Lue keskustelun säännöt.
Lapseni yrittää jatkuvasti itsemurhaa
07.03.2017 |
Mitä tehdä, lapseni yrittää jatkuvasti tappaa itsensä. Kaksi kertaa ollut teho-osastolla itsemurhayrityksestä. Toisella kerralla oli jo suljetulla osastolla ja silti onnistui tässä.
Hoitajat tällä hetkellä sitä mieltä, että lapsen parempi kotona. Äidin huoli kova kun lapsi vaan omassa huoneessaan koko ajan. En uskalla töissäkään juurikaan käydä, tai sitten käyn vähän väliä katsomassa onko kaikki kunnossa. Mitä teen?
Kommentit (71)
Teillä on liikaa lapsia. Lapsi saanut elämässään liian vähän huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisen puolen mielenterveyshoito ainakin pirkanmaan alueella on ala-arvoista oman perheenjäsenen "hoitoa" sivusta seuraaneena. Hoito on siis lääkkeet napaan ja ulos. Älä luota, että saisitte julkiselta puolelta kunnollista apua, tänäpäivänä apua pitää osata vaatia eikä sitä siltikään saa. Voisitko harkita yksityistä terapiaa? Uskon, että saisitte hyvinkin helposti Kelan tuen sille. Miten olis jos muuttaisitte eri alueelle? Vaikka ne vaativatkin sinulta ja muulta perheeltä nyt ponnistuksia, niin se saattaisi pelastaa yhden perheenjäsenen hengen. Talo on kuitenkin vain talo ja raha vain rahaa, jos esim. talon ja alueen vaihdolla saa yhden perheenjäsenen mielenterveyden toipumaan. Tässä olis mun ohjeet:
1. Älä luota, että saat kunnon apua julkiselta puolelta. Tee asioille itse jotain, älä luule, että joku muu "asiantuntija" tekee (se on pahin virhe mitä meidän perheessä tehtiin)! Älä seuraa sivusta, miten teidän elämä ajautuu eteenpäin syvemmälle ongelmiin. Mitä aiemmin haet apua ja muutat elämäänne, sitä paremmat ovat toipumisen mahdollisuudet. Älä luule, että ilman muutosta tapahtuu paranemista.
2. Soita esim. psykoterapiakeskukseen ja selvitä miten saat terapiaa ja miten asian kanssa edetä esim. Kelan tuet. Soittaminen ei maksa mitään.
3. Ota yhteyttä omaisyhdistykseen ja keskustele muiden läheisten kanssa, mistä he ovat saaneet apua
4. Jos kyse on kiusaamisesta, niin pistä asunto myyntiin ja vaihda aluetta.
yksityisellä pitkän aikaan jo käyty, kun julkisella puolella saa vastaukseksi vain, että tytär terve, kuuluu ikään. Ohi menevää.
Oon valmis tekemään melkein mitä vaan, toki neljä muutakin lasta, ja heillekin pitää vielä huomio riittää
Tilanteesi on hankala. Myös muut lapset ovat oikeutettuja vanhempiensa huomioon ja turvalliseen ja onnelliseen perhe-elämään. Liian usein yksi sairastuttaa koko perheen ja sillä on kauaskantoiset vaikutukset (katkeruutta, sulkeutumista, ylireippautta, suorittamista, joskus jopa traumoja muiden lasten osalta). Saisitko itse ehkä apua ja näkemystä juttelemalla teraupeutin kanssa? Joskus fakta on se, että sairaus on olemassa ja se saattaa olla elinikäinen (niin kuin omassa perheessäni) ja silloin on sopeuduttava sairauteen ja löydettävä se elämänilo läheisen sairaudesta huolimatta ja annettava huomiota ja rakkautta kaikille, sillä te olette vanhempia kaikille lapsillenne. Muista, että on paljon perheitä, jossa eletään samantyyppisten ongelmien kanssa. Oikein paljon jaksamista ja voimaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, voin vain kuvitella, miten hirveältä sinusta tuntuu.
Onko lapsesi terapiassa? Onko hänellä lääkitystä? Onko hänellä diagnoosia? Ovatko syyt itsetuhoisuuteen selvitetty? Minkä ikäinen lapsi?
En oikein osaa neuvoa, valitettavasti, mutta toivon, että asiat muuttuvat teillä pian parempaan suuntaan.
