Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteessa menot jaetaan tasan, eikö kotityötkin kuuluisi jakaa tasan??
06.03.2017 |
Tilanne siis tämä. Mies on vakityössä, on siis säännölliset tulot. Minä opiskelen, enkä työskentele tällä hetkellä. Tuloina ainoastaan opintotuki ja laina. Maksamme kaiken puoliksi, vuokran, ruoan, sähkö- yms. laskut, bensat, vakuutukset jne. Omat henkilökohtaiset harrastukset ja tavarat ostamme itse omista rahoistamme.
Minä vietän aika paljon aikaa kotona, koska luentoja ei tässä vaiheessa opiskeluja enää ole. Mies vaatii, että teen enemmän kotitöitä, koska olen päivisin kotona. Mielestäni tämä olisi ok järjestely, jos mies maksaisi vähän enemmän taloutemme menoista. Tähän mies ei kuitenkaan suostu.
Nyt meillä on hirveä riita asiasta. Olen jo vuosia "ajautunut" tekemään enemmistön kotitöistä, mutta nyt havahduin siihen, että eihän se ole reilua. Menot jaetaan sentilleen puoliksi, niin eikö kotityötkin kuuluisi!!
Mitä mieltä olette?
Kommentit (280)
No en kyllä katsoisi tuommoista loisijaa kuin miehesi on. Älä vaan mene tekemään lapsia hänen kanssaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mieltä, että mä en suostuisi maksamaan kaikkea puoliksi vaan jakaisin menot tulojen mukaan. Naisen ei ikinä, ei ikinä missään muodossa tule suostua siihenkään että maksaa kaiken juoksevan samaan aikaan kun rikkaampi kerryttää varallisuuttaan ja maksaa kiinteää omaisuutta. Enkä suostuisi lisäämään kotitöissä samaan aikaan kun köyhtyisin entisestään järjestelyn takia. 50-luku meni jo ajat sitten. Jollei järkipuhe mene perille, hankkisin uuden asunnon jolloin vastaisin omasta taloudestani täysin yksin.
Olen ollut kuvatun kaltaisessa tilanteessa, joskin kävin osa-aikaisissa töissä joista saatu palkka oli laittoman pieni ja samaan aikaan suoritin iltaopintoja joista ei saanut mitään tukia. Olin käytännössä aamu yhdeksästä ilta puoli kahteentoista parhaimmillaan liikkeellä ja käteen jäänyt summa tuosta urakasta oli ihan järjettömän naurettava. Samaan aikaan mies tienasi niin paljon, etten ollut oikeutettu edes asumistukeen. Siihen päälle jouduin vielä velkaantumaan samalle sankarille, eli makselin vuokrapuolikkaan lisäksi hänen tililleen ylimääräistä hintaa että saisin maksettua normaaleja menoja joita mies oli puolestani maksanut koska itselläni ei riittänyt enää varannot. Oli jokseenkin vittumaista kitkutella tilanteessa, jossa mies tienasi tajuttomia ja oli silti sairaalloisen ahne ja pihi. Muistan kun sain lomarahat, niin mies tuli ja otti ne kuitatakseen tekemäni velan. Onpa ihanaa herätä suhteen jälkeen siihen miten alistunut ja maahanpoljettu sitä oli ja miten mua on kusetettu urakalla..
Tästä tuli mieleen taannoinen riitamme, joka koski uudistuvaa asumistukikäytäntöä. Tällä hetkellähän minä olen perheessämme ainoa, joka saa asumislisää. Mies on sitä mieltä, että syksystä eteenpäin (kun käytäntö muuttuu) meidän tulee jakaa asumistuki puoliksi, koska se on ruokakuntakohtainen! Eli että mies ikäänkuin saisi puolet minulle kuuluvasta asumistuesta, vaikka eihän hän ole edes oikeutettu tukeen.
Tässäkin yksi hyvä syy pakata kimpsut ja kampsut kesän aikana, ja muuttaa omaan asuntoon.
