Lue keskustelun säännöt.
Lopetanko masennuslääkkeen popsimisen?
03.03.2017 |
Tein niin kuin lääkäri käski ja olen nyt 2kk ottanut escitalopramia ohjeen mukaan ensin 5 ja sitten 10 mg. Joka ikinen päivä koen kauheaa tunnetta kuin olisi krapula, vaikka ei ole ja unirytmit aivan sekaisin. Ahdistus on pahentunut vaan ja muuttunut fyysiseksi.
Hain lääkettä koska läheiseni kuoli ja aloin tuntea masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Lääke on vaan pahentanut oireita. Ei kai 2 kk jälkeen enää pitäisi noin olla ja krapulaa muistuttavia oireita olla joka päivä, vaikka alkoholin käytöstä ei tietoakaan??
Kertokaas nyt joku, joka tietää?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Peter Gøtzsche tulee puhumaan Helsingin yliopistoon psyykenlääkkeiden haitoista 9.3. Luennon aihe on "Psykiatriset lääkehoidot saavat aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä."
https://www.epressi.com/tiedotteet/terveys/laaketeollisuutta-kritisoiva…
Hänen edellinen kirjansa sai jonkinverran keskustelua mm.masennuslääkkeiden haitoista Suomessakin.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/laakkeet-terveytta-vai-rahastus…Sittemmin hän on julkaissut psykiatriaan ja sen lääkkeisiin liittyen Tappava psykiatria ja lääkinnän harha - kirjan, ja uusin kirja missä hän on mukana on julkaistu englanniksi. Sen nimi on The Sedated Society (James Davies, 2017), jossa on mukana liuta alan ihmisiä, psykiatrejakin, jotka on kirjoittaneet oman lukunsa kirjaan. He ovat mukana The Council for Evidence-based Psychiatry:ssa (CEP) joka on taho Britanniassa, joka pyrkii lisäämään tietoisuutta psyykenlääkkeiden haitoista.
Kyseinen kirja on saanut jonkin verran aikaan keskustelua Britanniassa. Esim.
http://www.dailymail.co.uk/health/article-4197460/Could-antidepressants…
Toivottavasti kirja julkaistaan myös suomeksi ja kriittistä keskustelua lääkkeiden haitoista tulee lisääntyvissä määrin jotta ihmiset osaavat tehdä paremmin informoidun päätöksen lääkkeiden aloittamisesta.
Seuraa mielenkiinnosta missä lehdissä tästä keskustellaan. Lääkärilehtihän kieltäytyi näistäkin asioista https://www.madinamerica.com/2017/02/editorial-misconduct-finnish-medic…; ... joten voisi kuvitella, että tuo vierailu pyritään "salaamaan" niin hyvin kuin voidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, itseoppineet hörhöt ovat sitten löytäneet mielenterveyslääkkeetkin kohteekseen.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, itseoppineet hörhöt ovat sitten löytäneet mielenterveyslääkkeetkin kohteekseen.
Luulitko olevasi jollain lääkäreiden keskustelupalstalla? Mitä se sinusta kertoo?
Peukutuksista näkee miten lääkefirmojen trollit ovat täälläkin :)
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, itseoppineet hörhöt ovat sitten löytäneet mielenterveyslääkkeetkin kohteekseen.
En ole itseoppinut hörhö vaan kokemusasiantuntija. Olen syönyt nuorena 2 x reilun vuoden kuurin SSRI:tä, näin jälkikäteen katsottuna ehkä turhaan. Molemmilla kerroilla kyse oli surusta, mitä en itse osannut erottaa masennuksesta ja lääkärit olivat hanakoita tyrkyttämään lääkettä ja silloin vielä uskoin sokeasti.
Onneksi vaadin lääkityksen lopettamista. Lääkäri olisi halunnut jatkaa sitä loppuiän. Molemmilla kerroilla lihoin 10-15 kg sivuvaikutuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta ketjua. Ei kuulosta yhtään hyvälle. Minullakin essitalopraami aiheutti kamalan olon. Olin niin pihalla, että en olisi jaksanut elää. Psykiatrin kanssa tultiin siihen tulokseen, että lääke ei sovi minulle. Ja en ole masennuksen hoitoon käyttänyt muuta kuin tarvittessa rauhoittavaa lääkettä opamox ja joskus sosiaalisiin tilanteisiin propral. Olen sairastanut masennusta vuosia, mutta pysynyt työkykyisenä.
