Ainoana lapsettomana kaveriporukassa

Olen kans aikani yrittänyt yksipuolisesti pitää yhteyttä lapsellisiin kavereihini, mutta nyt saa jäädä. Kun se kuulumisten vaihto näyttää aina olevan oman yhteydenottoni päässä niin ei se ole edes mitään ystävyyttä tainnut ollakaan.

Todella ylimielistä ja itsekästä ajatella et soittelet sitten kymmenen vuoden päästä kun tilanteesi rauhoittuu. Älä sit pety ku en enää vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset kasvaa, tilanne muuttuu taas ja rouvat puhuvat muustakin kuin lapsistaan!

Kuka ystävä nykypäivänä jaksaa odottaa 10 vuotta tuota? Kun ensin on pää hajonnut vuosia siihen, että ei voi puhui mistään muusta kuin perhejutuista, facebook päivitykset tulvii sitä että tänään meidän niko istui näin päin, eilen käveli noin päin, toissapäivänä sanoi hii ja sitä edellisenä hoo (ja kun et liketä päivistystä, niin sinulle loukkaannutaan). 

Mulla on samanlainen tilanne. Kaveriporukassa on ollut vauvabuumi. Lapset ovat porukamme tapaamisissa aina mukana. Vauvat kiertävät sylistä syliin vääntelehtien ja kitisten. Suoraan sanottuna minua ei kiinnostaisi lasten viihdyttäminen. Puheenaiheina ovat lapset, perhe-elämä, äitiyslomat yms.

Olen huomannut useasti, että kertoessani jotakin omaa juttua, muut alkavat häikäilemättömästi puhua päälle! Viime kerralla tein lähtöä kotiin ja menin vielä huiskuttamaan kavereille hyvästiksi. Kukaan ei huomannut. He katsoivat puhelimelta jotakin lastenohjelmaa, jossa on ärsyttävä korvamatolaulu. Silti piti illanvietossa saada kuulla se. Vuosien varrella on tullut kyllä huomatuksi, ettei seuraani kaivata. Uusista tapaamisista sovittaessa valehtelen usein muista menoista ja kehotan heitä tapaamaan toisensa ilman minua.

Eräs kesä olin juuri tehnyt elämäni seikkailun matkailun saralla. Tavattiin kyseisen porukan kanssa. Kaikilta kysyttiin vuorotellen kuulumisia ja odotin intoa puhkuen omaa vuoroani kertoa matkasta. Sitä ei tullut. Sen sijaan minulta kysyttiin: "No mites miehet? Kai sulla jotain miesjuttuja on?" Siis kuinka loukkaavaa! Ihan kuin en eläisi täysipäistä elämää ilman miestä. Eihän minulle voi kuuluakaan mitään ilman miestä. Enhän minä voi ilmeisesti elämässäni tehdäkään mitään ilman miestä.

Olen siis tietoisesti vähentänyt näiden ihmisten tapaamista, koska oloni on tapaamisten jälkeen surullinen ja loukattu. Sen sijaan tapaan ihmisiä, jotka tuottavat itselleni hyvää mieltä. Miesjutuistani en näille mammoille kerro, vaikka elämääni onkin sellainen ilmaantunut. Jos jotain positiivista täytyy tilanteesta etsiä, niin ainakaan en itse tule toimimaan noin ajattelemattomasti muita kohtaan missään tilanteessa :)