Olen pahoillani, että sinullakin on historiaa vastaanvalaisesta suhteesta. Toisaalta lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, joka tällaisesta on joutunut kärsimään.
ap
Älä vaan suostu tohon! Ei hitto, melkein mietin onko olemassa mitään lakia millä voisi saada nää saatanan kiskurit oikeuteen petoksesta tai kiristyksestä...
En missään tapauksessa suostukkaan! Käytiin kyllä silloin sellainen sota aiheesta, että uskoisin miehelle menneen jakeluun, että jatkossakin asumistuki kuuluu minulle, niin pitkään kuin opiskelen.
ap
Asumistuki on sinun tulosi. Jos se pitäisi jakaa, pitäisi jakaa myös miehen palkkaa.
Ongelma on siinä ettet syksystä alkaen tule saamaan minkäänlaista asumistukea koska avopuolisosi käy töissä.. siitä teille vasta ongelma tuleekin.
Ainoastaan luuserit saa asumistukea
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä katsoisi tuommoista loisijaa kuin miehesi on. Älä vaan mene tekemään lapsia hänen kanssaan!
AP:han se tässä loinen on. Yhteiskunnan loinen. Aikuinen ihminen joka elää muiden ihmisten rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös sama järjestely että maksetaan puoliksi vuokra, auto, ruoat ja laskut mutta molemmat maksaa omat alkoholit, shoppailut + hygieniatuotteet yms. Mulla on osa-aikatyö ja vähemmän tunteja, miehellä kokopäivätyö, joten teen enemmän kotitöitä. Lisäksi sovittiin jo alussa mitä kumpikin tekee. Inhoan roskien ja pyykkien vientiä, joten mies hoitaa ne. Mielummin kokkaan, tiskaan ja lisäksi kunnon siivous kerran viikossa. Mies sitten välillä tarjoaa lounaita ja takeawayta ja välillä ostaa baarissa muutaman. Kätevää eikä synny riitaa.
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Itse tuntisin olevani maksettu kotiapulainen omassa kodissani. Siksi maksan mieluummin itse lounaani ja työt puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on opiskelut jo loppusuoralla, eikä mitään luentojakaan enää ole, niin etsipä itsellesi osa-aikatyö.
Lopetin hiljattain osa-aikatyöni, jotta pystyn keskittymään kunnolla graduun ja pariin itsenäisesti suoritettavaan kurssiin. Kun olin osa-aikatyössä JA opiskelin, hoidin silloinkin valtaosan kotitöistä, vaikka talouden menot jaettiin tasan. Se se vasta epäreilua oli. Mielestäni. Mieheni mielestä tenttikirjojen lukeminen, esseiden kirjoittaminen ja gradun työstäminen eivät ole aikaa vaatiivaa työtä. Mies nyt muutenkin on aina vähätellyt opiskeluani, mielestään opiskeleminen on peukaloidenpyörittelyä.
2:lle kyllä, miehellä jää rahaa säästöön.
Ja 3:lle, kyllä siinä yllättävän paljon menee aikaa, jos aina yksi ja sama henkilö hoitaa tiskit ja pyykit, laittaa ruoan, käy ruokakaupassa, järkkää paikat ja vielä tekee viikkosiivouksen (tai kerran kuussa siivouksen, kuten meidän tapauksessa).
Olen ehdottanut, että mies maksaisi hitusen enemmän kuluista, ja minä vastavuoroisesti hoitaisin enemmän kotihommia. Mutta ei kuulema sovi moinen järjestely.
ap
Kaikenlaisia miehiä te itsellenne otatte :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap:n tilanne kuulostaa kieltämättä hieman ikävältä.
Itse olen opiskelija ja mieheni käy töissä. Olemme sopineet, että opiskelujeni ajan minä maksan vuokrasta 500€ ja mieheni 600€, koska hänkin kokee sen reiluksi tienatessaan reilusti minua enemmän. Tilanne luonnollisesti tasataan, kun valmistun ja siirryn työelämään. Muut kulut jaamme jotakuinkin puoliksi, mutta mies mielellään maksaa silloin tällöin suuremman osuuden esim. ruokakuluista/sähkölaskusta.
