa peräjälkeen ilman mitään kivunlievitystä, jos vaan ei tarvis kestää jälkisupistuksia.
Mulla ei oo avautumisvaihe sattunu, tuntu vaan, että pää höyryää, ku oli niin kuuma.. ja niin siis ekaa synnytystä lukuun ottamatta kaikissa synnytyksissä. Silti mä voin hyvin kuvitella, että jollakin se kipu on melkein tappavaa. Mun ponnistusvaiheet on kestäny ekan synnytyksen 20 minuutin ponnistuksesta siihen 30sek ponnistukseen, jolla syntyi reilu 4kg vauva.. voin vaan kuvitella sen epätoivon, ku ponnistusvaiheen kesto hipoo kahta tuntia..
Ja kyllä mun mies sano eka synnytyksen jälkeen, että alapää näytti irstaalta ennen ompeleita, eikä lääkäri osannutkaan sitä paikata, ku näki sen vaan leikattuna ja revenneenä. Kyllä, synnytys voi todellakin olla brutaalia, mutta on se kyllä myös kaikessa alkukantaisuudessaan mykistävää.
Ja vaikka mä oon monisynnyttäjä ja tiesin tämän yhdeksännenkin kohdalla, mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan, ni silti olin kuin uuden edessä.. jotenkin sumeita kaikki mielikuvat.. viimeisestäkin, vaikkei siitä oo kuin pari vkoa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi nämä positiiviset kokemukset saavat aina alapeukkuja?
Koska ne ei liity aiheeseen mitenkään.
Elokuva Alien kahdeksas matkustaja, perustettiin osittain ajatukselle " miehet tajuamaan mitä on raiskaus ja mitä on synnytys". Todellisuudessahan synnytys on hieman hirveämpää...mutta jos mies voi kauhistella tätä elokuvaa, voit verrata sitä saman tien synnyttämiseen. Elokuvassahan äpärä ei muunna mitään isäntänsä ruumiista....mutta muuten melko samaa tyyliä. Toisin sanoen, se pannaan alulle halusit tai et, sie kannat sitä sen pikku hetken (raskaus aika kuluu nopeasti), se loisii sussa, ja se repii tiensä ulos sun ruumiista etkä sie voi sille mitään. Lopulta se parkasee ulos päästyään veren ja muiden ruumiin eritteiden seassa ollessaan.