Mun on pitänyt kasvattajani mielestä vain hyväksyä epäoikeudenmukaisuudet ja vääryydet

Äitihullun jorinoita

Otsikko jo paljastaa

Mutta mikä olisi ratkaisu? Lasten saada haukkua minua, vai?

Tähän varmaan sopii sanonta "kiviäkin kiinnostaa"

Terapia. Sitä sä tarvitset. Keskusteluapua, että opit nakkaamaan paskat menneisyydelle.

Eikä sun tartte olla mikään vuoden täydellinen äiti, riittää, kun rakastat ja pistät sopivat rajat, opetat kunnioitusta. Kai ne kotityötkin voi hoitaa kimpassa, siivouspäivä viikossa ja lapset osallistuu iän mukaan.

Varmaan aiheesta haukkuvat. Ratkaisu: Muuta ja anna perheelle mahdollisuus

Ei helvetti.  Taas se alkaa.

Miksi sinun lapset haukkuvat sinua?

Asioista on puhuttava, se vaiva vaan täytyy nähdä.  Kukaan ei ole täydellinen.  Kiire maksaa aina.

Miksi paskaa ei saa sanoa paskaksi.

Ratkaisu on kerrottu sinulle jo monta kertaa: anna lapset sijaisperheeseen kasvamaan normaalia, onnellista lapsuutta ja nuoruutta. Koska sinä et heitä ole halunnut, he kyllä se huomaavat. Anna lapsillesi elämä, luovu heistä!

Minkä ikäiset lapset? Tehkää yhdessä kodin säännöt liittyen niin siisteyteen, käytökseen kuin kotitöihinkin.

Sitten alat hokemaan itsellesi joka aamu ja ilta: Mennyt ei määritä minua. Unohdat kertakaikkisesti lapsuutesi ja katkaiset välit vanhempiisi. Tarvittaessa ammattiauttajalle juttelemaan. Purat pahan olosi muualle kuin lapsiisi/mieheesi.