Minullakin tuli tilanne, jossa läheiseni kuoli dramaattisella tavalla ja järkytyin syvästi. Sain siihen heti avuksi kriisiterapiaa, sairausloman ja unilääkkeen. Muutaman kuukauden päästä haettiin kelan kuntoutuspsykoteriaa ja sain sen kolmeksi vuodeksi. Tiedän, että avunsaanti vaihtelee ihan hirveästi. Mutta jotenkin tulee olo, että tarvitsisit nyt muunlaista apua kuin tuon lääkkeen.
Tsemppiä ja voimia sinulle <3
Ja jatkan vielä edelliseen. Tuo lääke pitää lopettaa asteittain, joten älä lopeta itsenäisesti. Minulla pää alkoi selkiintymään varsin nopeasti, kun en lääkettä enää syönyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 kk kuulostaa pitkältä ajalta. Kuukausi olisi vielä normaali... itse kärsin 10 vuotta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja vasta sitten uskalsin hakea lääkkeet. Suuri apu ollut en pystyisi käymään töissä/koulussa ilman lääkettä. Terapian kannalla olen silti ehdottomasti, usein parempi apu kuin lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, itseoppineet hörhöt ovat sitten löytäneet mielenterveyslääkkeetkin kohteekseen.
En ole itseoppinut hörhö vaan kokemusasiantuntija. Olen syönyt nuorena 2 x reilun vuoden kuurin SSRI:tä, näin jälkikäteen katsottuna ehkä turhaan. Molemmilla kerroilla kyse oli surusta, mitä en itse osannut erottaa masennuksesta ja lääkärit olivat hanakoita tyrkyttämään lääkettä ja silloin vielä uskoin sokeasti.
Onneksi vaadin lääkityksen lopettamista. Lääkäri olisi halunnut jatkaa sitä loppuiän. Molemmilla kerroilla lihoin 10-15 kg sivuvaikutuksena.
Sitten lihavia syyllistetään siitä, että oma syy, kun lihoit :) ... mutta ketjua lukevien kannattaa varmasti mennä kuuntelemaan tuo professorin luento Helsingin yliopistolle, 9.3.2017 klo 18:00 Porthaniaan. Silloin voi osoittaa hänelle vastaväitteitä ja todistaa vääräksi hänen sanomansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolessa vuodessa, vuodessa suurin osa ongelmista ratkeaa ilman lääkettäkin.
Tämä on niin totta. Omaisen kuolema rysäyttää ilmat pihalle, puolessa vuodessa asiat alkavat muutenkin hakeutua pikkuhiljaa uusiin uomiinsa. Ja lopputuloksena on, että et ole itsekään enää sama ihminen.
Lääkkeellä itsensä puuduttaminen vain hidastaa tätä prosessia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolessa vuodessa, vuodessa suurin osa ongelmista ratkeaa ilman lääkettäkin.
Tämä on niin totta. Omaisen kuolema rysäyttää ilmat pihalle, puolessa vuodessa asiat alkavat muutenkin hakeutua pikkuhiljaa uusiin uomiinsa. Ja lopputuloksena on, että et ole itsekään enää sama ihminen.
Lääkkeellä itsensä puuduttaminen vain hidastaa tätä prosessia.
Juuri näin. Pari vuotta sitten läheinen kuoli ja pidin rajana vuotta, sitä ennen en harkitsekaan lääkitystä, jos vaan olen edes osittain työkykyinen. Vuosi hautajaisista oli merkittävä muutos, siinä suru oli alkanut helpottaa ja muutti selvästi muotoaan. Lisäksi siinä ajassa oli ehtinyt jo jonkin verran käsitellä muuttunutta elämäntilannetta henkisesti siinä suremisen rinnalla. Sen työstäminen jatkui vielä hetken pidempään.
Olen siis parikymppisenä saanut vastaavassa tilanteessa lääkärin tuputtamana lääkettä enkä halunnut niitä enää, koska tajusin tämän olevan elämää ja halusin yrittää kestää sen sellaisena kuin se tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta menee sopeutua uuteen masennuslääkkeeseen. Sen jälkeen vasta voi sanoa, sopiiko lääke sinulle vai ei. Alussa sivuvaikutukset ja oireiden paheneminen ja fyysiseksi muuttuminen on normaalia. lopettaminen pitää tehdä asteittain eikä kertarysäyksellä.
T. Lääkisläinen
Toinen teoria on että SSRI-lääkkeet sekoittavat serotoniiniaineenvaihdunnan, ja menee kuukausia ennen kuin keho saa sen tasaantumaan.