Kuulema terapiasta yms. ei ole enää tässä vaiheessa apua. Lapsi on 16-vuotta.
Minä taas olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan masennukseen ei auta pelkkä lääkitys, vaan terapian pitäisi olla se ensisijainen hoito, ja jos se pelkästään ei auta, niin lääkitys tueksi.
Jos hänellä on koulukiusaamistaustaa tai muita traumaattisia kokemuksia, jota hän ei ole päässyt puhumaan kenellekään, sen avaaminen terapiassa auttaisi varmasti.
Ei terapioissa ole suostunut puhumaan, alussa kertoi ympäripyöreästi asioita, mutta muutaman kerran jälkeen lopetti puhumisen sielä täysin.
Terapeutin/terapiamuodon vaihto. Jos asiakas ei puota terapeuttiin tai terapeutti ymmärtää asiakkaansa sanomisia toistuvasti väärin, homma ei toimi.
Siskoni on käynyt pitkään terapiassa lapsena ja nuorena kokemiensa ikävien asioiden vuoksi. Hän sanoi, että aika monella terapeutilla sai käydä ennen kuin löytyi se oma, jonka kanssa synkkaa ja johon voi luottaa.
Jos taustalla on seksuaalisuuteen liittyviä traumoja, pitäisi terapeutilla olla seksuaaliterapeutin koulutus, jotta hän osaisi käsitellä asiaa oikealla tavalla.
Jos terapiasta ei ole ollut apua sen vuoksi, että terapeutti tai terapiamuoto ei ole ollut lapsellesi sopiva, ei se todellakaan tarkoita, että terapiasta ei olisi hänelle apua, vaan ennemminkin sitä, että terapiaa ei ole vielä edes aloitettu.
Mun isosisko oli koulukiusattu, asuttiin pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tunsi toisensa. Siitä puhuttiin ihan hirveitä asioita, mikään ei tietenkään pitänyt paikkaansa, mutta kaikki uskoi niihin kun tilanne oli riistäytynyt pahasti käsistä.
Hän oli välillä osastohoidossa ja taas kotona. Ulos ei ikinä mennyt, eikä kouluun tietenkään edes uskaltanut. Hänen kimppuunsa käytiin muutamia kertoja todella pahasti, pelkäsi tietenkin niin ettei uskaltanut kertoa asioiden vakavuutta. Mutta se verbaalinen väkivalta oli jotain niin sairasta ja häiriintynyttä, että ihmettelen miten kukaan pystyy olemaan toiselle niin julma.
Vanhempani yrittivät keskustella koulun, kiusaajien ja kiusaajien vanhempien kanssa, mutta tilanne vain paheni. Vika kiusaamiseen oli muka siskossani. Hän oli täysin sulkeutunut tässä vaiheessa ja halusi vain elämänsä päättyvän. Naapurustossa supistiin, tai oikeastaan koko kylässä supistiin. Mikään ei pitänyt paikkaansa ja koko perheemme tilanne vain heikkeni koko ajan.
Minua ja veljeäni alettiin haukkumaan, samoja valheita, joita siskoni luokkakaverit aikoinaan pistivät liikkeelle. Vanhempani tekivät päätöksen. Sen ainoan oikean ja muutimme riittävän kauas, isoon kaupunkiin. Muutos oli kaikille alkuun rankka, mutta saimme uuden alun. Siskoni meni oikeaan terapian ja aloitti koulun. Lyhyesti sanottuna, Enää ei ole kiusaamista, eikä juoruja tai valheita. Meille kaikille muutos oli vain hyväksi. Siskollani on ystäviä ja opiskelut jatkuvat, hän ei olisi enää kanssamme, jos vanhempamme eivät olisi tehneet suuria muutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia ei ole koskaan myöhäistä! Kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että asuu pienellä paikkakunnalla riittää jo syyksi masentua. Toki jotain on voinut tapahtua tai sitten vain on aina ollut sitä samaa ja koskaan ei ole saanut kunnon ystäviä. Jotkut eivät uskalla itsenäistyä ja eivät tiedä paikkakunnan ulkopuolella odottavista mahdollisuuksista. Koska taustanne on tuo, lähtisin ulkomaille. Siellä uskaltaa mennä ulos, kun ei tule tuttuja vastaan.
