potilaan asioista ei pitäisi kailottaa muiden kuullen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on valitettava ongelma, joka kommenteista huolimatta tiedostetaan. Sairaalat ovat vanhoja ja niissä on usean hengen huoneita. Tiloista on järjetön puute ja mitään huonetta ei ole jossa voisi yksityisesti potilaan kiertää. Jos huonekaveri pystyvät kävelemään heidät pyydetään käytävälle mikäli kierrolla tulossa jotain ikävää ja arkaluontoista.

Tämä on totta ja varmasti henkilökunnallekin hankalaa. Päivystysten sänkytilat on todellakin erotettu vaan verhoilla ja siinä on varmasti pakko kysellä asioita, jotta potilaan tilasta saadaan selvyys. Se on kuitenkin edes jossain määrin rajattu tila ja siellä on vaan ne muutamat potilaat, usein samassa kivuliaassa tilassa.

Odotushuoneissa kailottaminen on minusta asia, joka kyllä pystyttäisiin järjestämään toisin, varsinkin niinä aikoina, jolloin on hiljaista. Senhän pystyy hoitaja ihan silmillä havaitsemaan, että nyt on tuo tila tyhjillään, käydäänpä potilaan kanssa hänen oireensä läpi siellä eikä tuossa odotushuoneessa. Tämä on minusta vain muotoutunut käytäntö, hoitajat eivät edes tajua kyselevänsä arkaluontoisia ja yksityisiä asioita potilaalta, koska se on heille arkipäivää.

Tuolla Hesarin alkuperäisen artikkelin alla on kommentti, jossa potilalle oli kerrottu syöpädiagnoosi osastolla, jossa oli useita muita ihmisiä kuulemassa. Nuori ihminen oli saanut tämän asian päin naamaa siinä muiden kuunnellessa ja joutunut itkemään itkunsa siinä muiden edessä. Äärimmäisen vaikea kuvitella, ettei tällaisen kertomiseen löytyisi yksityisempää tilaa ja hetkeä. Mutta koska isoäidilleni tehtiin ihan samalla lailla, niin uskon että on täysin totta. 90-vuotiaalle paukautettiin lääkärinkierrolla, että rouva teillä on syöpä ja se on ikävä kyllä laajalti levinnyt. Yskän ja kuumeen vuoksi sairaalaan tullut pirteä vanhus romahti tunneissa ja kuolikin nopeasti pois vaivaamasta. Omaisille tätä tietoa ei toki voitu kertoa etukäteen ja miettiä yhdessä miten vanhukselle kerrotaan, koska yksityisyyden suoja, mutta asian voi kailottaa potilashuoneessa, jossa on viisi muuta ihmistä.

Täh? Ihan tosissasiko olet sitä mieltä, että omaisille pitäisi kertoa ensin ja potilaalle itselleen vasta sitten? Ei missään nimessä, ei todellakaan! Kyllä se menee niin päin, että täysvaltainen aikuinen kuulee itse ensin ja saa sitten itse päättää kenelle läheisistään kertoo, milloin ja miten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, joudun itsekin keskustelemaan potilaiden kanssa arkaluonteisista asioista muiden kuullen D: Ei vain ole vaihtoehtoja. Tilanne paranee hitaasti sitä mukaa, kuin sairaaloihin rakennetaan yhden hengen huoneita (mikä on hygieniankin kannalta erittäin hyödyllistä).

Sama. Itseäkin usein harmittaa nuo tilanteet, missä yksityisyyttä ei ole. Kaikilla potilaspaikoilla ei saa edes verhoja täysin kiinni, vaan väliin jää selvä rako. Kauhean kiva etenkin jos potilaan vaiva vaatii ala- tai peräpään tutkimista. Nimenomaan potilaiden pitää näistä valittaa, koska meitä ei näissä kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on valitettava ongelma, joka kommenteista huolimatta tiedostetaan. Sairaalat ovat vanhoja ja niissä on usean hengen huoneita. Tiloista on järjetön puute ja mitään huonetta ei ole jossa voisi yksityisesti potilaan kiertää. Jos huonekaveri pystyvät kävelemään heidät pyydetään käytävälle mikäli kierrolla tulossa jotain ikävää ja arkaluontoista.