Kasataan siis vaikeuden päälle lisävaikeus, ja helpotus on pelkkä paluu lähtötasoon.
AP:lle esimerkiksi lyhytkestoinen terapia auttaisi hyväksymään vaikean tilanteen ja selvitytymään siitä, SSRI-lääke näyttää vain häiritsevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta menee sopeutua uuteen masennuslääkkeeseen. Sen jälkeen vasta voi sanoa, sopiiko lääke sinulle vai ei. Alussa sivuvaikutukset ja oireiden paheneminen ja fyysiseksi muuttuminen on normaalia. lopettaminen pitää tehdä asteittain eikä kertarysäyksellä.
T. Lääkisläinen
Toinen teoria on että SSRI-lääkkeet sekoittavat serotoniiniaineenvaihdunnan, ja menee kuukausia ennen kuin keho saa sen tasaantumaan.
Kasataan siis vaikeuden päälle lisävaikeus, ja helpotus on pelkkä paluu lähtötasoon.
AP:lle esimerkiksi lyhytkestoinen terapia auttaisi hyväksymään vaikean tilanteen ja selvitytymään siitä, SSRI-lääke näyttää vain häiritsevän.
Peter C. Gøtzschen mukaan lääkäreitä ei kouluteta siihen miten lääkkeistä pääsisi eroon. Lääkkeet addiktoivat ja sekoittavat aivojen toimintaa ja silloin lääkkeen lopetus tuo aina vaikeita vieroitusoireita, joista osa on fataaleja. Tähän pitäisi luoda järjestelmä, joka tukisi lääkkeen lopettajaa, eikä vain jättäisi oman onnen nojaan kuten nykyisin. Sinänsä ihmeellistä, että itsetuhoa lisääviä lääkkeitä määrätään ilman valvontaa ja lopettamista ei suositella, koska ei haluta hoitaa lopettamisesta tulleita oireita.
Eräs tosi mielenkiintoinen vertauskuva tuli esille tuon proffan jutuista: hopeaselkäpsykiatrit väittävät, ettei mielialalääkkeet aiheuta addiktoitumista, koska ihmiset eivät halua suurempia annoksia mielialalääkkeitä. Tällä logiikalla tupakkakaan ei siis addiktoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla psyykeen ongelmat alkoivat noin 2 kk e-pillerien aloittamisen jälkeen. Se oli kauan sitten, yleisenä lääkeuskovaisuuden aikana eikä lääkärikään varoitellut mitään ja minulle määrättiin pillerit, jotka jälkikäteen tajuttuna pahensivat migreenikohtauksiani huomattavasti.
Oikea ratkaisu olisi siis ollut heivata ne aloitetut hormonit mäkeen, mutta sen sijaan ongelmia alettiin hoitaa erilaisin lääkkein. Betasalpaajaa, rauhoittavaa, SSRI:tä. Olin aivan vieras itselleni ja ihmeellisen pöhöttynyt, lihoin myös, olin alavireinen ja aloitekyvytön. Lisäksi suolisto ärtyi ja sain ihmeellisiä fyysisiä sairauksia. Onneksi tuli vastaan hetki, jolloin jouduin leikkauksen vuoksi pitämään parin kuukauden tauon e-pillereistä ja elämänlaatu lähti kohenemaan kummasti.
Nyt tiedetään, että e-pillerit voivat tuhota käyttäjänsä serotoniinintuotantoa. Kuinkahan moni nainen on turhaan mielialalääkityksellä?
SSRI-lääkkeillä voi olla jopa pysyviä haittavaikutuksia kuten tunne-elämän kaventuminen ja libidon lasku. Kannattaa olla varovainen näiden mömmöjen kanssa, ei lääkärit kaikkea tiedä ja vaikka tietäisikin, eivät sitä potilailleen kerro koska siinä tapauksessa jäisi monilta ihmisiltä lääkkeet hakematta.
Vierailija kirjoitti:
SSRI-lääkkeillä voi olla jopa pysyviä haittavaikutuksia kuten tunne-elämän kaventuminen ja libidon lasku. Kannattaa olla varovainen näiden mömmöjen kanssa, ei lääkärit kaikkea tiedä ja vaikka tietäisikin, eivät sitä potilailleen kerro koska siinä tapauksessa jäisi monilta ihmisiltä lääkkeet hakematta.
Mitä enemmän asiaa opiskekee, sitä enemmän ihmettelee, miten voi olla mahdollista se, että fiksut lääkärit lankeavat tuollaiseen kusetukseen?
