Lue keskustelun säännöt.
Miehen ihastus
05.03.2017 |
Mies ihastui muutama kk sitten työkaveriinsa. Ovat viesteilleet ja soitelleet sekä käyneet ulkona pari kertaa minulta salassa.
Mies alkoi puhua suhteemme tilasta ja siinä sitten sain selville ihastuksen. Myöhemmin löysin miehen viestit, joissa oli imarteleva sävy. Olivat kuitenkin päättäneet olla vain ystäviä.
Mies on sanonut olevansa kriisissä elämässään. Ei tiedä mitä haluaa. Ensin sanoi, että haluaa elää yksin, mutta nyt olemme lähentyneet uudelleen.
Olen sanonut että miehen tulee katkaista suhteet ihastukseen. Näin hän ei ole tehnyt. Hän väittää, että viesteilevät ystävinä. Suututtaa, ettei minua oteta tosissaan.
Olenko kohtuuton, jos en näe syytä luottaa ja rakentaa etääntynyttä suhdetta uudelleen? Onko kohtuutonta erota, kun seksiä ei heidän välillään ollut? Nainen ei ole ollut miehestäni kiinnostunut kuin kaverina, mutta tämä ihastui ja hetken yritti naista. Ihastus kuulemma on laantunut eikä yritä enää mitään.
Mies sanoi halunneensa jäädä "kiinni", ja tämä tuntuu hätähuudolta jotta aiemmin etääntynyt suhteemme voisi korjaantua.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Olkaa vain kiitollisia, että ne toiset naiset tulivat paljastamaan miestenne todelliset luonteet ja avaamaan silmänne.
Joo, lähtekää eron jälkeen yhteiselle tyttöjen reissulle miehen rahoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen käynyt tuon läpi, mutta vain sillä erotuksella että me emme olleet naimisssa. Avoliitossa vain. Vasta nyt myöhemmin kun olen saanut asian läpikäytyä itseni kanssa olen ymmärtänyt, että minussa ei ollut mitään vikaa ja miehessä oli pieniä narsistisia piirteitä. Mitään diagnoosia en hänelle iskisi, mutta sellaisia piirteitä kyllä. Kaikki meni ihan samalla kaavalla kuin sinulla. Hän ei mukamas tehnyt mitään väärää, vika oli aina minussa. Olin hysteerinen ja mustasukkainen. Niillä pienillä teoilla ja sanoilla hän sai itsetuntoni pikkuhiljaa musertumaan. Hän sai minut kuvittelemaan, että minun pitäisi taistella hänen kaltaisestaan miehestä. Ja että olisin jotenkin ansainnut tämän. Ongelma oli siinä, että hän ei itse tullut vastaan yhtään. Ei sellaista suhdetta voi pelastaa. Suhteen toimimisesta vastaa molemmat. Mitä rakkautta sellainen on, jos toinen ei ole yhtään huolissaan kumppaninsa olosta ja pahasta mielestä? Ei anna tuumaakaan periksi ja vika on aina toisessa. Ei sellainen ole tasavertainen parisuhde. Ja minä halusin sellaisen. Olin rakastunut ja siksi valmis taistelemaan tuosta miehestä. Mutta jossain vaiheessa ymmärsin, että miksi taistella suhteesta jossa toinen ei aidosti välitä tunteistani ja suostu koskaan katsomaan peiliin? Siinä rakastuneessa tilanteessa ajattelee liikaa tunteella, ei järjellä. Katselee vielä miestä hieman ruusunpunaisten lasien läpi, haluaa uskoa ja luottaa tähän. Sittenkin, vaikka totuus olisi ihan muuta. Ulkopuolisena tilanteen näkee paljon selkeämmin. Osaa ajatella myös järjellä sekoittamatta omia kuvitelmiaan ja haaveitaan sekoittamaan.