Matkat Keski-Eurooppaan ovat edullisia ja siellä on kevätkin jo ehtinyt pidemmälle. Oletteko koskaan tehneet yhteisiä ulkomaanmatkoja? Minne? Lisäksi menisin lapsen kanssa lähikaupunkiinne aina silloin tällöin. Ehkä hän löytäisi sieltä vielä opiskelupaikan?
Hänen kanssa ei olla tehty mitään matkoja minnekkään ikinä, sanonut aina ettei halua lähteä ja jää yksin kotiin.
en vaan tiedä miten tyttären saa ylipäätään poistumaan ulos, kun vastaukseksi saa aina vaan ettei voi mennä ulos
Ei tietenkään voi mennä ulos, koska pelkää!
miten pelon saa katoamaan niin, että uskaltaisi
Pelon saa katoamaan niin, että viet lapsesi paikkaan missä ei tarvitse pelätä. Eli vie lapsesi turvaan kiusaajilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että asuu pienellä paikkakunnalla riittää jo syyksi masentua. Toki jotain on voinut tapahtua tai sitten vain on aina ollut sitä samaa ja koskaan ei ole saanut kunnon ystäviä. Jotkut eivät uskalla itsenäistyä ja eivät tiedä paikkakunnan ulkopuolella odottavista mahdollisuuksista. Koska taustanne on tuo, lähtisin ulkomaille. Siellä uskaltaa mennä ulos, kun ei tule tuttuja vastaan.
Matkat Keski-Eurooppaan ovat edullisia ja siellä on kevätkin jo ehtinyt pidemmälle. Oletteko koskaan tehneet yhteisiä ulkomaanmatkoja? Minne? Lisäksi menisin lapsen kanssa lähikaupunkiinne aina silloin tällöin. Ehkä hän löytäisi sieltä vielä opiskelupaikan?
Hänen kanssa ei olla tehty mitään matkoja minnekkään ikinä, sanonut aina ettei halua lähteä ja jää yksin kotiin.
en vaan tiedä miten tyttären saa ylipäätään poistumaan ulos, kun vastaukseksi saa aina vaan ettei voi mennä ulos
Ei tietenkään voi mennä ulos, koska pelkää!
miten pelon saa katoamaan niin, että uskaltaisi
Pelon saa katoamaan niin, että viet lapsesi paikkaan missä ei tarvitse pelätä. Eli vie lapsesi turvaan kiusaajilta!
tuntuu vaan pahalta "pakottaa" tyttö lähtemään minnekään kun näkee jo siinä vaiheessa kuinka vaikeaksi tyttö menee ku asiasta edes mainitsee
Olisiko teidän mahdollista muuttaa kaupunkia jotta lapsesi pääsee pois myrkylliseksi ja tukahduttavaksi käyneestä ympäristöstä?
Olin itse saman ikäisenä pariin otteeseen suljetulla osastolla masennuksen ja itsetuhoisuuden vuoksi. Harkitsin itsemurhan vaihtoehtona myös ihan oikeasti kotoa karkaamista ja prostituoiduksi ryhtymistä itseni elättämiseksi. Epätoivoisia suunnitelmia, mutta silloin tuntui etten voinut muuta. Tuntui etten saanut olla missään rauhassa ja oma itseni, häpesin itseäni suuresti, olin ihan paranoidi että kiusaajat näkevät minut kadulla ja olisi pitänyt esittää kovaa vaikka kaikki päässäni oli ihan säpäleinä. Mietin miksi minut on edes tehty tähän maailmaan kun minua systemaattisesti pyrittiin tukahduttamaan joka puolelta, sekä kotona että muualla. Ainoa mikä ehkä olisi tuossa iässä ihan oikeasti auttanut olisi ollut maiseman vaihto, ihan kokonaan. Selvisin masennuksestani vasta 19-vuotiaana, kun lähdin matkustelemaan kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen tajusin että maailma on suuri ja täynnä mahdollisuuksia, mitä aiemmin oli tuntunut minulta puuttuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teidän mahdollista muuttaa kaupunkia jotta lapsesi pääsee pois myrkylliseksi ja tukahduttavaksi käyneestä ympäristöstä?
