Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle
Kommentit (3565)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelin sinun kanssa vaikka kuinka pitkään etkä ollut valmis vastavuoroisesti auttamaan minua yhtään missään. Et viitsinyt edes muutamaa artikkelia googlata, kun olet niin kateellinen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai palstakaverreita juu käy nimottäin mitenhän mikään muu olisi mahdollista ihan näin millään muotoa jos ajattelemme oikeasti vai oletko toista mieltä :) haluillani mihinkään ei ole mitään merkitystä enää koska en nää kuin kaikki negatiivisuudet ja kaikki jää järkiajattelun taakse kuten joskus olen kantani tästä jutusta kertonut ei ole vielä toistaiseksi muuttunut eikä varmaan olisi pitänyt sanoa tätäkään koska oon vaan paska tyyppi jos sanon että tältä tuntuu
Tuo on kyllä taivahan tosi.
On nimenomaan täysin järjetöntä olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka saa olon huonoksi ja tunteen ittensä ihan epävarmaksi, surkeaksi ja ällöttäväksi.
Kokee toisen joksikin uhkaksi, alkaa "puolustautua", tulee aggressioita ja käyttäytyy lähinnä päinvastaisesti kuin normaalisti, eikä kykene olemaan vapaasti.
Ja se vaan pahentaa oloa, kierre valmis.On suorastaan sairasta, että noista em. asioista huolimatta joku osa ihmisestä haluaa jotain?!
En vaan voi käsittää. Eihän sille halulle ole yhtään mitään perustetta, kun järjellä ajattelee.
Onko se vain sitä, ettei haluaisi päästää irti jostain haaveiluista minkälaista olisi _voinut_ olla, mieli elää jossain utopiandiassa?
Koska niillekään "kivoille" ajatuksille ei ole konkreettisia perusteita, kaikki meni jo alusta alkaen päin persettä ja tiedostin sen (silti jäin roikkumaan johonkin öööh fantasiaan, olen sairas?).Ei meidän varmaan tarvi olla edes kavereita, eihän meillä ollut edes ikinä mitenkään hauskaa.
Ei ollut mitenkään vapaata, muistan vaan etten nauranu aidosti ikinä ja olin ihan paniikissa ja paskana kokoajan.
Toisaalta joskus yhden ihmisen kanssa alkoi kaikki hyvä ja vapauduin täysin, kun tehtiin selväksi ettei välillemme tule koskaan mitään ja keskityttiin romanttisessa mielessä muihin.
Sen jälkeen oli oikeasti tunnelmallista ja rentoa. Mutta ehkä se ei sinun kohdallasi toimisi, koska ei kukaan ole saanut minua käyttäytymään näin ja tällaisia tunteita ja sitämyötä hirveitä puolustusreaktioita pintaan.Ja joo, olet tehnyt selväksi ja se on hyvä se.
Sen jälkeen kaikki kokemani sai uuden merkityksen ja katson nyt niitä juttuja uusin silmin, tajusin ettei merkitys ole meissä yhdessä, vaan yksilöinä.
Ja se kaikki paska (mun pään sisällä ja jonkin verran konkreettisellakin tasolla) kehitti minua ihmisenä, auttoi löytämään palasen itseäni vaikka ehkä vähän karulla tavalla.
Enkä mä voi ees enää millekään mitään, niin mun on turha katua mitään.
Ehkä sut annettiin mun tielle kappaleeksi jonka kautta joudun kohtaamaan kaikkea negatiivista ja meen alhaiseksi, josta kehityn sitten.
No, enää on turha miettiä.
Yrittää vaan keskittää energiat uusiin juttuihin ja käsitellä samalla vanhoja, joku tällanen pettymys (ehkä eniten itseeni) elämässä voi olla uusi alku.
Pitää vaan olla reipas.
Tämä taitaa olla naiselle? I suppose..
Nainen ei saisi edes gradua tehdä koska koet sen uhkana. :D Mitäpä jos jatkossa pysyisit vaan miestä palvovissa lahkolaisakoissa ja sairaanhoitajissa? Ne on sulle just omiaan.
joka saa olon huonoksi ja tunteen ittensä ihan epävarmaksi, surkeaksi ja ällöttäväksi, hmm mistähän moinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mm. naureskelit eukkosi uskolle ja lahkolle jonka vuoksi hän tunsi itsensä epävarmaksi, surkeaksi ja ällöttäväksi? Olisiko molemmilla ollut suhteessa peiliin katsomista?
Laita yhteystietosi tähän. Soitan sinulle ensihoidon arvioimaan terveydentilasi. Vaikutat vakavasti sairaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita yhteystietosi tähän. Soitan sinulle ensihoidon arvioimaan terveydentilasi. Vaikutat vakavasti sairaalta.
Se on kai töissä tuolla, tappaa aikaansa ärsyttäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai palstakaverreita juu käy nimottäin mitenhän mikään muu olisi mahdollista ihan näin millään muotoa jos ajattelemme oikeasti vai oletko toista mieltä :) haluillani mihinkään ei ole mitään merkitystä enää koska en nää kuin kaikki negatiivisuudet ja kaikki jää järkiajattelun taakse kuten joskus olen kantani tästä jutusta kertonut ei ole vielä toistaiseksi muuttunut eikä varmaan olisi pitänyt sanoa tätäkään koska oon vaan paska tyyppi jos sanon että tältä tuntuu
Tuo on kyllä taivahan tosi.
