Lue keskustelun säännöt.
Lapseni yrittää jatkuvasti itsemurhaa
07.03.2017 |
Mitä tehdä, lapseni yrittää jatkuvasti tappaa itsensä. Kaksi kertaa ollut teho-osastolla itsemurhayrityksestä. Toisella kerralla oli jo suljetulla osastolla ja silti onnistui tässä.
Hoitajat tällä hetkellä sitä mieltä, että lapsen parempi kotona. Äidin huoli kova kun lapsi vaan omassa huoneessaan koko ajan. En uskalla töissäkään juurikaan käydä, tai sitten käyn vähän väliä katsomassa onko kaikki kunnossa. Mitä teen?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että asuu pienellä paikkakunnalla riittää jo syyksi masentua. Toki jotain on voinut tapahtua tai sitten vain on aina ollut sitä samaa ja koskaan ei ole saanut kunnon ystäviä. Jotkut eivät uskalla itsenäistyä ja eivät tiedä paikkakunnan ulkopuolella odottavista mahdollisuuksista. Koska taustanne on tuo, lähtisin ulkomaille. Siellä uskaltaa mennä ulos, kun ei tule tuttuja vastaan.
Matkat Keski-Eurooppaan ovat edullisia ja siellä on kevätkin jo ehtinyt pidemmälle. Oletteko koskaan tehneet yhteisiä ulkomaanmatkoja? Minne? Lisäksi menisin lapsen kanssa lähikaupunkiinne aina silloin tällöin. Ehkä hän löytäisi sieltä vielä opiskelupaikan?
Hänen kanssa ei olla tehty mitään matkoja minnekkään ikinä, sanonut aina ettei halua lähteä ja jää yksin kotiin.
en vaan tiedä miten tyttären saa ylipäätään poistumaan ulos, kun vastaukseksi saa aina vaan ettei voi mennä ulos
Onko hänellä joku pelkotila, ettei voi poistua kotoa? Onko lääkitys oikeanlainen?
mitään pelkotilaa siihen ei ole todettu.
Masentunut ei halua lähteä mihinkään eikä kykene kokemaan iloa, etenkään lääkittynä. Psykoterapiaa tarvitaan siksi, että voi oppia kuuntelemaan tunteita ja puhumaan niistä. Lääkkeet usein katkaisevat tunteiden ja ymmärryksen välisen tilan. Kognitiivinen psykoterapia voisi olla oikea lähtökohta. Samalla pitäisi luoda sellaisia aktiviteetteja, joissa yhdessä tekemällä voisi hän kokea onnistuvansa. Oikeastaan ihan sama mitä aktiviteetteja ne ovat, pääasia, että tuntee onnistuvansa edes jossakin. Lähtemällä parin viikon lomalle voi testata meneekö alkuvaiheen denialismi ohi ja alkaako hän nauttia olotilastaan muualla. Mikäli alkaa, niin silloin ongelma liittyy selvästi kotiin. Tuolloin pitää pohtia mitä ovat ne syyt kodin piirissä, jotka masentavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttäreni lukenut tätä keskustelua, laittoi vaan viestillä tästä keskustelusta linkin ja totesi, että turha toivo
ei käynyt sitten mielessäkään, että hän tänne eksyisi...
Vierailija kirjoitti:
tyttäreni lukenut tätä keskustelua, laittoi vaan viestillä tästä keskustelusta linkin ja totesi, että turha toivo
ei käynyt sitten mielessäkään, että hän tänne eksyisi...
Sehän on hyvä asia. Annat hänelle huomiota ja osoitat rakkautta hakemalla apua.
Onkohan tämä aloitus nyt ihan totta? Ja aloittajan viestit?
Ihan sattumoisin tytär eksyi juuri nyt mammapalstalle???
Juu, 0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä aloitus nyt ihan totta? Ja aloittajan viestit?
En usko, aloittajan kommentti jokaiseen neuvoon on suurin piirtein "ei ole mahdollista", "kokeiltu on" tai "ei lapsi halua". Tai sitten aloittaja on masentunut itsekin.
Mutta minusta se on oikeastaan ihan sama onko aloitus sittenkään totta. Tämä on kuitenkin ollut erittäin hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu ja moni vanhempi on oikeasti tässä tilanteessa. Toivottavasti tästä keskustelusta on ollut jollekin apua tai antanut jollekin uusia näkökulmia tai toivoa.
Anna mennä jos haluaa, ei ketään voi pakottaa elämään tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut lääkitys teki itsetuhoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on Suomen hyvinvointivaltio, jossa ei saada eutanasiaa sitä tarvitseville. Matkustakaa lapsen kanssa Alankomaihin, Belgiaan tai Sveitsiin, jotka ovat ainoat maat Euroopassa, joissa hän voi saada tarvitsemansa avun.
Varmaan ootte saattaneet hieman ymmärtää väärin sen, ettei terapiasta oo apua. Tuossa vaiheessa ko päässä ei liiku kuin itsetuhoiset ja masentuneet ajatukset ympyrää niin potilasta ei voi tavoittaa.
Eli ensin pitää saada tilanne jotenkin normalisoitumaan (kuten just muutto, uusi alku) ja itsetuhoisuus kuriin. Sitten vasta terapia alkaa oikeasti tehota niihin syihin, jotka aiheuttaa masennusta ja itsetuhoisuutta.
Tietty psykiatrianpolilta pitää saada tukea myös itsetuhoisessa vaiheessa esim. välineitä itselleen estämään ja lopettamaan tuhoisa käytös.
Monesti sijaistoiminta kuten itsensä hoito ja paketointi suoraan ilman vahinkoa voi auttaa. Myös jääpala iholla, kuminauhan paukutus yms voi auttaa kiertämään pysyvät vammat kuten viiltelyn tai polttamisen.
Tsemppiä!
T. Yritin tappaa itseni, mutta onneksi epäonnistuin