Minä puolestani tiedän hoitavani suuremman osan kotitöistä. Mielelläni siivoan keittiön joka aamu ja täytän astian-/pyykinpesukonetta, kun tiedän saavani mieheltä tarvitsemaani taloudellista tukea. Varsinaisen "kunnollisen" siivouksen suoritamme aina yhdessä. Ei sekään olisi minusta mukavaa, jos joutuisin hoitamaan ihan kaiken yksinäni. Olemmekin joskus huviksemme laskeneet, että jos minulla kuluu joka arkiaamu esimerkiksi 15minuuttia kodin pikasiivoiluun, on se kuukaudessa jo noin 5 tuntia.
Mielestäni avainasemassa on se, haluaako kumppani nähdä puolisonsa "kärvistelemässä" vai että hänkin voi elää "saman tasoista" elämää, kuin itse elää. Esimerkiksi, mieheni tietää etten voi käydä ravintolassa syömässä, mikäli hän ei tätä maksa molempien puolesta. Hän kuitenkin haluaa, että voimme yhdessä nauttia silloin tällöin erilaisista aktiviteeteista, ja on siksi halukas myös minun osuuteni kustantamaan.
Toinen seikka on tietysti se, että mieheni tietää minun haluavan pärjätä myös omillani ja tietää, että mahdollisuuksien mukaan myös minä haluan puolestani kyetä maksamaan hänelle/meille asioita. Toki seurustelun kestolla on osaltaan myös vaikutusta asiaan - en itse olisi esimerkiksi odottanut mieheltäni nykyisen laista toimintaa vuoden, ehkä kahdenkaan jälkeen. Nyt olemme seurustelleet 5 vuotta, joista noin 4 asuneet yhdessä.
Ymmärrän siis tilannettasi erittäin hyvin ap! Kenties voisitkin juuri keskustella miehesi kanssa siitä, että et missään nimessä halua tietoisesti elää miehen varoilla yms. Ehkä miehesi ei täysin ole ymmärtänyt, miltä tilanne sinusta tuntuu, ja ettei opiskelu ole pelkästään helppoa lueskelua silloin tällöin. Voit myös muistuttaa, että yliopistokoulutuksen avulla tulet todennäköisesti tulevaisuudessa (toivottavasti näin!) tienaamaan sen verran, että olet kykenevä osallistumaan yhteisiin kuluihinne ilman ongelmia. Tsemppiä sinulle :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös sama järjestely että maksetaan puoliksi vuokra, auto, ruoat ja laskut mutta molemmat maksaa omat alkoholit, shoppailut + hygieniatuotteet yms. Mulla on osa-aikatyö ja vähemmän tunteja, miehellä kokopäivätyö, joten teen enemmän kotitöitä. Lisäksi sovittiin jo alussa mitä kumpikin tekee. Inhoan roskien ja pyykkien vientiä, joten mies hoitaa ne. Mielummin kokkaan, tiskaan ja lisäksi kunnon siivous kerran viikossa. Mies sitten välillä tarjoaa lounaita ja takeawayta ja välillä ostaa baarissa muutaman. Kätevää eikä synny riitaa.
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Itse tuntisin olevani maksettu kotiapulainen omassa kodissani. Siksi maksan mieluummin itse lounaani ja työt puoliksi.
Kirjoitin kylläkin VÄLILLÄ. Se on kiva käydä oman rakkaan kanssa syömässä silloin tällöin ja öö mikä maksettu kotiapulainen fiilis pitäisi muka tulla jos teen niitä hommia mitä en inhoa niin paljon jos kerran aikaa on? Kyllä sitä siistissä kämpässä paremmin viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on yksi viisikymppinen nainen, jolle kävi samalla tavalla äitiyslomien aikana. Kotona ollessa tein kotityöt ja lastenhoidon yksin, vaikka maksoin kaikesta puolet, sillä äitiyspäiväraha oli ihan hyvä. Toisen lapsen jälkeen mies ei enää ruvennutkaan tekemään oiekin mitään. Töihin palauttuani mies teki arkisin ruuan, ei mitään muuta.
