Lue keskustelun säännöt.
Lopetanko masennuslääkkeen popsimisen?
03.03.2017 |
Tein niin kuin lääkäri käski ja olen nyt 2kk ottanut escitalopramia ohjeen mukaan ensin 5 ja sitten 10 mg. Joka ikinen päivä koen kauheaa tunnetta kuin olisi krapula, vaikka ei ole ja unirytmit aivan sekaisin. Ahdistus on pahentunut vaan ja muuttunut fyysiseksi.
Hain lääkettä koska läheiseni kuoli ja aloin tuntea masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Lääke on vaan pahentanut oireita. Ei kai 2 kk jälkeen enää pitäisi noin olla ja krapulaa muistuttavia oireita olla joka päivä, vaikka alkoholin käytöstä ei tietoakaan??
Kertokaas nyt joku, joka tietää?
Kommentit (67)
Lääkärin intressi= tyrkyttää jotain lääkettä lääkefirman mannekiinina kun muutakaan ei osaa asialle tehdä.
Terapeutin intressi= rahastaa niin kauan terapoitavaa kuin kela maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokonais valtaisesta akupunktiosta saattaa olla apua jolla tasapainotetaan elimistöä. Pää mukaan lukien! Näitä akupunktion tekiöitä on vaan harvassa jotka laittavat useita neuloja samaan aikaan. Ei kolme neulaa riitä, vaan kymmenen vähintää. Pernat, munuaiset, paksusuolet, maksat, jne. Kokonaisuus vaikuttaa mieleen. Olen sitämieltä jos elimistö ei toimi oikein ja ihmisellä on pahaolo. Se johtaa mielen ongelmiin, huolestuminen, pelko. Kierre jatkuu tulee seuraavaksi masentuminen, paniikki.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin intressi= tyrkyttää jotain lääkettä lääkefirman mannekiinina kun muutakaan ei osaa asialle tehdä.
Terapeutin intressi= rahastaa niin kauan terapoitavaa kuin kela maksaa.
--> businessmahdollisuus: lääkevieroitushoito yhdistettynä kokonaisvaltaisen elämänhallinnan opettamiseen.
Suurin bisnesmahdollisuus: elämänikäinen lääkitys. Ja vielä suurempi mahdollisuus lääkitä mahdollisia sivuvaikutuksia aina lisäämällä joku uusi lääke repertuaariin.
Vierailija kirjoitti:
Suurin bisnesmahdollisuus: elämänikäinen lääkitys. Ja vielä suurempi mahdollisuus lääkitä mahdollisia sivuvaikutuksia aina lisäämällä joku uusi lääke repertuaariin.
Taitaa vain olla markkinat jo aika jaettu ja riskit suuret, nyt kun lainsäädäntö alkaa saada asioista kiinni. Lääkevieroitushoidon suhteen ei tarvinne mitään pätevyyksiä, senkun tarkkailee ja tukee vieroituksessa olevaa, vähän kuin narkkaria konsanaan. Narkkarit tosin pääsevät nopeammin eroon mömmöistä kuin ihmiset mieliealalääkkeiden aiheuttamista synkistä ajatuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nuorena tyhmyyksissäni ja ahdingossani syönyt 2 x SSRI-kuurin. Eka kesti noin vuoden ja toinen puolitoista - 2 vuotta, en muista ihan tarkkaan. Lääkäri sanoi silloin, että toista kuuria pitää syödä noin kaksinkertainen määrä edelliseen, vaikka näillä oli ajallisesti väliä noin 5 vuotta. Ja sitten lääkäri oli sitä mieltä, että lääkitys on muuttanut aivokemiaa niin, että tarvitsisin lääkettä loppuikäni.
Sanoin, että haluan ehdottomasti lääkkeestä eroon ja toivon saavani ohjeet sen alasajoon. Näin sitten toimittiin ja nyt teen kyllä kaikkeni ennen kuin seuraavan kerran turvaudun kemialliseen tukeen. Nyt on mennyt yli 10 vuotta lääkkeettä.
Olen se, jolle on joskus määrätty escitalopramia ja joka syö sitä edelleen ilman mitään seurantaa.
Lääkkeitä määrätään, että ihminen pysyisi toimintakykyisenä, mutta olen aina ihmetellyt myös sitä, että ihminen käy terapiassa ja syö "tasoittavia" mömmöjä samanaikaisesti. Minulla myös näin. Terapiassa ihmisen käsittääkseni pitäisi jotenkin päästä purkamaan asioita nimenomaan tunnetasolla - siis esimerkiksi itkemään. Kun kävin terapiassa - pyörittelin asioita varsin rationaalisesti, puhuin paljon, mutta epäilen, että harvemmin pääsin "tunnetasolle", ehkä siksi, että lääkitys piti tiukasti kuosissa. Tarkastelin itseäni ja toimintaani ulkopuolisena.
Lääkäri määrää mömmöt kysyen potilaalta - kokeillaanko nyt tätä lääkettä joka vaikuttaa siihen ja siihen välittäjäaineeseen? Miten helvetissä potilas osaa tuollaiseen sanoa yhtään mitään? Terapeutti taas terapoi omalla tahollaan - nämä kaksi hoidon osaa eivät mitenkään kohtaa tai ole synkroniassa?