Lue keskustelun säännöt.
Olenko sairastumassa skitsofreniaan vai mitä hittoa??
03.03.2017 |
Pelkään että olen sekoamassa! Minulla ei ole näkö- tai kuuloharhoja. Ainoastaan harhakuvitelmia. Saatan pelätä yöllä vessaan menemistä koska kuvittelen että joku murhanhimoinen tai muuten todella kamalannäköinen ihmishahmo olisi siellä (voitteko kuvitella, olen aikuinen, kohta 30v). Samoin kun menemme nukkumaan (olen naimisissa) saatan joskus aukaista useamman kerran silmät ja tarkistaa ettei huoneessa ole kukaan ylimääräinen ihminen. Ihan järkyttävää nyt kun asian näin kerron!
Lapsuuteni sisälsi paljon traumaattisia tapahtumia. Säikyn nykyisin hyvin herkästi ja voi olla että lapsuudentraumat vaikuttavat tähän. En käytä lääkkeitä enkä alkoholia. En uskalla puhua asiasta kenellekään koska pelkään että minut leimataan hulluksi.
Toinen vanhemmistani on hyvin harhainen. Hän kuvittelee kavereidensa ja meidän lastenkin valehtelevan hänelle. Tällaisia harhoja minulla ei ole.
Ja ei, en aio mennä lääkärille. Pärjään tämän asian kanssa järkeilemällä. Ketään muita joilla vastaavaa??
Kommentit (78)
Auttaisiko shokkiterapia? Voisit puhua asiasta miehellesi ja pyytää tätä aloittamaan terapiapelottelut. Seisoo vaikka ulkovaatteet päällä makuuhuoneen pimeässä nurkassa ja kun huomaa sinun havahtuvan tarkistamaan huonetta, niin pomppaa sieltä veitsi ojossa, jne kaikkea hulvatonta hauskaa ja hassuttelua. Uskon että tuossa luonteesi kovenee, etkä enää säiky tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä harhaiselta vaikuta. Tutkimuksen mukaan iso osa aikuisista ei pimeänpelon vuoksi uskalla mennä yöllä vessaan. Olen melkein 50v ja minulla myös välillä pelkoja juuri esim vessaan menoon liittyen, olen lapsena/nuorena katsellut kauhuelokuvia ja ne ilmeisesti aiheuttavat nuo ajatukset, että joku ilmestyy yhtäkkiä tms. Olen töissä psykiatrialla ja en pidä itseäni hulluna.
Tämä oli ihana uutinen etten ole ihan sekoamispisteessä. Mitenhän nuo elokuvista aiheutuneet mielikuvat saisi pyyhittyä pois? Hiukan häiritsevää liikkua yöllä kotona kun pelkää Walking Deadin zombin seisovan nurkassa. Ja tämähän on aivan naurettava ajatus! :)
Niinpä, ajattele että minä en ole enää aikuisena juuri katsellut kauhuleffoja ja silti ne kauhuelementit nousevat mieleen jos liikun yöllä pimeässä kodissa tai olen yksin. Välillä menee hyvin eikä pelota mutta sitten välillä ne pelot ottavat taas vallan. En tiedä pääseekö niistä koskaan kun edelleen näin 50v kynnyksellä niitä on.
Onko meillä liian vilkas mielikuvitus? Vai onkohan tämä yleistäkin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorempana todella paljon tuollaista. Esim. hiusten tai kasvojen peseminen oli todella vaikeaa kun siinä piti sulkea silmät, yöllä pelkäsin pimeää jne. Alkoi noin 10- vuotiaana. Nuoruuteeni liittyi paljon ristiriitoja (mm. tiukasta uskonnollisesta yhteisöstä irtautuminen) ja olen myöhemmin miettinyt "riittääkö" tuo oireiden syyksi vai onko mahdollisesti jotain syvempääkin traumaa taustalla (seksuaalinen hyväksikäyttö?). Kuulisin mielelläni millä taustoilla teillä on ollut tuonkaltaista oireilua?
Minulla myös kasvojen ja hiustenpesu toisinaan ahdistaa. Lähinnä illalla. Minulla on taustalla mm henkistä väkivaltaa ja hieman fyysistäkin (kesti noin 20v), koulukiusaamista ja paljon ahdistavia tapahtumia joita en tässä halua avata. Painajaismateriaalia jokatapauksessa, puukkohippaa ja itsetuhoisuutta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mielenterveys häiriöitä, mutta kyllä minäkin monesti tarkastan onko huoneessa joku. Joskus nukkuessa pelkään, errä joku ottaa jalasta kiinni jos se ei ole peiton alla. Ja kyllä pelottaa käydä yöllä juomassa.