Minua ei kiinnosta lapset yhtään, en oikein pidä lapsista. Lähimmät kaksi ystävää lisääntyivät. Yritin olla kiinnostunut heidän lapsistaan, ja kun opin tuntemaan niitä lapsia niin ihan pidinkin heistä, mutta en osannut olla kovin luonteva niiden taaperoiden kanssa enkä varsinaisesti kaivannut heidän seuraa. Yritin sitkeästi pitää ystävyyttä yllä näiden ystävien ehdoilla, koska olivat nyt "äitejä, joiden elämässä on etusijalla lapsi, joka sanelee kaikki aikataulut". Eli tavattiin vain silloin harvoin kun heille enää sopi, silloinkin aina oli vauva/lapsi mukana ja tapaaminen meni siihen että lapsi vaati jatkuvaa huomiota joko itkemällä tai (myöhemmin) puhumalla kaikkeen päälle ja karkailemalla koko ajan pöydästä jne, eli edes viittä minuuttia ei voinut keskusrella rauhassa. Ja puheenaiheet siis vain lapsessa, huonosti nukutuissa öissä, kasvatuskysymyksissä ym ym.  Tavallaan ymmärrän, että lapsi on iso elämänmuutos ja jos se on ollut elämän suurin haave, niin kaikki voi alkaa pyörimään sen lapsen ympärillä. Mutta sitten toinen näistä ystävistä loukkaantui minulle siitä, että en halunnut ryhtyä hänen toisen lapsensa kummiksi. Selitin, että en ole lapsirakas ja en osaa olla kummi, siksi haluaisin luovuttaa "kummimahdollisuuden" jollekin muulle, joka olisi siinä hommassa luontevampi. Ystävyys päättyi tähän loukkaantumiseen, hän blokkasi minut facesta, ei vastannut enää viesteihini, en ole kuullut hänestä vuosiin. Toinen ystävä taas sai hilattua itsensä viiden vuoden päästä pois siitä lapsikuplasta ja alkoi kaipaamaan muutakin puhuttavaa, pidämme yhteyttä kyllä, mutta ystävyys on hiipunut noiden viiden vuoden tuoman etäisyyden ja yksipuolisuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen tilanne. Kaveriporukassa on ollut vauvabuumi. Lapset ovat porukamme tapaamisissa aina mukana. Vauvat kiertävät sylistä syliin vääntelehtien ja kitisten. Suoraan sanottuna minua ei kiinnostaisi lasten viihdyttäminen. Puheenaiheina ovat lapset, perhe-elämä, äitiyslomat yms.

Olen huomannut useasti, että kertoessani jotakin omaa juttua, muut alkavat häikäilemättömästi puhua päälle! Viime kerralla tein lähtöä kotiin ja menin vielä huiskuttamaan kavereille hyvästiksi. Kukaan ei huomannut. He katsoivat puhelimelta jotakin lastenohjelmaa, jossa on ärsyttävä korvamatolaulu. Silti piti illanvietossa saada kuulla se. Vuosien varrella on tullut kyllä huomatuksi, ettei seuraani kaivata. Uusista tapaamisista sovittaessa valehtelen usein muista menoista ja kehotan heitä tapaamaan toisensa ilman minua.

Eräs kesä olin juuri tehnyt elämäni seikkailun matkailun saralla. Tavattiin kyseisen porukan kanssa. Kaikilta kysyttiin vuorotellen kuulumisia ja odotin intoa puhkuen omaa vuoroani kertoa matkasta. Sitä ei tullut. Sen sijaan minulta kysyttiin: "No mites miehet? Kai sulla jotain miesjuttuja on?" Siis kuinka loukkaavaa! Ihan kuin en eläisi täysipäistä elämää ilman miestä. Eihän minulle voi kuuluakaan mitään ilman miestä. Enhän minä voi ilmeisesti elämässäni tehdäkään mitään ilman miestä.

Olen siis tietoisesti vähentänyt näiden ihmisten tapaamista, koska oloni on tapaamisten jälkeen surullinen ja loukattu. Sen sijaan tapaan ihmisiä, jotka tuottavat itselleni hyvää mieltä. Miesjutuistani en näille mammoille kerro, vaikka elämääni onkin sellainen ilmaantunut. Jos jotain positiivista täytyy tilanteesta etsiä, niin ainakaan en itse tule toimimaan noin ajattelemattomasti muita kohtaan missään tilanteessa :)

Niin tuttua ja niin ahdistavaa! Etenkin tuo kun väkisin lykätään se itkevä ja vääntelehtivä ja kitisevä lapsi syliini, vaikka en halua ja yritän vältellä. "Mamma"ystävä vain sanoo, että tässä tämä sinulle syliin niin sinullekin tulee kohta vauvakuume. Ja hän haluaa kerrankin syödä kakkupalan rauhassa ilman että hänen lapsi häiritsee (eli minä en sitten voi keskittyä siihen kakkupalaani kahvilassa kun olen ihan hukassa mitä tehdä vääntyilevän vauvan kanssa). Tai jos on isompi lapsi niin "mamma"ystävät suoraan käskevät lasta mennä pyytämään minua leikkimään nukeilla ym, ja lapsi sitten roikkuu hihassani kun yritän jutella muiden kanssa. Onko oikeasti ihan mahdotonta kunnioittaa sitä, että kaikki ei pidä lapsista eikä halua viihdyttää lapsia??? Katoaako mammuuden myötä kaikki empatia ystäviä kohtaan??