Lapset sain siivoamaan jälkensä, mutta miestä en. Rupesin sitten itsekin alentamaan rimaa, ei haittaa vaikka joka kuukausi ei lattioita pyyhitä eikä joka vuosi pestä ikkunoita. Tykkäisin kyllä siistimmästä, mutta siistissä asunnossa miehen jättämät sotkut ärsyttävät enemmän mitä muutoin.
Lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa ja teen nyt vain sen verran, mitä viitsin. Koomista on, että mies huomauttelee minulle imuroinnin tarpeesta tai täysistä roskapusseista, muttei itse hoida niitä. En yhtään ihmettele, miten niin monet viisikymppiset naiset ottavat avioeron.
Ap, tee itsellesi palvelus ja eroa miehestä. Kiität itseäsi myöhemmin. Miehesi ei arvosta sinua yhtään, häneen sinun ei kannata elämääsi tuhlata.
Ei.meillä minä teen kotityöt ja mies käy kaupassa. Inhoan kaupassa käyntiä ja rakastan kotitöitä. Ja olen enemmän kotona kun osa-aikatyö. Yhdessä tehdään kuitenkin myös sitten molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia asumiseen ja elämiseen liittyvät asiat pitäisi selvittää jo ennen yhteen muuttoa. Silloin on helpompaa neuvotella, budjetoida ja tehdä ratkaisuja. Tai sitten jättää muuttaminen sikseen, jos osoittautuu että toinen luulee voivansa sanella ehdot ja elää itsekkäästi.
Oikea ratkaisu lähteä lätkimään AP. Tilanne tuskin tuosta paranee, päinvastoin. Mies saattaisi jokin kaunis päivä jättää sinut ja sitten jäisit yksin velkaantuneena ja hyväksikäytettynä.
Meillä on miehen kanssa kaikki yhteistä. Asunto, auto, rahat ja lainat. (Tienaan enemmän kuin mies, joten turha tulla huutelemaan loisimisesta). Kotityöt tehdään myös yhteistuumin, se tekee joka ehtii tai sitten tehdään yhdessä. :)
Ei ole riitaa rahasta eikä kotitöistä, kun kumpikin ajattelemme asioista samalla tavalla.
Sinun ei tarvitse suostua tuollaiseen järjestelyyn AP, kuin mikä teillä nyt on. Pidä puolesi äläkä anna toisen pompottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet minun mielestäni ihan oikeassa tuossa asiassa.
Miehellä ilmeisesti jää rahaa säästöön, kun sinä samaan aikaan rahoitat omaa osuuttasi lainalla? Kukin tyylillään, mutta tämä on jo lähtökohtaisesti aika ikävä asetelma parisuhteessa. Et kai perhettä suunnittele tuon idiootin kanssa?Totta kai kotityöt menee puoliksi, tuossa tilanteessa. Lisäksi, monesti mies syö tuplasti ruokaa verrattuna puolisoonsa. Jos näin on teilläkin, se tulee tietysti huomioida ruokalaskun jakamisessa. Kumpi käyttää autoa? Jos se on miehen käytössä, kulut kuuluvat miehelle, ei sinulle.
Juttele miehen kanssa, ja jos ei hän ala muuttaa asennettaan, sano heipat hyväksikäyttäjälle.
Ikävä asetelma parisuhteessa?? Hei haloo, ennemmin viiltäisi ranteeni auki, kuin olisin kerjuulla. Tottakai maksan oman osuuteni vaikka opintolainalla. Kuten teinkin aikoinana 5 vuotta. Toki myös tein kesätöitä välissä. Ei tulisi mieleenkään pyytää toista maksamaan enemmän, vain sen takia, että opiskelen. No olenkin mies. Ap onkin poikkeava fiksu tapaus, verrattuna moneen naiseen. Iso hatunnosto hänelle. Ja hän on toki oikeassa. Kunnianhimoiset opiskelutavoitteet vaativat veronsa. Kotityöt puoliksi. Jos miehelle jää säästöjä niin se on hyvä. Ja tälle jonka tekstiä lainaan tiedoksi vaan, että yleensä mies on se joka rahoittaa perheen auton, vaikka muut kulut menisivätkin puoleksi ja rouva käyttäisi autoa. Autoon muuten uppoaa tuhansia euroja vuodessa nettorahaa.