Juuri samanlaista kuin minulla! Taitaa ollakin aika yleistä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti mielenterveys, jos ei nyt ihan järky, niin ainakin ailahtelee lähes kaikilla aikuisiän aikana. Toisaalta, psykoosivaiheeseen edennyt mielenterveyden romahtaminen on huomattavasti vakavampi asia ja siitä toipuminen erittäin pitkäkestoinen prosessi. Suosittelisin etsimään ammattillista apua hyvissä ajoin, koska näin toimimalla voit estää tilanteen pahenemisen.
Yleensä harhaisuus helpottaa kun elämässä stressikin helpottaa. Tästä syystä en myöskään ole halunnut apua hakea. Enkä halua syödä lääkkeitä. Terapia olisi ainut vaihtoehto mutten jaksaisi oikein sitäkään. Se kun vie voimat.
Ap
Minulla on ajoittain samanlaisia oireita. Lapsena hyvin paljon enemmän, koska ei tiennyt asioista ja uskoi vielä kaikenlaisiin mörköihin ja satuolentoihin. Nuorena pelkäsin suihkussa, että joku käsi tulee viemäristä tai joku vain seisoo suihkuverhon takana. Liikaa elokuvia ikään nähden, I know. Mutta sitten tuli myös ihan aikuisena kausi jolloin säikyin kaikenlaista. Illalla nukkumaan mennessä pelkäsin, että joku tulee huoneeseen, pelkäsin ihan tosissani, vaikka koitin järkeillä itselleni asiaa. Välillä olin niin ajatuksissani ja säikyin miestänikin. Pelkäsin pimeää, tai mennä vessaan yöllä. Pystyn linkittämään tämän stressiin. Aivot menee jotenkin hälytystilaan ja primitiivinen pelokas eläin valtaa ihmisen järjen. En usko, että psykoosista olisi kyse, vaan juuri tuosta traumastressistä. Minulla nuo meni itsestään ohi, mutta tiedän, että palaavat kyllä jos elämä käy vaikeaksi. En myöskään halunnut lääkkeitä ja terapiakin on vähän niin ja näin. Ehkä silmäliiketerapia saattaisi auttaa, mut jos ei muita oireita ole, eikä masennustakaan, niin mahtaako kelalta saada siihen tukea? Tietysti jos oikeasti pelkäät, että sekoat, niin mene ihmeessä lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla ensioireiluita psykoosista/skitsofreniasta, tai sitten ei. Suosittelen hakemaan kuitenkin ammattiapua, koska ei tuo normaaliakaan ole.
Voi olla lukuisia syitä. Noiden asioiden perusteella ei nyt paljoa voi sanoa vielä ainakaan ilman näkemistä livenä. Parempi se on että haet ajoissa apua siitä huolimatta vaikka susta tuntuu, että sut (huom. lainausmerkit) "leimattaisiin" "hulluksi", kuin että sulle puhkeaa psykoosi, ja ja sut leimataan OIKEASTI hulluksi.
Joo ja ei oo tarkoitus pelotella, mutta ihan omasta kokemuksesta tämän vinkin vain annan.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin postraumaattinen stressihäiriö ja siihen liittyvä dissosiaatio saatettiin virheellisesti diagnosoida skitsofreniaksi.
Nyt kun traumatietoutta on enemmän, lue aiheesta ja käsittele ammattiauttajan kanssa. Mene lääkäriin ensin.
Mikä sinulle voi olla tärkeämpää kuin ainoa elämäsi? Vaikeat asiat pitää jotenkin käsitellä ennenkuin ne voi jättää taakseen.