Mulla on nyt puolivuotias vauva ja olen ensimmäisiä ystäväpiirissäni joka saa lapsen. Sen lisäksi yhdellä toisella tuttavallani on lapsi. Tiedostan, että lapsettomat kaverit tuskin haluaa joka tapaamisella kuulla vain lapsestani tai perhe- elämästäni. Siksi en hirveästi puhu näistä asioista ja kyselen kyllä toistenkin kuulumisia ja jutellaan edelleen asioita maan ja taivaan väliltä kun tavataan. Yritän myös välillä kyläillä ihan yksinäänkin, se on terapiaa itsellekin. Tällä lapsellisella kaverilla on 2 lasta ja häneltä minun on helppo kysellä lapsiin liittyvistä asioista ja muutenkin lastemme kuulumisista ja meillä on saman ikäiset vauvat niin kyläillään heidän kanssa. Muistan kyllä puhua muistakin asioista kun lapsista. Siis ei mua itseänikää kiinnosta jutella kavereiden kanssa ainostaan lapsista. Enkä ole menettänyt ystäviä lapsen saannin vuoksi :) Tokihan se ulkona käyminen on käynyt vähiin ystävien kanssa, mutta sen nyt ymmärtää. Eikä ystäyvyyssuhteemme kaadu juomiseen. Mutta käyn kuitenkin joskus ystävien kanssa juhlimassa tai vaikka elokuvissa, se on sellaista vaihtelua :)

Tuosta ystäväryhmästä... itse en vapaaehtoisesti lapsivapaana ihmisenä halua kuulua yhteenkään ryhmään, joka edes kaukaisesti liittyy tahattomaan lapsettomuuteen. Eli jos ryhmä on jokun "simpukan" (oletan että tuo on tahattomasti lapsettomien joku tukijuttu?) alaryhmä, tai siellä mainostetaan ko. ryhmää, tai puheenaiheet "ei varsinaisesti liity lapsen yrittämiseen"  (mutta siis kuitenkin jonkin verran) niin sori, ei ole kyllä ainakaan tämän vapaaehtoisen lapsettoman ympäristö. 

Tahattomasti lapsettomien mind-set on vielä erilaisempi lapsivapaan ihmisen luonteesta kuin lapsia (ehkä puolivahingossa) saaneen. Eihän tuollaisessa seurassa uskaltaisi sanoa yhtään mitään lapsiin liittyvää, esim. jotain lapsiperheitä tai lapsia tai ihan vaikka perhepolitiikka moittivaa, kun siinä saattaisi joku lasta kaipaava vetää herneen nenään (niinkuin tässäkin ketjussa huomattu, niin jotkut loukkaantuvat jopa siitä kun heille sanotaan että onneksi sun ei tarte kuunnella kotonasi tätä lasten huutoa!). Juuei, siinä saisi koko ajan olla kuin rautakanki pyllyssä, ja lisäksi todennäköisesti kuitenkin kuuntelemaan sitä raskautumisenyrittämislöpinää - ja ottamaan riskin, että niillä uusilla tuttavuuksilla lopulta onnistaakin, ja hekin katoavat sinne mammamaahan. Ja usein nämä aiemmin lisääntymisongelmista kärsineet katoavat sinne vielä monta kertaa pahemmin kuin perusmammat :(.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ystäväryhmästä... itse en vapaaehtoisesti lapsivapaana ihmisenä halua kuulua yhteenkään ryhmään, joka edes kaukaisesti liittyy tahattomaan lapsettomuuteen. Eli jos ryhmä on jokun "simpukan" (oletan että tuo on tahattomasti lapsettomien joku tukijuttu?) alaryhmä, tai siellä mainostetaan ko. ryhmää, tai puheenaiheet "ei varsinaisesti liity lapsen yrittämiseen"  (mutta siis kuitenkin jonkin verran) niin sori, ei ole kyllä ainakaan tämän vapaaehtoisen lapsettoman ympäristö. 

