Lue keskustelun säännöt.
Lapseni yrittää jatkuvasti itsemurhaa
07.03.2017 |
Mitä tehdä, lapseni yrittää jatkuvasti tappaa itsensä. Kaksi kertaa ollut teho-osastolla itsemurhayrityksestä. Toisella kerralla oli jo suljetulla osastolla ja silti onnistui tässä.
Hoitajat tällä hetkellä sitä mieltä, että lapsen parempi kotona. Äidin huoli kova kun lapsi vaan omassa huoneessaan koko ajan. En uskalla töissäkään juurikaan käydä, tai sitten käyn vähän väliä katsomassa onko kaikki kunnossa. Mitä teen?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole lääkäri, mutta en kyllä tajua, miksi tuossa tilanteessa sanotaan, että lapsen/teinin on parempi kotona?! Osastolle minusta kuuluu selkeästi. Ja miksei muka terapiasta ole apua? Sinuna vaatisin nyt apua. Muuta et voi tehdä.
Tytär ollut erilaisilla osastoilla. Aina jossain vaiheessa tullut päätös, että tytär takaisin kotiin.
Samoin erilaisista terapioista, saatu jonkun ajan kuluttua vastauksia että hän sielä turhaan, peli menetetty
Peli on menetetty siinä vaiheessa kun sinä luovutat. Miten ette näe, että ympäristö on tyttärellesi haitallinen. Olette pienessä kylässä, missä häntä kiusataan. Mikään muu ei auta, kuin uusi alku, kaukana haitallisista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Julkisen puolen mielenterveyshoito ainakin pirkanmaan alueella on ala-arvoista oman perheenjäsenen "hoitoa" sivusta seuraaneena. Hoito on siis lääkkeet napaan ja ulos. Älä luota, että saisitte julkiselta puolelta kunnollista apua, tänäpäivänä apua pitää osata vaatia eikä sitä siltikään saa. Voisitko harkita yksityistä terapiaa? Uskon, että saisitte hyvinkin helposti Kelan tuen sille. Miten olis jos muuttaisitte eri alueelle? Vaikka ne vaativatkin sinulta ja muulta perheeltä nyt ponnistuksia, niin se saattaisi pelastaa yhden perheenjäsenen hengen. Talo on kuitenkin vain talo ja raha vain rahaa, jos esim. talon ja alueen vaihdolla saa yhden perheenjäsenen mielenterveyden toipumaan. Tässä olis mun ohjeet:
1. Älä luota, että saat kunnon apua julkiselta puolelta. Tee asioille itse jotain, älä luule, että joku muu "asiantuntija" tekee (se on pahin virhe mitä meidän perheessä tehtiin)! Älä seuraa sivusta, miten teidän elämä ajautuu eteenpäin syvemmälle ongelmiin. Mitä aiemmin haet apua ja muutat elämäänne, sitä paremmat ovat toipumisen mahdollisuudet. Älä luule, että ilman muutosta tapahtuu paranemista.
2. Soita esim. psykoterapiakeskukseen ja selvitä miten saat terapiaa ja miten asian kanssa edetä esim. Kelan tuet. Soittaminen ei maksa mitään.
3. Ota yhteyttä omaisyhdistykseen ja keskustele muiden läheisten kanssa, mistä he ovat saaneet apua
4. Jos kyse on kiusaamisesta, niin pistä asunto myyntiin ja vaihda aluetta.
yksityisellä pitkän aikaan jo käyty, kun julkisella puolella saa vastaukseksi vain, että tytär terve, kuuluu ikään. Ohi menevää.
Oon valmis tekemään melkein mitä vaan, toki neljä muutakin lasta, ja heillekin pitää vielä huomio riittää
Se että asuu pienellä paikkakunnalla riittää jo syyksi masentua. Toki jotain on voinut tapahtua tai sitten vain on aina ollut sitä samaa ja koskaan ei ole saanut kunnon ystäviä. Jotkut eivät uskalla itsenäistyä ja eivät tiedä paikkakunnan ulkopuolella odottavista mahdollisuuksista. Koska taustanne on tuo, lähtisin ulkomaille. Siellä uskaltaa mennä ulos, kun ei tule tuttuja vastaan.