On nimenomaan täysin järjetöntä olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka saa olon huonoksi ja tunteen ittensä ihan epävarmaksi, surkeaksi ja ällöttäväksi.
Kokee toisen joksikin uhkaksi, alkaa "puolustautua", tulee aggressioita ja käyttäytyy lähinnä päinvastaisesti kuin normaalisti, eikä kykene olemaan vapaasti.
Ja se vaan pahentaa oloa, kierre valmis.On suorastaan sairasta, että noista em. asioista huolimatta joku osa ihmisestä haluaa jotain?!
En vaan voi käsittää. Eihän sille halulle ole yhtään mitään perustetta, kun järjellä ajattelee.
Onko se vain sitä, ettei haluaisi päästää irti jostain haaveiluista minkälaista olisi _voinut_ olla, mieli elää jossain utopiandiassa?
Koska niillekään "kivoille" ajatuksille ei ole konkreettisia perusteita, kaikki meni jo alusta alkaen päin persettä ja tiedostin sen (silti jäin roikkumaan johonkin öööh fantasiaan, olen sairas?).Ei meidän varmaan tarvi olla edes kavereita, eihän meillä ollut edes ikinä mitenkään hauskaa.
Ei ollut mitenkään vapaata, muistan vaan etten nauranu aidosti ikinä ja olin ihan paniikissa ja paskana kokoajan.
Toisaalta joskus yhden ihmisen kanssa alkoi kaikki hyvä ja vapauduin täysin, kun tehtiin selväksi ettei välillemme tule koskaan mitään ja keskityttiin romanttisessa mielessä muihin.
Sen jälkeen oli oikeasti tunnelmallista ja rentoa. Mutta ehkä se ei sinun kohdallasi toimisi, koska ei kukaan ole saanut minua käyttäytymään näin ja tällaisia tunteita ja sitämyötä hirveitä puolustusreaktioita pintaan.Ja joo, olet tehnyt selväksi ja se on hyvä se.
Sen jälkeen kaikki kokemani sai uuden merkityksen ja katson nyt niitä juttuja uusin silmin, tajusin ettei merkitys ole meissä yhdessä, vaan yksilöinä.
Ja se kaikki paska (mun pään sisällä ja jonkin verran konkreettisellakin tasolla) kehitti minua ihmisenä, auttoi löytämään palasen itseäni vaikka ehkä vähän karulla tavalla.
Enkä mä voi ees enää millekään mitään, niin mun on turha katua mitään.
Ehkä sut annettiin mun tielle kappaleeksi jonka kautta joudun kohtaamaan kaikkea negatiivista ja meen alhaiseksi, josta kehityn sitten.
No, enää on turha miettiä.
Yrittää vaan keskittää energiat uusiin juttuihin ja käsitellä samalla vanhoja, joku tällanen pettymys (ehkä eniten itseeni) elämässä voi olla uusi alku.
Pitää vaan olla reipas.Tämä taitaa olla naiselle? I suppose..
Voi luoja, kukaan ei voi luulla tuota tekstiä MIEHEN kirjoittamaksi.:D
Vierailija kirjoitti:
joka saa olon huonoksi ja tunteen ittensä ihan epävarmaksi, surkeaksi ja ällöttäväksi, hmm mistähän moinen :)
Siihen vaikuttaa varmaan parikin asiaa.
Tai muutama.
Asioita, jotka meni jo alusta pieleen ja määräsi koko lopputarinan.
Tai sitten niiden oli tarkoituskin kertoa mulle mitä ne kerto.
En usko silti, että se tahalleen, ei luultavasti vaan ymmärtänyt.
Enkä halua alkaa miettiin nyt sen syvemmin saati kirjotteleem, tulee paska olo ja alkaa ahdistaan ja menern
paniikkiin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita yhteystietosi tähän. Soitan sinulle ensihoidon arvioimaan terveydentilasi. Vaikutat vakavasti sairaalta.
Se on kai töissä tuolla, tappaa aikaansa ärsyttäen.
Vielä pahempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äsken ruokaa tehdessäni mietin, että on kaks vaihtoehtoa:
A) ei olla enää ikinä missään tekemisissä
B) puhutaan suoraan ja ollaan kavereita, jos se johtaa johonkin niin sitten johtaa, mutta mihinkään ei tähdätä ja pitäisi sopia, että ollaan kavereita
Sitten tulin tänne ja alko ahdistaan kun aloin miettiin syitä, miksi musta on tuntunut miltä on tuntunut ja sitten tuli semmonen, että ehkä parempi vaan ettei olla enää ikinä missään tekemisissä.
(Ja kun tää ahdistus kohta helpottaa, muutan taas mieltäni ja mietin, että mitä järkeä on katkasta välit edes kunnolla yrittämättä olla väleissä)
Mun ois ollu kyllä sama kirjottaa vaan ne syyt, koska ahdistuin nyt joka tapauksessa ja elän ne uudelleen ja en voi olla
(Eikä se ihminen aiheuttanut mitään, ilmeisesti vahingossa vaan paineli sellaset napit tilttiin joista nousi vanhat tunteet pintaan ja sen jälkeen tulee itseinho ja sen seurassa alkaa ällöttään oma oleminen ja pitää laittaa sielu off-asentoon)
Poista minut myös kavereistasi. Kiitos.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Heidi, mä oon ihan rakastunut suhun. En kestä. :/