Tahattomasti lapsettomien mind-set on vielä erilaisempi lapsivapaan ihmisen luonteesta kuin lapsia (ehkä puolivahingossa) saaneen. Eihän tuollaisessa seurassa uskaltaisi sanoa yhtään mitään lapsiin liittyvää, esim. jotain lapsiperheitä tai lapsia tai ihan vaikka perhepolitiikka moittivaa, kun siinä saattaisi joku lasta kaipaava vetää herneen nenään (niinkuin tässäkin ketjussa huomattu, niin jotkut loukkaantuvat jopa siitä kun heille sanotaan että onneksi sun ei tarte kuunnella kotonasi tätä lasten huutoa!). Juuei, siinä saisi koko ajan olla kuin rautakanki pyllyssä, ja lisäksi todennäköisesti kuitenkin kuuntelemaan sitä raskautumisenyrittämislöpinää - ja ottamaan riskin, että niillä uusilla tuttavuuksilla lopulta onnistaakin, ja hekin katoavat sinne mammamaahan. Ja usein nämä aiemmin lisääntymisongelmista kärsineet katoavat sinne vielä monta kertaa pahemmin kuin perusmammat :(.

Itse olen lapseton sinkku, en ole koskaan yrittänyt saada lasta enkä myöskään ole potenut vauvakuumetta. En silti voi sanoa, ettenkö haaveilisi joskus siitä että löytäisin miehen, jonka kanssa voisin perustaa perheen. En kuitenkaan voi sanoa erityisemmin pitäväni lapsista, vaikken heitä inhoakaan. Mutta en jaksa äitiystävieni jatkuvaa lapsista jauhamista, se on mun suurin ongelma :) Arvostan toki, että minulla on ystäviä jotka lapsia saadessaan silti haluavat vielä viettää aikaa kanssani, mutta tunnen silti luissa ja ytimissä miten he pitävät minua hieman kummajaisena (tilanteessa joka on normiarkea hyvin monelle). Aina on lapsiperheellä rankkaa, se on muuttumaton fakta. Ja lapsettoman pitää vaan kuunnella ja voivotella mukana. Mitään järkevää keskustelua ei useinkaan lapsen läsnäollessa voi olla, koska lapsi keskeyttää koko ajan ja lasta toki myös aina kuunnellaan.  

No minä en pidä lapsista. Ystävistäni pidän, mutta haluan tavata heitä ilman heidän lapsia. Mutta kun ei. Harrastuksissa he kyllä käyvät ilman lapsiaan, mutta aina minun kanssa kahvila/ravintolatapaamiseen pitää ottaa se taapero mukaan. Ja mies on kuulemma sillä aikaa kotosalla yksin. En jaksa enää.

Kannattaa suosiolla laittaa kaveripiiri vaihtoon. Kokemuksesta voin sanoa, että on aika syvältä olla ainoa erilainen porukassa. Jos vietän iltaa näiden kavereiden kanssa, niin eihän siellä puhuta muuta kuin lapsista koko ilta. Ymmärrän kyllä, koska se on heidän elämäntilanteesa tällä hetkellä. Tunnen oloni sen verran ulkopuoliseksi, että mieluummin olen sitten vaikka yksin. Onneksi minulla on sentään muutama ystävä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa kuin minä. Näiden kanssa olenkin nykyään paljon läheisemmissä väleissä, kuin entisten parhaiden ystävieni kanssa. Lienee luonnollista, että ihminen hakee ympärilleen samankaltaisia ihmisiä. Jokaisella on oikeus valita seuransa.

Minä, lapseton 36-vuotias nainen, olen menettänyt oikeastaan kaikki ystäväni lapsille. Ei minulla koskaan mitään tosi laajaa ystäväpiiriä ole ollut, 10 ystävää kuitenkin. Kaikki katosivat tuohon mammamaahan. Olen kovin surullinen. Mieheni ystävät ovat myös lisääntyneet, mutta ei he kadonneet mihinkään isukkimaahan. Ei he lapsistaan juuri edes puhu. Mieheni ei ymmärrä miksi minulla ei ole enää ystäviä, hän ei suostu uskomaan, että nuo kaverini ei puhu mistään muusta kuin perhejutuista ja lapseton on siinä porukassa täysin ulkopuolinen. Miehillä nimittäin ei noin näköjään tapahdu...