Olin itse saman ikäisenä pariin otteeseen suljetulla osastolla masennuksen ja itsetuhoisuuden vuoksi. Harkitsin itsemurhan vaihtoehtona myös ihan oikeasti kotoa karkaamista ja prostituoiduksi ryhtymistä itseni elättämiseksi. Epätoivoisia suunnitelmia, mutta silloin tuntui etten voinut muuta. Tuntui etten saanut olla missään rauhassa ja oma itseni, häpesin itseäni suuresti, olin ihan paranoidi että kiusaajat näkevät minut kadulla ja olisi pitänyt esittää kovaa vaikka kaikki päässäni oli ihan säpäleinä. Mietin miksi minut on edes tehty tähän maailmaan kun minua systemaattisesti pyrittiin tukahduttamaan joka puolelta, sekä kotona että muualla. Ainoa mikä ehkä olisi tuossa iässä ihan oikeasti auttanut olisi ollut maiseman vaihto, ihan kokonaan. Selvisin masennuksestani vasta 19-vuotiaana, kun lähdin matkustelemaan kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen tajusin että maailma on suuri ja täynnä mahdollisuuksia, mitä aiemmin oli tuntunut minulta puuttuvan.
Komppi talle.
Mua ei kiusattu koulussa, mutta olin masentunut ikavuodet 11-21. Onnneksi olin pienessa lukiossa ja sain kayda koulun neljassa vuodessa, muuten olisin joutunut jattamaan kesken. Masennus loppui siihen, kun muutin pois Suomesta ulkomaille opiskelemaan. Yhtakkia kukaan ei tuntenut minua, kukaan ei tiennyt taustastani mitaan. Sain aloittaa puhtaalta poydalta ja jattaa masentuneen identiteettini taakse.
Maisemanvaihto ei tietenkaan paranna kenenkaan masennusta, mutta antaa paremmat mahdollisuudet selvita siita, kun ei tarvitse enaa elaa siina masentuneen ja kiusatun roolissa jota ymparisto nuorelta odottaa.
Toivottavasti olet tehnyt rikosilmotuksen aina, jos lapseesi on kajottu.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli muuten vielä mieleen että onko sinulla tai kumppanillasi sisaruksia kenen luokse lapsesi voisi muuttaa väliaikaisesti? Tätä suunniteltiin minunkin kohdallani joskus, sillä enoni olisi halunnut ottaa minut asumaan 6kk-12kk ajaksi jotta pääsen pois kotoa. Terapeuttini oli silloin sitä mieltä että tällainen muutos saattaisi järkyttää minua. Kadun tuon suunnitelman romuttumista vielä nyt 12 vuotta myöhemminkin; niin myös enonikin. Se olisi katkaissut kotonani vallitsevan tukahduttavan ilmapiirin ja antanut minulle luotettavan aikuisen jonka kanssa puhua. Ja lisäisin vielä että äitini ei todellakaan tuohon aikaan varmaankaan lainkaan ymmärtänyt miksi oireilin niin pahasti tai nähnyt omaa osaansa siinä (tai halunnut ymmärtää). Voi hyvin olla että lapsesi näkökulmasta teillä kotonakaan ei voi luottaa kehenkään, eikä siksi avaudu sinulle. Tällöin sinäkin näyttäydyt hänelle turvattomana, vaativana aikuisena jolta pitää suojautua.
kommentin 50 kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten vielä mieleen että onko sinulla tai kumppanillasi sisaruksia kenen luokse lapsesi voisi muuttaa väliaikaisesti? Tätä suunniteltiin minunkin kohdallani joskus, sillä enoni olisi halunnut ottaa minut asumaan 6kk-12kk ajaksi jotta pääsen pois kotoa. Terapeuttini oli silloin sitä mieltä että tällainen muutos saattaisi järkyttää minua. Kadun tuon suunnitelman romuttumista vielä nyt 12 vuotta myöhemminkin; niin myös enonikin. Se olisi katkaissut kotonani vallitsevan tukahduttavan ilmapiirin ja antanut minulle luotettavan aikuisen jonka kanssa puhua. Ja lisäisin vielä että äitini ei todellakaan tuohon aikaan varmaankaan lainkaan ymmärtänyt miksi oireilin niin pahasti tai nähnyt omaa osaansa siinä (tai halunnut ymmärtää). Voi hyvin olla että lapsesi näkökulmasta teillä kotonakaan ei voi luottaa kehenkään, eikä siksi avaudu sinulle. Tällöin sinäkin näyttäydyt hänelle turvattomana, vaativana aikuisena jolta pitää suojautua.
kommentin 50 kirjoittaja.