Matkat Keski-Eurooppaan ovat edullisia ja siellä on kevätkin jo ehtinyt pidemmälle. Oletteko koskaan tehneet yhteisiä ulkomaanmatkoja? Minne? Lisäksi menisin lapsen kanssa lähikaupunkiinne aina silloin tällöin. Ehkä hän löytäisi sieltä vielä opiskelupaikan?
Minusta tuntuu, että olet ottanut vähän passiivisen roolin tilanteessa, mikä on tavallaan kyllä ihan ymmärrettävää. Olet kuunnellut psykiatria, joka sanoi ettei terapiasta ollut apua, uskot tyttöä, joka sanoo, että mikään ei kiinnosta (masennuksen oire). Nyt on sun aika ottaa sitä kuuluisaa vanhemman vastuuta ja tehdä päätöksiä. Päätös uudesta terapiasta, uudesta paikkakunnasta, uudesta asenteesta, mistä vain. Nyt on sun aika olla vahva tyttäresikin edestä.
Ap:n pitäisi nyt opiskella kiireesti psykologian perusteet, vaikka Sigmund Freudin tuotantoa tai joitain kirjoja joissa on tapauskohtaisia psykoosikertomuksia ja asettua itse psykologin asemaan. Opit polut, joita pitkin pyrit saamaan työtön johdatettua palaamaan ongelman juurille ja keskustelemaan siitä.
Valitettavasti nykyään feministinen ilmapiiri tukee vain psykopaattisen itsekästä naista eikä anna herkälle naiselle sijaa olla itsensä. Miehillä tämä taas on kääntymässä hivenen päinvastaiseksi, onneksi.
Mutta varsinkin tytöt ovat julmia toisilleen. Sen muistan huomanneeni omana koulu- ja opiskeluaikana.
Jos taas haluat pelata riskillä, mutta olla laiska niin harkitseppa muuttoa tyttäresi kanssa. Ehkä ruoho on vihreämpää muualla, mutta kehittyneitä ongelmia, traumoja ja kokemuksia sekään ei tyttäreltä poista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että asuu pienellä paikkakunnalla riittää jo syyksi masentua. Toki jotain on voinut tapahtua tai sitten vain on aina ollut sitä samaa ja koskaan ei ole saanut kunnon ystäviä. Jotkut eivät uskalla itsenäistyä ja eivät tiedä paikkakunnan ulkopuolella odottavista mahdollisuuksista. Koska taustanne on tuo, lähtisin ulkomaille. Siellä uskaltaa mennä ulos, kun ei tule tuttuja vastaan.
Matkat Keski-Eurooppaan ovat edullisia ja siellä on kevätkin jo ehtinyt pidemmälle. Oletteko koskaan tehneet yhteisiä ulkomaanmatkoja? Minne? Lisäksi menisin lapsen kanssa lähikaupunkiinne aina silloin tällöin. Ehkä hän löytäisi sieltä vielä opiskelupaikan?
Hänen kanssa ei olla tehty mitään matkoja minnekkään ikinä, sanonut aina ettei halua lähteä ja jää yksin kotiin.
en vaan tiedä miten tyttären saa ylipäätään poistumaan ulos, kun vastaukseksi saa aina vaan ettei voi mennä ulos
Oletteko kokeilleet taide-, kirjallisuus- tai musiikkiterapiaa? Se voisi antaa tytölle myös keinoja käsitellä ja ilmaista tunteitaan ja kokemuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin asia lapsen elämässä on pahasti pielessä... Hän ei tietenkään kerro kenellekään miten pahasta tilanteesta oikeasti on kysymys. Onko teidän mahdollista muuttaa, vaihtaa koulua tai aloittaa muuten ns. alusta. Jos kyse on kiusaamisesta, se ei koskaan lopu... mikään keskustelu koulun tai kiusaajien kesken ei oikeasti auta, ainoastaan täysin uusi koulu ja uudet kaverit.