Miten mulla ei tule mieleen yhtäkään tällaista naista.
Itselläkin ollut oma auto 18-vuotiaasta asti, ihan sama onko sinkkuna vai parillisena. Ja se autollisuus on ja pysyy siihen asti kuin kortti ja ajokykykin.
Yhden ystäväni perheessä on vain yksi auto ja mies sen maksaa. Mies sillä myös ajaa. Auto on vaimon käytössä vain silloin, kun mies itse on työmatkalla tai joku muu poikkeustilanne noin kerran parissa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n tilanne kuulostaa kieltämättä hieman ikävältä.
Itse olen opiskelija ja mieheni käy töissä. Olemme sopineet, että opiskelujeni ajan minä maksan vuokrasta 500€ ja mieheni 600€, koska hänkin kokee sen reiluksi tienatessaan reilusti minua enemmän. Tilanne luonnollisesti tasataan, kun valmistun ja siirryn työelämään. Muut kulut jaamme jotakuinkin puoliksi, mutta mies mielellään maksaa silloin tällöin suuremman osuuden esim. ruokakuluista/sähkölaskusta.
Minä puolestani tiedän hoitavani suuremman osan kotitöistä. Mielelläni siivoan keittiön joka aamu ja täytän astian-/pyykinpesukonetta, kun tiedän saavani mieheltä tarvitsemaani taloudellista tukea. Varsinaisen "kunnollisen" siivouksen suoritamme aina yhdessä. Ei sekään olisi minusta mukavaa, jos joutuisin hoitamaan ihan kaiken yksinäni. Olemmekin joskus huviksemme laskeneet, että jos minulla kuluu joka arkiaamu esimerkiksi 15minuuttia kodin pikasiivoiluun, on se kuukaudessa jo noin 5 tuntia.
Mielestäni avainasemassa on se, haluaako kumppani nähdä puolisonsa "kärvistelemässä" vai että hänkin voi elää "saman tasoista" elämää, kuin itse elää. Esimerkiksi, mieheni tietää etten voi käydä ravintolassa syömässä, mikäli hän ei tätä maksa molempien puolesta. Hän kuitenkin haluaa, että voimme yhdessä nauttia silloin tällöin erilaisista aktiviteeteista, ja on siksi halukas myös minun osuuteni kustantamaan.
Toinen seikka on tietysti se, että mieheni tietää minun haluavan pärjätä myös omillani ja tietää, että mahdollisuuksien mukaan myös minä haluan puolestani kyetä maksamaan hänelle/meille asioita. Toki seurustelun kestolla on osaltaan myös vaikutusta asiaan - en itse olisi esimerkiksi odottanut mieheltäni nykyisen laista toimintaa vuoden, ehkä kahdenkaan jälkeen. Nyt olemme seurustelleet 5 vuotta, joista noin 4 asuneet yhdessä.
Ymmärrän siis tilannettasi erittäin hyvin ap! Kenties voisitkin juuri keskustella miehesi kanssa siitä, että et missään nimessä halua tietoisesti elää miehen varoilla yms. Ehkä miehesi ei täysin ole ymmärtänyt, miltä tilanne sinusta tuntuu, ja ettei opiskelu ole pelkästään helppoa lueskelua silloin tällöin. Voit myös muistuttaa, että yliopistokoulutuksen avulla tulet todennäköisesti tulevaisuudessa (toivottavasti näin!) tienaamaan sen verran, että olet kykenevä osallistumaan yhteisiin kuluihinne ilman ongelmia. Tsemppiä sinulle :)
Miten teillä on noin kallis asunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mies PYYTÄNYT että ap tekisi enemmän kotitöitä?