Tälläisiä sukulaisia ei meillä ole, isän puolelta kukaan ei halua olla missään tekemisissä. ja omalta puolelta ei vaan yksinkertaisesti ole ketään kenen luokse mennä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että olet ottanut vähän passiivisen roolin tilanteessa, mikä on tavallaan kyllä ihan ymmärrettävää. Olet kuunnellut psykiatria, joka sanoi ettei terapiasta ollut apua, uskot tyttöä, joka sanoo, että mikään ei kiinnosta (masennuksen oire). Nyt on sun aika ottaa sitä kuuluisaa vanhemman vastuuta ja tehdä päätöksiä. Päätös uudesta terapiasta, uudesta paikkakunnasta, uudesta asenteesta, mistä vain. Nyt on sun aika olla vahva tyttäresikin edestä.
Hyvä kommentti!
Voisiko olla paikallaan ajaa lääkitys alas?
Lääkeviranomaiset varoittavat käyttämästä masennuslääkkeitä lapsilla ja teini-ikäisillä, koska ne lisäävät itsemurhariskiä. .... "Kaikkia potilaita ... tulisi ... seurata tarkasti tilan kliinisen heikkenemisen, itsemurha-alttiuden ja epätavallisten käyttäytymisen muutosten varalta ... ahdistusta, kiihtymystä, paniikkikohtauksia, unettomuutta, ärtyvyyttä, vihamielisyyttä, aggressiivisuutta, impulsiivisuutta, akatisiaa (psykomotorista levottomuutta), hypomaniaa ja maniaa on todettu masennuslääkkeillä hoidetuilla aikuis- ja lapsipotilailla." FDA huomautti myös, että "perheitä ja huoltajia tulisi ohjeistaa tarkkailemaan potilaita päivittäin näiden oireiden ilmaantumisen varalta, sillä muutokset saattavat olla äkillisiä". Päivittäinen seuranta on näennäinen ratkaisu. Monet ovat tehneet SSRI:n aiheuttaman itsemurhan vain muutamassa tunnissa siitä, kun heillä näytti muiden mielestä olleen kaikki hyvin.
Koska tieteellisiä väärinkäytöksiä esiintyy julkaistuissa lääketutkimuksissa laajalti, etsimme tietoa muualta, ja hankimme 64 381 sivua kliinisiä tutkimusraportteja Euroopan ja Iso-Britannian lääkeviranomaisilta. Tammikuussa 2016 osoitimme, ensimmäistä kertaa, että SSRI:t lisäävät aggressiota lapsilla ja nuorilla, ristitulosuhde (odds ratio) 2,79 (95%:n luottamusväli (LV) 1,62-4,81) (7). Tämä on tärkeä tulos huomioon ottaen monet kouluampumiset, joissa tappajilla oli SSRI-lääkitys. Lokakuussa osoitimme, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat terveillä vapaaehtoisilla aikuisilla itsemurhaan ja väkivaltaan mahdollisesti johtavien tapahtumien lukumäärän, ristitulosuhde 1,85 (95%:n LV 1,11-3,08) (8). Hoidettavien potilaiden lukumäärä, joka tarvittiin vahingoittamaan yhtä tervettä aikuista (NNH-luku), oli vain 16. Marraskuussa osoitimme, että itsemurhan ja väkivallan riskiä kasvattavat haittavaikutukset olivat 4-5 kertaa yleisempiä duloksetiinilla kuin lumeella virtsan ponnistuskarkailusta kärsivillä keski-ikäisillä naisilla tehdyissä tutkimuksissa (9). Keskeisesti tai mahdollisesti psykoottisia tapahtumia esiintyi useammilla naisilla, suhteellinen riski 2,25 (95%:n LV 1,06-4,81), ja NNH-luku oli vain 7 keskeisissä tai mahdollisissa aktivaatiotapahtumissa (esim. levottomuus, aggressio). Olisi ollut koko lailla mahdotonta osoittaa kuinka vaarallista duloksetiini on, jos olisimme saaneet vain julkaistut tutkimukset käyttöömme. FDA on tämän suhteen johdonmukaisesti ilmoittanut aiemmin, että naiset, joiden virtsankarkailua hoidettiin duloksetiinilla kliinisten tutkimusten open-label-jatkotutkimusvaiheessa, yrittivät itsemurhaa 2,6 kertaa useammin kuin muut samanikäiset naiset (2).