Ap, ehdottaisin tällaista tuohon fb-ryhmään, jolle kuitenkin ihan selkeä tarve olisi:

1. Ideana nimenomaan se kaveruus, ja höpöttely, ei tahaton- tai vapaaehtoinen lapsettomuus. Tuo "lapsettomuus" olisi ikäänkuin vain liikkeellepaneva voima. Itse ainakin kaipaan kavereita, juuri tässä ketjussa mainituista syistä. On ne sitten millä statuksella vain, vaikka lapsellisia. Eikös tuo yksinjääminen kuitenkin ollut tässä se clue.

2. Kohdasta 1 johtuen, sanan "lapseton" voisi ottaa nimestä kokonaan pois. Useat eivät halua sitä mainostaa. En usko, että on tarvetta lähteä tavoittelemaankaan laajaa ryhmäläisten määrää, johan tästä ketjusta kertyy tarpeeksi porukkaa. Ei tästä mitään stressiä kannata ottaa, tai lähteä ryhmää sen kummemmin mainostamaan.

Nimenä nyt voi olla mikä tahansa, minkä täällä ilmoittaa, vaikka Fiskaaliraportti tai Hillanpoimijat. Sillä ei ole mitään väliä, jos ryhmä ei lähde tavoittelemaan suurta joukkoa.

3. Ryhmän olisi siten parempi ehkä olla Salainen (onko tuo oikea termi? Tarkoitan siis sellaista, että muut eivät edes näe ryhmään liittymistä.)

Ei tehdä tästä nyt turhan vaikeaa. Eikä sitä kannata turhaan "murehtia", että ryhmäläiset saattavat asua toisistaan kaukana eivätkä näinollen pääse toisiaan tapaamaan. Jos pääsevät, hieno juttu. Osalle saattaa riittää nettikaveruus.

Itse suurinpiirtein näillä spekseillä aion liittyä omalla profiilillani, entä muut? Peukku ylös jos myös sinä :)

Jos on lapsia tai puoliso, ei ole yksinäinen tässä asian varsinaisessa merkityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia tai puoliso, ei ole yksinäinen tässä asian varsinaisessa merkityksessä.

No mun mielestä kyse ei oo tässä ketjussa yksinäisyydestä vaan ulkopuolisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

2. Kohdasta 1 johtuen, sanan "lapseton" voisi ottaa nimestä kokonaan pois. Useat eivät halua sitä mainostaa. En usko, että on tarvetta lähteä tavoittelemaankaan laajaa ryhmäläisten määrää, johan tästä ketjusta kertyy tarpeeksi porukkaa. Ei tästä mitään stressiä kannata ottaa, tai lähteä ryhmää sen kummemmin mainostamaan.

Nimenä nyt voi olla mikä tahansa, minkä täällä ilmoittaa, vaikka Fiskaaliraportti tai Hillanpoimijat. Sillä ei ole mitään väliä, jos ryhmä ei lähde tavoittelemaan suurta joukkoa.

Olen kuulunut pariinkin "ystäviä etsitään" ryhmään, mutta kun ne eivät ole olleet (vain) lapsettomille, on 90% ilmoituksista ja viesteistä niitä "kahden taaperon mamma etsii äitikavereita" ja "kuka lähtisi meidän leevimarleenan kaveriksi puistoon" tai "kotiäiti kaipaa kahviseuraa".

Eli imho ryhmän pitäisi todellakin olla VAIN lapsivapaille ihmisille, koska muuten käy niinkuin tilastojen valossa on todnenäköisintä, eli koska 80%:lla ihmisistä on lapsia, on vähintään 80% ilmoituksista/viesteistä lapsiperheellisten, ja taas me lapsettomat hukutaan sinne ja jäädään yksin, muiden tehdessä leikkikenttätreffejä ja keskustellessa lapsenhoidosta. Se ei taas mitenkään palvele sitä tarkoitusta, josta tässä ketjussa on puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ehdottaisin tällaista tuohon fb-ryhmään, jolle kuitenkin ihan selkeä tarve olisi:

1. Ideana nimenomaan se kaveruus, ja höpöttely, ei tahaton- tai vapaaehtoinen lapsettomuus. Tuo "lapsettomuus" olisi ikäänkuin vain liikkeellepaneva voima. Itse ainakin kaipaan kavereita, juuri tässä ketjussa mainituista syistä. On ne sitten millä statuksella vain, vaikka lapsellisia. Eikös tuo yksinjääminen kuitenkin ollut tässä se clue.