Miehestä irti päästäminen sattuu. Se sattuu ihan mielettömän paljon, mutta sattuu paljon enemmän jäädä suhteeseen jossa sisimmässään tietää, että ei aidosti ole toiselle se ykkönen. Salakavalasti itsetunto rapistuu ja jossain vaiheessa saattaa huomata itsekin ajattelevansa itsestä, että ei ansaitse toista, pitävänsä itseään kynnysmattona. Älä anna sen tapahtua! Nyt sinun täytyy ajatella itseäsi ja mitä sinä haluat suhteelta. Jos et tässä suhteessa sitä saa, niin lopeta se. Toipuminen vie aikaa, se on kamalaa ja perseestä, mutta joku päivä olet kiitollinen itsellesi, että teit sen. Toivotan sinulle ja muille samassa tilanteessa oleville paljon voimia ja jaksamisia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen käynyt tuon läpi, mutta vain sillä erotuksella että me emme olleet naimisssa. Avoliitossa vain. Vasta nyt myöhemmin kun olen saanut asian läpikäytyä itseni kanssa olen ymmärtänyt, että minussa ei ollut mitään vikaa ja miehessä oli pieniä narsistisia piirteitä. Mitään diagnoosia en hänelle iskisi, mutta sellaisia piirteitä kyllä. Kaikki meni ihan samalla kaavalla kuin sinulla. Hän ei mukamas tehnyt mitään väärää, vika oli aina minussa. Olin hysteerinen ja mustasukkainen. Niillä pienillä teoilla ja sanoilla hän sai itsetuntoni pikkuhiljaa musertumaan. Hän sai minut kuvittelemaan, että minun pitäisi taistella hänen kaltaisestaan miehestä. Ja että olisin jotenkin ansainnut tämän. Ongelma oli siinä, että hän ei itse tullut vastaan yhtään. Ei sellaista suhdetta voi pelastaa. Suhteen toimimisesta vastaa molemmat. Mitä rakkautta sellainen on, jos toinen ei ole yhtään huolissaan kumppaninsa olosta ja pahasta mielestä? Ei anna tuumaakaan periksi ja vika on aina toisessa. Ei sellainen ole tasavertainen parisuhde. Ja minä halusin sellaisen. Olin rakastunut ja siksi valmis taistelemaan tuosta miehestä. Mutta jossain vaiheessa ymmärsin, että miksi taistella suhteesta jossa toinen ei aidosti välitä tunteistani ja suostu koskaan katsomaan peiliin? Siinä rakastuneessa tilanteessa ajattelee liikaa tunteella, ei järjellä. Katselee vielä miestä hieman ruusunpunaisten lasien läpi, haluaa uskoa ja luottaa tähän. Sittenkin, vaikka totuus olisi ihan muuta. Ulkopuolisena tilanteen näkee paljon selkeämmin. Osaa ajatella myös järjellä sekoittamatta omia kuvitelmiaan ja haaveitaan sekoittamaan.
Miehestä irti päästäminen sattuu. Se sattuu ihan mielettömän paljon, mutta sattuu paljon enemmän jäädä suhteeseen jossa sisimmässään tietää, että ei aidosti ole toiselle se ykkönen. Salakavalasti itsetunto rapistuu ja jossain vaiheessa saattaa huomata itsekin ajattelevansa itsestä, että ei ansaitse toista, pitävänsä itseään kynnysmattona. Älä anna sen tapahtua! Nyt sinun täytyy ajatella itseäsi ja mitä sinä haluat suhteelta. Jos et tässä suhteessa sitä saa, niin lopeta se. Toipuminen vie aikaa, se on kamalaa ja perseestä, mutta joku päivä olet kiitollinen itsellesi, että teit sen. Toivotan sinulle ja muille samassa tilanteessa oleville paljon voimia ja jaksamisia.
Kiitos tästä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko lisää ohjeita eroon?
Jätä se sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt itkettää ja ajattelen miehen hyviä puolia. Miten estän tunteiden vaikutuksen?
Vierailija kirjoitti:
Nyt itkettää ja ajattelen miehen hyviä puolia. Miten estän tunteiden vaikutuksen?
Luepa noita hänen tekojaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt itkettää ja ajattelen miehen hyviä puolia. Miten estän tunteiden vaikutuksen?
Luepa noita hänen tekojaan..
Joo onhan se kamalaa että mies on ihan PUHUNUT naispuolisen ystävän kanssa!
Miten menee ap ja nro114 (jonka mies lähtee konserttiin toisen naisen kanssa)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt itkettää ja ajattelen miehen hyviä puolia. Miten estän tunteiden vaikutuksen?
Luepa noita hänen tekojaan..
Joo onhan se kamalaa että mies on ihan PUHUNUT naispuolisen ystävän kanssa!
Sitä piti salailla ja tunnustaa rakastuminen..
Mieti vähän...lue kirjoituksesi...herranjestas..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän tämä päättyy? Toiv. Ap raportoi. Jännää on. Kilttimiehestä tulikin jännämies..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa vain kiitollisia, että ne toiset naiset tulivat paljastamaan miestenne todelliset luonteet ja avaamaan silmänne.