Voisitko ystävystyä ihmisen kanssa, jolla tiedät olevan 0 kaveria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elämässä pyörii suhteilla ja kokemuksella. Et voi saada työpaikkaa, jos sulla ei oo suhteita/aiempaa kokemusta. Samalla lailla et voi saada kavereita/seurustelukumppania, ellei sulla oo jo olemassa olevia suhteita ja kokemusta suhteista.

Julmaa, tiedän.

t. työtön ja kaveriton

Tämä on valitettavan totta. Töitä olen saanut ilman kokemusta, mutta parisuhdeyritelmät on kaatuneet siihen ettei aiempaa kokemusta ole. Siis mies on suoraan todennut että pitää olla jotain pahasti vialla ettei aiempaa kokemusta ole ja se oli sitten siinä.

Kavereita minulla on ollut mutta tipahdin kyydistä kun kaikki alkoivat seurustelemaan ja perhettä perustamaan.

Tuollaiset miehet eivät ansaitsekaan sinua! Hyvä vaan, että selvisi ko. miehen todellinen luonne.

Tässä taitaisi olla uuden ammattikunnan paikka. Ystävyysvalmentaja. Miksi ihmeessä pitäisi oppia uimaan omin päin, jos ei ole harjoitusta, mutta on kaikenlaista pelkoa ja kömpelyyttä ja torjuvuutta? Ennen kaikkea, ihmisellä itsellään on hyvin hämärä käsitys siitä, mikä hänessä on niin epätavallista, että jää yksin. Eihän siitä oikeastaan voikaan tulla mitään silloin ilman määrättömän hyvää tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin ystävystyä. Itselläni on 0 kaveria.

Mutta haluaakohan kukaan "normaali" ihminen ystävystyä kaverittoman kanssa?

Kyllä,pidän itseäni "normaalina" ja minulla on hyvä ystävä,jolla ei ole muita kavereita kuin minä(eli oli 0 kaveria ennen kuin tutustuinme).Hän on ihana ihminen,jolla sattuu olemaan sosiaalisten tilanteiden pelko yms,eli ei ole helppo tutustua uusiin ihmisiin.

En ole koskaan ystäviltäni kysynyt minkä verran heillä on jo ystäviä tai kavereita, tosin he ovat muutenkin ulospäinsuuntautuneita. Joku facebookissa olevien "ystävien" jättimäinen määrä on taas jopa karkoittaja, eikä missään tapauksessa mielenkiintoa lisäävä asia

Tietenkin jos ihminen ei ole saanut muodostettua pitkäaikaisia ystävyyssuhteita vaikka neljänkymmenen vuoden ikään mennessä, niin se on jo jotenkin epäilyttävä asia ja luultavasti syyn huomaa helposti.

Kyllä minua vähän arveluttaisi, että ripustautuuko tällainen ihminen minun varaani, kun vihdoin on saanut ystävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin ystävystyä. Itselläni on 0 kaveria.

Mutta haluaakohan kukaan "normaali" ihminen ystävystyä kaverittoman kanssa?

Jos ihminen on normaali, hän kyllä ymmärtää, että tässä yhteiskunnassa toisilla on kavereita ja toisilla ei, eikä se yleensä johdu siitä, että kaverittomassa olisi jotakin negatiivista. Voihan olla, että tuo normaalikin on ilman kavereita eikä siis kiinnitä asiaan mitään suurempaa huomiota.

En mä kartota ihmisen kaveritilannetta kun tutustun johonkin. Ei se mua kiinnostaa. Jos tuun juttuun jonkun kans niin en sitä sen kummemmin analysoi.

Tottakai voisin. Aiemmista kokemuksista tosin viisastuneena haluaisin kyllä tietää, että mistä tämä kaverittomuus johtuu. Ei niin, että kysyisin siitä mutta ehkä odottaisin, että asia tulee jollakin tavalla ilmi ja sitten voisin ehkä enemmän yrittää syventää ystävyyssuhdetta.

Jos käy esim. ilmi, että tällä henkilöllä on vielä vähän aikaa sitten ollut paljon kavereita mutta omien sanojensa kaikissa oli jotain vikaa niin olisin kyllä valppaana kyseisen henkilön kanssa.

Mutta jos henkilö on enemmän introverttiuteen taipuvainen ja aikuisiällä ystävät ovat vain jostakin syystä jääneet niin en tätä nyt tietystikään mitenkään pahana pitäisi.

Ei tarvitse olla mitenkään epänormaali aikuinen, jollei ole ystäviä. Ystävistä on voinut kasvaa erilleen. Enemmän arvostan ihmisiä, jotka eivät ns. käytä ihmisiä hyväksi ja hengailevat "ystävien" kanssa, koska ei muutakaan ole, vaan jotka mieluummin ovat vaikka yksin.

Mullakin on 0-kaveria.

Hauska ilmiö tässä on se, että koen itse olevani ihan "normaali" ja elämäni on ihan mukavaa, mutta muut pitävät sitä epänormaalina ja säälittävänä ja voivottelun arvoisena asiana. :D Paras oli yksi henkilö joka pienessä humalassa kertoi että on ollut tosi huolissaan minusta kun ei minulla ole yhtään ystävää ja hän haluaisi halata minua ja olla minun ystäväni, jos haluaisin edes yhden ystävän.

Noh, oikeasti olen torjunut muutamia ystävystymisyrityksiä, koska olisin tällä hetkellä tosi huono ystävä itse. Ja tällä hetkellä en ehkä kestäisi jos panostaisin paljon ystävyyssuhteeseen ja vastapuoli osoittautuisikin kamalaksi kusipääksi.