2. Kohdasta 1 johtuen, sanan "lapseton" voisi ottaa nimestä kokonaan pois. Useat eivät halua sitä mainostaa. En usko, että on tarvetta lähteä tavoittelemaankaan laajaa ryhmäläisten määrää, johan tästä ketjusta kertyy tarpeeksi porukkaa. Ei tästä mitään stressiä kannata ottaa, tai lähteä ryhmää sen kummemmin mainostamaan.

Nimenä nyt voi olla mikä tahansa, minkä täällä ilmoittaa, vaikka Fiskaaliraportti tai Hillanpoimijat. Sillä ei ole mitään väliä, jos ryhmä ei lähde tavoittelemaan suurta joukkoa.

3. Ryhmän olisi siten parempi ehkä olla Salainen (onko tuo oikea termi? Tarkoitan siis sellaista, että muut eivät edes näe ryhmään liittymistä.)

Ei tehdä tästä nyt turhan vaikeaa. Eikä sitä kannata turhaan "murehtia", että ryhmäläiset saattavat asua toisistaan kaukana eivätkä näinollen pääse toisiaan tapaamaan. Jos pääsevät, hieno juttu. Osalle saattaa riittää nettikaveruus.

Itse suurinpiirtein näillä spekseillä aion liittyä omalla profiilillani, entä muut? Peukku ylös jos myös sinä :)

MOI, AP TÄÄLLÄ :) !

Yritän kuumeisesti vaihtaa ryhmän nimeä. Olen yrittänyt nyt 45 minuuttia. En tiedä, miksi toiminto jumittaa.  Ryhmän uudeksi nimeksi tulee nyt toistaiseksi Hillanpoimijat, niin ei jää keneltäkään liittyminen siitä kiinni. Kerron täällä heti kun saan nimen vaihdettua. Revin tällä hetkellä hiuksiani päästä tuijottaessani tuota sateenkaaripyörylää!

En laita ryhmää salaiseksi tässä vaiheessa, koska silloin sitä ei löydä, vaan sinne pääsee vain kutsulla. Voidaan myöhemmin tarvittaessa muuttaa ryhmä myös kokonaan salaiseksi.

Ryhmän tarkoitus ei ole olla lapsettomuusryhmä, vaan ystäväryhmä, joka sopii kaikille uusia tuttavuuksia haluaville lapsettomille lapsettomuuden syystä riippumatta. Ryhmässä ei siis vauvakuumeilla, eikä liioin haukuta lapsia tai lapsiperheitä. Mielestäni ryhmään kuitenkin sopii sellaisten kokemusten jakaminen, joita meillä kaikilla varmaan on, ja täälläkin on jaettu. Siitä pitää mielestäni voida puhua, jos on kokenut jäävänsä yksin kaverien perheellistyttyä. Mä ajattelen, että se yhdistää meitä kaikkia, oltiin sitten veloja tai muuten lapsettomia.

Hei! Nyt se onnistui! Tervetuloa siis fb:n Hillanpoimijat-ryhmään kaikki te, jotka kaipaatte lapsivapaita uusia tuttavuuksia!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei! Nyt se onnistui! Tervetuloa siis fb:n Hillanpoimijat-ryhmään kaikki te, jotka kaipaatte lapsivapaita uusia tuttavuuksia!

Ap

Hyvä juttu ap! Harmi kyllä mun face ei vaan millään löydä sitä ryhmää :( . Odottelen hetken.

Oletko ap varma, että et ole vahingossa määritellyt sitä ryhmää salaiseksi (kun ei löydy)?

Vierailija kirjoitti:

Hei! Nyt se onnistui! Tervetuloa siis fb:n Hillanpoimijat-ryhmään kaikki te, jotka kaipaatte lapsivapaita uusia tuttavuuksia!

Ap

Ryhmä on salainen, joten jäsenyytesi siinä näkyy, mutta ryhmän sisältö ei. En laittanut myöskään ryhmään mitään kuvausta, joten se on nyt vain sitten marjastushenkisten ihmisten porukka. Nyt odottelen huikeaa yleisöryntäystä. Meitä on jo kaksi :D Ap