Lue keskustelun säännöt.
Voisitko ystävystyä ihmisen kanssa, jolla tiedät olevan 0 kaveria?
04.03.2017 |
Vai olisiko se sinusta liian outoa ja epäilyksiä herättävää?
Tässä pohdiskelen, onko parempi olla salailematta ja olla oma, kaveriton itsensä, vai teeskennellä että mulla on sosiaalista elämää. Kun toiveissa olisi joskus saada oikeita kavereita.
Kommentit (29)
Toki, itsellänikin on 0 kaveria. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi. Jos ei ole kavereita (vähintään 5-10) niin on jotain pielessä. Sellasten outojen pitääkin olla yksin.
Entäpä jos henkilö on ollut masentunut tai muuten sairas ja tällöin eristäytynyt ikätovereista.
Hän ei tervehdyttyäkään tai kuntoutuessaankaan ole tervetullut kaveripiiriisi?
Voisin ystävystyä. Itselläni on 0 kaveria.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki elämässä pyörii suhteilla ja kokemuksella. Et voi saada työpaikkaa, jos sulla ei oo suhteita/aiempaa kokemusta. Samalla lailla et voi saada kavereita/seurustelukumppania, ellei sulla oo jo olemassa olevia suhteita ja kokemusta suhteista.
Julmaa, tiedän.
t. työtön ja kaveriton
Tämä on valitettavan totta. Töitä olen saanut ilman kokemusta, mutta parisuhdeyritelmät on kaatuneet siihen ettei aiempaa kokemusta ole. Siis mies on suoraan todennut että pitää olla jotain pahasti vialla ettei aiempaa kokemusta ole ja se oli sitten siinä.
Kavereita minulla on ollut mutta tipahdin kyydistä kun kaikki alkoivat seurustelemaan ja perhettä perustamaan.
Voisin olla, paitsi jos ihan oikeasti vaikutat tosi sekopäiseltä, jolloin arvelisin kaverittomuudella olevan joku painava syy... mutta onhan noita kaverittomuuden syitä paljon. Ujous ja harrastusten puute, asuminen jossain pienessä kylässä missä ei ole paljon oman ikäisiä tai samanmielisiä ihmisiä, taustalla masennus tms. jonka aikana entiset sosiaaliset suhteet kuolleet, irtautuminen esim. lahkosta minkä mukana lähtenyt koko sosiaalinen rinki, muutto ulkomailta Suomeen, jne...
rohkeasti vain tutustumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin ystävystyä. Itselläni on 0 kaveria.
Mutta haluaakohan kukaan "normaali" ihminen ystävystyä kaverittoman kanssa?
No se riippuisi ihan siitä, olisko muuten mitään yhteistä ja tykkäisimmekö toistemme seurasta. Tässä mun iässä (38) ei ole niin kummallista, että onkin jäänyt yksin elämässä. Elämäntilanteet on ehtineet jo vaihtua ja ihmiset ja työpaikat tulla ja mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin. Lähes kaikki ystävyyssuhteeni ovat syntyneet ennenkuin olen tiennyt, paljonko ystävälläni on muita ystäviä tai kavereita. Olen ehkä vähän outo, kun tapanani ei ole jutella kolmansista osapuolista, jos nämä eivät itse ole paikalla. Toki joskus olen maininnut, että olen ollut jossain siskoni kanssa tai että nyt ei tapaaminen sovi, koska olen menossa vanhemmillani käymään tai on muuta sovittua menoa, mutta en minä ystävistäni ja kavereistani muille ystävilleni ja kavereilleni puhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin ystävystyä. Itselläni on 0 kaveria.
Mutta haluaakohan kukaan "normaali" ihminen ystävystyä kaverittoman kanssa?
Eihän 'kaveritonkaan' ole sellainen kategoria, jossa kaikki on samanlaisia. Voi olla, että kaverittomalla on joskus ollut kavereita. Voi olla, että ei. Jos muutat uuteen paikkaan, niin totta kai olet siellä ensin kaveriton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iteselläni ei ole kavereita myöskään joten varmaan olisi helpompi ystävystä sinun kanssa.
Tässä oon pari vuotta yrittänyt ystävystyä sellaisen kanssa, jolla on 0 kaveria. Eihän se oikein onnistu. Siihen kaverittomuuteen on syynsä ja se syy löytyy tietenkin siitä ihmisestä itsestään. Olen kyllä erittäin lempeä ja pitkämielinen, mutta kun toinen haluaa eristäytyä maailmasta, niin ei sille vaan voi mitään. Vaikka hän sanoo, että kärsii yksinäisyydestä, niin silti eristäytyy väkisinkin.
Mutta tuohon kysymykseesi sanoisin vielä, että ei sillä ole väliä yrittääkö ystävättömyyttä salaamaan vai ei. Paljastuuhan se ihmisen luonne ja syy ystävättömyyden syy kuitenkin. Ei sellaista pysty salaamaan, kun se on siellä luonteessa. Joten älä stressaa. Ystävyys joko toimii tai ei toimi, oikeanlaisen ihmisen kanssa se toimii. Esittämällä muuta kuin olet ei varmaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisin, itselläni ei ole yhtään kaveria. Ja oikeastaan en edes haluaisi olla "vain joku yksi niistä kymmenistä ja joku toinen on paras kaveri" jollekin, olen kai liian mustis kaveruuteen.