Tämä on totta ja varmasti henkilökunnallekin hankalaa. Päivystysten sänkytilat on todellakin erotettu vaan verhoilla ja siinä on varmasti pakko kysellä asioita, jotta potilaan tilasta saadaan selvyys. Se on kuitenkin edes jossain määrin rajattu tila ja siellä on vaan ne muutamat potilaat, usein samassa kivuliaassa tilassa.

Odotushuoneissa kailottaminen on minusta asia, joka kyllä pystyttäisiin järjestämään toisin, varsinkin niinä aikoina, jolloin on hiljaista. Senhän pystyy hoitaja ihan silmillä havaitsemaan, että nyt on tuo tila tyhjillään, käydäänpä potilaan kanssa hänen oireensä läpi siellä eikä tuossa odotushuoneessa. Tämä on minusta vain muotoutunut käytäntö, hoitajat eivät edes tajua kyselevänsä arkaluontoisia ja yksityisiä asioita potilaalta, koska se on heille arkipäivää.

Tuolla Hesarin alkuperäisen artikkelin alla on kommentti, jossa potilalle oli kerrottu syöpädiagnoosi osastolla, jossa oli useita muita ihmisiä kuulemassa. Nuori ihminen oli saanut tämän asian päin naamaa siinä muiden kuunnellessa ja joutunut itkemään itkunsa siinä muiden edessä. Äärimmäisen vaikea kuvitella, ettei tällaisen kertomiseen löytyisi yksityisempää tilaa ja hetkeä. Mutta koska isoäidilleni tehtiin ihan samalla lailla, niin uskon että on täysin totta. 90-vuotiaalle paukautettiin lääkärinkierrolla, että rouva teillä on syöpä ja se on ikävä kyllä laajalti levinnyt. Yskän ja kuumeen vuoksi sairaalaan tullut pirteä vanhus romahti tunneissa ja kuolikin nopeasti pois vaivaamasta. Omaisille tätä tietoa ei toki voitu kertoa etukäteen ja miettiä yhdessä miten vanhukselle kerrotaan, koska yksityisyyden suoja, mutta asian voi kailottaa potilashuoneessa, jossa on viisi muuta ihmistä.

Jos joku tila on tyhjillään, se voi olla jo siltä päivältä pois käytöstä ja ehkä jo siivottu. Silloin ei ole enää asiallista viedä sinne ketään, ettei laitoshuollon tarvitse tehdä töitään moneen kertaan tai että huone ei jää likaiseksi. Sairaaloissa tapahtuu paljon tärkeitä asioita, joita ihmiset eivät tiedä eivätkä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole kovin usein ollut sairaalassa, mutta viimeksi kun olin, mulle oli yllätys, että nykyisin on sekahuoneita. Kun mut vietiin heräämöstä osastolle, neljän hengen huoneessa olin ainoa nainen. Ja kun kahden viikon päästä pääsin kotiin, huoneessa oli kolme naista ja yksi mies. Kaikki hoitotoimenpiteet tehtiin huoneessa ja vain väliverho vedettiin näköesteeksi, vaikka osa potilaista olikin jo liikkeellä.  Aluksi se tuntui hieman kiusalliselta, mutta olin niin väsynyt ja kivulias, että en jaksanut asiaa sen enempää miettiä. Lääkärikierrot tietenkin tehtiin huoneisiin ja kaikenhan muut potilaat kuulivat, mitä lääkärit potilaan kanssa puhuivat.

  EI SEKAHUONEITA!!!