Olen asioista hieman psykologille puhunut. Tajuan että asiat tapahtuivat minusta riippumattomista syistä. Myönnän että pitkä terapia olisi hyödyksi mutten nyt jaksa siihen vielä ainakaan ryhtyä. Mennyt on mennyttä eikä nurkissamme seisoskele kukaan murhanhimoinen aivojensyöjä tai kaivosta noussut tyttö :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä, minulla on ollut tuollaista melkein aina, enkä ole siitä koskaan huolestunut. Minulla on vain vilkas mielikuvitus, ja luetut jutut tai katsotut sarjat todella vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko shokkiterapia? Voisit puhua asiasta miehellesi ja pyytää tätä aloittamaan terapiapelottelut. Seisoo vaikka ulkovaatteet päällä makuuhuoneen pimeässä nurkassa ja kun huomaa sinun havahtuvan tarkistamaan huonetta, niin pomppaa sieltä veitsi ojossa, jne kaikkea hulvatonta hauskaa ja hassuttelua. Uskon että tuossa luonteesi kovenee, etkä enää säiky tyhjästä.
Lapsuudessa olin paljon yksin isossa talossa. Kokemusta on ihan oikeasta puukkojen heiluttelusta eikä se ole hauskaa. Saatan oikeasti tehdä jotain pahaa toiselle joka koittaa vain säikyttää. Mieheni tietää asiasta eikä todellakaan yritä minua säikäyttää. Jos joku yrittää leikkiä piilosta kanssani, alan itkemään ja poistun paikalta :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ensioireiluita psykoosista/skitsofreniasta, tai sitten ei. Suosittelen hakemaan kuitenkin ammattiapua, koska ei tuo normaaliakaan ole.
Voi olla lukuisia syitä. Noiden asioiden perusteella ei nyt paljoa voi sanoa vielä ainakaan ilman näkemistä livenä. Parempi se on että haet ajoissa apua siitä huolimatta vaikka susta tuntuu, että sut (huom. lainausmerkit) "leimattaisiin" "hulluksi", kuin että sulle puhkeaa psykoosi, ja ja sut leimataan OIKEASTI hulluksi.
Joo ja ei oo tarkoitus pelotella, mutta ihan omasta kokemuksesta tämän vinkin vain annan.
Tiedostan tämän. Eihän se varmaan ihan normaalia ole ei. Asiaa ei varmaan auta että suvussamme on muutama skitsofreenikko, tosin johtuu huumeidenkäytöstä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorempana todella paljon tuollaista. Esim. hiusten tai kasvojen peseminen oli todella vaikeaa kun siinä piti sulkea silmät, yöllä pelkäsin pimeää jne. Alkoi noin 10- vuotiaana. Nuoruuteeni liittyi paljon ristiriitoja (mm. tiukasta uskonnollisesta yhteisöstä irtautuminen) ja olen myöhemmin miettinyt "riittääkö" tuo oireiden syyksi vai onko mahdollisesti jotain syvempääkin traumaa taustalla (seksuaalinen hyväksikäyttö?). Kuulisin mielelläni millä taustoilla teillä on ollut tuonkaltaista oireilua?
Jos sinulla ei ole muistikuvaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai muuten syytä epäillä sellaista, älä ala kuvittelemaan sellaista selittääksesi asioita itsellesi. Nuo pelot kuulostavat ihan tavallisilta eikä taustalla ole välttämättä mitään sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti mielenterveys, jos ei nyt ihan järky, niin ainakin ailahtelee lähes kaikilla aikuisiän aikana. Toisaalta, psykoosivaiheeseen edennyt mielenterveyden romahtaminen on huomattavasti vakavampi asia ja siitä toipuminen erittäin pitkäkestoinen prosessi. Suosittelisin etsimään ammattillista apua hyvissä ajoin, koska näin toimimalla voit estää tilanteen pahenemisen.
Yleensä harhaisuus helpottaa kun elämässä stressikin helpottaa. Tästä syystä en myöskään ole halunnut apua hakea. Enkä halua syödä lääkkeitä. Terapia olisi ainut vaihtoehto mutten jaksaisi oikein sitäkään. Se kun vie voimat.
