Olenko sairastumassa skitsofreniaan vai mitä hittoa??

Suurimmalle osalle ihmisistä voidaan luultavasti diagnosoida jokin psykiatrinen sairaus jos lähdetään tarpeeksi tutkimaan. Lääkkeet ovat psyykkisissä häiriöissä ensisijainen hoito joten jos menet lääkärille niin todennäköisesti se on se mitä tarjotaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorempana todella paljon tuollaista. Esim. hiusten tai kasvojen peseminen oli todella vaikeaa kun siinä piti sulkea silmät, yöllä pelkäsin pimeää jne. Alkoi noin 10- vuotiaana. Nuoruuteeni liittyi paljon ristiriitoja (mm. tiukasta uskonnollisesta yhteisöstä irtautuminen) ja olen myöhemmin miettinyt "riittääkö" tuo oireiden syyksi vai onko mahdollisesti jotain syvempääkin traumaa taustalla (seksuaalinen hyväksikäyttö?). Kuulisin mielelläni millä taustoilla teillä on ollut tuonkaltaista oireilua?

Mullakin uskonnollinen tausta aiheutti tuollaista. Pelkäsin jo alle kouluikäisenä järjettömästi piruja ja helvettiä. Uskoin että joku paholainen voi tulla hakemaan minut koska tahansa. Vanhempani olivat varmoja että kuolleet sukulaiset kävivät meillä kotona yms. Vähemmästäkin lapsi menee sekaisin..

Ei kannata lukea eikä varsinkaan katsoa mitään kauhujuttuja. Tai edes sellaisia mitkä alkaa tuntua liian jännittäville. Itseään pitää suojella.

Nuorempana katsoin mutta ajan kanssa ne on unohtuneet enkä enää katso. Ei juuri enää pelota tuommoset pimeän möröt. Voin ihan pilkkopimeässä mennä vessaan eikä tule mieleen muuta kuin, että kunhan en iske varvastani mihinkään. Enkä pelkää enää peilinkään katsomista yöllä vaikka joskus isot peilit eteissä pelottivat.

Rukous myös auttaa.

Vilkas mielikuvitus tuo on eikä skitsofrenia.  Pelkään itse sitä hetkeä, kun kumarrun iltapesulla lavuaariin ja nostan  siitä sitten pääni.. Olen varma että taakseni on ilmestynyt joku tai jokin ! Samoin sänkyyn loikkaan valojen sammuttamisen jälkeen, ettei mikään tartu nilkasta. Ja olen 38-vuotias..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ensioireiluita psykoosista/skitsofreniasta, tai sitten ei. Suosittelen hakemaan kuitenkin ammattiapua, koska ei tuo normaaliakaan ole.

Voi olla lukuisia syitä. Noiden asioiden perusteella ei nyt paljoa voi sanoa vielä ainakaan ilman näkemistä livenä. Parempi se on että haet ajoissa apua siitä huolimatta vaikka susta tuntuu, että sut (huom. lainausmerkit) "leimattaisiin" "hulluksi", kuin että sulle puhkeaa psykoosi, ja ja sut leimataan OIKEASTI hulluksi.

Joo ja ei oo tarkoitus pelotella, mutta ihan omasta kokemuksesta tämän vinkin vain annan.

Tiedostan tämän. Eihän se varmaan ihan normaalia ole ei. Asiaa ei varmaan auta että suvussamme on muutama skitsofreenikko, tosin johtuu huumeidenkäytöstä.

Ap

Ei se huumeidenkäyttö skitsofreniaa aiheuta, saattaa vaan kaivaa esille taipumuksia jotka ilman huumeiden käyttöä olisivat jääneet piiloon.

Sinuna olisin itsestäni huolissani jos sukulaisilla tosiaan on skitsofreniaa. Mulla on yksi etäisempi kakssuuntainen sukulainen, ja itsellä syklotyymistä mielialanvaihtelua joka on bipolaarien sukulaisilla yleistä.

Minulla myös pelkoja kasvoja pestessä, suihkuverhon takana saattaa aina seisoa joku, paholaismaisia olentoja on kaikkialla. Nyt pitänee lukea jotakin aivan toista keskustelua ennen kuin menen suihkuun, alkaa nimittäin mielikuvitus laukkaamaan jo tätä ketjua lukiessa, kun toiset kertoo peloistaan. :D

Lapsena ja nuorena pelkäsin aivan hulluna yksin olemista, mutta aivan parikymppisenäkin saatoin vielä juosta ulos pakkaseen keskellä päivääkin, kun alkoi pelottaa olla yksin kotona (tai enemmänkin se, etten ehkä olisikaan yksin asunnossani...). Miehen kanssa yhteen muuttaminen helpotti, mutta pahempina kausina saatan yöllä herätä varmistelemaan, ettei mies ole kuollut viereeni ja hänen kasvonsa ovat hänen omansa, eiväkä mitkään kauhuelokuvakasvot. Onneksi noita kauhuajatuksia tulee nykyään melko harvoin, mutta en pidä mahdottomana, että hirvittävä stressi tai jokin muu elämänmuutos voisi laukaista pelot jälleen.