Olen kohdannut tätä kun itse koet että toinen on todella läheinen, mutta sitten mainostaa "parasta kaveriaan" minulle.
Se olisi todella hnkalaa, varsinkin jos tämä "kaveriton" ei edes haluaisi tutustua muihin jollain tasolla. ja usein ajattelen, että ehkä siihen on jokin syy miksi hän on kaveriton. En tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin inhottava, mutta jos taustalla on useita ystävyyssuhteita, niib kyll kahdesti miettisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin ehkä. Ei mullakaan ole. Kyse on oikeastaan siitä, että olen itse aika vaativa ja aika moni sellainen, joilla on laaja kaveripiiri on tosiasiassa ärsyttävä tyyppi, kuten tässä ketjussa muutama vastaaja. He eivät varmaankaan pitäis minusta, mutta kun en minäkään noita haluaisi edes tuttavakseni. Monestihan käy niin, että kun nämä laajan kaveripiirin omaavat sairastuvat tai joutuvat onnettomuuteen, he huomaavat, ettei ystäviä olekaan kuin pari jos sitäkään, sillä muut jatkavat samaa pintaliitoaan. En ole mikään syvällisten pohdiskelija, mutta kaverustuminen pelkän kaverintarpeen takia ei onnistu. Pitää olla korvien välissä jotain, enkä tarkoita älyä. Voin hyvin kaveerata oppimiskyvyltään rajoittuneen kanssa, jos tämä on kiva ihminen. Kivoja ihmisiä vain on oikeasti tosi harvassa.
Ei olisi outoa, mutta suhtautuisin aika varauksella. Kokemukseni mukaan moni kaveriton joko a) kärsii yksinäisyydestä ja tutustuessaan toiseen ihmiseen ripustautuu tähän, soittelee monta kertaa päivässä ja vaatii tapaamista vähän väliä
tai b) on kaveriton omasta tahdostaan, koska viihtyy yksin. Jos tällaisen ihmisen kanssa tutustuu, häntä ei voi tavata juuri koskaan, kun "ei ole aikaa". Ei pysty yhtään joustamaan omista tekemisistään, vaan selitykset on tyyliä " lauantaina en ehdi nähdä, kun täytyy käydä kaupassa." En oikein jaksaisi tällaista...
En tietenkään väitä, että kaikki kaverittomat olisivat tuollaisia, mutta kun noita kuvailtuja on tavannut tarpeeksi monta, niin kyllä sitä tulee vähän varovaiseksi.
Voisin tietenkin. Ei mullakaan montaa kaveria ole, joten kaikki kaverit tulisi tarpeeseen ja en pidä 0 kaveria omaavaa yhtään sen huonompana kuin 10 kaveria omaavaa. Kaverittomuus kun ei aina ole oma valinta.
Yksinäisyyden takana on moninaisia tarinoita ja syitä, eikä se tarkoita, että ihmisessä mitään vikaa olisi.
Tapasin ihmisen, jolla ei ollut edes mitään hyvänpäiväntuttuja ja menin juttelemaan, vaikka aluksi hän ei arkuuttaan uskaltanut edes vastata minulle. Ikinä en katunut ja olemme yhä vuosien jälkeen ystäviä.
Toisaalta olen kaverustunut paljon kavereita omaavan, työelämässäkin menestyneen persoonan kanssa, jonka on helppoa mennä tutustumaan uusiin ihmisiin, ja hän osoittautui rasittavaksi, valehtelevaksi varkaaksi.
Nuorena kun esim. opiskellaan, on tavallisempaa että on paljon kavereita kun taas keski-iässä ei ole mitenkään ihmeellistä, jos kaverit on vähissä. Silloin ollaan voitu jo muuttaa ehkä useammankin kerran paikkakuntaa, työpaikat vaihtuneet, perheytyminen vienyt aikaa sosiaalisilta suhteilta jne, joten ns. varttuunemman vähäiset ystävät eivät välttämättä tarkoita mitään sen kummempaa ujoutta tai sosiaalista rajoittuneisuutta. Eivät kaikki pidä yhteyttä kouluaikaisiin kavereihinsa ja on sanottava, että varsinkin joillakin naisilla on sellaista taipumusta, että kun löytyy se Oikea Mies (ja taas uusi Oikea Mies jnejne), unohdetaan omat menot ja kaverit ja tehdään miehestä maailman keskipiste. Ja sitten ollaan ihmeissään kun se mies jättää, että mullahan ei ole yhtään ystävää.
Kaikki elämässä pyörii suhteilla ja kokemuksella. Et voi saada työpaikkaa, jos sulla ei oo suhteita/aiempaa kokemusta. Samalla lailla et voi saada kavereita/seurustelukumppania, ellei sulla oo jo olemassa olevia suhteita ja kokemusta suhteista.
Julmaa, tiedän.
t. työtön ja kaveriton