"Saako" mielestänne hankkia lapsia, jos ei aio ryhtyä täysipäiväiseksi harrastuskuskiksi tai kentän laidalla seisoksijaksi?

Vierailija kirjoitti:

Näen tämän lapsen kuskaamisen panostuksena tulevaisuuteen. Tällä hetkellä pojallani on yli sata tuttua ikätoveria jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueista, lähipiirin ja koulukavereiden lisäksi. Ikää on kahdeksan.

Kun on itse mukana harrastustoiminnassa, tutustuu myös itse näihin kavereihin ja näiden vanhempiin. 

Nämä veijarit kasvavat yhdessä ja tukevat toisiaan myös tulevaisuudessa. 

Jostain syystä lapsen luokan häirikköjengi oli jääkiekkoa pelaavia. Tuttavan perheessä jääkiekon kaveriporukan myötä mentiin ammattikouluun.

Meillä on kaksi poikaa, jotka ei halua harrastaa kilpaurheilua. JOS lapsella itsellään olisi kova palo käydä treeneissä monta kertaa viikossa, niin sitten panostettaisiin. Mutta kun ei ole, ja olen tyytyväinen asiaan salaa. On kokeiltu jalkapallo, jääkiekko jne... Väitän että suht harvat lapset itsekään haluaa harrastaa 4-5 kertaa viikossa. Siinä jää todella vähän aikaa vapaaseen leikkiin, oleiluun ja vanhempien kanssa vietettyyn yhteiseen aikaan. Ainakin täällä keskiluokkaisella alueella lasten harrastukset on myös statusasia. Onneksi useimmat tuntemani vanhemmat on tajunneet lopettaa harrastuksen kun lasten kanssa on joutunut riitelemään lähes joka kerta sinne lähdöstä, kun lasta ei huvittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen tämän lapsen kuskaamisen panostuksena tulevaisuuteen. Tällä hetkellä pojallani on yli sata tuttua ikätoveria jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueista, lähipiirin ja koulukavereiden lisäksi. Ikää on kahdeksan.

Kun on itse mukana harrastustoiminnassa, tutustuu myös itse näihin kavereihin ja näiden vanhempiin. 

Nämä veijarit kasvavat yhdessä ja tukevat toisiaan myös tulevaisuudessa. 

Jostain syystä lapsen luokan häirikköjengi oli jääkiekkoa pelaavia. Tuttavan perheessä jääkiekon kaveriporukan myötä mentiin ammattikouluun.

Kyllähän sitä isoon massaan mahtuu lapsia ja vanhempia joka lähtöön. On hiljaista, levotonta, keskittymishäiriöistä, mallioppilasta, monikielistä, maahanmuuttajaa. Tätähän se elämä on.

Ihan hyvin voit, en mäkään missään kentän reunalla seissyt.

Mun mielestä lastenteko on sellaista, että on aika turha etukäteen miettiä mitä haluaa tehdä ja mitä ei. Muistan esim. miten mulla oli hyvin rento suhtautuminen lisämaidon antamiseen ja pulloruokintaan ennen synnytystä, ja sitten kun sain lapsen syliin mikään ei yhtäkkiä ollut niin tärkeää kuin saada sille maitoa omasta tissistä vaikke tissit vuosi verta ja kipu oli kauhea. Vaikka etukäteen voi olla sitä mieltä että minä en kyllä halua seisoa  kentän laidalla tai kuskata lapsia kerhoon, yhtäkkiä asia voikin kääntyä niin päin että odottelu hallin parkkipaikalla puhelinta selaillen onkin se päivän paras lepohetki jolloin joku muu kaitsee energiaa pursuavaa kakaralaumaa :D.

Minulla ei ole edes autoa ja olen äiti. 

Lapsen voi opettaa kulkemaan julkisilla harrastuksiinsa. Meillä tehtiin näin ja hyvin onnistui.

Kyse musiikin ja kuvataiteen harrastamisesta. Lapsi kuljetti itse soittimensa ja huolehti harrastuksestaan.

Alkuun opetin tietenkin reitin. Olen toki ollut kaikissa konserttiesiintymisissä katsomassa ja nauttinut niistä valtavasti. Jos lapsen harrastus tuottaa itselle aitoa iloa ja nautintoa niin miksi ei voisi olla jollain tavalla mukana.

Itseäni ei ole urheilu kiinnostanut suorittajana, olen penkkiurheilija. Tästäköhän johtuu ettei lapsillani ole urheilullisia harrastuksia. Ei lapset ole niitä kaivanneet joten olen erittäin tyytyväinen näihin kulttuuriharrastuksiin.