Nuoret ovat todella julmia, koulu- ja somekiusaaminen on nykyään aivan järkyttävää. Kaikki somealustat ja -tilit kannattaa sulkea hetkeksi. Lähelle vain ihmisiä, joka tuovat iloa ja kannustusta.
Olen kysynyt haluaisiko muuttaa jonnekin muualle, mennä kouluu johonkin muualle, missä ei olisi ihmisiä ketkä tuntisi häntä ja aloittaisi täysin alusta. Vastaukseksi aina vain että ei kiinnosta.
Ainoa asia minkä teidän että kiinnostaa, haluaisi opiskelemaan yliopistoon, mutta sinnekään ei voi päästä kun peruskouluakaan saanut käytyä loppuun... uskoisin jopa että pärjäisi hyvin koulussakin, niin yleissivistynyt tyttö, että ei meinaa välillä itsekään uskoa.
Someja tyttärellä ei ikinä ole ollutkaan, tässä mielestäni todella järkevä, hänen mielestään vain turhia kiusaamispaikkoj/liian pinnallista touhua.
Lapsesi on masentunut, tietenkään häntä ei kiinnosta mikään. Peruskoulun loppuun suorittaminen on tärkeää, hän saa jatko-opintojen kautta itse valita elämälleen suunnan ja pääsee pikkukaupungin pölyistä irti.
Mutta ymmärräthän, että nykyisessä koulussa tuo ei tule onnnistumaan. Nyt koko perhe suunnittelemaan muuttoa. Uutta alkua uudessa koulussa. Enkä puhu nyt mistään naapuripitäjän pikkukoulusta, vaan selkeästi irtaannutte kaikesta. Päätös lähtee vanhemmista, kiusattu nuori tarvitsee oikeasti uuden alun.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n pitäisi nyt opiskella kiireesti psykologian perusteet, vaikka Sigmund Freudin tuotantoa tai joitain kirjoja joissa on tapauskohtaisia psykoosikertomuksia ja asettua itse psykologin asemaan. Opit polut, joita pitkin pyrit saamaan työtön johdatettua palaamaan ongelman juurille ja keskustelemaan siitä.
Valitettavasti nykyään feministinen ilmapiiri tukee vain psykopaattisen itsekästä naista eikä anna herkälle naiselle sijaa olla itsensä. Miehillä tämä taas on kääntymässä hivenen päinvastaiseksi, onneksi.
Mutta varsinkin tytöt ovat julmia toisilleen. Sen muistan huomanneeni omana koulu- ja opiskeluaikana.
Jos taas haluat pelata riskillä, mutta olla laiska niin harkitseppa muuttoa tyttäresi kanssa. Ehkä ruoho on vihreämpää muualla, mutta kehittyneitä ongelmia, traumoja ja kokemuksia sekään ei tyttäreltä poista.
Millaista tämä tyttöjen välinen kiusaaminen yleensä oikein on, oisko jotain millä sitä voisi pienentää tai poistaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että asuu pienellä paikkakunnalla riittää jo syyksi masentua. Toki jotain on voinut tapahtua tai sitten vain on aina ollut sitä samaa ja koskaan ei ole saanut kunnon ystäviä. Jotkut eivät uskalla itsenäistyä ja eivät tiedä paikkakunnan ulkopuolella odottavista mahdollisuuksista. Koska taustanne on tuo, lähtisin ulkomaille. Siellä uskaltaa mennä ulos, kun ei tule tuttuja vastaan.
Matkat Keski-Eurooppaan ovat edullisia ja siellä on kevätkin jo ehtinyt pidemmälle. Oletteko koskaan tehneet yhteisiä ulkomaanmatkoja? Minne? Lisäksi menisin lapsen kanssa lähikaupunkiinne aina silloin tällöin. Ehkä hän löytäisi sieltä vielä opiskelupaikan?