Joku suositteli aloittajalle melatoniinia unen parantamiseen, mutta sen verran varoitan ennalta, että monille melatoniini aiheuttaa vilkkaita, todella todentuntoisia painajaisunia!

melko yleisiähän nuo on. Psykon näyttelijä jean ei voinut ennää ikinä käydä suihkussa sen psyko elokuvan kuvausten jälkeen, pelkäsi että joku tulee veitsen kanssa sisään.Ihmisen mielikuvitus vaan ottaa kaikesta mitä on nähnyt päivän aikana, juuri elokuvaista, kauhuelokuvat, kirjat, j alkaa pimeässä pelkäämään niitä,

Itselläni kaiken lisäksi kerran on tullut joku mies kotiinin täysinhiljaa, en olisi voinut ikinä kuvitella että täysin hiljjaa onnistuu tulemaan keskellä päivää, seisoi ukko keskellä olohuonetta. ELi on ihan mahdollista että joku on kotonasi, kyllä ammatimurtautujat osaa avata ulko-oven.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ensioireiluita psykoosista/skitsofreniasta, tai sitten ei. Suosittelen hakemaan kuitenkin ammattiapua, koska ei tuo normaaliakaan ole.

Voi olla lukuisia syitä. Noiden asioiden perusteella ei nyt paljoa voi sanoa vielä ainakaan ilman näkemistä livenä. Parempi se on että haet ajoissa apua siitä huolimatta vaikka susta tuntuu, että sut (huom. lainausmerkit) "leimattaisiin" "hulluksi", kuin että sulle puhkeaa psykoosi, ja ja sut leimataan OIKEASTI hulluksi.

Joo ja ei oo tarkoitus pelotella, mutta ihan omasta kokemuksesta tämän vinkin vain annan.

Tiedostan tämän. Eihän se varmaan ihan normaalia ole ei. Asiaa ei varmaan auta että suvussamme on muutama skitsofreenikko, tosin johtuu huumeidenkäytöstä.

Ap

Huom!

Huumeet eivät aiheuta skitsofreniaa.

Mikäli ihmisellä on piilevä mielisairaus,

se saattaa puhjeta elämäntilanteiden myötä.

Mielisairauden laukaisee:

naimisiinmeno, ero, muutto, potkut työpaikasta, unettomuus,

murrosikä, keski-ikä, koulukiusaaminen,

sota, synnytys, vankeus, yksinäisyys, väkivalta, alkoholi, rauhoittavat lääkkeet tai hallusinogeenit, muun muassa.

Jokaisella on murtumispiste, jonka jälkeen ei enää kestä.

Traumataustasi varmaan aiheuttaa noita oireita. Niistä puhuminen voisi olla hyväksi, jotta saat ne ajatukset ulos itsestäsi. Ehkä tämä viestiketju jo on auttanut sinua. Jotenkin ajattelen, että et ole hullu, vaan reaktiosi on normaali taustaasi ajatellen. Mutta joskus jos pitää pelottavia ajatuksia vain itsellään, ne voivat jäädä pitkäaikaisemmiksi kuin jos niistä puhuu ääneen ja saa kokemuksen, etteivät ne niin vaarallisia olleetkaan. Ei siihen välttämättä tarvita terapiaa. Ystävätkin voivat olla avuksi.

skitsofreenikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ensioireiluita psykoosista/skitsofreniasta, tai sitten ei. Suosittelen hakemaan kuitenkin ammattiapua, koska ei tuo normaaliakaan ole.

Voi olla lukuisia syitä. Noiden asioiden perusteella ei nyt paljoa voi sanoa vielä ainakaan ilman näkemistä livenä. Parempi se on että haet ajoissa apua siitä huolimatta vaikka susta tuntuu, että sut (huom. lainausmerkit) "leimattaisiin" "hulluksi", kuin että sulle puhkeaa psykoosi, ja ja sut leimataan OIKEASTI hulluksi.

Joo ja ei oo tarkoitus pelotella, mutta ihan omasta kokemuksesta tämän vinkin vain annan.