Jotenkin luulin että mies vain olettaa että ap tekee kotityöt kaikki ja vielä komentaa kaupan päälle mitä milloinkin pitää tehdä.
Jos oikeasti pyytää että VOISITKO tänään imuroida jos sinulla on aikaa niin se on ok. Mutta jos vaan käskee että imuroi tänään niin hiukan eri asia?
Mies olettaa, että teen kaikki kotityöt. Ei hän mitään kysele, että jos on aikaa niin imuroitko. Jos en esim. imuroi pyyntölapusta huolimatta, niin kyllä siitä sota syttyy. Eli tavallaan kai kyse on käskemisestä. Toisaalta olen itsekin vähän jääräpää, enkä välttämättä aina toteuta näitä hänen käskyjään. Helpommalla toisaalta pääsee, jos teen mitä hän pyytää. Vastakin meillä oli 3 päivän mykkäkoulu riidan vuoksi, enkä todellakaan jaksa sellaista.
ap
Olenko nyt ymmärtänyt oikein? Ap otti miehen asumaan asuntoonsa, ja nyt tämä komentelee ap:tä milloin imuroimaan ja milloin mitäkin, ja ellei ap tottele "syttyy sota"? Ja ap keräilee aikuisen miehen likaiset astiat ja vaatteet ympäri kämppää. Siksi ap monet epäilee tätä provoksi koska teidän kuvio on ihan järjetön!! Jos miehen nimi ei ole vuokrasopimuksessa niin potki ulos se laiskimusäijä. Tai vaihtoehtoisesti jos et pysty maksamaan nykyistä kämppää kokonaan yksin, niin hanki pienempi ja halvempi asunto ja muuta. Jo tässä kuussa.
Miten teillä on noin kallis asunto?
Asutaan Helsingissä suht lähellä keskustaa, 50neliön kaksiossa, jossa tehty remppa varmaan n. 5v sitten. Onhan tässä tosi kallista asua, mutta ei oltu vielä valmiita muuttamaan kauemmaksi, saatika pienempään. Muutaman vuoden päästä sitten joku kiva paritaloasunto pihalla, sekä hieman kauempaa olisi tarkoitus etsiä omaksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on opiskelut jo loppusuoralla, eikä mitään luentojakaan enää ole, niin etsipä itsellesi osa-aikatyö.
Lopetin hiljattain osa-aikatyöni, jotta pystyn keskittymään kunnolla graduun ja pariin itsenäisesti suoritettavaan kurssiin. Kun olin osa-aikatyössä JA opiskelin, hoidin silloinkin valtaosan kotitöistä, vaikka talouden menot jaettiin tasan. Se se vasta epäreilua oli. Mielestäni. Mieheni mielestä tenttikirjojen lukeminen, esseiden kirjoittaminen ja gradun työstäminen eivät ole aikaa vaatiivaa työtä. Mies nyt muutenkin on aina vähätellyt opiskeluani, mielestään opiskeleminen on peukaloidenpyörittelyä.
2:lle kyllä, miehellä jää rahaa säästöön.
Ja 3:lle, kyllä siinä yllättävän paljon menee aikaa, jos aina yksi ja sama henkilö hoitaa tiskit ja pyykit, laittaa ruoan, käy ruokakaupassa, järkkää paikat ja vielä tekee viikkosiivouksen (tai kerran kuussa siivouksen, kuten meidän tapauksessa).
Olen ehdottanut, että mies maksaisi hitusen enemmän kuluista, ja minä vastavuoroisesti hoitaisin enemmän kotihommia. Mutta ei kuulema sovi moinen järjestely.
ap
Miehesi vaikuttaa jokseenkin vähä-älyseltä jos luulee ettei opiskelu vie aikaa, mistä olet sellaisen repäissyt? No, aivan sama. Tulin vain kysymään että minkä takia et käy töissä? En kelpuuta "teen gradua" vastaukseksi. Pieni esimerkki omasta elämästäni perspektiiviä antamaan: Opiskelen yliopistossa JA käyn töissä. Tämä tarkoittaa 18h päiviä joitain kertoja viikossa, jos matkat lasketaan mukaan. Tämän lisäksi siivoan. Ruokaa en tee, ja jos miestä ei huvita tehdä, syön valmisruokaa. Kaupassa käymme yhdessä. KAIKKI maksetaan puoliksi, vuokrasta kauppalaskuihin, vaikka olenkin opiskelija. En tajua mitä valitat? Eikä todellakaan tulisi kuuloonkaan että mies maksaisi minulle esim. siivoamisesta vaikka vaan hengailen kotona päivät pitkät..