Johtopäätökset
Enää ei voi epäillä, etteivätkö masennuslääkkeet olisi vaarallisia tai voisi aiheuttaa itsemurhia ja murhia kaikenikäisillä (2,10,11). Masennuslääkkeillä on monia muitakin merkittäviä haittoja, ja niiden hoidollinen hyöty on kyseenalainen (2). Sen vuoksi johtopäätökseni on, että niitä ei pitäisi käyttää lainkaan. On absurdia käyttää masennukseen lääkkeitä, jotka lisäävät itsemurhan vaaraa, kun psykoterapian tiedetään vähentävän sitä (12). Psykoterapiatutkimuksia on arvosteltu sokkouttamisen puutteesta (12), mutta näitä tutkimuksia on vaikea sokkouttaa. Lisäksi itsemurhat ja itsemurhayritykset ovat varsin kovia päätetapahtumia. Meidän pitäisi tehdä kaikkemme välttääksemme masennuslääkkeiden aloittamista ja auttaaksemme niitä käyttäviä lopettamaan ne pienentämällä annoksia hitaasti ja tarkassa valvonnassa. Masennuksesta kärsivien tulisi saada psykoterapiaa ja
psykososiaalista tukea, ei lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että asuu pienellä paikkakunnalla riittää jo syyksi masentua. Toki jotain on voinut tapahtua tai sitten vain on aina ollut sitä samaa ja koskaan ei ole saanut kunnon ystäviä. Jotkut eivät uskalla itsenäistyä ja eivät tiedä paikkakunnan ulkopuolella odottavista mahdollisuuksista. Koska taustanne on tuo, lähtisin ulkomaille. Siellä uskaltaa mennä ulos, kun ei tule tuttuja vastaan.
Matkat Keski-Eurooppaan ovat edullisia ja siellä on kevätkin jo ehtinyt pidemmälle. Oletteko koskaan tehneet yhteisiä ulkomaanmatkoja? Minne? Lisäksi menisin lapsen kanssa lähikaupunkiinne aina silloin tällöin. Ehkä hän löytäisi sieltä vielä opiskelupaikan?
Hänen kanssa ei olla tehty mitään matkoja minnekkään ikinä, sanonut aina ettei halua lähteä ja jää yksin kotiin.
en vaan tiedä miten tyttären saa ylipäätään poistumaan ulos, kun vastaukseksi saa aina vaan ettei voi mennä ulos
Onko hänellä joku pelkotila, ettei voi poistua kotoa? Onko lääkitys oikeanlainen?
Vierailija kirjoitti:
Asutteko mamulähiössä?
ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että asuu pienellä paikkakunnalla riittää jo syyksi masentua. Toki jotain on voinut tapahtua tai sitten vain on aina ollut sitä samaa ja koskaan ei ole saanut kunnon ystäviä. Jotkut eivät uskalla itsenäistyä ja eivät tiedä paikkakunnan ulkopuolella odottavista mahdollisuuksista. Koska taustanne on tuo, lähtisin ulkomaille. Siellä uskaltaa mennä ulos, kun ei tule tuttuja vastaan.
Matkat Keski-Eurooppaan ovat edullisia ja siellä on kevätkin jo ehtinyt pidemmälle. Oletteko koskaan tehneet yhteisiä ulkomaanmatkoja? Minne? Lisäksi menisin lapsen kanssa lähikaupunkiinne aina silloin tällöin. Ehkä hän löytäisi sieltä vielä opiskelupaikan?
Hänen kanssa ei olla tehty mitään matkoja minnekkään ikinä, sanonut aina ettei halua lähteä ja jää yksin kotiin.
en vaan tiedä miten tyttären saa ylipäätään poistumaan ulos, kun vastaukseksi saa aina vaan ettei voi mennä ulos
Onko hänellä joku pelkotila, ettei voi poistua kotoa? Onko lääkitys oikeanlainen?
mitään pelkotilaa siihen ei ole todettu.
Lapsi joko osastolle tai sitten sijoitukseen ja terapiaan. Ihan selkeästi hänellä on paha olo kotona. Hoitajien mielipiteellä oivt pyyhkiä ärsettä. Tee lapsesta lasu niin saat hänet avohuollon tukitoimien piiriin. Ei ole häpeä hakea apua.