Tiedostan tämän. Eihän se varmaan ihan normaalia ole ei. Asiaa ei varmaan auta että suvussamme on muutama skitsofreenikko, tosin johtuu huumeidenkäytöstä.

Ap

Huom!

Huumeet eivät aiheuta skitsofreniaa.

Mikäli ihmisellä on piilevä mielisairaus,

se saattaa puhjeta elämäntilanteiden myötä.

Mielisairauden laukaisee:

naimisiinmeno, ero, muutto, potkut työpaikasta, unettomuus,

murrosikä, keski-ikä, koulukiusaaminen,

sota, synnytys, vankeus, yksinäisyys, väkivalta, alkoholi, rauhoittavat lääkkeet tai hallusinogeenit, muun muassa.

Jokaisella on murtumispiste, jonka jälkeen ei enää kestä.

Korjaan väärän tiedon: huumeet voivat todellakin laukaista psykoosin.

Lukemani perusteella sinulla voisi olla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Siihen menisi nuo pelot ja traumaattisten muistojen märehdintä sekä pelko skitsofreniasta, ynnä tilanteesi ylianalysointi. Myös elämänhistoriasi antaa pohjaa ahdistuneisuuden kehittymiselle. Toki sinulla posttraumaattista stressiäkin voi olla, häiriöksi asti.

Nyt kaikella kunnioituksella, tyylissäsi kertoa itsestäsi on pientä tarkoitushakuista sävyä. Ikään kuin hakuaisit johdatella ihmisiä antamaan teitynlaisia vastauksia jotta voisit diagnosoida itse itsesi, kun et kerran apuakaan ole ilmeisesti menossa hakemaan kuten aloitusviestistä käy ilmi. Minustasiltikin  tuntuu, että kaipaat kipeimmin kuuntelijaa ja myötätuntoa sekä vahvistusta kokemuksillesi. Terapia voisi olla hyvä idea että pääset käsittelemään asiat ajan kanssa ja rauhaan menneisyytesi osalta, mutta sitä varten sinun pitäisi uskaltautua hakemaan apua.

Muista että vaikka menneisyyttä ei voi muuttaa, omaa suhdetta siihen voi terapiassa muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

skitsofreenikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ensioireiluita psykoosista/skitsofreniasta, tai sitten ei. Suosittelen hakemaan kuitenkin ammattiapua, koska ei tuo normaaliakaan ole.

Voi olla lukuisia syitä. Noiden asioiden perusteella ei nyt paljoa voi sanoa vielä ainakaan ilman näkemistä livenä. Parempi se on että haet ajoissa apua siitä huolimatta vaikka susta tuntuu, että sut (huom. lainausmerkit) "leimattaisiin" "hulluksi", kuin että sulle puhkeaa psykoosi, ja ja sut leimataan OIKEASTI hulluksi.

Joo ja ei oo tarkoitus pelotella, mutta ihan omasta kokemuksesta tämän vinkin vain annan.

Tiedostan tämän. Eihän se varmaan ihan normaalia ole ei. Asiaa ei varmaan auta että suvussamme on muutama skitsofreenikko, tosin johtuu huumeidenkäytöstä.

Ap

Huom!

Huumeet eivät aiheuta skitsofreniaa.

Mikäli ihmisellä on piilevä mielisairaus,

se saattaa puhjeta elämäntilanteiden myötä.

Mielisairauden laukaisee:

naimisiinmeno, ero, muutto, potkut työpaikasta, unettomuus,

murrosikä, keski-ikä, koulukiusaaminen,

sota, synnytys, vankeus, yksinäisyys, väkivalta, alkoholi, rauhoittavat lääkkeet tai hallusinogeenit, muun muassa.

Jokaisella on murtumispiste, jonka jälkeen ei enää kestä.

Korjaan väärän tiedon: huumeet voivat todellakin laukaista psykoosin.

Mikäli ihmisellä on siihen alttius. Huumausaineen vaikutuksen alaisena tai käytön jälkeen kun sitä vielä on elimistössä, voi aine laukaista psykoosin, mutta ellei siihen ole perinnöllistä alttiutta, oireisto todennäköisesti häviää aineen poistuttua elimistöstä.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään että olen sekoamassa! Minulla ei ole näkö- tai kuuloharhoja. Ainoastaan harhakuvitelmia. Saatan pelätä yöllä vessaan menemistä koska kuvittelen että joku murhanhimoinen tai muuten todella kamalannäköinen ihmishahmo olisi siellä (voitteko kuvitella, olen aikuinen, kohta 30v). Samoin kun menemme nukkumaan (olen naimisissa) saatan joskus aukaista useamman kerran silmät ja tarkistaa ettei huoneessa ole kukaan ylimääräinen ihminen. Ihan järkyttävää nyt kun asian näin kerron!