Yleensä lapsi saa vaikutteet kotoaan ja lapsen kiinnostuksen kohteita voi hieman ohjaillakin. Toki lapsi saa päättää itse harrastaako vai ei. Nyt ollaan siinä vaiheessa että harrastuksesta on tulossa ammatti.

Jatkan vielä, ei keneltäkään tarvitse lupaa kysyä lastenhankintaan. Aikuinen päättää itse.

musiikinharrastajan äiti

Asia voi mennä myös niin, että vanhempi olisi innokas tukemaan lapsen harrastamista...mutta lasta ei voisi vähempää kiinnostaa. Se menee juuri usein niin, että se lapsi haluaakin ihan eri juttuja kuin ne vanhemmat.

Itse olen hankkinut. Minua kuljetettiin koko lapsuus ja nuoruus urheilukilpailuissa ympäri suomen. En halunnut enää sellaista elämää, joten lapset ei harrasta joukkuelajeja, vaan käymme talvella esim hiihtämässä, ja ei kilpailuissa. Ja lapset harrastavat musiikkia ym. mistä selviää n. tunnin kuskailulla viikossa.

Ihmettelen syvästi millainen numero lasten harrastuksista on tullut! Omituinen asenne tuo että, jos ei harrasta tavoitteellisesti jotain lajia x kertaa viikossa, homehtuu sisälle. Liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin hampaat irvessä paikallisessa seurassa.

Onneksi oma lapseni ei ole kiinnostunut sellaisista asioista, jotka vaativat 100% vihkiytymistä vanhemmilta. Meillä molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä, joten on melko mahdotonta useita kertoja viikossa sumplia kyytejä. Eikä minusta ole reilua ottaa pienempää sisarusta roikkumaan kentän laidalle, jos toinen vanhemmista on samaan aikaan töissä. 

Lapsellamme on harrastus, mutta se on vain pieni lisä arkeemme. Joutilasta yhdessäoloaikaa on riittävästi. Kun lapsi kasvaa, hän pystyy itse kulkemaan bussilla harrastukseensa. Harrastus on myös kohtuuhintainen, joten lapsen kasvaessa kulut eivät nouse tähtitieteellisiksi kuten monen lajin harrastuksessa usein käy.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt noita vanhempia jotka suunnilleen elää ja hengittää vain lapsen harrastamista varten. Pahimmillaan vielä se on vain yksi lapsi perheestä jonka harrastusta tuetaan 100% kaikessa, siihen menee kaikki rahat, aika, lomat, huomio... 

Hohhoijjaa. Meillä lapset 2v ja 5 v eikä ne harrasta vielä mitään, poika käy päiväkodin sijasta arkiaamuisin urheilukerhossa. Asutaan lähiössä mistä on helppo kulku harrastuksiin jos ja kun jotain haluavat alkaa harrastamaan. Ihan itse saavat harrastuksiinsa kulkea kun aika koittaa. Kohtuullisesti voidaan harrastuksia taloudellisesti tukea, mutta ei aleta maksamaan satoja euroja kuussa kummankaan harrastuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän siinä on, että ei kukaan sinua tai lastasi mihinkään harrastukseen raahaa tai tule kotia hakemaan. Halutessanne voitte nököttää kotona hamaan tappiin saakka, eikä kukaan estä. Aika moni vanhempi vain juurikin haluaa tarjota lapselleen aktiivista harrastamista. Tietenkään kaikilla lapsilla ei tällaisia vanhempia ole.

Mukavan passiivis-agressiivinen viesti. Juuri tällaisesta se ap puhui. Vanhemmat, jotka eivät halua viettää kaikkea vapaa-aikaansa lasten harrastuksissa, saavat juuri tällaista hienovaraista haukkumista. Aktiivinen harrastaminen voi olla muutakin kuin aamutreenejä 4 krt/vko ja turnaukset viikonloppuisin + rahankeräykset.

Työkaverini lapset harrastavat jääkiekkoa ja heillä on juuri kuvatunlainen ruljanssi. Olen kertonut siitä miehelleni ja olemme molemmat sitä mieltä, ettei meidän koko elämämme tule pyörimään lapsen harrastuksen ympärillä. Meillä ei ole lapsia, mutta sitten kun on, olen ajatellut tukea häntä lukemaan, ihmettelemään maailmaa ja liikkumaan sopivasti. Kultainen keskitie tuntuu olevan usein hukassa ihmisiltä.