Apteekissa asioidessani kirjoitan lääkkeiden nimet paperille ja ojennan farmaseutille jos resepti on mennyt vain sähköisesti. Ei tarvitse ääneen lausua esim. alapäälääkkeiden nimiä. Hyvin on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Pian valmistuvana sairaanhoitajana olen sitä mieltä, että lääkärinkierrot ovat kyllä iso ongelma jaetuissa potilashuoneissa. En voi ymmärtää mitä järkeä on systeemissä jossa potilaan yksityisyyttä suojellaan kirjallisilla luvilla ja kaiken maailman varmistuksen varmistuksilla luottamuksellisista potilastiedoista, ja sitten lääkäri saa kailottaa kaikki diagnoosit, labratulokset ja muut yksityiskohdat huoneessa muiden potilaiden kuullen. 

  Olet asian ytimessä.  Tähän pitää saada parannus.

Vierailija kirjoitti:

Kävin päivystyksessä pari viikkoa sitten ja sain petipaikan. Huoneessa lisäksi n. 10 muuta paikkaa ja pelkät verhot esteenä. Siinä kuuli kaikkien muiden oireet, entiset vaivat, diagnoosit, sosiaalitunnukset yms. Tosi kiva.

Liian usein veronmaksajien varoilla työskentelevät eivät tajua olevansa asiakaspalveluammatissa. Välinpitämättömyys ihmisen intimiteettisuojalle, suoranainen vittauilu ja halveksunta ovat täysin epäeettistä toimintaa varsinkin terveydenhuollossa. Itsellä ei onneksi huonoja kokemuksia, kun ei ole ollut pitkäaikaista hoitotarvetta mutta satunnaisissakin kohtaamisessa ns.naama norsunvitulla asenne hoitajissa saa päivän pilaantumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kovin usein ollut sairaalassa, mutta viimeksi kun olin, mulle oli yllätys, että nykyisin on sekahuoneita. Kun mut vietiin heräämöstä osastolle, neljän hengen huoneessa olin ainoa nainen. Ja kun kahden viikon päästä pääsin kotiin, huoneessa oli kolme naista ja yksi mies. Kaikki hoitotoimenpiteet tehtiin huoneessa ja vain väliverho vedettiin näköesteeksi, vaikka osa potilaista olikin jo liikkeellä.  Aluksi se tuntui hieman kiusalliselta, mutta olin niin väsynyt ja kivulias, että en jaksanut asiaa sen enempää miettiä. Lääkärikierrot tietenkin tehtiin huoneisiin ja kaikenhan muut potilaat kuulivat, mitä lääkärit potilaan kanssa puhuivat.

  EI SEKAHUONEITA!!!

Sekahuoneet sairaalassa ovat samaa sukupuolieroista irrottautumista mikä on menossa kouluissa ja päiväkdeissakin. Jatkossa me kaikki olemme samaa sukupuoletonta massaa.

Mieheni pitkäaikaisen sairauden aikana tapasin monenlaista hoitajaa ja lääkäriä.  Laidasta laitaan.  Ihmiset olivat yleensä niin sairaita huoneissa, että eivät välittäneet mitään vaikka sairauksista puhuttiinkin toisten kuullen.  Tärkeintä oli selviytyä päivästä toiseen.  Mutta se että hoitohenkilökunnalla  olisi sitä empatiaa ja kohtelu olisi ystävällistä ja kohtelista ja välittävää niin sillä on sekä potilaalle että omaisille valtavan suuri merkitys.  Se helpottaa vaikeata elämää.  Joten kiitos siitä että jaksatte olla hyviä ja välittäviä hoitajia ja lääkäreitä. Toivoo nyt jo leskirouva.

Vierailija kirjoitti:

Kävin päivystyksessä pari viikkoa sitten ja sain petipaikan. Huoneessa lisäksi n. 10 muuta paikkaa ja pelkät verhot esteenä. Siinä kuuli kaikkien muiden oireet, entiset vaivat, diagnoosit, sosiaalitunnukset yms. Tosi kiva.