Lapsuuteni sisälsi paljon traumaattisia tapahtumia. Säikyn nykyisin hyvin herkästi ja voi olla että lapsuudentraumat vaikuttavat tähän. En käytä lääkkeitä enkä alkoholia. En uskalla puhua asiasta kenellekään koska pelkään että minut leimataan hulluksi.

Toinen vanhemmistani on hyvin harhainen. Hän kuvittelee kavereidensa ja meidän lastenkin valehtelevan hänelle. Tällaisia harhoja minulla ei ole.

Ja ei, en aio mennä lääkärille. Pärjään tämän asian kanssa järkeilemällä. Ketään muita joilla vastaavaa??

Olen 30v ja jos katson kauhuelokuvia, pelkään peilejä. Siis ihan tosissaan, en uskalla katsoa peiliin enkä kävellä niiden ohi. Pelkään näkeväni niistä jonkun, jota ei kuuluisi nähdä :) Enkä ole hullu, vilkas mielikuvitus löytyy kyllä. Kuinka pääsin ongelmasta eroon? Lakkasin katsomasta kauhua! Eipä ole pelottanut enää. Katson hömppää, komediaa ja fantasiaa. ;) Kokeileppas samaa. (Meni aikansa, että pelot loppuivat. Nyt en ole peilejä öisin pelännyt vuosiin :D )

Mä en katso enää lainkaan kauhuleffoja, enkä oikein mitään rikossarjojakaan tai mitään, missä on jotain jännää. Murhainfoa luen ja sieltäkin on tullut raisa räisäset ja muut uniin. Siinä kohtaa pistin senkin tauolle. Kaiken tällaisen minimointi tekee yksinolon jotenkin siedettäväksi.

Mä asun lapsen kanssa kahdestaan ja silloin ei pelota, kun lapsi on kotona. Jos lapsi on yökylässä, kodin tunnelma on ihan erilainen ja se yksinolo on aika kamalaa. Jännä sinänsä, koska eipä 4-vuotiaasta juuri olisi apuja mörköjä tai murhamiehiä vastaan :D

Joskus on ihanaa käydä porukoilla yökylässä. Siellä on turvallinen fiilis, kun on muitakin paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä asun lapsen kanssa kahdestaan ja silloin ei pelota, kun lapsi on kotona. Jos lapsi on yökylässä, kodin tunnelma on ihan erilainen ja se yksinolo on aika kamalaa. Jännä sinänsä, koska eipä 4-vuotiaasta juuri olisi apuja mörköjä tai murhamiehiä vastaan :D

Tästä tuli mieleen, että lapsena aina lohdutti vanhempien selittely, että "ei ole mitään pelättävää, ei kummituksia ole olemassa", mutta näin aikuisena olen muiden kanssa jutellessani huomannut, aina ei lohduttaja itsekään usko siihen, mitä sanoo, vaan pelkää yhtälailla. :D Mutta tärkeintä on varmasti, että lapsi ei aisti vanhemman pelkoa.

arkkipiispaMike kirjoitti:

voi ola kyse demoneista tai huumeista jotka nekin vie demoneihin

tai noituudesta eli okkultismista

vain Jeesus auttaa, demonnit vievät järjen

myös huumeet

Hoos. 4:11 

Haureus ja viini ja rypälemehu vievät järjen.

http://m.iltalehti.fi/uutiset/201703032200079815_uu.shtml

Ei nyt sotketa Jeesusta tähän asiaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa olla kuitenkin tarkkana, varsinkin jos suvussa on skitsofreenukkoja/muuta harhaisuutta. Taipumus kun on perinnöllinen.

Siinä vaiheessa kun itse vielä tajuaa ajatustensa harhaisuuden, voi asialle tehdä jotain. Sitten kun kaikki epäilykset omien ajatusten harhaisuudesta haihtuvat, ollaankin jo psykoosissa. Kehoittaisin kyllä hakemaan apua, menemään sinne lääkäriin. Ei siitä varmaan haittaakaan ole?

Lääkärit tyrkyttävät lääkkeitä ja ehdottavat terapiaa. Ei siitä kauhean iso apu ole. Paras olisi mennä suoraan psykologille. Ehkä joku päivä!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vilkas mielikuvitus tuo on eikä skitsofrenia.  Pelkään itse sitä hetkeä, kun kumarrun iltapesulla lavuaariin ja nostan  siitä sitten pääni.. Olen varma että taakseni on ilmestynyt joku tai jokin ! Samoin sänkyyn loikkaan valojen sammuttamisen jälkeen, ettei mikään tartu nilkasta. Ja olen 38-vuotias..