Vierailija kirjoitti:
Täällä on yksi viisikymppinen nainen, jolle kävi samalla tavalla äitiyslomien aikana. Kotona ollessa tein kotityöt ja lastenhoidon yksin, vaikka maksoin kaikesta puolet, sillä äitiyspäiväraha oli ihan hyvä. Toisen lapsen jälkeen mies ei enää ruvennutkaan tekemään oiekin mitään. Töihin palauttuani mies teki arkisin ruuan, ei mitään muuta.
Lapset sain siivoamaan jälkensä, mutta miestä en. Rupesin sitten itsekin alentamaan rimaa, ei haittaa vaikka joka kuukausi ei lattioita pyyhitä eikä joka vuosi pestä ikkunoita. Tykkäisin kyllä siistimmästä, mutta siistissä asunnossa miehen jättämät sotkut ärsyttävät enemmän mitä muutoin.
Lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa ja teen nyt vain sen verran, mitä viitsin. Koomista on, että mies huomauttelee minulle imuroinnin tarpeesta tai täysistä roskapusseista, muttei itse hoida niitä. En yhtään ihmettele, miten niin monet viisikymppiset naiset ottavat avioeron.
Ap, tee itsellesi palvelus ja eroa miehestä. Kiität itseäsi myöhemmin. Miehesi ei arvosta sinua yhtään, häneen sinun ei kannata elämääsi tuhlata.
Just tämä. Ap ja muut kohtalotoverit ottakaa tästä opiksi. Tilanne ei muutu parempaan vaan pahempaan suuntaan.
Tuo on huolestuttavinta, että miehesi halveksuu opuskeluasi. Nuo tasan jakamiset kuulostavat lapsellisilta tällaisen yli 30 vuotta parisuhteessa olleen korvissa.
Osa ihmisistä elää vielä menneisiin aikoihin jumittuneena.
AP:n mies ainakin.
Vastenmieliseltä kuulostaa tilanteenne. Mies on varmasti hyvin tyytyväinen asemaansa, kun maksaa puolet kaikesta ja jää rahaa mukavasti säästöön. Ja tarvittaessa pääsee myös AP:n ostoksista osille. Ja hyvin jää myös aikaa harrastuksiin ja muuhun mukavaan kun nainen tekee kotityöt. Ja jos ei tee, niin kunnon raivarit ja mykkäkoulu saavat naisen pian takaisin ruotuun. Aaaa että.
Unelmamies. Mistä näitä tyranneja löytää?
Alue: Aihe vapaa
Ikävä nyt naisena sanoa, mutta on tosiaan aika poikkeavaa että tällä palstalla joku nainen sulattaa reilun tasajaon. Löytyy vaikka millaista selitystä, miksi miehen pitää maksaa naisen menoja kun kerran mies tienaa enemmän.
En minäkään suostu hyväntekeväisyyskohteeksi. Maksan aina oman osani joka on tulostasosta ja elämäntilanteesta riippumatta 50%. Mutta älä ala kehua minua fiksuksi sen takia, en yritä miellyttää sinua vaan itseäni.
On ollut hirveä pettymys nähdä tällä palstalla, miten näennäisen tasa-arvon aikana löytyy vielä näin paljon siipeilijänaisia, joita ei haittaa yhtään että mies maksaa ja itse puuhastelevat kotitöiden parissa. Missä on naisten ylpeys? No, on toki siipeilijämiehiäkin. Ehkä ihan yhtä paljon, heistä vain ei puhuta.