Hänen kanssa ei olla tehty mitään matkoja minnekkään ikinä, sanonut aina ettei halua lähteä ja jää yksin kotiin.
en vaan tiedä miten tyttären saa ylipäätään poistumaan ulos, kun vastaukseksi saa aina vaan ettei voi mennä ulos
Ei tietenkään voi mennä ulos, koska pelkää!
Tässä tilanteesda lasu on vaihrätoehto. Kieltäydyt ottamassa lasta kotiin. Väliaikainen sijoitus laitokseen voisi olla mahdollinen ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin asia lapsen elämässä on pahasti pielessä... Hän ei tietenkään kerro kenellekään miten pahasta tilanteesta oikeasti on kysymys. Onko teidän mahdollista muuttaa, vaihtaa koulua tai aloittaa muuten ns. alusta. Jos kyse on kiusaamisesta, se ei koskaan lopu... mikään keskustelu koulun tai kiusaajien kesken ei oikeasti auta, ainoastaan täysin uusi koulu ja uudet kaverit.
Nuoret ovat todella julmia, koulu- ja somekiusaaminen on nykyään aivan järkyttävää. Kaikki somealustat ja -tilit kannattaa sulkea hetkeksi. Lähelle vain ihmisiä, joka tuovat iloa ja kannustusta.
Olen kysynyt haluaisiko muuttaa jonnekin muualle, mennä kouluu johonkin muualle, missä ei olisi ihmisiä ketkä tuntisi häntä ja aloittaisi täysin alusta. Vastaukseksi aina vain että ei kiinnosta.
Ainoa asia minkä teidän että kiinnostaa, haluaisi opiskelemaan yliopistoon, mutta sinnekään ei voi päästä kun peruskouluakaan saanut käytyä loppuun... uskoisin jopa että pärjäisi hyvin koulussakin, niin yleissivistynyt tyttö, että ei meinaa välillä itsekään uskoa.
Someja tyttärellä ei ikinä ole ollutkaan, tässä mielestäni todella järkevä, hänen mielestään vain turhia kiusaamispaikkoj/liian pinnallista touhua.
Lapsesi on masentunut, tietenkään häntä ei kiinnosta mikään. Peruskoulun loppuun suorittaminen on tärkeää, hän saa jatko-opintojen kautta itse valita elämälleen suunnan ja pääsee pikkukaupungin pölyistä irti.
Mutta ymmärräthän, että nykyisessä koulussa tuo ei tule onnnistumaan. Nyt koko perhe suunnittelemaan muuttoa. Uutta alkua uudessa koulussa. Enkä puhu nyt mistään naapuripitäjän pikkukoulusta, vaan selkeästi irtaannutte kaikesta. Päätös lähtee vanhemmista, kiusattu nuori tarvitsee oikeasti uuden alun.
Ollaan koulua vaihdettu kaksi kertaa, ensimmäisen kerran niin, että viereisellä paikkakunnalle. toisen kerran muutettiin toiselle puolelle suomea, eikä sekään ilmeisesti auttanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että asuu pienellä paikkakunnalla riittää jo syyksi masentua. Toki jotain on voinut tapahtua tai sitten vain on aina ollut sitä samaa ja koskaan ei ole saanut kunnon ystäviä. Jotkut eivät uskalla itsenäistyä ja eivät tiedä paikkakunnan ulkopuolella odottavista mahdollisuuksista. Koska taustanne on tuo, lähtisin ulkomaille. Siellä uskaltaa mennä ulos, kun ei tule tuttuja vastaan.
Matkat Keski-Eurooppaan ovat edullisia ja siellä on kevätkin jo ehtinyt pidemmälle. Oletteko koskaan tehneet yhteisiä ulkomaanmatkoja? Minne? Lisäksi menisin lapsen kanssa lähikaupunkiinne aina silloin tällöin. Ehkä hän löytäisi sieltä vielä opiskelupaikan?