Ei se kyllä yleensä voi olla muuta. Pientä lasta joutuu aina kuskaamaan tai kyyditsemään muuten, ei häntä voi yksin laittaa matkoja kulkemaan. Lähes kaikki seurat edellyttävät aktiivista harrastamista ja jos se lapsi lajista tykkää, niin hän haluaa pysyä porukan mukana. Voihan vanhempi päättää, että näin ei tapahdu, mutta ei se mikään lapsen etu ole. 

Kyllä saa. Muutenhan tässä maassa ei olisi kuin lukutaidottomia jääkiekkoilijoita.

Meillä lapsella on kaks harrastusta. Toinen tuossa lähel jossa pelataan sählyä ihan vain pelaamisen ilosta. Toinen on voimistelu mut sielläkään ei ole mitään kisoja tms. Uimas käydään perheen kesken ja siihen olemme harkinneet jotain tekniikkaryhmää. Mut kilpailuihin emme halua osallistua. Niin kauan kun lapsi itse haluaa niin mennään näillä. Mun painajainen on just joku joukkuelaji. Varsinkin jääkiekko. Ei ei ei. Ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän siinä on, että ei kukaan sinua tai lastasi mihinkään harrastukseen raahaa tai tule kotia hakemaan. Halutessanne voitte nököttää kotona hamaan tappiin saakka, eikä kukaan estä. Aika moni vanhempi vain juurikin haluaa tarjota lapselleen aktiivista harrastamista. Tietenkään kaikilla lapsilla ei tällaisia vanhempia ole.

Mukavan passiivis-agressiivinen viesti. Juuri tällaisesta se ap puhui. Vanhemmat, jotka eivät halua viettää kaikkea vapaa-aikaansa lasten harrastuksissa, saavat juuri tällaista hienovaraista haukkumista. Aktiivinen harrastaminen voi olla muutakin kuin aamutreenejä 4 krt/vko ja turnaukset viikonloppuisin + rahankeräykset.

Työkaverini lapset harrastavat jääkiekkoa ja heillä on juuri kuvatunlainen ruljanssi. Olen kertonut siitä miehelleni ja olemme molemmat sitä mieltä, ettei meidän koko elämämme tule pyörimään lapsen harrastuksen ympärillä. Meillä ei ole lapsia, mutta sitten kun on, olen ajatellut tukea häntä lukemaan, ihmettelemään maailmaa ja liikkumaan sopivasti. Kultainen keskitie tuntuu olevan usein hukassa ihmisiltä.

Miten lukeminen poissulkee aktiivisen harrastamisen? Kysehän on nimenomaan siitä, että jopa tutkimusten mukaan aktiivinen joukkueharrastaminen tukee koulunkäyntiä ja aktiivisesti harrastavat lapset pärjäävät kautta linjan myös paremmin koulussa. Ei ole oikein mitään relevanttia syytä, miksi vanhempi ei tukisi lapsen aktiivista harrastamista, muuta kuin vanhemman oma halu. Mitä, jos saat rämäpään pojan, joka haluaa harrastaa kulmakunnan muiden poikien kanssa lätkää ja menestyy siinä vieläpä hyvin? Tarjoat Harry Potteria käteen ja sanot, että äiti nukkuu sunnuntaisin pitkään?

Jossain kohtaa tuli yleltä se ohjelma missä kuvattiin vanhempia jonka lapset harrastaa jalkapalloa... 

Ihan järkyttävää katottavaa. Mieluummin juoksisin junan alle kuin eläisin tommosta elämää. Eikä se kyllä lastenkaan edulta näyttänyt, päinvastoin. 

Jos lapset harrastavat harrastuksiaan omasta halusta ja innokkuudestaan, niin harmi jos vanhemmat kokevat sen taakkana.

Meillä harrastetaan monta kertaa viikossa jalkapalloa, myös siis pelataan = kilpaillaan. Lapsi harrastaa myös muuta, nekin asiat itse valinnut. Kun ei ole treenejä, hakeutuu silloinkin itse jotain liikkumaan kavereidensa kanssa. Koulu menee hyvin, kuten käsittääkseni suurimalla osalla joukkueen ikätovereista. Meidän perheessä myös vanhemmat ehtivät harrastaa omia juttujaan, samoin yhteistä aikaa on, myös jouten oloa.

Oma käsitykseni harrastavista perheistä on siis sellainen, että siellä on ymmärrystä tasapuolisesti kunkin mielenkiinnon kohteisiin ja ylipäätään elämänhallinta kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän siinä on, että ei kukaan sinua tai lastasi mihinkään harrastukseen raahaa tai tule kotia hakemaan. Halutessanne voitte nököttää kotona hamaan tappiin saakka, eikä kukaan estä. Aika moni vanhempi vain juurikin haluaa tarjota lapselleen aktiivista harrastamista. Tietenkään kaikilla lapsilla ei tällaisia vanhempia ole.