Hiljentyminen on tyypillinen vastareaktio sille, että tuot esille totuuden tai vastakkaisen näkemyksen. Ihmisten, jotka lääkkeitä harkitsee käyttävänsä, kannattaisi lukea puoluteettomia tutkimuksia ja opiskella sairauteensa liittyviä asioita. Suomessa joka päivä syö n. 450 000 ihmistä mielialalääkkeitä. Se on hurja määrä millä mittarilla tahansa.
Itse löysin ratkaisun aamu kahvista! Laitan kahviin oliviöljyä, kanelia, hunajaa ja kuminaa. Aijemmin syön macaa päivittäin. Ilmeisesti tämä öljy on se joka tässä on se parantava aine. En tiedä, mutta en taida tulla sittenkään hulluksi!
kanui kirjoitti:
Itse löysin ratkaisun aamu kahvista! Laitan kahviin oliviöljyä, kanelia, hunajaa ja kuminaa. Aijemmin syön macaa päivittäin. Ilmeisesti tämä öljy on se joka tässä on se parantava aine. En tiedä, mutta en taida tulla sittenkään hulluksi!
Moni ihminen saa ihan liian vähän öljyjä = rasvahappoja aivojen ravinnoksi tällä rasvapelkoisella aikakaudella.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, itseoppineet hörhöt ovat sitten löytäneet mielenterveyslääkkeetkin kohteekseen.
Mitä hörhöä on siinä, jos on itse kokenut niiden vaikutukset omassa kehossaan, mielessään ja haluaa kritisoida niitä sen pohjalta?
Itse olen lukenut paljon kirjallisuutta niistä sen jälkeen, kun koin omat negatiiviset kokemukseni enkä voi lukemani, enkä kokemani perusteella allekirjoittaa ns ammattilaisten minulle sanomia asioita niistä tai koe niitä niin turvalliseksi, minkälainen kuva niistä on annettu.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että jotkut käyttävät niitä, mutta ihmisten pitäisi saada informoidumpi, realistisempi kuva sekä niiden vaikutusmekanismista, että haittapotentiaalista lääkäriltään. Itse en saanut, ja valitettavasti olin silloin vielä hölmö ja naiivi, juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva, joka uskoi auktoriteettia. Jos ihmisille sanotaan, että heidän aivokemioissa on jotain vikaa miksi he tarvitsevat lääkettä, he tarvitsee "masennus"lääkettä kuin diabeetikko insuliinia tai että lääkkeet ei muka aiheuta riippuvuutta ja ne voi lopettaa milloin vaan helposti, niin kyllä siinä johdetaan harhaan. Monia roikotetaan vuositolkulla lääkkeillä, lääkärit vaihtuilee, kukaan ei ota vastuuta tai edes uskalla alkaa vieroittaa, ja mahdolliset vieroitusoireet sotketaan uusivaan tilaan mikä nähdään syynä jatkaa lääkettä. Jos lääkkeet on tulleet vasta muutama vuosikymmen sitten, miten voidaan sanoa että niitä voi käyttää koko elämän turvallisesti vaikkapa ja jotkut näin ajattelee tehdä. Itse en ainakaan tällä tietämyksellä olisi niitä näin pitkään jatkanut.
Mielialalääkkeiden käyttö ja tyrkytys on karannut käsistä nykyaikana ja normaaleja elämän reaktioita on medikalisoitu. Ei välttämättä ole vika edes täysin lääkkeissä vaan siinä miten niitä määrätään, jopa päällekkäin ja miten niitä lopetetaan. Psyykenlääkkeet on venäläistä rulettia omalla mielellä ja terveydellä.
Suorastaan huvittaa kokemani perusteella, kun tällaisia juttuja kirjoitetaan näistä:
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/masennuslaake_suojaa_mielta_j…
Niin taitaa suojata kalaöljy, terapia ja aktiivisena pysyminenkin. Itse uskoisin jälkimmäisten olevan vähän terveellisempiä ja kestävämpiä tapoja.
Kaikista paskin juttu on se, että aivot kehittyvät noin 25-vuotiaaksi saakka. Lääkkeet todistetusti aiheuttavat muutoksia aivoihin, erityisesti reseptoreihin ja voi vain kuvitella millaisia seuraamuksia lääkkeistä tulee, kun kehittyvien aivojen reseptorit pilataan lääkkeillä. Mutta joo, eipä näitä kukaan halua uskoa, totuus on niin pirun ahdistavaa.