Itse olin joskus yötä sairaalassa ja juuri tämmöisessä huoneessa jossa vain verhot eristi potilaat. En muista milloin viimeksi olisi ollut niin hauskaa kuin silloin kun kuulin miten verhon takaa lopsahti kumihanskat käteen ja varoitettiin ikävästä tunteesta ennen kuin sormet työnnetään pyllyyn. Sitten vielä käskettiin yskäisemään. Yöllä sitten oli valloillaan täysin pihalla oleva mummeli joka sitten mylvi koko yön järjettömiä juttujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin päivystyksessä pari viikkoa sitten ja sain petipaikan. Huoneessa lisäksi n. 10 muuta paikkaa ja pelkät verhot esteenä. Siinä kuuli kaikkien muiden oireet, entiset vaivat, diagnoosit, sosiaalitunnukset yms. Tosi kiva.

Liian usein veronmaksajien varoilla työskentelevät eivät tajua olevansa asiakaspalveluammatissa. Välinpitämättömyys ihmisen intimiteettisuojalle, suoranainen vittauilu ja halveksunta ovat täysin epäeettistä toimintaa varsinkin terveydenhuollossa. Itsellä ei onneksi huonoja kokemuksia, kun ei ole ollut pitkäaikaista hoitotarvetta mutta satunnaisissakin kohtaamisessa ns.naama norsunvitulla asenne hoitajissa saa päivän pilaantumaan.

Jaa sinä kuvittelet, että rivilääkäreiltä ja -hoitajilta kysytään mielipidettä päivystystiloja suunniteltaessa? Olisi kuule vähän toista luokkaa se intimiteettisuoja, jos henkilökunnan näkemyksistä välitettäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Pian valmistuvana sairaanhoitajana olen sitä mieltä, että lääkärinkierrot ovat kyllä iso ongelma jaetuissa potilashuoneissa. En voi ymmärtää mitä järkeä on systeemissä jossa potilaan yksityisyyttä suojellaan kirjallisilla luvilla ja kaiken maailman varmistuksen varmistuksilla luottamuksellisista potilastiedoista, ja sitten lääkäri saa kailottaa kaikki diagnoosit, labratulokset ja muut yksityiskohdat huoneessa muiden potilaiden kuullen. 

Miten niin "saa" kailottaa? Luuletko oikeasti, että lääkärit jotenkin erityisesti haluavat hölöttää tutkimustulokset ääneen kuuden hengen potilashuoneissa? Monilla osastoilla ei vaan ole vaihtoehtoja. Jos potilaskierto 12-16 huoneen osastolla alkaa kasilta ja poliklinikka tai leikkaus ysiltä, eikä kaikilla osastoilla ole edes mitään lääkärinhuoneita vaan erikoistuvat lääkärit tekee paperityöt jossain sihteerin kanssa jaetussa pikkukansliassa ja erikoislääkäreiden työhuoneet on toisella puolella sairaalaa, niin jokaisen potilaan juoksuttaminen erikseen naapuriosaston ainokaiseen tutkimushuoneeseen ei valitettavasti ole realistista. Lääkäreille tuo järjestely kyllä sopisi mainiosti, mutta se vaatii tilat ja aikaa, jota meille ei ole suotu.

Hah,oletteko huomanneet mihin esim.lääkäri laittaa teidän paperit,sydänkäyrät,tulostetut e-reseptit?Roskiin.Kokonaisena.Tarvitaan vain yksi utelias siivooja ja that's it.Minä vahdin mitä papereilleni vastaanotolla tapahtuu, jos ei mene silppuriin/revitä, niin vien mukanani.

Lapseni oli keskosten osastolla ja samassa huoneessa oli 3-5 vauvaa vähän päivästä riippuen, kaikkien vanhemmat myös. Pieni koppi jossa kuuli tietenkin ihan kaiken. Kun lääkärin kierto alkoi, otettiin kaapista kuulosuojaimet joista pystyi kuuntelemaan radiota. Näin muut eivät kuulleet vuorossa olevan asioita. Se oli oikein toimiva systeemi :) Taysissa näin.

Olin tänä talvena keskussairaalan päivystyksen seurantahuoneessa iltapäivän ja myöhäiseen iltaan saakka.