Hänen kanssa ei olla tehty mitään matkoja minnekkään ikinä, sanonut aina ettei halua lähteä ja jää yksin kotiin.
en vaan tiedä miten tyttären saa ylipäätään poistumaan ulos, kun vastaukseksi saa aina vaan ettei voi mennä ulos
Ei tietenkään voi mennä ulos, koska pelkää!
miten pelon saa katoamaan niin, että uskaltaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, voin vain kuvitella, miten hirveältä sinusta tuntuu.
Onko lapsesi terapiassa? Onko hänellä lääkitystä? Onko hänellä diagnoosia? Ovatko syyt itsetuhoisuuteen selvitetty? Minkä ikäinen lapsi?
En oikein osaa neuvoa, valitettavasti, mutta toivon, että asiat muuttuvat teillä pian parempaan suuntaan.
Kuulema terapiasta yms. ei ole enää tässä vaiheessa apua. Lapsi on 16-vuotta.
Minä taas olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan masennukseen ei auta pelkkä lääkitys, vaan terapian pitäisi olla se ensisijainen hoito, ja jos se pelkästään ei auta, niin lääkitys tueksi.
Jos hänellä on koulukiusaamistaustaa tai muita traumaattisia kokemuksia, jota hän ei ole päässyt puhumaan kenellekään, sen avaaminen terapiassa auttaisi varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n pitäisi nyt opiskella kiireesti psykologian perusteet, vaikka Sigmund Freudin tuotantoa tai joitain kirjoja joissa on tapauskohtaisia psykoosikertomuksia ja asettua itse psykologin asemaan. Opit polut, joita pitkin pyrit saamaan työtön johdatettua palaamaan ongelman juurille ja keskustelemaan siitä.
Valitettavasti nykyään feministinen ilmapiiri tukee vain psykopaattisen itsekästä naista eikä anna herkälle naiselle sijaa olla itsensä. Miehillä tämä taas on kääntymässä hivenen päinvastaiseksi, onneksi.
Mutta varsinkin tytöt ovat julmia toisilleen. Sen muistan huomanneeni omana koulu- ja opiskeluaikana.
Jos taas haluat pelata riskillä, mutta olla laiska niin harkitseppa muuttoa tyttäresi kanssa. Ehkä ruoho on vihreämpää muualla, mutta kehittyneitä ongelmia, traumoja ja kokemuksia sekään ei tyttäreltä poista.
Millaista tämä tyttöjen välinen kiusaaminen yleensä oikein on, oisko jotain millä sitä voisi pienentää tai poistaa
Se on monesti ulkopuolisen silmään lähes täysin huomaamatonta. Sanoja, eleitä, ilmeitä, ulkopuolelle jättämistä. Kiusattu kyllä kuitenkin tietää olevansa kiusattu.
En tiedä, miten sen voisi lopettaa. Yritin yhdeksän vuotta siinä onnistumatta. Se loppui kun aloitin uuden koulun, uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa.
T. Se entinen koulukiusattu
Lapsi ei siis ole tahtonut lähteä matkoille, mutta koska hän on masentunut/toimintakykyinen, jopa yrittämään itsemurhaa, niin ehkä hän ei kieltäydy matkasta? Jos matka olisikin vaikka "ihan sama" kun parempaakaan ei ole? Kysy onko hänellä mitään menetettävää, jos lähtee matkalle? Mieluummin matka kahdestaan, kuin koko perhe mukana, jolloin 16 v ei saisi yhtä paljon huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n pitäisi nyt opiskella kiireesti psykologian perusteet, vaikka Sigmund Freudin tuotantoa tai joitain kirjoja joissa on tapauskohtaisia psykoosikertomuksia ja asettua itse psykologin asemaan. Opit polut, joita pitkin pyrit saamaan työtön johdatettua palaamaan ongelman juurille ja keskustelemaan siitä.