ApMinulla on ajoittain samanlaisia oireita. Lapsena hyvin paljon enemmän, koska ei tiennyt asioista ja uskoi vielä kaikenlaisiin mörköihin ja satuolentoihin. Nuorena pelkäsin suihkussa, että joku käsi tulee viemäristä tai joku vain seisoo suihkuverhon takana. Liikaa elokuvia ikään nähden, I know. Mutta sitten tuli myös ihan aikuisena kausi jolloin säikyin kaikenlaista. Illalla nukkumaan mennessä pelkäsin, että joku tulee huoneeseen, pelkäsin ihan tosissani, vaikka koitin järkeillä itselleni asiaa. Välillä olin niin ajatuksissani ja säikyin miestänikin. Pelkäsin pimeää, tai mennä vessaan yöllä. Pystyn linkittämään tämän stressiin. Aivot menee jotenkin hälytystilaan ja primitiivinen pelokas eläin valtaa ihmisen järjen. En usko, että psykoosista olisi kyse, vaan juuri tuosta traumastressistä. Minulla nuo meni itsestään ohi, mutta tiedän, että palaavat kyllä jos elämä käy vaikeaksi. En myöskään halunnut lääkkeitä ja terapiakin on vähän niin ja näin. Ehkä silmäliiketerapia saattaisi auttaa, mut jos ei muita oireita ole, eikä masennustakaan, niin mahtaako kelalta saada siihen tukea? Tietysti jos oikeasti pelkäät, että sekoat, niin mene ihmeessä lääkäriin.
Minullakin lapsena oli paljon kaikkea ja se korostui kun jouduin olemaan paljon yksin, yleensä iltaisin. Kelan tuista en tiedä yhtään enkä haluaisi tukien varassa olla lainkaan vaan käydä töissä ja elää normaalia elämää. Välillä pelkään että sekoan mutta olen kokeillut mennä pimeään olohuoneeseen vain seisoskelemaan ja huomannut ettei manaaja tai Ringin tyttö kävellytkään vastaan. Ahdistus vaihtelee, joskus pelottaa todella paljon, joskus ei lainkaan.
Ap
voi ola kyse demoneista tai huumeista jotka nekin vie demoneihin
tai noituudesta eli okkultismista
vain Jeesus auttaa, demonnit vievät järjen
myös huumeet
Hoos. 4:11
Haureus ja viini ja rypälemehu vievät järjen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset pelot eivät välttämättä tarkoita mitään kovin vakavaa. Itse asiassa tätä ketjua lukiessani aloin vasta ajatella, että niin, tosiaan, on varmaan olemassa sellaisiakin ihmisiä joilla ei ole tuollaisia pelkoja. Minusta ne ovat aina ehkä tuntuneet jotenkin itsestään selviltä.
Ap:nä keskustelisin asiasta ainakin lääkärin kanssa, kun taustalla on selkeitä traumoja. Terapiankaan ei tarvitse olla liian kuluttavaa. Lääkäri ehkä joka tapauksessa osaisi ehdottaa, miten asiassa kannattaa edetä.
Mun mielestä ihan normaalia, että pimeässä alkaa mielikuvitus laukkaamaan. Se vielä pahenee jos on väsynyt, mutta ei saa unta jos kelailee kaikkia kummia ajatuksia.
Kokeile aluksi melatoniinia ja liikuntaa, että saat unen paremmin kiinni.
Ei aina tarvitse mennä lääkäriin hakemaan jotain diagnoosia. En usko et kukaan ihminen on täysin "normaali" tai terve.
Mulla on vähän samaa. Olen aina pelännyt olla yksin pimeällä kotona. En esim. uskalla nukkua kuin selkä seinää vasten, jos olen selkä huonetta päin niin en pysty rentoutumaan. Tämä riippuu vähän asunnostakin, nykyisessä kodissa ei juuri pelota. Edellisissä kodeissa olin kauhusta jäykkänä öisin.
En ole ajatellut olevani sekoamassa.
Mullakin on sama kun olen katsonut jotain kauhuelokuvia, en usko että kovin harvinaista. Jos päiväsaikaan ei pelkotiloja, kaikki ok.
Kannattaa olla kuitenkin tarkkana, varsinkin jos suvussa on skitsofreenukkoja/muuta harhaisuutta. Taipumus kun on perinnöllinen.
Siinä vaiheessa kun itse vielä tajuaa ajatustensa harhaisuuden, voi asialle tehdä jotain. Sitten kun kaikki epäilykset omien ajatusten harhaisuudesta haihtuvat, ollaankin jo psykoosissa. Kehoittaisin kyllä hakemaan apua, menemään sinne lääkäriin. Ei siitä varmaan haittaakaan ole?
Minulla ei ole mielenterveys häiriöitä, mutta kyllä minäkin monesti tarkastan onko huoneessa joku. Joskus nukkuessa pelkään, errä joku ottaa jalasta kiinni jos se ei ole peiton alla. Ja kyllä pelottaa käydä yöllä juomassa.