Huoneessa istui vierekkäin kolme hoitajaa joikaisella pääte edessään. Puheluita tuli ja potilaiden tiedoista ja labratuloksista puhuttiin kaikkien kuullen. Kaikki tutkimusmääräykset tuli tietooni ja kenelle niitä tilattiin.

Ilmeisesti joku säästökampanja, potilaat on silmän alla ja samalla voi tehdä kirjallisia töitään.

Lisäksi puhuivat keskenään kovalla äänellä jolloin mitään ei jäänyt salaisuudeksi. Sekahuone.

Kyseessä P-KKS Joensuu.

Ainahan se on ollut niin että lääkärinkierrolla kuulee koko potilashuoneessa olevien oireet/sairaudet.

Toki moni potilas hyvin auliisti kertoo omista vaivoistaan huonekavereille.

Vierailija kirjoitti:

Hah,oletteko huomanneet mihin esim.lääkäri laittaa teidän paperit,sydänkäyrät,tulostetut e-reseptit?Roskiin.Kokonaisena.Tarvitaan vain yksi utelias siivooja ja that's it.Minä vahdin mitä papereilleni vastaanotolla tapahtuu, jos ei mene silppuriin/revitä, niin vien mukanani.

Arvaa mitä? Siivoojilla (laikkareilla) on vaitiolovelvollisuus. Oli se sitten julkinen tai yksityinen. Toisekseen, minua ei ainakaan kiinnosta laput joiden tietoja en edes usein osaa tulkita. En saa mitään irti niistä, ne on vaan lappuja. Mieluiten sekaannun mahdollisimman vähän toisten ammattikuntien asioihin ja teen omaa juttua. T. laikkari

Teininä jouduin kummallisten oireiden takia sisätautiosastolle samaan huoneeseen kolmen vanhan äijän kanssa :( oli nöyryyttävää keskustella ripulista ja kuukautisista lääkärien kanssa kun kauheita karvasia miehiä verhon takana. En saanut nukuttua kun ahdisti :D oli aika kurja kokemus. Olin 15 muistaakseni.. kuinka vanhana on muutenkin liian vanha lastenosastolle? Tulipa mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Hah,oletteko huomanneet mihin esim.lääkäri laittaa teidän paperit,sydänkäyrät,tulostetut e-reseptit?Roskiin.Kokonaisena.Tarvitaan vain yksi utelias siivooja ja that's it.Minä vahdin mitä papereilleni vastaanotolla tapahtuu, jos ei mene silppuriin/revitä, niin vien mukanani.

Paperit ovat tietosuojajätettä ja vastaanottohuoneissa paperiroskikset ovat juuri tietosuojajätteen keräämistä varten. Sieltä ne lähtevät poltettavaksi, silppuriin tai muuten tuhottavaksi.

Aika paljon autttaisi jo se että vähän hallittaisiin sitä äänenkäyttöä eikä sentään huudettaisi niitä juttuja. Olin vuosi sitten leikkauksessa ja heräämössä hoitajat kailottivat kirjauksia toisilleen huoneen eri puolilta salia, että jokainen varmasti kuuli. Kiusallista oli.

Vierailija kirjoitti:

Meidän paikallisessa apteekissa vartija seisoo aina tiskin vieressä ja kyttää kaikkien ostoksia. Inhottavaa ostaa jotain arkaluonteista, kun se kuulee ja näkee kaiken.

Kuinka pieni apteekki teillä on kun on vain yksi tiski vai onko vartijoita joka tiskillä omansa seisoskelemassa?

Valtaosa ns. taviksista ei tiedä lääkkeen nimen perusteella, mitä ja mihin vaivaan se on. Tietenkin jos se on tuttu itselle niin silloin, mutta kokeilepa sanoa minkä tahansa randomin lääkkeen kauppanimi (tai vaikuttava aine) randomille tavikselle, niin ei tiedä. Joten tokko se vartijakaan tietää, mihin vaivaan mikäkin lääke on.