Valitettavasti nykyään feministinen ilmapiiri tukee vain psykopaattisen itsekästä naista eikä anna herkälle naiselle sijaa olla itsensä. Miehillä tämä taas on kääntymässä hivenen päinvastaiseksi, onneksi.
Mutta varsinkin tytöt ovat julmia toisilleen. Sen muistan huomanneeni omana koulu- ja opiskeluaikana.
Jos taas haluat pelata riskillä, mutta olla laiska niin harkitseppa muuttoa tyttäresi kanssa. Ehkä ruoho on vihreämpää muualla, mutta kehittyneitä ongelmia, traumoja ja kokemuksia sekään ei tyttäreltä poista.
Millaista tämä tyttöjen välinen kiusaaminen yleensä oikein on, oisko jotain millä sitä voisi pienentää tai poistaa
Sanallista naljailua, ringistä sulkemista ja selän takana "ääneenkin" tapahtuvaa paskanpuhumista.
Opiskelu aikana yksi missiaines (pääsi oikein viikon Seiska-tytöksikin), joka joutui tällaiseen naljailun kohteeksi, päätti sen talven kylmempinä päivinä itsensä hankeen alasti. Oli muutaman päivän etsinnöissäkin.
Sellaista se on. Naljailurinki oli muuten harvinaisen "epäkiinnostavan näköistä" tyttöporukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, voin vain kuvitella, miten hirveältä sinusta tuntuu.
Onko lapsesi terapiassa? Onko hänellä lääkitystä? Onko hänellä diagnoosia? Ovatko syyt itsetuhoisuuteen selvitetty? Minkä ikäinen lapsi?
En oikein osaa neuvoa, valitettavasti, mutta toivon, että asiat muuttuvat teillä pian parempaan suuntaan.
Kuulema terapiasta yms. ei ole enää tässä vaiheessa apua. Lapsi on 16-vuotta.
Minä taas olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan masennukseen ei auta pelkkä lääkitys, vaan terapian pitäisi olla se ensisijainen hoito, ja jos se pelkästään ei auta, niin lääkitys tueksi.
Jos hänellä on koulukiusaamistaustaa tai muita traumaattisia kokemuksia, jota hän ei ole päässyt puhumaan kenellekään, sen avaaminen terapiassa auttaisi varmasti.
Ei terapioissa ole suostunut puhumaan, alussa kertoi ympäripyöreästi asioita, mutta muutaman kerran jälkeen lopetti puhumisen sielä täysin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei siis ole tahtonut lähteä matkoille, mutta koska hän on masentunut/toimintakykyinen, jopa yrittämään itsemurhaa, niin ehkä hän ei kieltäydy matkasta? Jos matka olisikin vaikka "ihan sama" kun parempaakaan ei ole? Kysy onko hänellä mitään menetettävää, jos lähtee matkalle? Mieluummin matka kahdestaan, kuin koko perhe mukana, jolloin 16 v ei saisi yhtä paljon huomiota?
täytyy yrittää, ainoa vaan että vihaa kesää/lämpöä yms ylikaiken. täytyisi siis keksiä joku hyvä kohdekin vielä
Olen kysynyt haluaisiko muuttaa jonnekin muualle, mennä kouluu johonkin muualle, missä ei olisi ihmisiä ketkä tuntisi häntä ja aloittaisi täysin alusta. Vastaukseksi aina vain että ei kiinnosta.
Ainoa asia minkä teidän että kiinnostaa, haluaisi opiskelemaan yliopistoon, mutta sinnekään ei voi päästä kun peruskouluakaan saanut käytyä loppuun... uskoisin jopa että pärjäisi hyvin koulussakin, niin yleissivistynyt tyttö, että ei meinaa välillä itsekään uskoa.
Someja tyttärellä ei ikinä ole ollutkaan, tässä mielestäni todella järkevä, hänen mielestään vain turhia kiusaamispaikkoj/liian pinnallista touhua.