Toimin aivan samoin kuin sinä! Ja sitten mietin "Mitä hittoa?" :D Ja silti tarkistan vielä huoneen ettei se nilkasta tarttuja mennyt nurkkaan seisomaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ensioireiluita psykoosista/skitsofreniasta, tai sitten ei. Suosittelen hakemaan kuitenkin ammattiapua, koska ei tuo normaaliakaan ole.

Voi olla lukuisia syitä. Noiden asioiden perusteella ei nyt paljoa voi sanoa vielä ainakaan ilman näkemistä livenä. Parempi se on että haet ajoissa apua siitä huolimatta vaikka susta tuntuu, että sut (huom. lainausmerkit) "leimattaisiin" "hulluksi", kuin että sulle puhkeaa psykoosi, ja ja sut leimataan OIKEASTI hulluksi.

Joo ja ei oo tarkoitus pelotella, mutta ihan omasta kokemuksesta tämän vinkin vain annan.

Tiedostan tämän. Eihän se varmaan ihan normaalia ole ei. Asiaa ei varmaan auta että suvussamme on muutama skitsofreenikko, tosin johtuu huumeidenkäytöstä.

Ap

Ei se huumeidenkäyttö skitsofreniaa aiheuta, saattaa vaan kaivaa esille taipumuksia jotka ilman huumeiden käyttöä olisivat jääneet piiloon.

Sinuna olisin itsestäni huolissani jos sukulaisilla tosiaan on skitsofreniaa. Mulla on yksi etäisempi kakssuuntainen sukulainen, ja itsellä syklotyymistä mielialanvaihtelua joka on bipolaarien sukulaisilla yleistä.

Niin siis juurikin tuota tarkoitin että huumeidenkäyttö edesauttoi sairauden puhkeamista. Ilmaisin asian vähän huonosti. En halua olla huolissani vaan elää normaalia elämää ilman huolta että kohta minulle puhkeaa skitsofrenia :/

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös pelkoja kasvoja pestessä, suihkuverhon takana saattaa aina seisoa joku, paholaismaisia olentoja on kaikkialla. Nyt pitänee lukea jotakin aivan toista keskustelua ennen kuin menen suihkuun, alkaa nimittäin mielikuvitus laukkaamaan jo tätä ketjua lukiessa, kun toiset kertoo peloistaan. :D

Lapsena ja nuorena pelkäsin aivan hulluna yksin olemista, mutta aivan parikymppisenäkin saatoin vielä juosta ulos pakkaseen keskellä päivääkin, kun alkoi pelottaa olla yksin kotona (tai enemmänkin se, etten ehkä olisikaan yksin asunnossani...). Miehen kanssa yhteen muuttaminen helpotti, mutta pahempina kausina saatan yöllä herätä varmistelemaan, ettei mies ole kuollut viereeni ja hänen kasvonsa ovat hänen omansa, eiväkä mitkään kauhuelokuvakasvot. Onneksi noita kauhuajatuksia tulee nykyään melko harvoin, mutta en pidä mahdottomana, että hirvittävä stressi tai jokin muu elämänmuutos voisi laukaista pelot jälleen.

Joku suositteli aloittajalle melatoniinia unen parantamiseen, mutta sen verran varoitan ennalta, että monille melatoniini aiheuttaa vilkkaita, todella todentuntoisia painajaisunia!

On helpottavaa saada muilta tukea ja etten ole yksin tällaisten ajatusten kanssa :) Minulla myös ollut noita kasvojuttuja että pitää tarkistaa miehen kasvot ja se että peilit ovat iltaisin ja öisin aivan kamalia. Pelkään myös omien kasvojenikin muuttuvan (ei sillä että ne nykyään niin ihanat olisivat :D)

Olen nähnyt paljon valveunia silloin kun olen nukkunut liikaa. Ne ovat aivan kamalia ja kun niitä pystyy muokkaamaan omien ajatusten avulla niin totta kai tutun henkilön naama on muuttunut aivan kamalannäköiseksi enkä ole pystynyt liikkumaan enkä huutamaan. Olen myös kuvitellut kaikkea muuta kamalaa kuten puukkoleikin. Herätessä on aina lievä paniikki mutta menee musiikinkuuntelulla ja salkkareiden katsomisella ohi :)

Ap