Mukavan passiivis-agressiivinen viesti. Juuri tällaisesta se ap puhui. Vanhemmat, jotka eivät halua viettää kaikkea vapaa-aikaansa lasten harrastuksissa, saavat juuri tällaista hienovaraista haukkumista. Aktiivinen harrastaminen voi olla muutakin kuin aamutreenejä 4 krt/vko ja turnaukset viikonloppuisin + rahankeräykset.

Työkaverini lapset harrastavat jääkiekkoa ja heillä on juuri kuvatunlainen ruljanssi. Olen kertonut siitä miehelleni ja olemme molemmat sitä mieltä, ettei meidän koko elämämme tule pyörimään lapsen harrastuksen ympärillä. Meillä ei ole lapsia, mutta sitten kun on, olen ajatellut tukea häntä lukemaan, ihmettelemään maailmaa ja liikkumaan sopivasti. Kultainen keskitie tuntuu olevan usein hukassa ihmisiltä.

Miten lukeminen poissulkee aktiivisen harrastamisen? Kysehän on nimenomaan siitä, että jopa tutkimusten mukaan aktiivinen joukkueharrastaminen tukee koulunkäyntiä ja aktiivisesti harrastavat lapset pärjäävät kautta linjan myös paremmin koulussa. Ei ole oikein mitään relevanttia syytä, miksi vanhempi ei tukisi lapsen aktiivista harrastamista, muuta kuin vanhemman oma halu. Mitä, jos saat rämäpään pojan, joka haluaa harrastaa kulmakunnan muiden poikien kanssa lätkää ja menestyy siinä vieläpä hyvin? Tarjoat Harry Potteria käteen ja sanot, että äiti nukkuu sunnuntaisin pitkään?

Aktiivinen harrastaminen = jääkiekko? Olisi mielenkiintoista nähdä tuo tutkimus, koska tuo aktiivinen harrastus tuppaa viemään kaiken vapaa-ajan, jolloin läksyjen tekeminen jää taka-alalle. Vai ovatko kaikki jääkiekkoilijat superälykkäitä, joiden ei tarvitse koulukirjoja avata? Sille rämäpääpojallekin tekisi hyvää joskus vain rauhoittua eikä käydä jatkuvasti kierroksilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset harrastavat harrastuksiaan omasta halusta ja innokkuudestaan, niin harmi jos vanhemmat kokevat sen taakkana.

Meillä harrastetaan monta kertaa viikossa jalkapalloa, myös siis pelataan = kilpaillaan. Lapsi harrastaa myös muuta, nekin asiat itse valinnut. Kun ei ole treenejä, hakeutuu silloinkin itse jotain liikkumaan kavereidensa kanssa. Koulu menee hyvin, kuten käsittääkseni suurimalla osalla joukkueen ikätovereista. Meidän perheessä myös vanhemmat ehtivät harrastaa omia juttujaan, samoin yhteistä aikaa on, myös jouten oloa.

Oma käsitykseni harrastavista perheistä on siis sellainen, että siellä on ymmärrystä tasapuolisesti kunkin mielenkiinnon kohteisiin ja ylipäätään elämänhallinta kunnossa.

Paljonko teillä on vuorokaudessa tunteja? Meillä on vain 24h.

Itsekin naureskelin ennen kun sain lapsia tällaiselle harrastuselämälle ja kauhistelin kun kaverini pojat harrastivat jääkiekkoa ja kuskasivat heitä harjoituksiin.

No, sain lapset ja tyttö meni kaverin innostamana voimistelun alkeisryhmään. Jep jep....no siitä se sitten lähti! Tytön kaveri lopetti mutta tyttöni halusi jatkaa. No siitä on kuusi vuotta ja nyt tyttöni on kilpajoukkueessa ja treenaa 4x viikko joten kuskausta on mutta jaamme kuskausvuorot toisen tytön vanhempien kanssa. Naimisissa olemme lajin kanssa koska poissaoloja ei oikein sallita eli perheen lomat pitää suunnitella harkka-aikataulujen mukaan. Tyttöni rakastaa voimistelua joten nyt on mentävä näillä :). En naura enää futis/lätkävanhemmille ja ihan mielelläni seuraan kisoja, joukkuevoimistelu on upeaa katsottavaa, taitoa ja kimalletta!